Et kysynyt multa, mutta vastaan silti, koska olen Lispetin kanssa samaa mieltä.
Niin, kyllähän se loukkaavaa on, jos joku tulee sulle päin naamaa laukomaan, että "olet heikko, koska uskot". Mutta tässä kohtaa ei kaiketi ollut tarkoitus sitä asiaa sinänsä päin kenenkään kasvoja heittää ja sitä naamaa vasten hieroa?
En itse yleensä näistä asioista niinkään puhu, koska tiedän mielipiteeni loukkaavan uskovia. Mutta kun en ole vielä keksinyt, että mitä toista sanaa (joka tilannetta kuvaisu yhtä paljon, mutta ettei se olisi silti loukkaavaa) voisin käyttää.
Mielestäni riittävän vahva ihminen ei tarvitse mitään uskomuksia mihinkään suuntaan, vaan hän pärjää ns. omillaan. Sillä, mitä hänellä konkreettisesti ympärillään on.
Mun nähdäkseni se, että johonkin uskoo, ei välttämättä ole huono asia. Jos (ja kun) ihminen saa siitä itselleen voimia, niin sehän on pelkästään positiivista. Mutta kyllä mä koen, että jotta kokee tarvetta saada jotakin ulkopuolista voimaa jostakin uskomuksesta, täytyy olla hieman heikko. Jos ei olisi heikko, ei olisi myöskään tarvetta moiselle.
Mutta en näkisi sitä heikkoutta nyt niin rumana ja pahana asiana, kuin miten se ehkä joskus vastaanotetaan. Toiset on heikompia, toiset vahvempia. Ja vahvakin ihminen voi olla tietyssä tilanteessa heikko ja päinvastoin. Ei se uskominen sentään koko ihmistä ja hänen mahdollista heikkouttaan määrittele, ellei kyse ole hihhulitason uskovasta.
Olen pahoillani siitä, että mielipiteeni loukkaa. Loukkaavaksi sitä ei ole ketään kohtaan tarkoitettu. Mutta en mä tosiaan tiedä, miten mun pitäisi vastata, jos kerran asiaa erikseen kysytään. Pitäisikö valehdella?