V
"vieras"
Vieras
Hei sinä täydellinen vanhempi, pysähdy hetkeksi ja mieti vähän. Puhun nyt sinulle, joka useimmiten kuulut (ylempään) keskiluokkaan. Olet perheellinen, siistissä sisätyössä ja asut omistusasunnossa. Seisoskelet leikkikentän reunalla ystävättäresi kanssa Emmaa ja Emiliä vahtien. Olet tyylikäs ja huoliteltu päästä varpaisiin. Käytöksesi on hillittyä, niin myös lastesi (valitettavasti...). Mitäkö halusin sinulle sanoa? Halusin sanoa sen, että lakkaa olemasta hölmö. Lakkaa kuvittelemasta, että olet juuri niin täydellinen kuin huolella rakennetun elämäsi kulisseilla annat ymmärtää. Lakkaa luulemasta, että olisit menestynyt. Et sinä ole. Sinä olet liian usein muita tuomitseva, ymmärtämätön ja iloton kontrollifriikki. Liian usein kuulen sinun puhuvan ystävättäresi kanssa kurjasti muista kentällä olijoista. Miksi? Jos ja kun olet niin upea, mikä tarve sinulla on arvostella muita? Ai niin, siksi koska olet omassa harhassasi ja paheksut niitä, jotka eivät ole yhtä "onnistuneita" kuin sinä ja ystävättäresi. Mitä hölmöyttä.
Oletko kuitenkaan huomannut, että useimmiten ilo ja rakkaus näkyy kuitenkin niissä muissa lapsissa ja perheissä? Niissä jotka oikeasti elävät ja rakastavat. Niissä, jotka eivät suorita ja kontrolloi ja käytä aikaansa elämän kulissien rakentamiseen. Ne perheet pelaavat yhdessä kentällä palloa, keinuvat ja kiipeilevät. Heillä ei ole päällimmäisenä mielessä likaantuvat vaatteet (pesukone on keksitty!) tai katkenneet kynnet. Heille paljainjaloin oleminen ei ole uusi extreme-laji vaan luonnollinen asia lämpimänä kesäpäivänä. He suhtautuvat toisiin avoimesti ja mutkattomasti, pyytävät peliin mukaan. Heidän ei kuule supisevan arvioita ja tuomioita muista. Heillä ei ole aikaa ja tarvetta sellaiseen, sillä he ovat tulleet viettämään aikaa lastensa kanssa, eivät näyttelemään laatuaikaa viettävää vanhempaa. Oikeastihan sinun puistokäyntisi on liian usein vain velvollisuus, yksi suorite muiden joukossa. Et sinä siitä nauti, mutta pakkohan lapsi on puistoon tuoda, koska niin täydellisen äidin kuuluu tehdä.
Heitä sinäkin joskus Hilfigerin tennarit jalastasi ja rentoudu. Tai ei sinun tarvitse jos et halua, mutta yksi toive minulla olisi, lakkaisit edes arvostelemasta meitä vuokratalon iloisia ja eloisia työläisperheitä, sillä harhasi ei ole totta, et sinä ole täydellinen ja menestynyt, olet vain tavallinen ihminen joka on tehnyt erilaisia valintoja. Niin ja ei sinun tarvitse edes lakata arvostelemasta, mutta itsesi takia toivoisin sinun niin tekevän, minua se ei haittaa, säälittää vaan. Katso omaa Emmaa ja Eemiliäsi, mieti ja herää. Tai lakkaa edes olemasta naurettava arvostellessasi, arvioidessasi, neuvoessasi ja tuomitessasi niitä oikeasti hyviä ihmisiä joihin sinä et valitettavasti kuulu. Herää pahvi.
Oletko kuitenkaan huomannut, että useimmiten ilo ja rakkaus näkyy kuitenkin niissä muissa lapsissa ja perheissä? Niissä jotka oikeasti elävät ja rakastavat. Niissä, jotka eivät suorita ja kontrolloi ja käytä aikaansa elämän kulissien rakentamiseen. Ne perheet pelaavat yhdessä kentällä palloa, keinuvat ja kiipeilevät. Heillä ei ole päällimmäisenä mielessä likaantuvat vaatteet (pesukone on keksitty!) tai katkenneet kynnet. Heille paljainjaloin oleminen ei ole uusi extreme-laji vaan luonnollinen asia lämpimänä kesäpäivänä. He suhtautuvat toisiin avoimesti ja mutkattomasti, pyytävät peliin mukaan. Heidän ei kuule supisevan arvioita ja tuomioita muista. Heillä ei ole aikaa ja tarvetta sellaiseen, sillä he ovat tulleet viettämään aikaa lastensa kanssa, eivät näyttelemään laatuaikaa viettävää vanhempaa. Oikeastihan sinun puistokäyntisi on liian usein vain velvollisuus, yksi suorite muiden joukossa. Et sinä siitä nauti, mutta pakkohan lapsi on puistoon tuoda, koska niin täydellisen äidin kuuluu tehdä.
Heitä sinäkin joskus Hilfigerin tennarit jalastasi ja rentoudu. Tai ei sinun tarvitse jos et halua, mutta yksi toive minulla olisi, lakkaisit edes arvostelemasta meitä vuokratalon iloisia ja eloisia työläisperheitä, sillä harhasi ei ole totta, et sinä ole täydellinen ja menestynyt, olet vain tavallinen ihminen joka on tehnyt erilaisia valintoja. Niin ja ei sinun tarvitse edes lakata arvostelemasta, mutta itsesi takia toivoisin sinun niin tekevän, minua se ei haittaa, säälittää vaan. Katso omaa Emmaa ja Eemiliäsi, mieti ja herää. Tai lakkaa edes olemasta naurettava arvostellessasi, arvioidessasi, neuvoessasi ja tuomitessasi niitä oikeasti hyviä ihmisiä joihin sinä et valitettavasti kuulu. Herää pahvi.