pws
Niitäkään en henkilökohtaisesti tunne jotaka toisen addiktion olisivat vaihtaneet toiseen. Uskoon tulon myötä päihteet on voineet joltakin jäädä tai jollakin hetkellisesti muutua addiktioksi, yhteisön tilaisuuksiin on pakko päästä joka sunnuntai mieluummin useamminkin. Tilanne on kuitenkin tasaantunut muutamassa kuukaudessa ja uskosta on tullut "vain" osa elämää.Mä taas koen sen juuri vastuunsiirroksi, että vaihdetaan esim. yksi addiktio toiseen, päihteet jumalaan, luovutetaan vastuu omista päätöksistä jollekin vedoten siihen että jumalan tahto on jotain ja hänen käsissä on sitten ihmisen elämä. Siis tottakai positiviista on jos pääsee eroon päihteistä, mutta tuntuu tosi oudolta haluta ottaa tilalle jokin toinen elämää hallitseva juttu. Kun ei kokemusta ole niin en oikein osaa ymmärtää.
Itseäni en pidä uskovaisena oikeastaan juuri sen takia että minulle uskon sisältö ei ole se että turvaisin sillä itselleni palkkion tuonpuoleisessa tai ikuisen elämän tai jotakin.