...jaa, täällä on synnärikertomukset esillä
Mitäs - esikoisen kanssa meni tervanjuomiseksi. Siinä ajassa olisi voinut kirjoittaa hyvinkin romaanin ja tehdä pitsinnypläyksellä nätin pöytäliinan kastemaljan alle sekä laittaa omaa koivikkoa alulle kasvamaan....eli piiiitkiiissä kantimissa. Poika ei vissiin sitten oikein tienny, että mitä tekis - viihtyiskö vai tulisko kuitenkin ulos
. No, sitten kun ymmärti tulla, niin ymmärrettiin myös että mikä siinä kesti - tommonen iso jässikkä pienestä kolosta :snotty:...Mutta kuitenkin jäi ihan hemmetin hyvä fiilis, vaikka meninkin huonoon kuntoon pariksi päiväksi.
Toinen oli sitten tappisladissa pikakelauksella. En ehtiny pääni kanssa ollenkaan mukaan, kun kaikki tapahtui niin nopeasti - hätinä sain miehen paikan päälle - ja sittenkin koko homma meni niin, että mies sai ottaa lapsesta kopin. Kätilöt ja lääkäri tulivat pällistelemään uutta ihmistä, kun kaikki oli jo ohi
.
Kolmannenkin kanssa meinas tulla kiire, vaikka olinkin hyvissä ajoin sairaalassa. Keksivät armahtaa meikäläisen ja laittoivat käynnistykseen, missä tulikin sitten taas nopeutettua filmiä. Meinas jäädä mies kutsumatta paikalle, hoitaja siihen mulle sitten topakkana infoamaan, että jos meinaat miehen saada tänne niin äkkiä soittamaan - kiire tulee! Ehti
.
Ihanat ajat :heart:. Tykkäsin olla raskaana, vaikka olihan nuissa jokaisessa jotain pientä kremppaa. Eikä noi synnytyksetkään missään tuntuneet. Kaksi viimosinta olivat niin mahtavia, en voi sanoa kipeä olleeni ollenkaan
.
...jaa, ja kone rupes tökkimään heti
. Että sujuu, sujuu...