Haluaisin nähdä ja jutella vuosien takaisen "exäni" kanssa, miten kysyn?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "utelias"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

"utelias"

Vieras
Tässäpä vähän taustaa... Seurustelin teini-iässä vajaan vuoden ajan minua hiukan nuoremman pojan kanssa, oltiin vielä molemmat niin nuoria että seurustelu oli ihan ihmeellistä sähläämistä eikä mistään vakavasta koskaan puhuttu. Minä olin kuitenkin ihan totaalisesti ihastunut/rakastunut poikaan ja koin aika ison kolauksen kun poika minut sitten aika inhottavalla tavalla jätti... Olin vuoden verran niin rikki ettei oikein mistään tullut mitään, sitten aloin pikkuhiljaa katsella muitakin, pari yhden illan juttua oli ja sitten tapasinkin nykyisen mieheni ja lapseni isän. Ollaan oltu yhdessä neljä vuotta ja hyvin pyyhkii. Kuitenkin aina silloin tällöin olen miettinyt poikaa ja että mitä hänelle nykyään kuuluu, ja pari vuotta sitten kuulin hänen muuttaneen asumaan samalle paikkakunnalle.

Nyt sitten pari viikkoa takaperin lähetin hänelle twitterissä viestiä ja kysyin kuulumisia, hän kertoi lyhyesti että hyvää kuuluu muttei tarkemmin mitään muuta. Kyseli minun kuulumisiani ja hänelle vähän jotain vastailin vaan nyt ei sitten ole kuulunut pitkiin aikoihin yhtään mitään... Olisin halunnut jutella vähän enemmänkin ja ehkä nähdäkin. En oikeastaan edes osaa pukea sanoiksi miksi tämä vaivaa minua näin paljon ja on vaivannut kaikki nämä vuodet. En häntä haikaile takaisin tai varsinkaan missään pettämismielessä, haluaisin vaan nähdä millainen hän on nykyään. Varmaan haluaisin vain heittää hänelle ne hyvästit mitkä jäivät silloin joskus jättämättä.

Olen koittanut ajatella että pitäisi antaa vaan olla, vaan ei taida tulla mitään... Miten minä saisin hänet suostuteltua näkemään? En oikein tiedä mitä kirjoittaisin... Pelkään että hän käsittää asian niin että häntä vonkaan taas takaisin, en halua kuulostaa katkeralta tai syytellä mistään. Haluaisin vaan jutella. Plaaaah... Miten tämä voi olla näin vaikeaa, ollaan kuitenkin jo ihan aikuisia ihmisiä ja siitä on niin pitkä aika kun yhdessä oltiin.
 
On varsin todennäköistä, että tuo 'exä' ei halua noista asioista kanssasi puhua. Ehkä häntä nolottaa koko juttu, ehkä hän ei oikein enää edes muista sitä tai mitä tahansa muuta. Jos hän olisi halunnut kanssasi olla yhteyksissä olisi varmaan jatkanut juttelua pelkkien asiallisten kuulumisen vaihtojen jälkeenkin.

Jos asia sinua kovasti vaivaa, senkun pistät suoraan viestiin, että haluaisit hänet nähdä ja jutella, väärinkäsityksen välttämiseksi voit suoraan laittaa, että et ole hänestä enää ollut kiinnostunu, mutta eronne jäi aikanaan sinua vaivaamaan.

En silti tätä suosittele. Olen melko varma, että et saa häntä tapaamalla haluamaasi 'lopetusta' suhteellenne. Kysymyksiisi on tuskin enää vastauksia (jos oli silloinkaan) tai ne ovat 'vääriä'.
 
No kerrot niin kuin asia on; hän on pyörinyt silloin tällöin mielessäsi ja haluaisit tavata, että voisitte ihan kunnolla vaihtaa kuulumisia. Ja kerro vaikka lyhyesti että sulla menee kivasti, on mies ja lapsi jne. niin tajuaa varmaan, ettet missään seurustelumielessä häntä haikaile.

Ei sulla ole mitään menetettävää jos kysyt :)
 
Mitä jos laittaisit ihan suoraan että haluat nähdä? Saakoon siitä minkä käsityksen tahansa, niin parempi hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä eikä miettiä ja vatvoa asiaa yksinään.
 
Ehkä mietin vielä... Tuolla hyvästien jättämisellä en tarkoittanut mitään sellaista että haluaisin hänet hyvästellä sanoin, tarkoitin että saisin sellaiset "hyvästit" itse itselleni ja näille mietteille. En missän nimessä haluaisi muistella hänen kanssaan sitä aikaa tai eroa tai mitään muutakaan, suurin syy sille etten itsekään ole aiemmin ollut häneen yhteydessä on se että itseäni on hävettänyt ko. aika ja silloinen oma itseni niin paljon... Vieläkin nolottaa ja naurattaa, mutta vähemmissä määrin kun sitä ymmärtää miten lapsi silloin oli. Ja se "suhde" on jo ihan kokonaan lopetettu kyllä, hänen puolestaan silloin kun minut jätti ja minä tajusin sen kunnolla silloin kun muutin yhteen mieheni kanssa.
 
:O Mene terapiaan, mitä hemmettiä sä kaipaat jostain teini-iän ihastuksesta?! Veikkaanpa ettei häntä kiinnosta edes jutella kanssasi, yleensä ihmiset unohtavat tuollaiset nuoruuden 'suhteet' tai eivät niitä ainakaan tarkoituksella muistele
 
Anna vaan olla. Yleensä nuo asiat jäävät vaivaamaan vain sitä toista osapuolta. Minut halusi taannoin tavata eräs nuoruudenihastus. Hän oli omasta mielestään rakastunut, minä vain ihastunut. Juteltiin kerran puhelimessa ja kyllä oli tukalaa. Minun osalta juttu oli niin ohi, ettei edes kiinnostanut oikeasti mitä hälle kuuluu..

Eli muistele mieluummin menneitä hyvällä mielellä. Jos hän olisi halunnut olla enemmän tekemisissä, niin hän olisi voinut sitä sinulta pyytää.
 
:O Mene terapiaan, mitä hemmettiä sä kaipaat jostain teini-iän ihastuksesta?! Veikkaanpa ettei häntä kiinnosta edes jutella kanssasi, yleensä ihmiset unohtavat tuollaiset nuoruuden 'suhteet' tai eivät niitä ainakaan tarkoituksella muistele

No ei ehkä ihan näinkään. Mulla on monta ystävää, jotka muistelevat jotain nuoruuden rakkautta, hymy huulilla ja fiilistellen. Eikä siinä kyllä mitään pahaa ole, mikäli ei ihan fiksaatioksi mene.
 
Itse tapasin teini-iän ihastuksen n. 15 v. takaa. Silloin oltiin niin in love ja vierailtiin toisten luona. Mukava poika,jäi muistoihin.

Olisipa jäänyt näkeminen tapahtumatta..... aivan järkyttävää. Mies ihastui,mutta ei tainnut oikein olla kaikki muumit laaksossa. Ihme touhuilua. Vastaili kun kiinnosti ja silloin kun vastaili niin lupasi auringon taivaalta.

Minä pistin homman poikki ja siitä alkoi kauhea itkeminen ja vollottaminen,miten olen hänen elämänsä nainen ynn' muuta liirum laarumia. En meinannut koko äijästä päästä eroon. Onneksi vihdoista viimein tajusi lopettaa pommittamiseni ja sinne jäi.

Todella kurjaa että hänestä jäi nyt tälläinen negatiivinen vaikutelma sen hyvän teini-iän kohtaamisen jälkeen.
 
Minä vastaisin tuollaiseen viestiin, että en koe tarvetta tavata ja toivottelisin kaikkea hyvää jatkossa.

EVVK jotkut teinirakkaustyypit. Edes se, jonka kanssa seukkailin 4v. Toivon, että voi hyvin. Mutta jos kaupungilla törmättäisiin niin tervehdys riittäisi.
 
Mä kans antaisin vaan olla koko jutun. Tapaamisesta tai siitä, että toinen kieltäytyisi, voisi tulla vaan paha mieli. Poika varmasti tajuaa sun aikuistuneen ilman, että alat sitä hänelle vakuutella. Joskus sitä vaan jättää itsestään vähän hölmön kuvan eikä sitä välttämättä pysty paikkamaan vuosien päästäkään. Voihan olla, että joskus törmäätte, jos kerran samalla paikkakunnalla asutte. Voit sitten yrittää vaihtaa kuulumisia.
 
Minä taas sain kaipaamani lopetuksen suhteelle, kun aloin kirjoitella facessa eräälle ihmiselle, jota rakastin opiskeluaikoina tosi paljon. Mietin ja kaipasin häntä vuosia. Hänellä oli samanlaiset fiilarit ja oli tosi kiitollinen, että otin yhteyttä. Oltais varmaan nähty, mutta hän asuu tätä nykyä toisella puolella maapalloa. Kirjoitettiin kuukausikaupalla kaikenlaisista asioista jotka jäi aikanaan puhumatta.
Joten en pitäisi välttämättä huonona ideana.
 

Yhteistyössä