Onko muita päiväkodin lastenhoitajia paikalla? Ajatuksia...

[pk-tätsy]

Oon ollut nyt päiväkotityössä jo useamman vuoden. Eri ikäisten ryhmissä, pienistä eskareihin.

Nyt vaan alkaa tuntua että kiitos mutta ei kiitos. Jotenkin en saa työstäni irti mitään mitä haluaisin. Teen työtä lähinnä rahan takia joka ei sekään todella ole päätä huimaava. Kyllästyttää mennä aamuisin työpaikalle ja no.. en tiedä, en vaan kovinkaan nauti siitä hommasta. Itselläni on omia alle kouluikäisiä lapsia ja sama rumba jatkuu sit kotona.

Jotenkin se aikanaan oli niin "helppo" vaihtoehto lähteä opiskelemaan lapsiin ja nuoriin painottuvaa linjaa ja siitä sitten hakeuta päiväkotiin kun jo nuorena likkana oli kesätöissä tullut pk:ssa oltua. Mutta nyt kun ikää on tullut niin jotenkin kaipaisin enemmän haastetta työhöni.

Päälle päin en anna sen näkyä. Olen saanut vanhemmilta kiitosta ja palautetta siitä että olen lapsille läsnä ja annan itsestäni paljon. Myös lasten halaukset ja kiitokset lämmittää mieltä. Mutta se sisäinen palo puuttuu ja mietin että mitä tehdä ennen kuin se alkaa näkyä myös ulospäin. Jos mietin meidän talon hoitajia jotka on tehneet samaa duunia jo vuosiKYMMENIÄ niin huh. En todella halua nähdä itseäni vielä viisikymppisenä paimentamassa lapsia milloin jumppaan, milloin ruokajonoon.

Ratkaisuhan toki olisi että lähden opiskelemaan tai vaihdan alaa. Mutta mietinkin lähinnä sitä että onko joku jolla ollut samanlaisia ajatuksia, löytänytkin sen kadonneen inspiraation työhön ja mitä kautta? Voinko vielä jotenkin innostua ja saada kiinni siitä halusta tehdä tätä työtä? Mielipiteitä.

 

["vieras"]

Itse olen vain päiväkotilaisen vanhempi. Pakko sanoa että aina arvostanut päiväkodin hoitajien työtä. Itsestäni ei siihen olisi, omien lasten kanssakin on tosiaan sen verran työtä ja hulinaa. Lisää arvostusta ja lisää palkkaa! Vaikka sitten päivähoitomaksujen nostamisen kustannuksella. Ovat muutenkin alhaiset suhteessa mitä se oikeasti maksaa.

 

[astrolabe]

Olin päiväkodeissa töissä 1999-2006, sitten vaihdoin alaa. Ei ne omat lapset niinkään, mutta kun alkoi olo olla sellainen, että osalla perheistä tosi huonosti asiat ja mihinkään ei voi puuttua, edes niihin, jotka olisi helposti hoidettavia juttuja. Liikaa pienten lasten kyyneliä, siirryin sitten kaupalliselle alalle, politiikkaan, yhteiskuntatieteisiin voidakseni pyrkiä tekemään edes jotakin paremmin jollekulle.

 

[lto]

Kuvaat työtäsi lasten paimentamiseksi jonoihin, eikä se mielestäsi ole haasteellista. Ainakin vakituisten lastenhoitajat yleensä osallistuvat suunnitteluun ja varhaiskasvatuskeskusteluihin ym. Niistä tehtävistä löytyy haastetta. Itselläni ongelma on se, että koen joutuneeni työhön, jossa vaaditaan paljon, mutta edellytyksiä työn kunnolla tekemiselle ei ole. Ei ole aikaa, ja aika kuluu tehtäviin, jotka eivät kuulu työnkuvaan. Siinä on syy, jonka takia lopetan päiväkodeissa työskentelyn.

 

["vieras"]

En ole lastenhoitaja, mutta pakko sanoa että arvostan lastenhoitajia paljon. Itsestäni ei olisi ensin hoitamaan toisten lapsia ja sitten sama vielä jatkuisi kotona omien lasten kanssa. Mutta kait tämäkin asia on kutsumus asia .

 

["miemie"]

Mä taas joudun työssäni paimentamaan aikuisia, hyväpalkkaisia ja koulutettuja ihmisiä. Meno ei oikeesti ole juuri sen sivistyneempää kuin mitä olen nähnyt lasteni päiväkodissa, välillä päin vastoin, eikä näitä voi edes komentaa sen vertaa mitä lapsia nykyään. Alanvaihtoa mietin päivittäin, mutta kai se työ työltä tuntuu jokspaikassa, kun ei ole sellaista järisyttävää kutsumusta, jonka voimalla kailen jaksais ilolla.

 

["miii"]

en ikinä menis päiväkotiin töihin. olin joskus harjoittelussa monta kuukautta päiväkodissa sillon se tuntui siltä että sitä työtä voisin haluta tehdä. mutta enää en haluisa kun kävin uudestaan harjoittelussa koulun kautta. puuduttavaa ja tekohymyä kaiket päivät. vaikka lapsista kyllä tykkäänkin.

 

["Vieras"]

Oletko siis koulutukseltasi lähäri? Eikö sillä omallakin koulutuksella löydy muitakin työvaihtoehtoja?

 

[lto]

Ei ne omat lapset niinkään, mutta kun alkoi olo olla sellainen, että osalla perheistä tosi huonosti asiat ja mihinkään ei voi puuttua, edes niihin, jotka olisi helposti hoidettavia juttuja. Liikaa pienten lasten kyyneliä

Nuo samat asiat ovat vaikuttamassa lopettamiseeni myös. Ja se, että osa vanhemmista ei halua olla yhteistyökykyisiä. Paha olo puretaan päiväkotien työntekijöihin, eikä muisteta miten käyttäydytään.

 

["minttu"]

En ole päiväkodissa töissä, vaan ihan muulla alalla, mutta tuosta inspiraation puutteesta on kokemusta.. Aikoinaan mietin, onko tämä nykyinen työ ja ala sitä, mitä todellakin haluan tehdä. Otin vuoden virkavapaata ja tein muita hommia (kolmea eri työtä sen vuoden aikana). Tuon virkavapaavuoden aikana aloin kaivata vanhaa työtäni, ja mulle kirkastui, että se on todellakin sitä, mitä haluan tehdä. Niinpä virkavapaan jälkeen palasin vanhaan työhöni, ja vielä nykyäänkin teen tätä hommaa mielelläni! Auttoi todella paljon, kun sai etäisyyttä omaan vakityöhön ja sai kokeilla, miltä se ruoho näyttää ja tuntuu aidan toisella puolella
Olisiko sinun mahdollista saada virkavapaata työstäsi ja tehdä jotain ihan muuta? Olen aika varma, että sinä aikana sinullekin voisi selkiytyä se, onko nykyinen työsi ja alasi se "sun juttu".