A
"aapee"
Vieras
En oikeasti kestä. Saa mut raivon partaalle jatkuvasti.. Meillä on lapsia ja pienin on vauva vielä. Joka päivä tuo äijä takoo pleikkaria ja minä saan tehdä kaikki arkiset lasten- ja kodinhoitotyöt. Käy siis töissä, tulee kotiin, syö mun tekemää ruokaa ja painuu pleikan ääreen. V****e mulle kun minä en jaksa tätä elämää tälla tavalla. Olen kuulemma katkera ja väsyny ja mitä kaikkea. En kuulemma anna hänelle koskaan yhtään mitään niin siksi minun on turha mitään elämältä toivoakkaan. Ei muista jouluna, ei äitienpäivänä, synttärinä ehkä väkinäisesti. Ylivoimaisen vaikeaa on tehdä jotain mitä minä toivon ja haluan. Viime vuonna käytiin kylpylälomalla kun olin raskaana. Valitti kokoajan siellä ja minusta kaikki oli juurikin tosi mukavaa ja ihanaa. Yhteistä aikaa rennossa ympäristössä ilman lapsia ja ennen vauvan syntymää.. Pilasi senkin kitisemällä kuin pikku kakara. Mun kanssa oli niiiin tylsää! Eikä mies edes elätä meitä työllään, joten turha kenenkään siihen korteen tarttua, minä maksan suurimman osan elämisestä vaikken töissä juuri nyt olekkaan. On niin täysin epäarvostettu olo kuin vaan voi olla! Ihan turha näistä on edes keskustella, tuo on varmasti jotenkin vajaaälyinen ja empatiakyvytön kun ei yhtään ymmärrä minun kantaani. Monesti riitojen aikaan tulee mieleen että hyppään vaikka junan alle niin pääsen tästä paskasta. Välillä on ihan hyvinkin, kun yhdessä jotain jutellaan tai tehdään, mutta ne on niin harvinaisia hetkiä. Silloin vain kun tuolle miehelle niin sattuu sopimaan. En jaksa!