Miks jotkut sanoo että lapsen kuolema on pahinta?

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
[QUOTE="vieras";28546092]Onhan niitä PALJON pahempia asiota. Esim terveyden menettäminen, nälänhätä jne.[/QUOTE]

Olen kyllä menettänyt terveyteni kuin myös paljon muutakin, mutta kyllä lapsen kuolema olisi ehdottomasti pahinta.
 
koska
Pahinta sen sanoo olevan myös monet jotka lapsensa ovat menettäneet.

Pahempaa voisi olla menettää lapsi useampaan kertaa eli että lapsi sairastuu tai vammautuu siten että enemmin tai myöhemmin se jokatapauksessa johtaa kuolemaan tms.
 
asdf
[QUOTE="aapee";28546141]Yleensä lapsen kuolemasta selviää varmaan helpommin kuin että menettää terveyden[/QUOTE]

Yleensä. No ei selviä. Joillekin se voi olla niin, yleensä on sana jota tässä ei tule käyttää.
 
"vieras"
[QUOTE="aapee";28546141]Yleensä lapsen kuolemasta selviää varmaan helpommin kuin että menettää terveyden[/QUOTE]

Sun on pakko olla joko lapseton tai sitten tunnevammainen äiti. Olen menettänyt terveyteni niin kuin viestissä numero 2 sanoin ja kokenut paljon, paljon tuskaa mutta lapsen kuolema olisi takuulla kaikista, kaikista pahinta eikä oman terveyden menettäminen mitään sen rinnalla.
 
Mun mielestä lapsen katoaminen ois jotain niin hirveää, että se peittoaa hirveydellään lapsen kuolemankin.
Kuoleman voi sentään käsitellä ja jatkaa elämää, vaikka muistot säilyvätkin. Katoamistapauksessa elämän jatkaminen voi olla erittäin vaikeata, vaikka näennäisesti jaksaisikin toimia.
 
"vieras"
Jokainen terve ja normaali ihminen ajattelee aivan varmasti noin, että oman lapsen menettäminen on pahin mahdollinen asia. Oma terveys ja nälänhätä ovat toisarvoisia asioita.
No ehkä lapsi voi ajatella että äidin tai isän menettäminen olis pahinta mitä on.
 
"ehkä"
Tuosta asiasta ei voi minusta sanoa mitään, jos ei ole sitä itse kokenut. Kaikki lapsensa menettäneet, jotka itse tunnen/tiedän, pitävät sitä niin hirveänä, että sille ei ole vetänyt vertoja mikään muu menetys, vaikeus tai sairaus elämässä.

"Pahempaa voisi olla menettää lapsi useampaan kertaa eli että lapsi sairastuu tai vammautuu siten että enemmin tai myöhemmin se jokatapauksessa johtaa kuolemaan tms." Minä en oikein usko tähän. Lapsen täysin äkillinen kuolema tuntuisi omasta mielestä kauheammalta ajatukselta kuin se, että häntä olisi saanut hoitaa, hän hiipuisi vähitellen pois ja lopulta olisi selvä, että hänen on parempi päästä pois kuin kitua täällä. Sen sijaan jos poliisit olisivat vaikka yhtäkkiä ovella ja kertoisivat, että on tapahtunut tämmöinen onnettomuus, niin kyllä tuntisi varmasti karmivalta kun ei ole saanut edes viimeisiä halauksia antaa, eikä hyvästellä lasta.
 
"ehkä"
[QUOTE="vieras";28546157]Sun on pakko olla joko lapseton tai sitten tunnevammainen äiti. Olen menettänyt terveyteni niin kuin viestissä numero 2 sanoin ja kokenut paljon, paljon tuskaa mutta lapsen kuolema olisi takuulla kaikista, kaikista pahinta eikä oman terveyden menettäminen mitään sen rinnalla.[/QUOTE]

Tai sitten hän on nuori, kaunis ja terve ihminen, joka ei ole sairastanut flunssaa ja mahatautia kummempia sairauksia. Ehkä silloin joku jatkuvia kipuja tai ulkonäköhaittoja aiheuttava sairaus tuntuu maailmanlopulta.
 
[QUOTE="aapee";28546141]Yleensä lapsen kuolemasta selviää varmaan helpommin kuin että menettää terveyden[/QUOTE]

Mitä tarkotat terveyden menettämisellä? Kaikkihan meistä menettää terveyden ainakin väliaikaisesti? Ja lopulta varmaan kokonaan. Itelläni on muutama perussairaus jotka välillä haittaavat arkea. Eivät ne silti ole mitään sen rinnalla jos kuvittelen että lapseni kuolee.

Tarkoitatko jotain hengityskoneessa elämistä? Mitä nyt tunnen hengityskoneessa eläviä niin elävät ihan ok elämää ja surisivat lapsensa kuolemaa siinä missä muutkin. Syöpää? Ei se ole heti kuolemantuomio.
 
koska
[QUOTE="aapee";28546141]Yleensä lapsen kuolemasta selviää varmaan helpommin kuin että menettää terveyden[/QUOTE]

Tunnetko monta jotka sen ovat kokeneet. Minä tunnen, monet menettävät jopa sen terveyden lapsen menetyksen seurauksena. Mitä tarkoitat selviämisellä?
 
Terveyttäni en ole menettänyt kuin väliaikaisesti, lapsen kylläkin. Tai no, virallisesti se oli "vain" sikiö, mutta mun vauvani joka tapauksessa, vaikken häntä saanutkaan oppia tuntemaan. Vielä pahemmaksi osaisin kuvitella vain sen, että joku näistä kolmesta elävästä kuolisi.
 
"vieras"
Lähipiirissäni on kolme äitiä, jotka ovat haudanneet oman lapsensa. Jokainen heistä menisi vaikka itse sinne hautaan tai vaikka sairaalaan loppuelämäkseen jos saisivat lapsensa elävien kirjoihin.
 
Me olemme olleet lähellä menettää esikoisemme...taisteli teholla 6 viikkoa ja lääkärit käskivat varautua pahimpaan. Kun silloin katselin vauvaamme sairaana, niin monen monta kertaa ajattelin että kunpa itse makaisin siinä sängyssä vauvan sijasta.
Raskauden puolivälissä olemme menettäneet toisen poikamme.Oli henkisesti todella rankkaa synnyttää kuollut pikkuinen. Kun nyt ajattelen että joku elossa olevista viidestä lapsestamme menehtyisi, niin kyllä se tuntuisi tällä hetkellä olevan kaikkein pahinta. Vanhempien ei kuuluisi koskaan saattaa lastaan hautaan.Kyllä sen pitäisi mennä toisinpäin. Uskon että monet ihmiset ajattelevat samoin.
 

Yhteistyössä