ei ole enää keinoja pärjätä lasten kanssa, apuja

["mietteliäs"]

Täällä on varmaan usein samanlaisia aloituksia mut teen silti uuden..
mulla on 8 ja 7 vuotiaata lapset tyttö ja poika. nyt alkaa vaan oleen keinot lopussa pärjätä heidän kanssa.
- nukkumaan menosta tapellaa joka ilta. (uniaika klo 21)
- jos menevät pihalle niin eivät pysy rajojen sisäpuolella
- valehtelevat läksyistä, jättää ne tekemätttä jne.
- valehtelevat muutenkin pikkuasioista. kuten et kuka varasti äitin karkkipussin.
- me ei kuulemma tehdä perheenä mitään, mut kun niille ei mikään riitä. jos ollaan koko pvä lasten kanssa ja tehdään heille mieluisia asioita niin seuraava pvä on sit täyttä tappelua joka asiasta.
- ne tappelee keskenään koko ajan, läpsivätkin..

ollaan kokeiltu kaiken maailman keinot, kotiaresti, tv/tietokone kielto, herkkukielto, jäähy ja palkitseminen mut niitä lapsia ei kiinnosta, ne kärsii rangaistuksen ja sen jälkeen kaikki alkaa alusta. palkinnot ei kuulemma kiinnosta. meillä on kuulemma niin kauhee kuri kun kellään muulla ei ole tälläistä.. huh huh mitä teen??? jos tää jatkuu niin mun on pakko kai antaa lapset pois ennen kuin niistä tulee rikollisia ;(

 

["mie vaan"]

Ehkä oot liian tiukka, koita anttaa enemmän vapautta. Selvittäköön ite riitansa, ja jos läksyt on tekemättä niin kyllä siitä saa sitten koulussa kärsiä.

 

["Vieras"]

Ulos eivät mene yksin jos eivät pysy sallituissa rajoissa. Kyllä ne äkkiä alkaa taas pysyä kun jotuvat ulkoile aan äidin kanssa.
jos valehtelee niin luottamus menee. Se tarkoittaa esim sitä että pyydät opettajaa ilmoittamaan läksyt sinulle, tarkistat aina onko kaikki tehty.

Ihan normaalia että kun lapset saa huomiota. Niin ne alkuun kiukuttelee enemmän. Kyse on vähän samasta asiasta ku et loman aluksi aina tulee riitaa miehen kanssa. Silloin on yksinkertaisesti aikaa ja mahdolliauua tapella. Mut ei se tarkoita ettei pitäis tehä yhdessä.

 

["vieras"]

Johdonmukaisuutta, jos rajat eivät pidä, sisälle ja siitä ei poiketa. Vastuuta: läksyt tehdään heti ja ellei ole tehty, mihinkään ei mennä. Hampaidenpesulle tiettynä aikana, ellei onnistu mukisematta, niin rangaistus: pelikielto seuraavaksi päiväksi, se pitää olla sellanen että kun viikon on ilman, niin tuntuukin jossakin. Mikä kummallekin on se tärkein, kaverit, puhelin, netti??? Tehkää aikataulu, nyt kun loma alkaa, sinne ylös nämä yhteiset tekemiset yms.

 

["mietteliäs"]

hmmm, no voihan se olla e olen liian tiukka. ehkä mä voisin ottaa hieman rennommin ja katsoa mitä sit tapahtuu.. ei siit kokeilusta ainakaan haittaa voi olla

Vieras: no kun ei vaan toimi. ne kärsii sitä rangaistusta vaik 2 viikkoa mut sit se alkaa uudestaan. LÄksyasia sovittiin open kanssa et ens vuonna ne laitetaan wilmaan.

 

["vieras"]

Onko liian tiukat rajat? Minkälaisella alueella saavat ulkona liikkua? Saavatko käydä kavereiden luona, kun kerran keskenään kotona tappelevat? Onko lapsilla omat huoneet ja omaa rauhaa vai pitääkö koko ajan olla toisen vieressä?

 

["vieras"]

[QUOTE="mietteliäs";28531195]hmmm, no voihan se olla e olen liian tiukka. ehkä mä voisin ottaa hieman rennommin ja katsoa mitä sit tapahtuu.. ei siit kokeilusta ainakaan haittaa voi olla

Vieras: no kun ei vaan toimi. ne kärsii sitä rangaistusta vaik 2 viikkoa mut sit se alkaa uudestaan. LÄksyasia sovittiin open kanssa et ens vuonna ne laitetaan wilmaan.[/QUOTE]

Sitten menetys ei ole ollut tarpeeksi tärkeä. Meillä ainakin riittää puhelimen muutaman päivän takavarikko ja hetken muistetaan käyttäytyä kunnolla.

 

["tadaa"]

Siis 7 ja 8 vuotiaat joutuu pysyyn omassa pihassa? Ei ihme jos rissaavat, sen ikäisten kuuluu jo minusta antaa painattaa kavereiden kanssa lähistöllä, meillä vajaa 2km rajana missä kulkevat (esim. kaukaisimmat kaverit ja koulunpiha), edes mun eskari ei enää pysy millään omassa pihassa, koska ne kaverit on nii-in tärkeitä! eikä ne koskaan opi jos ei anna yrittää...

 

["mietteliäs"]

[QUOTE="vieras";28531209]Onko liian tiukat rajat? Minkälaisella alueella saavat ulkona liikkua? Saavatko käydä kavereiden luona, kun kerran keskenään kotona tappelevat? Onko lapsilla omat huoneet ja omaa rauhaa vai pitääkö koko ajan olla toisen vieressä?[/QUOTE]

asutaan taajamassa elis aavat olla omalla tiellä jossa on 10 taloa. kauemmaksi ei saa mennä ilma lupaa. käyvät melkein päivittäin kavereiden luona tai siis tuolla pihallahan ne toisiaan näkevät välillä menevät kaikki tien lapset isossa ryhmässä.

ei oel omia huoneita kun sitä ollaan kokeiltu muttei se toimi. eivät suostuneet nukkumaan yksin jne. Mut ens syksynä olis taas tarkoitus kokeilla sitä oma huone juttua.

meil on suht isot huoneet ja täs kerroksessa mis on keittiö, olkkari ja makkarit on 80 neliöö et ei pitäis olla tilanpuutetta. lisäks alakerta mis saunat yms et kyl omaa rauhaa saa jos haluaa.

en tiedä olenko liian tiukka, vaadin oman osuuden kotitöistä, sen että kotonakin ollaan eikä pelkästään koulussa ja pihalla jne..

 

[halipupu harmaana]

Teillä tarvittaisiin varmaan Super Nannyä, joka tulisi kotiin ja näkisi millaista touhu on ja laittaisi koko perheelle rajat ja säännöt ja antaisi konkreettisia neuvoja mitä lapsen kanssa tehdä missäkin tilanteessa.

Nukkumaan menon kanssa kannattaa tehdö selvät säännöt ja jotain kivaa juttua ennen nukkumaan menemistä, jonka lapsi saa itse valita, niin se ei tunnu niin pakkopullalta. Näin kesää vasten nukkumaan menemistä on kyllä vaikea laittaa aisoihin, kun se tuppaa aikuisillakin venähtää ihan vaan valoisuuden ja loman takia.

Meillä lapsille luetaan joka ilta iltasatu ja nuorempi kuuntelee vielä omassa huoneessaan satuDC:tä, jonka aikana tai jälkeen nukahtaa. Kun nämä samat iltarutiinit on ollu alusta lähtien käytössä, meillä ei kyllä illalla tapella, vaan aikuinen sanoo että nyt iltapalalle, yöpukupäälle, iltasatu, hampaiden pesu ja sänkyyn. Jos jompi kumpi kiukuttelee, niin pieni ärähdys ja taas ollaan ruodussa.

Pihalla pysymisen tärkeydestä kannattaa ihan puhua lasten kanssa ja jos tuon ikäiset eivät pysy omassa pihassa tai muuten sovitulla aluleella, niin veisin perheneuvolaan tai koulupsykologille. Onko tuota jatkunut kauan vai onko ihan uusi ilmiö?

Meillä 6v. on saanut nyt vähän enemmän reviiriä, kun isoveli ja pihan isommat kaverit menevät aidan taakse majalle, niin olen katsonut että tuon 6v:n voi myös päästää sinne, kun on kuitenkin huutomatkan päässä eikä ole autotietä välissä. Mutta kyllä tietenkin omassa pihassa pitää ensin oppia pysymään ennen kuin voi pidemmälle päästää.

Läksyt kannattaa tarkistaa, jos lapseen ei voi luottaa ja jutella lapsen kanssa mitä siitä seuraa jos jättää läksyt tekemättä. Opettajan kanssa kannattaa myös jutella asiasta ja sopia, että lapsi jää sitten koulun jälkkeen tekemään opettajan kanssa läksyjä, jos ei muuten onnistu.

Valehtelemisesta yleensä rankaistaa ja se johtaa yleensä siihen, ettei lapsi uskalla tunnustaa tekosiaan. Parempi käytäntö onkin palkita vaikka siitä että tunnustaa mitä on tehnyt ja taas jutella asiasta mitä siitä seuraa jos valehtelee tai varastaa. Esimerkkejä on helppo keksiä lapsille tärkeistä asioista ja saada lapsi ymmärtämään miten tärkeää on olla luottamuksen arvoinen.

Kannattaa myös muistaa, että aikuisen pelkkä läsnäolo ja yhdessä ihan tavallisten asioiden tekeminen on paljon antoisampaa kuin pitkin hoploppeja koluaminen. Lapselle voi myös lyhyesti sanoa, että "nyt loppu tuo marina" ja näyttää kädellä stop-merkkiä. Tuon ikäinen lapsi oikein kerjää välillä aikuisen huomiota ja verbaalista sanaharkkaa aikusen kanssa, mutta kun aikuinen laittaa sille tylysti stopin, niin lapsi tajuaa helpommin sen, että tästä asiasta ei puhuta enää, turha yrittää.

Voimia ja jaksamista!

 

["vieras"]

[QUOTE="tadaa";28531250]Siis 7 ja 8 vuotiaat joutuu pysyyn omassa pihassa? Ei ihme jos rissaavat, sen ikäisten kuuluu jo minusta antaa painattaa kavereiden kanssa lähistöllä, meillä vajaa 2km rajana missä kulkevat (esim. kaukaisimmat kaverit ja koulunpiha), edes mun eskari ei enää pysy millään omassa pihassa, koska ne kaverit on nii-in tärkeitä! eikä ne koskaan opi jos ei anna yrittää...[/QUOTE]

Ehkäpä kaikilla ei ole sama kuin teillä. Meiltä ei lähdetä yksin yhtään mihinkään omasta pihasta. Jos johonkin lähdetään, ylitetään iso tie ja sitä ei tehdä yksin missään olosuhteissa. Eli meillä ei todellakaan mennä kotopihasta yhtään mihinkään ilman vanhempia.

 

["vieras"]

Palkitse hyvistä asioista,kehu ja kannusta. Kaverit on ton ikäsille henki ja elämä,anna mennä ja kokea pettymyksiä. Meillä ei mihinkään mennä koulun jälkeen ennen ku läksyt on tehty,yleensä katsotaan yhdessä jos on vaikeaa. Anna lapsillesi aikaa..esim kun peittelet nukkumaan,siinä vaiheessa voi olla mukava pieni hetki jutella päivän kuulumiset jos ei muuten ole ehtinyt

 

["mietteliäs"]

[QUOTE="tadaa";28531250]Siis 7 ja 8 vuotiaat joutuu pysyyn omassa pihassa? Ei ihme jos rissaavat, sen ikäisten kuuluu jo minusta antaa painattaa kavereiden kanssa lähistöllä, meillä vajaa 2km rajana missä kulkevat (esim. kaukaisimmat kaverit ja koulunpiha), edes mun eskari ei enää pysy millään omassa pihassa, koska ne kaverit on nii-in tärkeitä! eikä ne koskaan opi jos ei anna yrittää...[/QUOTE]

mä tarkoitin sitä et jos annan luvan mennä pihalle mut pysytte nyt siinä omassa pihassa et eivät saa muualle, koska se on osa arestia niin eivät tottele!
tottakai nuo saaa mennä kavereiden luo ja muutenkin liikkua, meil on vaan iso tie suht lähel niin sinne en anna mennä ja toisella tiellä ajaa ihmiset hurjaa vauhtia. siks niillä on rajat.

 

["Vieras"]

Eikö tuon ikäiset jo voisi mennä vähän muuallakin kuin omalla pihalla? Kai ne koulussakin käy? Meillä liikkumissäde taitaa olla jotain 5km, ei ole erityisiä rajoja.

Jos rajat onkin liian tiukat ja kapina tulee siitä? Uudet säännöt jossa iän mukaista vapautta mikäli asiat luistaa ( kuten läksyjen teko).

 

["Vieras"]

[QUOTE="mietteliäs";28531282]mä tarkoitin sitä et jos annan luvan mennä pihalle mut pysytte nyt siinä omassa pihassa et eivät saa muualle, koska se on osa arestia niin eivät tottele!
tottakai nuo saaa mennä kavereiden luo ja muutenkin liikkua, meil on vaan iso tie suht lähel niin sinne en anna mennä ja toisella tiellä ajaa ihmiset hurjaa vauhtia. siks niillä on rajat.[/QUOTE]


Arestin pitää olla aresti, ei se muuten toimi. Omaan huoneeseen, erikseen kumpikin. Ei minnekään pihalle. Eihän se muuten ole rangaistus jos leikit jatkuu sisaruksen kanssa pihalla.

Meillä on toiminut se, että mitään ei saa tehdä ennen kun läksyt ok, tekevät usein kavereiden kanssa yhdessä.

 

["eeee"]

Kuinka paljon kehut lapsia? Saako hyvästä käyttäytymisestä ja kotitöissä auttamisesta kiitosta?

 

["mietteliäs"]

Teillä tarvittaisiin varmaan Super Nannyä, joka tulisi kotiin ja näkisi millaista touhu on ja laittaisi koko perheelle rajat ja säännöt ja antaisi konkreettisia neuvoja mitä lapsen kanssa tehdä missäkin tilanteessa.

Nukkumaan menon kanssa kannattaa tehdö selvät säännöt ja jotain kivaa juttua ennen nukkumaan menemistä, jonka lapsi saa itse valita, niin se ei tunnu niin pakkopullalta. Näin kesää vasten nukkumaan menemistä on kyllä vaikea laittaa aisoihin, kun se tuppaa aikuisillakin venähtää ihan vaan valoisuuden ja loman takia.

Meillä lapsille luetaan joka ilta iltasatu ja nuorempi kuuntelee vielä omassa huoneessaan satuDC:tä, jonka aikana tai jälkeen nukahtaa. Kun nämä samat iltarutiinit on ollu alusta lähtien käytössä, meillä ei kyllä illalla tapella, vaan aikuinen sanoo että nyt iltapalalle, yöpukupäälle, iltasatu, hampaiden pesu ja sänkyyn. Jos jompi kumpi kiukuttelee, niin pieni ärähdys ja taas ollaan ruodussa.

Pihalla pysymisen tärkeydestä kannattaa ihan puhua lasten kanssa ja jos tuon ikäiset eivät pysy omassa pihassa tai muuten sovitulla aluleella, niin veisin perheneuvolaan tai koulupsykologille. Onko tuota jatkunut kauan vai onko ihan uusi ilmiö?

Meillä 6v. on saanut nyt vähän enemmän reviiriä, kun isoveli ja pihan isommat kaverit menevät aidan taakse majalle, niin olen katsonut että tuon 6v:n voi myös päästää sinne, kun on kuitenkin huutomatkan päässä eikä ole autotietä välissä. Mutta kyllä tietenkin omassa pihassa pitää ensin oppia pysymään ennen kuin voi pidemmälle päästää.

Läksyt kannattaa tarkistaa, jos lapseen ei voi luottaa ja jutella lapsen kanssa mitä siitä seuraa jos jättää läksyt tekemättä. Opettajan kanssa kannattaa myös jutella asiasta ja sopia, että lapsi jää sitten koulun jälkkeen tekemään opettajan kanssa läksyjä, jos ei muuten onnistu.

Valehtelemisesta yleensä rankaistaa ja se johtaa yleensä siihen, ettei lapsi uskalla tunnustaa tekosiaan. Parempi käytäntö onkin palkita vaikka siitä että tunnustaa mitä on tehnyt ja taas jutella asiasta mitä siitä seuraa jos valehtelee tai varastaa. Esimerkkejä on helppo keksiä lapsille tärkeistä asioista ja saada lapsi ymmärtämään miten tärkeää on olla luottamuksen arvoinen.

Kannattaa myös muistaa, että aikuisen pelkkä läsnäolo ja yhdessä ihan tavallisten asioiden tekeminen on paljon antoisampaa kuin pitkin hoploppeja koluaminen. Lapselle voi myös lyhyesti sanoa, että "nyt loppu tuo marina" ja näyttää kädellä stop-merkkiä. Tuon ikäinen lapsi oikein kerjää välillä aikuisen huomiota ja verbaalista sanaharkkaa aikusen kanssa, mutta kun aikuinen laittaa sille tylysti stopin, niin lapsi tajuaa helpommin sen, että tästä asiasta ei puhuta enää, turha yrittää.

Voimia ja jaksamista!

Me on käyty tytön kanssa perheneuvolassa viime vuonna ja nyt se käy psykologilla mut ei ne keksi keinoja meille. ne vaan sanoo et laitat sen lapsen tekemään niin kuin sanot, esim. et jos on siivottava oma huone niin sä vahdit et se tekee sen, mut miten mä sen lapsen pakotan siihen??

Joo tuo valehtelusta tuleva rangaistus otettiin pois ja kehutaan kun kertovat rehellisesti mitä tapahtu kun huomattiin just toi etteivät "uskalla " kertoa valehdelleensa ja se on auttanu..

Läksyasia on muutettu ens vuodeksi, onneksi keksittiin open kans hyvä keino.

 

[diiiiili]

[QUOTE="mietteliäs";28531096]Täällä on varmaan usein samanlaisia aloituksia mut teen silti uuden..
mulla on 8 ja 7 vuotiaata lapset tyttö ja poika. nyt alkaa vaan oleen keinot lopussa pärjätä heidän kanssa.
- nukkumaan menosta tapellaa joka ilta. (uniaika klo 21)
- jos menevät pihalle niin eivät pysy rajojen sisäpuolella
- valehtelevat läksyistä, jättää ne tekemätttä jne.
- valehtelevat muutenkin pikkuasioista. kuten et kuka varasti äitin karkkipussin.
- me ei kuulemma tehdä perheenä mitään, mut kun niille ei mikään riitä. jos ollaan koko pvä lasten kanssa ja tehdään heille mieluisia asioita niin seuraava pvä on sit täyttä tappelua joka asiasta.
- ne tappelee keskenään koko ajan, läpsivätkin..

ollaan kokeiltu kaiken maailman keinot, kotiaresti, tv/tietokone kielto, herkkukielto, jäähy ja palkitseminen mut niitä lapsia ei kiinnosta, ne kärsii rangaistuksen ja sen jälkeen kaikki alkaa alusta. palkinnot ei kuulemma kiinnosta. meillä on kuulemma niin kauhee kuri kun kellään muulla ei ole tälläistä.. huh huh mitä teen??? jos tää jatkuu niin mun on pakko kai antaa lapset pois ennen kuin niistä tulee rikollisia ;([/QUOTE]

Meillä ainakin 9v ja 7v yrittää aina, varsinkin 7v ja aiemmin tuo 9v, saada rajoja löysytettyä suuntaan ja toiseen. Mä tekisin näin:

-valvon, että tekevät läksyt, tarkistan... otan opeen yhteyttä, että kertoo HETI jos läksyistä vähänkään tekemättä
-jos ei pysytä rajoissa, tulee kielto mennä ulos. sit kuljetaan "käsikynkkää" äidin ja isän kanssa, jos ei muuten passaa pysyä rajoissa
-kertokaa selvästi: jos ei mennä naps unille klo 9 niin seuraavana iltana sängyssä ollaan jo puoli 9. jos homma toimii, niin saapi valvoa ysiin. jos tuo puoli 9 ei toimi, niin vielä kasiin sitä voi siirtää. Sitten kerrotte, että eikö olis mukava kun homma toimis, niin jäis tunti aikaa vaikka lukea tms.


Meillä on ihan samanlaista noiden kanssa, että jos vaikka olis joku tosi kiva päivä, niin sitä jotenkin vanhempana olettas, että seuraava päivä menis automaattisesti mukavasti, mutta välillä tuntuu, että on kahta suurempi tappelu.

Istuta lapset tuolille ja sano, että eivät pääse mihinkään ennenkuin selvittävät ITSE tappelunsa. Jne.

Rankkaa on, tiedän. Ja on aina helpompi neuvoa toisia kuin kasvattaa itse, eli näinhän MÄ muka tekisin, mutta jaksaako sitä sitten joka tilanteessa olla niin jämpti... Huoh... Tsemppiä =)

 

["mietteliäs"]

[QUOTE="Vieras";28531311]Arestin pitää olla aresti, ei se muuten toimi. Omaan huoneeseen, erikseen kumpikin. Ei minnekään pihalle. Eihän se muuten ole rangaistus jos leikit jatkuu sisaruksen kanssa pihalla.

Meillä on toiminut se, että mitään ei saa tehdä ennen kun läksyt ok, tekevät usein kavereiden kanssa yhdessä.[/QUOTE]

niin sä meinaat et meidän lapset ei menis 2 viikkoon ulos ollenkaan??? meinaan meillä saa lapset ulkoilla joka pvä, mut jos on aresti päällä niin silloin ollaan pihassa!!

 

["mietteliäs"]

Meillä ainakin 9v ja 7v yrittää aina, varsinkin 7v ja aiemmin tuo 9v, saada rajoja löysytettyä suuntaan ja toiseen. Mä tekisin näin:

-valvon, että tekevät läksyt, tarkistan... otan opeen yhteyttä, että kertoo HETI jos läksyistä vähänkään tekemättä
-jos ei pysytä rajoissa, tulee kielto mennä ulos. sit kuljetaan "käsikynkkää" äidin ja isän kanssa, jos ei muuten passaa pysyä rajoissa
-kertokaa selvästi: jos ei mennä naps unille klo 9 niin seuraavana iltana sängyssä ollaan jo puoli 9. jos homma toimii, niin saapi valvoa ysiin. jos tuo puoli 9 ei toimi, niin vielä kasiin sitä voi siirtää. Sitten kerrotte, että eikö olis mukava kun homma toimis, niin jäis tunti aikaa vaikka lukea tms.


Meillä on ihan samanlaista noiden kanssa, että jos vaikka olis joku tosi kiva päivä, niin sitä jotenkin vanhempana olettas, että seuraava päivä menis automaattisesti mukavasti, mutta välillä tuntuu, että on kahta suurempi tappelu.

Istuta lapset tuolille ja sano, että eivät pääse mihinkään ennenkuin selvittävät ITSE tappelunsa. Jne.

Rankkaa on, tiedän. Ja on aina helpompi neuvoa toisia kuin kasvattaa itse, eli näinhän MÄ muka tekisin, mutta jaksaako sitä sitten joka tilanteessa olla niin jämpti... Huoh... Tsemppiä =)

ihana kuulla et muilla on samanlaista joo toi yhdessäolo on rankkaa kun odottaa jo kauhulla et mitä huominen tuo tullessaan. mut ehkä mä koitan vaan jaksaa..

 

["mietteliäs"]

[QUOTE="eeee";28531312]Kuinka paljon kehut lapsia? Saako hyvästä käyttäytymisestä ja kotitöissä auttamisesta kiitosta?[/QUOTE]

Kotitöistä kiitän aina kun tekevät sen koska se on todella haasteellista meillä. ne inhoo niiin paljon kotitöitä.

muuten tiedän kehuvani vähän, hävettää myöntää, mut kun en vaan osaa. Siis kehun tietty aina kun tuovat koulusta jotain hyvä koketuloksi yms tai kun ovat ihan oma-aloitteisesti tehny jotain mulle mukavaa, mut normi arjessa en vaan osaa sitä sanoa tarpeeksi usein.

 

["Vieras"]

[QUOTE="mietteliäs";28531353]niin sä meinaat et meidän lapset ei menis 2 viikkoon ulos ollenkaan??? meinaan meillä saa lapset ulkoilla joka pvä, mut jos on aresti päällä niin silloin ollaan pihassa!![/QUOTE]

Jos haluaa että rangaistus toimii, sen pitää tuntua ranagistukselta Jos rangaistus on aresti esim. valehtelusta ja aresti on samanlainen päivä kuin mikä tahansa kaveriton päivä kotona niin mitä lapsi siitä oppii? Että aresti on ikävä juttu? Ettei kannata toistaa virhettä? Että valehtelu on äidin mielestä paha juttu? Että tyhmiä tekoja ja sen seurausta kannattaa välttää? No ei varmasti pure.

Meillä aresti on oma huone. Ei ole puolta päivää pidempiä aresteja tarvinnut toistaiseksi antaa.

 

[diiiiili]

[QUOTE="mietteliäs";28531364]ihana kuulla et muilla on samanlaista joo toi yhdessäolo on rankkaa kun odottaa jo kauhulla et mitä huominen tuo tullessaan. mut ehkä mä koitan vaan jaksaa..[/QUOTE]

Ja se apu on usein just viralliselta taholta sitä, että juu, rajat just noin ja teette näin ja näin ja itestä tuntuu, että niinhän mä teenkin, mutta ku ei auta. Mutta siinä on kai vain se, että sitä pitää jaksaa kuukausia ja vuosia... Koko ajan, että se sitten joskus auttaa. Tulee parempia ja huonompia kausia, välillä menee hyvin ja välillä koko elämä kaatuu... Mutta siinä kierteessä tuntuu, että ei oo paljon apua perheneuvolastakaan, koska kuitenkin saattaa itse jo toimia niin kuin he neuvovat, tuloksetta. Täytyy vain luottaa, että tulokset näkyvät viimeistään 18v ikäsenä.

 

[Ammatikseen kasvattava]

Kuulostaa siltä, että perusasiat ei toimi. Se vaan on niin, että myöhemminkin helppo "löysätä", kun perusjutut, jota esim. nukkumaanmeneminen on, toimii. Perusteet tälle luodaan jo aivan pienestä.
Tulee sellainen olo, että lapset "kapinoivat" teitä vastaan. Silloin he ovat turvattomia ja ottavat sen "johtajan" paikan kun teistä ei siihen ole.
Itse ette ehkä osaa suuntaa kääntää, kun se on jo tuoho asti päässyt. Menkää perheneuvolaan tai perheterapiaan ennen kuin lapset ovat murrosiässä. Sitten niitä ei pitele mikään, jos pomon paikka ei ole selvä.

 

["Vieras"]

[QUOTE="mietteliäs";28531353]niin sä meinaat et meidän lapset ei menis 2 viikkoon ulos ollenkaan??? meinaan meillä saa lapset ulkoilla joka pvä, mut jos on aresti päällä niin silloin ollaan pihassa!![/QUOTE]

Jäin miettimään vielä, että mikä arestin tarkoitus on, mitä tavoittelet sillä? Aresti on 'ennen vanhaan ' ollut keino saada lapsi miettimään tekosiaan. Ehkä kuvaillun kaltainen vapauksien pieni rajoittaminen ei oikein toimi jos sen kesto on kaksi viikkoa. Miettivätkö lapset sen aikana, katuvatko? no ei.

Kehuminen on tosi vaikeaa! Vielä vaikeampaa on oppia kehumaan lasta, ei vain hänen suorituksiaan.