Miehestä tullut patalaiska kun minä jäin älomalle :(

  • Viestiketjun aloittaja "Kyllästynyt"
  • Ensimmäinen viesti
"Kyllästynyt"
Ennen tehtiin kotityöt melkein puoliksi. Nyt olen ollut 5 kk äitiyslomalla ja on kerran imuroinut pintapuolisesti ja vähän järjestellyt tavaroita (tämä oli ennen kun kotiuduimme sairaalasta). Nyt ei suostu tekemään mitään kun minä olen kotona ja hänellä on työ sekä harrastuksia. Tuntuu että minun päivät menevät siivotessa, pyykätessä ja tuskaillessa kun esim. Pienet remonttityöt kasaantuvat kun niitä on hankala tehdä vauvan kanssa kahden kotona ollessa. Myös pihatyöt ovat jääneet ihan retuperälle kun vauva ei kovin pitkään nuku paikoillaan olevissa vaunuissa ja usein nukkuu kun käymme kaupassa, mies ei suostu sielläkään enää käymään kuin pitkien perusteluiden ja yleensä kiivaan keskustelun jälkeen vaikka kauppa on lähes hänen työmatkansa varrella (joutuu poikkeamasn noin 300m) kun taas me kävelemme tai menemme bussilla 5 km, jolloin koko vauvan pisimmät päiväunet menevät kauppareissuun ja kotityöt jäävät. Onhan se kiva ulkoilla mutta sekin ärsyttää kun tästäkin on tullut asia mistä pitää riidellä jos haluan miehen välillä käyvän kaupassa.

Mies saa kamalan sotkun aikaan illan aikana kun kaikki vaatteet, märät pyyhkeet, astiat yms. Jäävät lattioille, tyhjät ruokapakkaukset pöydille, kirjat ja lehdet ympriinsä yms. Lisäksi on kokoajan kotonaollessa pyytämässä minua tekemään jotain: keitä kahvia, tee kaksi voileipää, koirat pitäisi viedä jo ulos, silitä huomiseksi paita yms. Illat kun vauva on pirteä ja kaipaa seuraa kokoajan menevät pelkästään näihin miehen toiveisiin (tee sitä ja tätä) ja vauvan kanssa seurusteluun koko ilta ja sitten alkaa marina mieheltä kun en katso hänen kanssaan telkkaria tai vietä muutenkaan aikaa. Kuitenkin kokoajan pyytää tuomaan tai tekemään jotain. Tuntuu, että riitelemme tästä aiheesta melkein joka ilta kun yhteistä aikaa ei tunnu olevan ja minusta tuntuu etten ehdi muuta kuin siivoamaan. Jos joskus pyydän että voitko katsoa vauvan vaipan kun minulla jokin (esim. Leipominen) kesken saan vastaukseksi en nyt kun olen netissä/ katson telkkaa yms. Ja muistutuksen siitä, että haluaa rentoutua työpäivän jälkeen tai harrastusten jälkeen.

Tuntuu, että miehestä on tullut umpilaiska vauvan syntymän jälkeen ja kun asiasta keskustelemme vetoaa siihen, että siivosi silloinkin kun pääsin synnäriltä kotiin (en voi väittää ettei hän enää osallistuisi kotitöihin) ja siihen että hänen pitää saada rentoutua töiden ja harrastusten jälkeen ja vapaa päiviä ei taaa halua tuhlata kotitöihin tai vauvan kanssa olemiseen. Yhdessä olemme asuneet 8 vuotta ja en olisi miehen uskoneen muuttuvan näin paljoa vauvan syntymän jälkeen. Tuntuu, että riitelemme vain kokoajan nykyisin.
 
"Kyllästynyt"
Aikaisemmin tein remontti ja pihahommat miehen ollessa töissä eli ne eivät vieneet yhteistä aikaa enkä tiedä onko miehellä mitään käsitystä paljonko niihin menee aikaa koska ei itse niihin ole koskaan osallistunut. mutta nyt tuntuu, että ne vain jäävät kun vauvan kanssa ovat niin hitaita tehdä ja tästäkin tulee minulle lisästressiä kun pitäisi tehdä mutta en vain ehdi :(
 
"kukkanen"
Minusta sinulle kuuluvat ne kotityöt, jotka tulevat eteen 8 h työpäivän aikana eli lasten ja sinun ruuat, teidän tiskit ja sotkujen siivoukset ja sen mukaan mitä ehdit pyykkiä ja muuta siivousta. Minä tosin tykkäsinkin tehdä kotitöitä kun mies oli tullut töistä, kun siinä sai tavallaan myös vähän omaa aikaa, kun lykkäsin lapsen isälleen ja vetäydyin itse kaikessa rauhassa vaikka keittiöön ilman sitä pikku sähläriä:)
 
hohh
Tämän aloituksen täytyy olla provo. Mikä on sellainen mies, jolle vauvan kanssa oleminen on ajan tuhlaamista? Minä en kyllä siivoaisi miehen jälkiä saati olisi kokoaikainen kodinhoitaja, jos kerran asumme samassa huushollissa. No, voisin mä kerätä ne miehen likapyykit yhteen kasaan mutta en taatusti laittaisi pesuun. Ja tuo kauppahomma nyt on aivan naurettava...
 
"Aloittaja"
Sehän tässä mättää kun emme edes pysty keskustelemaan tästä asiasta kun menee aina vain riitelyksi. Mies on sitä mieltä, että ehdin kyllä tehdä kaiken hänen ollessaan töissä ja harrastuksissa. Sitten taas minulla menee hermot kun iltaisin pitäisi vielä passata miestä ja jos vastavuoroisesti pyydän tekemään jotain "haluaa rentoutua", ärsyttää jo tuo repliikki.
 
siis jos mun mies sanoisi ettei haluaisi tuhlata vapaa-aikaa vauvan kanssa olemiseen, niin itkisin silmäni kipeäksi!! aivan kamala kommentti, siis aivan kamala!!! nyt näytät miehelle tuon kirjoittamasi aloituksen, tai kirjoitat kirjeen, miltä susta tuntuu, jos sana ei tehoa.. tai sitten lähdet pariksi viikoksi äitisi luo suolankeittoon (eli mököttämään ;D)
 
"kukkanen"
Minulle oli kotiäitiaikoina oman mielenterveyden kannalta ehdottoman tärkeää, että mies oli vauvan kanssa iltaisin ja viikonloppuisin. Ei tietenkään koko iltaa, mutta töistä tullessa keskittyi muutaman tunnin häneen, jolloin minä sain hengähtää. Tekemättömiä kotitöitä oli aina, mutta minä pystyin myös jättämään ne omaan arvoonsa välillä eli meillä ei ole enää ollut yhtä siistiä kuin aiemmin. Mieheni ei ole mikään ahkera kotitöiden suhteen koskaan ollut, mutta tuosta asiasta ei edes tarvinnut keskustella että olisiko hän vauvan kanssa kun ei ollut nähnyt tätä koko päivänä.

Jos ette saa itse sovittua asiaa, sano miehelle että se on sitten perheneuvonnan paikka. Siellä kuunnellaan kummankin näkökannat ja sitten saatte ulkopuolisen mielipiteen siitä, mikä on kohtuullista. Ei tuommoista elämää kukaan jaksa, että elämä on pelkkää työtä:O Kyllä se 24/7 vauvanhoito ja kotitöiden teko on paljon raskaampaa kuin 8 h palkkatyö, sen huomasi itse selvästi kun palasi töihin.
 
"Uskomatonta"
[QUOTE="Kyllästynyt";28492482]Aikaisemmin tein remontti ja pihahommat miehen ollessa töissä eli ne eivät vieneet yhteistä aikaa enkä tiedä onko miehellä mitään käsitystä paljonko niihin menee aikaa koska ei itse niihin ole koskaan osallistunut. mutta nyt tuntuu, että ne vain jäävät kun vauvan kanssa ovat niin hitaita tehdä ja tästäkin tulee minulle lisästressiä kun pitäisi tehdä mutta en vain ehdi :([/QUOTE]

Onko miehesi oikeasti muuttunut vauvan syntymän jälkeen, vaan jatkaako hän elämää kuten ennenkin, mutta itse et ole sitä huomannut, koska olet 8vuotta häntä huomaamattasi passannut.

Nyt kun sinulla on kaksi lasta, niin huomaat tuon isomman tekemät sotkut.

Jos kerran ennen lasta olet itse tehnyt remonttihommat, pihahommat ja sisällä työt, niin miksi miehesi niitä nyt tekisi kun et ole koskaan niitä häneltä vaatinut.

Olisit kouluttanut miehehesi ennen lapsen syntymää tai vaatinut häneltäkin jotain kodin eteen tekemistä, kun menitte yhteen.

Olet ite passannut miehestäsi tuollaisen, joten joko aloitat koulutuksen ja pakotat miehen hommiin tai sitten nielet kiukkusi ja annat miehen elää kuten olet ennenkin hänen antanut olla
 
"vieras"
Pitäkää sellainen kuivakka, hyvin valmisteltu palaveri asiasta, ei tule riitaa niin helpolla.

Ja tarjoa sille miehelle ratkaisuja ongelmaan, ei ympäripyöreitä sepustuksia tai huutamista.

Valmistele paperille luonnos miten toivoisit asioiden tapahtuvan arjessa:

Aloita määrittelemällä viikon kotityöt, tiedät miten ne teillä menee, esim.
Imurointi 2 krt viikko, maanantai ja torstai
Pyykki 3 koneellista viikko
jne.

sitten sovitte mitä sinä ehdit tehdä miehen työpäivän aikana ja mitä mies tekee iltaisin. Miehelle ei tarvitse joka illaksi laittaa puuhaa, vaan voi tehdä joku ilta kerralla enemmän.

Töistä tullessa on miehellä ensin tunti omaa aikaa rauhoittua ja sitten ottaa vauvan hoitoon ja sinä teet omia hommia.

Sopikaa asioista, mutta tarjoa sille miehelle jotain selkeätä toimintamallia, eikä lauseellisia diipadaapaa.
 
hittoako
tuollaista saamatonta nahjusta passaat?

Jos ei ymmärrä järkipuhetta eikä pääkopassa pyöri muuta kuin sahajauhoja, niin ulkoistat koko miehen puuhistasi. Käykööt itselleen kaupassa ja siivotkoon jälkensä.

Hoidat itsesi ja vauvasi ja suljet silmäsi ja korvasi tuollaisen "miehen" avuttomuudelta ja urputukseltä. Jos ei tuolla herää edes keskusteluhaluja ja jonkinlaista järjenkäyttöä, niin suosittelen palauttamaan äitinsä helmoihin.

Normaali aikuinen välittää perheestään ja haluaa automaattisesti tehdä osansa sen eteen. Normaali tuore isä on kiinnostunut vauvastaan; toki voi arastella sen hoitoa, mutta uskaltaa hypätä niihin isän saappaisiin.
 
"Aloittaja"
Ongelma on siis siinä, että miehen käytös on muuttunut täysin lapsen synnyttyä. Ei aikaisemminkaan rakastanut kotitöitä tai kaupassa käymistä mutta kumminkin teki ne nykyään ei. Siis kotityöt sisällä on tehty suht puoliksi ennen vauvan syntymää ja ei aikaisemmin ole pyytänyt minua tekemään koko aikaa jotain mitä nykyään tekee. Mieleeni ei edes tullut ennen vauvan syntymää, että kokee vauvan kanssa olemisen vastenmielisenä tai siis asiana jota ei mielellään tee. Nyt tuntuu, että ei olisi lasta oikeasti halunnutkaan vaikka luulin että halusi yhtä paljon kun minäkin. Nyt vain ihmettelen miksi jaksoi käydä lapsettomuushoidot läpi vaikka koki ne raskaina kun nyt ei haluakkaan olla vauvan kanssa.
 
Hiilihanko
Kuulostaa kurjalta! Mä lähtisin viikoksi johonkin vauvan kanssa ja jättäisin miehen miettimään käytöstään. Ihme jos ei sen jälkeenkään keskustelu kiinnosta. Halusiko mies lasta vai painostitko häntä siihen?
 
hittoako
nimimerkki jatkaa, että ehkä miehelle pitäisi vakavasti ehdottaa jonkinlaista keskusteluapua?

Olette käyneet läpi hoidot; nekin ovat voineet olla miehelle rankkoja. Siihen päälle raskausaika, synnytys ja vauvan tulo; pelkääkö menettävänsä sinut, onko mustasukkainen vauvalle, pelkääkö menettävän vauvan vai onko vain paljastunut kusipääksi?

Konstilla tai toisella sinun on saatava miehen silmät avautumaan. Et ole kotiorja ja vaikka olisistkin, niin vauvan kanssa on mahdotonta revetä joka paikkaan. Ihan ensimmäisenä pitää ymmärtää lopettaa aikuisen ihmisen passaaminen.
 
Hgf
Harva mies nauttii hirveästi vauvan kanssa olemisesta jos äiti imettää. Pienen vauvan kans ei paljon pysty tekemään. Tämä voi hyvin korjaantua kun lapsi kasvaa ja alkaa leikkiä tms. Kotitöistä teidän pitää keskustella. Suosittelen tuota kotitöiden listausta ja siitä sit mies valitsemaan.
 
Eipä hän ole ainoa lajissaan eikä varmasti viimeinen.

Lopeta passaaminen ja pidä puolesi tiukasti. Niin kauan kun jatkat passaamista ja miellyttämistä, vaikka itku kurkussa, muutosta ei tapahdu. Mies ei vaikuta erityisen empaattiselta ja sydämelliseltä, ei taida sinun paha mielesi juuri hetkauttaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Cassyput
"vieras"
Jos mun mies sanoisi, ettei halua tuhlata aikaansa vauvan kanssa olemiseen, pakkaisin tavarani ja sanoisin, ettei tarvii enää tuhlata aikaa kummankaan meidän kanssa olemiseen...

Lopeta nyt ainakin se passaaminen iltaisin! Käske tehdä itse, jos jotain pyytää. Älä sinäkään käy kaupassa, vaan käykää sitten illalla yhdessä.

Mä joskus kyllästyin siihen että mies kylvi roskia pitkin taloa, niin keräsin kaikki kasaan sen tietokoneen näppikselle ja tuolille. Viesti meni perille, sitä roskaa ei nimittäin ollut ihan vähän, kun olin jo ties miten kauan odottanut että itse keräisi sängyn viereen viskomansa karkkipaperit, limutölkit ym.
 
  • Tykkää
Reactions: Cassyput
AS
Niin... monta hyvää edotusta oletkin jo saanut. Ihan esimmäisenä, lakkaa siivoamasta miehesi jälkiä. Sinä olet jäänyt kotiin hoitamaan LASTA, et miehesi henk. koht avustajaksi ja kotipiiaksi. Mies kyllä varmasti oppii itse siivoamaan jälkensä, kun ne riittävän kauan pyörii pitkin kämppää. Mikäli asia sinua kohtuuttomasti häiritsee, potki miehen rojut sängyn alle. Mikäli niiden sijaintia kysytään, voit ystävällisesti vastata, ettet jaksanut enää katsoa aamusta iltaan aikuisen ihmisen aiheuttamia sotkuja.
Suosittelen myös katoamaan ensi lauantaina ja sunnuntaina tasan kahdeksaksi tunniksi kumpanakin päivänä. Jätä vaatteet hujan hajan ja astiat pöydille. Tullessasi kotiin, pasaa kovaan äneen, miten sinun poissaollessasi tulisi miehen tehdä siistiä jälkeä ja siivota sinunkin paskasi vauvan hoidon ohella.
 
Siis miksi sä passaat sitä miestäsi??

Siis ukkohan on ihan uskomaton kusipää, mutta mikäs siinä on ollessa, kun sä kaiken teet ja vielä passaat päälle ja ainoa mitä siitä täytyy maksaa on kuunnella vähän nalkutusta, joka sekin hiljenee kun vaan sanoo, että täytyy rentoutua?

Siis lopeta hyvä nainen tuommoisen sietäminen. Kun mies tulee kotiin niin kotityöt ja rentoutuminen menee puoliksi. Ei niin, että sinun työpäiväsi jatkuu kun mies rentoutuu. Etkä jousta yhtään. Jos mies ei puheella usko, niin senkun lakkaat tekemästä hänelle mitään. Peset vaan omat ja vauvan pyykit, teet ruokaa vaan itsellesi, tiskaat astiat vaan itsellesi. Joskohan pikkuhiljaa herra heräisi huomaamaan että ei elä hotellissa?

Kyllä mä tossa kohtaa sanoisin miehelle, että meno muuttuu tai saa ettiä itselleen uutta asuntoa. En sietäisi tommosta käytöstä hetkeäkään. Oletan, että sulla ei myöskään ole mahdollisuutta harrastaa, kun mies ei osaa/halua hoitaa vauvaa, mutta miehen on tottakai päästävä omiin harrastuksiinsa?
 
vieras11
Ystävälläni oli tuollainen mies. Kuuntelin hänen juttujaan aivan hämmästyneenä. Onneksi jätti sen kusipään lapsen ollessa 1,5v... Kauan kuitenkin katseli tuota menoa. Mutta tuollaisen ap:n kuvaileman lisäksi mies piti visusti omat rahat ominaan, ja äiti kituutteli
äp-rahalla. Sitten kun äiti palasi töihin, teki edelleen kaikki kotityöt, joutui maksamaan kaikki ruoat ja lapsen päiväkotimaksut miehen lyhennellessä omia lainojaan. Lisäksi tämä avovaimo joutui jäädyttämään asuntolainan lyhennyksen loppu vuodeksi, kun rahat ei enää riittänyt 100% päivähoitomaksuun, ruokiin ja koiriin. Mies ei maksanut mitään muuta siis kuin omia auto-, asunto- ja kulutuslainojaan. Lisäksi mies pyysi naiseltaan rahaa HÄNEN auton käytöstä, eli saa käyttää jos tankkaat omilla rahoillasi tankin täyteen.... Kyllä näitä on. En katselisi sekuntiakaan.
 
vieraas
Miehet on miehiä : / Yleensä niiden motto onkin "ennemmin taivasalla kuin tossun alla" ja se että osallistuu oman lapsensa hoitamiseen ja kotihommiin on juuri sitä tossun alla olemista..
 

Yhteistyössä