Miksi lapsi ei halua kotiin?

[ahdistunut]

Mua on alkanut ahdistaa tämä asia ehkä vähän liikaakin, koska en tiedä kuinka normaalia tää on. Jonkun alotuksen oon tästä jo aikasemminki tehnyt.
Meillä 3v tyttö ja musta tuntuu että koti on sille yhtä kamala paikka kuin kaasukammio kuolemaan tuomitulle. Tarhasta lähden aina naama punaisena ja melkein itkua vääntäen kun tyttö pistää ihan kamalasti kun näkee mut, lähtee karkuun ja hirveät itkupotkut heti kun saan kiinni ja huutaa "emmä haluu mennä kotiin!" Ja sama juttu oikeastaan kaikkialta muualtakin lähdettäessä.Alkaa heti aamusta alkaen kyselemään viikonloppuisin että mennäänkö tarhaan? Mihin me lähdetään? Ties mitä tarhan täditkin ajattelee. Mua ahdistaa tää niin paljon.
Onko nyt niin että lapsella on hirveän paha olla täällä kotona käytöksestä päätellen, vaikka mun mielestä täällä ei ole mitään kamalaa, ajoittain vaan tylsää mutta tuskin se noin kamalaa vastareaktiota aiheuttaa.

 

["vieras"]

Meillä oli tuo vaihe vuosi sitten, lapsi oli 2v. Kyllä se ohi menee. Kyllä hävetti kantaa huutavaa kersaa autoon päiväkodista..

 

["vieras"]

meidän 3v tyttö tekee kans välillä tuota, hävetti ihan kauheesti kun tarhasta lähtiessä temppuili tuolla lailla, onneksi ihana tarhantäti sitten lohdutti että on ihan normaalia

 

[Ei kun]

Lapsellasi on ollut hirmuinen ikävä sinua tarhapäivän aikana. Hän on tuntenut itsensä hylätyksi ja sinun tullessa hakemaan hän haluaa testata, kuinka paljon oikeasti rakastat ja haluatko oikeasti hänet kotiin. Tai sitten ovat vaan leikit kaverien kanssa kesken.

Näin siis mulle kerrottiin, kun meillä oli samanikäisenä sama tilanne. "Meidän" päiväkodin ihanat työntekijät ehdottivat, että jonkin aikaa he pukisivat lapsen valmiiksi, joten minun tarvitsi vain kantaa pyristelevä lapsi autoon.

Noin viikossa pahin tilanne oli ohi. Tätä ennen lapsi oli varmaan ollut jo puoli vuotta hoidossa ja aina jäänyt sinne ilman itkuja. Tuo oli vaan se yksi pieni vaihe.

(Uhmaikä muuten onkin jo kestänyt kauan ja tuonlaisia karkuunlähtemisiä on usein.)

 

["Kiana"]

Leikitkö, luetko,annatko aikaa lapsellesi kotona? Ota syliin ja juttele lapsen kanssa, kun palaatte kotiin, jotta hän voi kokea, että hänestä välitetään ja että kotiin on kiva mennä!

 

[Minni:)]

Meillä oli ihan sama vaihe kun poika oli siinä kolmen kieppeillä. Hävetti kanssa kun tuntui että muiden lapset juoksevat riemusta kiljuen vanhempiensa syliin haettaessa ja oma poika juoksi karkuun ja julisti kovaan ääneen ettei halua kotiin. Ja sitten piti väkisten viedä huutava lapsi kotiin. Rauhottui kyllä aina jo kun päästiin päiväkodin portista ulos. Kotona sai heti istua sylissä ja puheltiin päivän tapahtumista jne. Eli vaan joku vaihe joka ei johtunut siitä etteikö oikeasti tykännyt olla kotona.

 

["Kukka"]

Lapsella ei siis ole sisaruksia? Todennäköisesti lastasi vaivaa kotona tylsyys ja siksi kaikki "meno ja meininki" miellyttää häntä enemmän kuin koti. Monilla lapsilla touhun ja leikin ja seuran tarve on suuri.

Esikoisen kanssa en tätä oikein tajunnut ja ihmettelin, miksi hän niin paljon kotona rassaa ja "häiriköi" (ei ollut hoidossa). Sittemmin, kun lapsia on tullut enemmänkin, olen tajunnut kuinka runsaasti lapset liikkuvat ja touhuavat.

 

[kfkfkf]

Sama vaihe oli meilläkin, meni ohi ajan kanssa

 

["aapee"]

Nytkin kun tultiin ulkoa sisälle niin hirveän huudon ja itkun kera, "kotona ei oo mitään hauskaa". Alkaa itseänikin ahdistaa nämä seinät.

 

["Vieras"]

Meillä ollut myös aina hyvin uhmakas nuorimmainej, mutta silti ei ole koskaan sanonut tarhassa kun menen akemaan ettei hslua lähtä kotiin. Aina tulee juoksu jalkaa halaamaan vaika päiväkodissa jo vuodn olleet. Samaa tekee lyös esikoinen.
Lapsilla kyllä hauskaa päiväkodissa ja kavereita riittää, mutta silti aina kia lähteä kotiin.

Onko lapsellanne sisaruksia?
Onko meininki kotona lapsen mielestä tyklsää? Kaipaako seuraa? Kuinka paljon te olette kotona idodti lapsen kanssa?

 

["vieras"]

Auts, muistan tuon vaiheen. Meillä kävi kuitenkin toisinaan niin että aamulla kun veit tarhaan niin lapsi itki ettei halua jäädä sinne.

Sitten olet töissä koko päivän huonolla omallatunnolla, säntää pikavauhtia tarhaan hakemaan lastasi ja vastassa on kiljuva ja rimpuile tyttö joka huutaa ettei halua kotiin, äiti miksi sä tulet näin aikaisin.

Voi että turhautti, Onneksi meni ohi

 

["..."]

Lapsellasi on ollut hirmuinen ikävä sinua tarhapäivän aikana. Hän on tuntenut itsensä hylätyksi ja sinun tullessa hakemaan hän haluaa testata, kuinka paljon oikeasti rakastat ja haluatko oikeasti hänet kotiin. Tai sitten ovat vaan leikit kaverien kanssa kesken.

Näin siis mulle kerrottiin, kun meillä oli samanikäisenä sama tilanne. "Meidän" päiväkodin ihanat työntekijät ehdottivat, että jonkin aikaa he pukisivat lapsen valmiiksi, joten minun tarvitsi vain kantaa pyristelevä lapsi autoon.

Noin viikossa pahin tilanne oli ohi. Tätä ennen lapsi oli varmaan ollut jo puoli vuotta hoidossa ja aina jäänyt sinne ilman itkuja. Tuo oli vaan se yksi pieni vaihe.

(Uhmaikä muuten onkin jo kestänyt kauan ja tuonlaisia karkuunlähtemisiä on usein.)

Mutta tuo sama toistuu myös ulkoa sisälle tultaessa jne. Ja ymmärsin, että on siellä ollut äidin kanssa. Ei ainakaan silloin ikävästä ole kyse.