kasvattavatko äidit pojistaan avuttomia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kysymys
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kysymys

Vieras
näin tuttavani tässä yks päivä kaupungilla ja istuimme kahvilaan hetkeksi juttelemaan, meillä suurinpiirtein samanikäiset lapset, hänellä 2 poikaa ja minulla 2 tyttöä, pojat meillä vielä pieniä...

Hänen pojat 22v ja 20v. vanhempi tullut armeijasta, ei töitä, äiti hoitaa asiat työkkäriin, 20 v menossa armeijaa, valmistunut vuosi sitten, ei ole hakenut töitä, ei kuulemma ole ollut kiinnostusta hakea töitä.

Kun meidän pojat isompia, niin toivon todella että en hoida heidän asioitaan.
 
Onhan noita tapauksia... Tiedän yhden äidin, joka käy tietääkseni edelleen siivoamassa kolmekymppisen poikansa asuntoa ja hoitelee asiat Kelaan, ruokaakin tekee pakastimeen.
 
Täysin samaa mieltä, että KYLLÄ. Tuttavalla on 23-vuotias poika, jonka pappa betalar allt! Poika ei ole ollut päivääkään töissä missään, kun iskä kerran kaiken maksaa. No, hyvä niin, mutta ei ehkä kannusta itse mitään yrittämäänkään... Poika on todella avuton, ei ole aktiivisesti töitä hakenutkaan. On sanonut ettei viitsisi tehdä paskahommia, koska ei oppisi niiltä tyhmiltä mitään. Ihan sietämätön tyyppi, mutta koska on tutun lapsi, ei voi arvostella... Mammansa tietty suojelee poikaa kaikelta pahalta, myös työnteolta, joka voisi rasittaa poikaa.
 
En ymmärrä, mikä tällaisia naisia oikein vaivaa. Karhunpalveluksenhan he tekevät pojilleen.

Meillä 5 v osallistuu tiskikoneen tyhjennysvuoroihin. Välillä purnaa vastaan, mutta minä opetan kaikki lapseni pärjäämään elämässä.
 
Kyllä mun 20v pitää kämppänsä suht siistinä ja hoitaa työnsä ja opiskelunsa itse. Tosin en tee tupatarkastuksia, joten eläköön paskassa jos ei saa siivottua. Silloin on siivottu kun äitee menee kylään :-D

Toki, pakko myöntää, myös passaan jos kundi on kotona käymässä mutta en ala hoitamaan asioita puolestaan.
 
Ei voi yleistää.
Paljon on hyvin kasvatettujakin poikia, jotka osaavat hoitaa asiansa jo täysi-ikäistyttyään ja ottavat vastuun itsestään ja teoistaan erinomaisesti.
Toisaalta on myös niitä hemmoiteltuja "pikkuprinsessoja", jotka elävät isin rahoilla vielä pitkälti aikuisuudessa ja elämä kaatuu pienestäkin vastoinkäymisestä (uusi rakennekynsi katkeaa, iskä ei ostakaan uutta LV:n laukkua, vaikka edellisestä kerrasta on jo kuukausi jne. :D ).
Perheiden nuorimmissa noita näkee ehkä eniten, sekä tytöissä että pojissa.
 
Ihan yhtälailla tytöistäkin kasvatetaan.
Mä tiedän 21 v prinsessan, jota on aina hellitty kuin kukkaa kämmenellä. Hänelle on ostettu kaikki, mitä on halunnut. Vaatteita, mopoauto, ulkomaanmatkoja.

Kun tyttö täytti 20, hän halusi muuttaa pois kotoa, no hänelle vuokrattiin oma asunto.
Asui siellä ehkä 6 kk, siitä ei tullut mitään kun ei osannut hoitaa mitään asioitaan. Ei maksanut laskujaan, ei käynyt edes töissä vaikka piti, ilmoitti vaan vanhemmilleen että ei mua huvita.

Nyt se asuu taas vanhemmillaan., ja sille ostettiin just auto.
 
Joo mun mies oli äitinsä lellipentu kun alettiin seurustelemaan. Mies oli silloin 20 vuotias, asunut kuitenkin jo muutaman vuoden omillaan, mutta hänen äitinsä esim. pesi pyykit ja maksoi laskut. Aina kun mentiin anopin luokse kylään niin anoppi passasi miestä kuin pikkupoikaa, laittoi ruuat suoraan lautaselle ja maidot kaatoi valmiiksi lasiin, oli koko ajan häärämässä kuin mikäkin palvelija siinä vierellä, varmistamassa että pojalla on varmasti kaikki hyvin, mukava olla jne :D

Aloin sitten miehelle vittuilemaan tuosta että onse nyt kumma kun aikuinen mies ja antaa äitinsä tuolla lailla paapoa. No, minun vihjailusta kai mies sitten vähän nolostui ja ei enää ole vuosiin antanut äitinsä paapoa :D
 
En pitäisi asiaa enää nykyää merkittävästi sukupuoli kysymyksenä eli että äiti (tai isä) kasvattaisi pojista avuttomia ja tytöistä itsenäisempiä. Enemmin niin että jotkut vanhemmat tekevät lapsistaan avuttomia.
 
[QUOTE="vieras";28477120]Ihan yhtälailla tytöistäkin kasvatetaan.
Mä tiedän 21 v prinsessan, jota on aina hellitty kuin kukkaa kämmenellä. Hänelle on ostettu kaikki, mitä on halunnut. Vaatteita, mopoauto, ulkomaanmatkoja.

Kun tyttö täytti 20, hän halusi muuttaa pois kotoa, no hänelle vuokrattiin oma asunto.
Asui siellä ehkä 6 kk, siitä ei tullut mitään kun ei osannut hoitaa mitään asioitaan. Ei maksanut laskujaan, ei käynyt edes töissä vaikka piti, ilmoitti vaan vanhemmilleen että ei mua huvita.

Nyt se asuu taas vanhemmillaan., ja sille ostettiin just auto.[/QUOTE]

tiedän yhden parikymppisen tytön, joka meni korkeakouluun, asuu kaksiossa yksin (ei kuulemma todellakaan halua mihinkään pieneen yksiöön), vanhempansa maksavat sen vuokran. Vanhemmat vaan vähän pulassa siitä muten kalliiksi tuo tulee. Tyttö ei kai ole vanhemmilleen vaihtoehtoja antanut ja vanhemmat ajatelleet, että kai sitten kaikilla vanhemmat maksavat täysiikäisinäkin.

En edes kehtaisi pyytää kuin hätätapauksessa vanhemmilta täysiikäisenä rahaa. Opiskelijat asuvat vaikka pienessä solukämpässä jos muuhun ei ole varaa.

miehissä näitä on enemmän. Äidit tekevät loppusiivouksen, kun poika vaihtaa asuntoa. Pistävät ruokaa mukaan lähtiessä, kun eihän se osaa itse. Sitten tulee tyttöystävä, poika on hellä, kertoo kauniita ja äidin rooli vaihtuu tyttöystävälle. Lopulta tyttöystävä tajuaa viimeistään vaimoksi tullessaan että mies ei osaa mitään tehdä ja pitää äitinään. Eivät siis missää vaiheessa ota vastuuta kun ei ole pakko. Toisaalta osa näistä ajautuisi ulosottoon, jollei heitä autettaisi.

Omat lapseni aion kasvattaa pienestä asti niin, ettei asiat tapahdu automaattisesti, kotitöitä tehdään, pankissa aletaan käymään yksin, omat asiat hoidetaan itse jo ennen täysikää viimeistään lukiossa/amiksessa.
 
Mun entinen työkaveri varas hammaslääkärit ja kaikki silloin 25 vuotiaalle pojalleen, ulkomaan reissua varten otti selvää rokotuksista yms ja kundi oli lähdössä kavereiden kans ryyppylomalle.. Äiti myös kuskasi poikaa viikonloppuisin kavereilleen ja milloin minnekin. Ja kundi soitti äidille töihin, ja KIUKUTTELI milloin mistäkin.
Tyyppi oli lopettanut koulun kesken ja ei voinut olla missään töissä, kun "hänen elämänsä on niin hankalaa"... Pidempään samassa duunissa ollut tiesi kertoa, että poika ei voinut mennä kouluun, kun ei saanut sinne kyytiä, kun äidin ja isän työt alkoivat eri aikaan kuin koulu. (pk seutu, bussilla olis päässy) ja töistä saa kenkää kun ei pääse sinne ajoissa, kun ei vaan laita illalla kelloa soimaan....
Asui silloin ainakin vielä kotona, onneksi vanhemmilla oli ehkä sen verran järkeä, etteivät kämppää sille koskaan kustantaneet.
 
Emme todellakaan ole vartavasten kasvattaneet poikaamme mitenkään erityisesti. Ihmeeksemme pojasta on kasvanut hieno nuori mies. Usein ihmettelemme, miten näistä tarpeista noin fiksu poika onkaan tullut. Meitä auttaa pyytämäti.
 
Teininä kävimme kyläilemässä usein erään pari-kolmekymppisen miehen luona. Hän oli ystäväni isosiskon eksä. Hän lojui kaljoinensa vanhempien omistamassa asunnossa, vanha äiti tuli omilla avaimillaan joskus yllättäen siivoamaan ja tuomaan ruokaa ja rahaa.. Miehellä ol ityöpaikkakin, muttei juomiseltaan sinne usein kerennyt. Kaikki rahat, mitä itse sai, meni juomiin, ja vanhemmat hoitivat loput. Joskus olivat tympääntyneitä miehen toimintaan (toimimattomuuteen), huusivat ja valittivat, mutta eivät ymmärtäneet lopettaa passaamista.
Olen päättänyt, että oma poikani oppii tekemään ihan kaiken itse. Nyt taaperona hän jo innokkaasti siivoaa, jotta on puhdasta tilaa leikkiä.
 
Kyllähän noita löytyy kuten tästäkin ketjusta voi lukea.

Mutta minusta jokaisen äidin pitää katsoa peiliin. Osaako koululainen huolehtia läksyistä, pakata repun, ottaa liksavaatteet mukaan? Näistä se alkaa. Ei kolmasluokkalaiselle tarvi enää pakata kamoja saati tehdä aamu- tai välipaloja valmiiksi. Tai kuskata kouluun jos matkaa on esim alle 5 km. Itselläni koululaiset tyttöjä ja usein kauhulla kuuntelen ystäviäni, jotka tekevät pojilleen kaikkea yllä mainittua.
 
[QUOTE="Sini";28476958]En ymmärrä, mikä tällaisia naisia oikein vaivaa. Karhunpalveluksenhan he tekevät pojilleen.

Meillä 5 v osallistuu tiskikoneen tyhjennysvuoroihin. Välillä purnaa vastaan, mutta minä opetan kaikki lapseni pärjäämään elämässä.[/QUOTE]
Näinpä. Ja myö tytöilleen, jos mitään ei tarvitse tehdä. Mulla ei yksihuoltajana olisi ollut edes mahdollisuutta alkaa passaamaan lapsiani, joten lapset otin heti pienestä pitäen mukaan kotitöihin. Nyt on kaksi aikuista - tyttö ja poika - jolta kummaltakin sujuu niin kotityöt kuin tietokoneiden korjauksetkin.
 

Similar threads

Yhteistyössä