mun tyttö sanoi ettei tiedä rakastaako mua ;(

["Sari"]

[QUOTE="Kielo";28461476]Lakkaa ripustamatta omaa onnellisuuttasi toisten ihmisten tunteiden varaan. Etenkään älä ripusta sitä lapsesi tunteiden varaan. Se on kohtuuton taakka kelle tahansa ja erityisen haitallista sinulle itsellesi.[/QUOTE]

Juuri näin.

Olisipa ap edes tajunnut jättää tilanteen siihen, mutta päätti vielä jatkaa lapsen ahdistelua. Ei ihmekään, että lapsi menee lukkoon ja ahdistuu.

 

["noo"]

Onko sulla tapana vähän liian usein kysellä, että rakastatko mua? Tai muuta vastaavaa. Mua ainakin ihan aikuisenakin ärsyttäis, jos joku kyselis tyhmiä. Provosoituisin ja sanoisin EN! Tai että en tiiä. Vaikka rakastaisinkin. Paitsi tietty kun oon aikuinen niin käyttäytyisin hyvin.

Turhasta nyt pahoitit mielesi.

 

[Puuh]

Hitsi että on taas sisälukutaidottomia ja ilkeitä ihmisiä liikkeellä. Hyvä aloittaja, tulkitsen viestistäsi niin että mokasit tilanteen, reagoit ensin tunteella ja tänne kirjoitettuasi ymmärsit käsitellä asian järjellä. Yritit myös korjata tilanteen lapsesi kanssa tajuttuasi millaiseen hankalaan paikkaan lapsen asetit. Jos saa veikata niin eiköhän lapsi ole nyt jostain suuttunut ja toivottavasti syy selviää sinullekin pian.

Mehän emme tiedä millaista se arki on näiden häikäisevän kirkkaan sädekehän vaalijoiden kotona. Omalta osaltani voin sanoa, että olen äitinä erehtyväinen. Kuvittelen muidenkin olevan. Ja siitä olen suorastaan omahyväisen tyytyväinen etten kuvittele olevani täydellinen. Hyvää kevään jatkoa ja aurinkoisempia päiviä

 

["aloittaja"]

[QUOTE="noo";28464189]Onko sulla tapana vähän liian usein kysellä, että rakastatko mua? Tai muuta vastaavaa. Mua ainakin ihan aikuisenakin ärsyttäis, jos joku kyselis tyhmiä. Provosoituisin ja sanoisin EN! Tai että en tiiä. Vaikka rakastaisinkin. Paitsi tietty kun oon aikuinen niin käyttäytyisin hyvin.

Turhasta nyt pahoitit mielesi.[/QUOTE]

Olen maininnut jo viesteissäni että ei ole tapana kysellä. Eilen äitienpäivänä hassuttelumme lomassa kysyin spontaanisti rakastatko sinä äitiä. Silloin tilanne jäätyi. Päädyin tänne palstalle purkamaan pahaa oloani, en näyttänyt sitä lapselle vaikkakin hän varmaan vaistosi sen.

Tilanteen jälkeen olen selittänyt hänelle, että on normaalia ettei aina tiedä mitä tuntee ja että hän saattaa olla minulle vihainen jostakin asiasta mitä en ole ymmärtänyt. Sanoin että jos hän haluaa, voisimme joskus keskustella mikä hänen mieltään painaa. Huomasin että se huojensi hänen mieltään.

 

["aloittaja"]

Hitsi että on taas sisälukutaidottomia ja ilkeitä ihmisiä liikkeellä. Hyvä aloittaja, tulkitsen viestistäsi niin että mokasit tilanteen, reagoit ensin tunteella ja tänne kirjoitettuasi ymmärsit käsitellä asian järjellä. Yritit myös korjata tilanteen lapsesi kanssa tajuttuasi millaiseen hankalaan paikkaan lapsen asetit. Jos saa veikata niin eiköhän lapsi ole nyt jostain suuttunut ja toivottavasti syy selviää sinullekin pian.

Mehän emme tiedä millaista se arki on näiden häikäisevän kirkkaan sädekehän vaalijoiden kotona. Omalta osaltani voin sanoa, että olen äitinä erehtyväinen. Kuvittelen muidenkin olevan. Ja siitä olen suorastaan omahyväisen tyytyväinen etten kuvittele olevani täydellinen. Hyvää kevään jatkoa ja aurinkoisempia päiviä

Asia meni juuri kuvailemallasi tavalla.
Ihanaa että löytyy tekstin ja asian ymmärtäviä ihmisiä, kiitos sinulle.

Ihmettelen kovasti sitä, että kun jollain äidillä on hätä, täällä syyllistetään että lapsi kärsii. Jos oikeasti haluaa auttaa lasta, voisi äitiä auttaa ymmärtämään tilannetta muullakin tavalla kuin syyllistämällä.

Onneksi muutama näin tekikin ja ymmärsin tilanteen paremmin ja rauhoituin ja mikä parasta sain korjattua tilannetta tytön kanssa sen verran mitä tapahtunutta nyt voi jälkikäteen korjata.

Luulen että on olemassa kamalampiakin asioita mitä vanhempi voi lapselleen tehdä, kuin kysyä rakastatko sinä minua.

 

[Tír na nÓg]

[QUOTE="aloittaja";28462969]Tottakai jokainen muodostaa oman mielipiteensä, mutta ihan tosissaanko olette tätä mieltä mitä Evita kirjoitti;



Lainaus Alkuperäinen kirjoittaja evita Näytä viesti
"Minusta nimenomaan se, että kyselet lapseltasi rakastaako hän sinua, kertoo siitä että heijastelet omia ongelmiasi häneen ja kaadat murheitasi hänen niskaansa. Hän joutuu tilittämään tunteitaan sinulle, jolla saattaa olla jonkinlainen tunne-elämän vaje tai tunne siitä, että sinua ei rakasteta."



Kun kyse oli yhdestä kerrasta kun asiaa kysyin. Yhtenä päivänä. Annoin asian lopulta olla ja puhuin tytölle vielä että kuinka normaalia on ettei aina tiedä mitä tuntea. Niin miten ihmeessä täytän nuo yllä mainitut kriteerit?[/QUOTE]

kyllä. Sun vastauksista huomaa että sun on vaikea hyväksyä sitä että osa meistä ajattelee asioita ihan eri tavalla kuin sinä ja se rikkoo sun omaa maailmankuvaas. Vastauksiesi sävy ja millä logiikalla tykkäilet mieleisistäsi ja intät muille vastaan, pistää miettimään kuinka hankala saatat olla lapsellesi. Vaikka kuinka olisi pyhä äitienpäivä ja epparin arven kymmenes vuosipäivä.

 

[vierailija]

En tiedä muuten mitään ärsyttävämpää, kun tollanen tivaaminen, että rakastatko minua?
Lapselle se rakkaus vanhempiaan kohtaan on usein ihan itsestäänselvä asia. Ei sitä pidä vanhemmalle muistutella tasasin väliajoin. Ja miksi vanhemman pitää sitä lapseltaan kysyä? Ahdistavaa tollanen. Luota siihen, että vaikka lapsi ei sitä kerro, niin kyllä se rakastaa.

Jos itseltäni tollain tivaillaan, että rakastko, no rakastatko? Niin voisin hyvinkin vastata, että no en tiedä. Ihan vaan siksi, koska se kysely tollasesta asiasta ärsyttäisi.

Kivaa että osaat edelleen samaistua 8 vuotiaaseen kiukuttelijaan. Vitsi vitsi! Siinä ei ole mitään kivaa jos käyttäydyt samalla tavalla kotona ja vastaat mitä sattuu kun "ärsyttää". Aikuistu jo vihdoin!