Mitä sanoa miehelle joka ei tiedä rakastaako minua enää...

[itku silmässä]

Kaksi päivää ollut ihan hirveää myllerrystä, miehellä kilahti jostain syystä ja alkoi riitely... Nukkui sohvalla yönsä ja nyt sanoi ettei jaksa enää tätä avioliittoa... Ja käski minun mennä menojani, ettei kannata jäädä katsomaan juoppoa miestä. Kysyin rakastaako minua, ja sanoi ettei tiedä. Olen ihan rikki. Itken vaan, lapset ihmettelee mikä äidillä on... Sanoin että äiti on surullinen mutta kohta taas iloinen. Vaikka rohkenen epäillä asiaa. Mitä teen tai sanon että mies tulisi kotiin ja pääsisin sen kainaloon ja että puhuttais asiat halki... Kohta hääpäiväkin...

 

[hmm]

Ei kannata odottaa vastauksia kun on harmaana

 

[lohikäärme]

anna mokoman sitten mennä... jos ei tiedä rakastaako niin ei taida sitten rakastaa jos omien sanojensakin mukaan on juoppo niin ehkä sinun senkin takia kannattaa lähteä

 

[itku silmässä]

Minä vaan rakastan miestä... Eikä se nyt ole mitenkään juoppo, pystyy olemaan ilmankin vaikka onkin viime aikoina ottanut enemmän. Enkä pysty lähtemään.

 

[pienenhetken]

mitä jos ottaisitte vähän välimatkaa? niin että molemmat voi miettiä mitä haluaa ja mitä tuntee toista kohtaan...
voimia,kovasti :hug:

 

[lohikäärme]

Minä vaan rakastan miestä... Eikä se nyt ole mitenkään juoppo, pystyy olemaan ilmankin vaikka onkin viime aikoina ottanut enemmän. Enkä pysty lähtemään.

niin helppoa tää elämä ei oo..... ehkä pieni aikalisä auttas tekemään ratkasun.

 

[Sitä Saa Mitä Tilaa]

no varmaan kannattais puhua miehelle asiasta, ja jos ei asia puhumalla selväks tule niin ottakaa välimatkaa. tai sitten jos miehelläs on jostainsyystä masennusta tmv....

 

[Triolapsellinen]

Mä myös kannatan tuota välimatkan ottamista,siksi aikaa että saatte ajatuksenne kokoon.Helppoa se ei tule olemaan,mutta kannattavaa. :hug:
Ehkä mieskin sitten ymmärtää sinun tärkeyden.

 

[itku silmässä]

Masennusta varmaan on, stressiä töissä ja rahat tiukilla... Sehän siinä välimatkan ottamisessa onkin vaikeaa, kun voisin vanhemmilleni mennä mutta ilmaiseksi en siellä elä, minun kotohoidontuki on kulunut alkukuun laskuihin ja elämiseen eikä mies voi antaa rahaa kun tarvii ne omaan elämiseen, eihän se osaa ruokaa tehdä eli joutuu syömään valmisruokia jotka on kalliita, ja kaikkeen muuhunkin... Enkä edes kehtaa pyytää...

Kerran ollaan oltu erillään ja silloin se oli minun aloitteesta. Mies halusi minut takaisin. Oli huomannut ettei pärjää ilmankaan. Se ei vaan puhu mulle vaikka kuinka kysyn missä on vika ja onko taustalla nyt jotain muuta...

 

[humbe]

ei sun tartte sanoa mitään erityistä, odotat vain, että menee tuo vaihe ohi. on niin yleistä miehillä tuollanen, että alka välilä pohtimaan, rakastaako jne, ja sitten kohta kaikki on taas hyvin. anna ajan kulua ja odota, että tilanne rauhoittuu.

 

[itku silmässä]

ei sun tartte sanoa mitään erityistä, odotat vain, että menee tuo vaihe ohi. on niin yleistä miehillä tuollanen, että alka välilä pohtimaan, rakastaako jne, ja sitten kohta kaikki on taas hyvin. anna ajan kulua ja odota, että tilanne rauhoittuu.

Kiitos, vähän rauhoituin tuon lukiessa. Jos vain jatkaisin normaalia elämää ja antaisin olla... Olisiko siitä apua...

 

[Klaara]

Olen joskus ollut tilanteessa, jossa mies on miettinyt mitä haluaa elämältään. Että haluaako sittenkään minua. Se oli silkkaa kidutusta ja päättyi siihen, että mies halusi erota.

Nyt ajattelen, että heti olisi pitänyt ottaa elämä omiin käsiin ja rauhoittaa ajatukset. Harmittaa, että tuli niin paljon itkettyä miehen perään.

 

[Juures Suikale]

Inhottava tilanne sulla ap.

Kyllä miekin uskon, että tuo voi olla vaan vaihe joka mennee ohi, mutta puhumaanhan se mies on saatava. Ja se taas on huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty. Puhuis edes jollekin kaverilleen, jos ei vaimolleen, mutta jos joku vaivaa, niin mielen päältä sen saatava ja jollain tavalla purettava. Vaan ei alkoholilla.

Peesaan myös tuossa, että ota oma elämä käsiisi. Liika riippuvaisuus kumppanistaan voipi tärvätä rakkauden. Niinhän sitä sanotaan, että pittää osata rakastaa itteensä, jos meinaa jotakuta muuta rakastaa.

 

[XXS]

Kaksi päivää ollut ihan hirveää myllerrystä, miehellä kilahti jostain syystä ja alkoi riitely...

Onkohan toi "kilahtaminen" vaan suuttuminen ja hermostuminen jostain asiasta, ja sitten on jäänyt mökötysvaihde päälle. Eli tulee mieleen,että jos mies jonkun tietyn riidan jälkeen alkaa puhua,ettei ehkäenää rakasta jne. niin välttämättä asia ei ole ihan niin yksinkertainen.

Pitkällä ja rauhallisella keskustelulla ja/tai pienllä aikalisällä asiat saattaisivat kääntyä vielä oikealle tolalle.

:hug:

 

[muhvi]

Kaikille varmaan joskus tulee sellanen vaihe elämässä että pysähtyy miettimään omaa elämäänsä ja mitä siltä haluaa.Mutta toivottavasti miehesi tajuaa että teidän on hyvä olla kahdestaan toistenne rinnalla, siksihän te naimisissa olette. :hug: Kyllä asiat pian selviää kun annat miehesi hetken miettiä ja ajatelle ja annat sille tilaa olla oma itsensä...

Voimia nyt vaan vaikeaan aikaan :hug:

 

[myy]

Masennusta varmaan on, stressiä töissä ja rahat tiukilla... Sehän siinä välimatkan ottamisessa onkin vaikeaa, kun voisin vanhemmilleni mennä mutta ilmaiseksi en siellä elä, minun kotohoidontuki on kulunut alkukuun laskuihin ja elämiseen eikä mies voi antaa rahaa kun tarvii ne omaan elämiseen, eihän se osaa ruokaa tehdä eli joutuu syömään valmisruokia jotka on kalliita, ja kaikkeen muuhunkin... Enkä edes kehtaa pyytää...

Kerran ollaan oltu erillään ja silloin se oli minun aloitteesta. Mies halusi minut takaisin. Oli huomannut ettei pärjää ilmankaan. Se ei vaan puhu mulle vaikka kuinka kysyn missä on vika ja onko taustalla nyt jotain muuta...

ymmärrystä sulla ainakin piisaa.. masishan sillä sun miehelläs on. Hakee sulta ekstrahuomiota noin. onko se sun mies vai joku hoidokki kun lukee tuota sun juttua niin... luulenpa et se pärjää hyvinkin jos vaan joutuu ottaan vastuuta itsestään. nykyäänhän ei tarvi kun sinä olet.

 

[Bree]

mä en ymmärrä puhumattomuutta ja haluan aina puhua asiat selviksi.. niin kauan että ne selviää (juuh, isäntä raukka )

samaa suosittelisin tähänkin vaivaan.. eli isäntä vastapäätä ja puhumaan, sillä se tilanne selviää eikä tarvitse murehtia ennenkuin tiedät onko murehdittavaakaan.

 

[naispuolinen vierailija]

Meidän avioliittoa on kestäny reilusti toistakymmentä vuotta. Jos taaksepäin ajattelee tapahtumia, ollaan koettu laidasta laitaan, niin huippuhetkiä kuin sitä karmeintakin puolta. Muutama vuosi sitten minä elin sellaista aikaa, että harkitsin jopa eroa. Minun oli pakko tunnustaa miehelleni, etten ollut varma tunteistani, en tiennyt rakastinko häntä. Tätä kesti varmasti yli vuoden, mies vain jaksoi "odottaa". Puhuimme asiasta usein, onneksi osattiin ilman riitojakin. Ja kannatti elää maltilla, rakkaus vain syveni ja opin tuntemaan, että aidosti hänestä välitän. Kukaan ei pakottanut, hän vain jaksoi odottaa. Ja onneksi jaksoikin. Malttia sinulle, meillä ihmisillä on monenlaisia vaiheita, mistä välttämättä puolisokaan ei aina tiedä tai ymmärrä. Puhuminen on paras lääke. Ja aika.

 

[Juures Suikale]

Meidän avioliittoa on kestäny reilusti toistakymmentä vuotta. Jos taaksepäin ajattelee tapahtumia, ollaan koettu laidasta laitaan, niin huippuhetkiä kuin sitä karmeintakin puolta. Muutama vuosi sitten minä elin sellaista aikaa, että harkitsin jopa eroa. Minun oli pakko tunnustaa miehelleni, etten ollut varma tunteistani, en tiennyt rakastinko häntä. Tätä kesti varmasti yli vuoden, mies vain jaksoi "odottaa". Puhuimme asiasta usein, onneksi osattiin ilman riitojakin. Ja kannatti elää maltilla, rakkaus vain syveni ja opin tuntemaan, että aidosti hänestä välitän. Kukaan ei pakottanut, hän vain jaksoi odottaa. Ja onneksi jaksoikin. Malttia sinulle, meillä ihmisillä on monenlaisia vaiheita, mistä välttämättä puolisokaan ei aina tiedä tai ymmärrä. Puhuminen on paras lääke. Ja aika.

Tässäpä oli mukavan kannustava tarina. Ja oiskohan muuten jopa niin, että vähän jokkaisen elämässä tulee tällaisia vaiheita, että ei aina tiedä rakastaako kumppaniaan? Ne voi kestää pitkäänkin, mutta jos niistä pääsee yli, niin sitten ollaan entistä vahvempia yhdessä. Maltti, se on kyllä parisuhteessa hirmusen tärkeetä.

 

[apua pää poksahtaa]

en tiedä mitä tehdä. Olemme olleet mieheni kanssa noin 3 vuotta, nyt meillä 8 kk lapsi. Mieheni ei halua läheisyyttä ja torjuu jatkuvasti, hän sanoo ei aina voi tehdä mieli mutta nykyään ei ikinä. Olen hyvin säilynyt synnytyksen jälkeen ei asrpia tai liikakiloja. Koitan keskustella suhteestamme mutta mies ottaa kaiken valittamisena ja poistuu paikalta tai hermostuu ja ärähtää. Raskaus aikanani meni aika paljon kavereiden kanssa mutta antoi hellyyttä ja tuki hyvin synnytyksessäkin. Oon ihan rikki, kirjotin tähän ku aikani etin et minne. Jos joku antais jotain neuvoja ((((((((( Kaiken puppuraks just ostettu yhteinen rvitalo asunto ja nyt se ei tiedä rakastaako vai ei ja lapsi ja kaikkee en käsitä. Pettämiseen en usko tai toiseen naiseen

 

[ssss]

No mä en kyllä ymmärrä että on NORMAALIA että miehillä olisi jotain kausia kun ne raukat ei tiedä rakastaako vai ei. Kyllä siellä taustalla on jotain meneillään jos tuollaiseen tilanteeseen tullaan. Eikä se syy ole aina masennus. SItäkin tällä palstalla tarjotaan aina. Rakkaus voi loppua, se on tosiasia. Mä en tajua kuitenkaan että miten asian voi töksäyttää noin vain ja olettaa että toinen sitten sopeutuu. Kamalaa kidutusta tuo on. Tuollaisia asioita ei saa sanoa ilman että on pohtinut pitkään, niitä ei saisi heittää vaan suutuspäissään.

AP, minusta teidän pitää jutella vakavasti. Ilman lasten läsnäoloa ja selvin päin. Niin ahdistavaa kuin onkin niin toista ei voi pakottaa olemaan yhdessä. Mulle kävi aikoinaan niin että riitaisan suhteen päätteeksi mies totesi että meidän rakkaus on kuollut. Se oli SOKKI, meinasin kuolla, en päässyt ylös sängystä. Yritin ja yritin mielistellä, vakuutella. Ei auttanut. Kun päätös on tehty se on tehty. Erosimme. Jälkeenpäin olisi pitänyt lähteä heti. Kun rakkaus loppuu niin se on siinä.