Mies salaa miettii toista naista eikä halua tulevaa vauvaa

Näin kuulin. Olen kuullut kaverilta että miheni salaa ajattelee toista naista voimakkaammilla tunteilla eikä haluaisi tulevaa lasta kanssani.
Kiva tieto kun luuli kaiken olevan hyvin... Miten tästä eteenpäin?
Jonkinlainen shokki päällä, kädet ihan makaroonia.

 

MIstäs kaveri sen tietää?

Nyt ei auta kun kysyä mieheltä.

 

Oli jutellut miehensä kanssa joka taas on minun mieheni paras ystävä. niin lamaantunut olo, mikä mussa voi olla näin vikana...

 

Puhu sen miehesi kanssa suoraan. Rikkinäinen puhelin ei koskaan aiheuta kuin väärinkäsityksiä ja riitoja, turhaa pahaa mieltä. Varmista ensin miehen fiilikset ja reagoi siihen, älä epämääräisiin huhuihin.

 

No mutta jos tuo on totta... kiva jäädä kauhen koiran ja lapsen kans yksin näin nuorel iäl :'( mies tulee kotii yöllä. en haluu pilata sen elämää. Kai se elämä jatkuu vaa eri suuntiin.

 

Voi kun ihmiset joskus oppisivat, että edes sille puolisolle ei kerrota ystävien luottamuksellisia tietoja! Näin sitten käy, kun ei voida olla lojaaleja.

Ei ole mitenkään tavatonta miettiä toista naista/miestä. Eikä ole tavatonta, että tulee katumapäälle raskausaikana. Oleellista on kuitenkin vain se, miten lopulta toimii. Aika moni antaa ihastusten tulla ja mennä ilman, että siitä syntyy mitään muuta kuin ajatuksia päähän. Onko sulla jokin erityinen syy olettaa, että mies olisi aikeissa jättää sut?

 

Heihei,tiedän että tuo on ihan kamalaa, minut jätti esikoisen isä kun olin vajaa22v(tätä ennen petti).. 3vuotta meni että toivuin! mutta nyt minulla on ollut ihana,hellä, rakastava kiltti mies lähes 6vuotta..

se ei tunnu nyt siltä että sä voisit olla toisen miehen kanssa,ajatuskin tuntuu kamalalta.. tottakai tuo on iso shokki. mutta et sä tuu loppuelämääs noin tuntee.. sä selviit.. susta tulee kaikessa heikkoudessas vahva! rakkauttakin on varmasti luvassa...tiedän että et halua jäädä nyt yksin.. et tietenkään..eihän se ollut suunnitelma.

keskustele miehen kanssa:älä huuda,syyttele,hauku tms. se ajaa miehen puolustuslinjalle.. kerro hänelle miten pahalta tuo tuntuu

 

Voi kun ihmiset joskus oppisivat, että edes sille puolisolle ei kerrota ystävien luottamuksellisia tietoja! Näin sitten käy, kun ei voida olla lojaaleja.

Ei ole mitenkään tavatonta miettiä toista naista/miestä. Eikä ole tavatonta, että tulee katumapäälle raskausaikana. Oleellista on kuitenkin vain se, miten lopulta toimii. Aika moni antaa ihastusten tulla ja mennä ilman, että siitä syntyy mitään muuta kuin ajatuksia päähän. Onko sulla jokin erityinen syy olettaa, että mies olisi aikeissa jättää sut?

no mun uskottu on mun mies ja jos jokin ystävän kertoma juttu vaivaa mua tai suorastaan ahdistaa,niin kyllä minä avaudun asiasta miehelleni...

 

[QUOTE="hessu";28455484]no mun uskottu on mun mies ja jos jokin ystävän kertoma juttu vaivaa mua tai suorastaan ahdistaa,niin kyllä minä avaudun asiasta miehelleni...[/QUOTE]
Joka sitten rollii asian ystäväsi miehelle. Jep jep.

 

Joka sitten rollii asian ystäväsi miehelle. Jep jep.

Ja sit vetää kolmas tai seitsemäs osapuoli itkupotkuhammastenkiristysraivarit kun 'se sano että sä sanoit sille että se oli sanonut että..'. Ei hyvää päivää oikeesti, aikuiset ihmiset?!

 

No niin, elämä jatkuu ja pitää vain olla vahva. Jos mies ajattelee muita eikä koe haluavansa tätä vauvaa... en luota enkä halua jatkaa suhdetta. mies petti tämän samaisen henkilön kanssa alkuaikoina. Miten voi jäädä suhteeseen jossa kokee olevansa joku lohtu? kun ei saa naista jonka todella haluaa. Tulee mitä tulee toivottvasti psyyke kestää lapsen ja koirien takia... Ja se on totta että on vaikeaa kuvitella itselleen toinen mies, vaikea kuvitella että joudun muuttumaan toiseen asuntoon... mutta kylllä kaikki aina selviää. huh huh

 

[QUOTE="apua";28455445]No mutta jos tuo on totta... kiva jäädä kauhen koiran ja lapsen kans yksin näin nuorel iäl :'( mies tulee kotii yöllä. en haluu pilata sen elämää. Kai se elämä jatkuu vaa eri suuntiin.[/QUOTE]

Niin, JOS. Aika iso painoarvo nyt tuollaiselle sanalle, ymmärtäisit itsekin ellet olisi liian hormonien vallassa, luulen ma. Ei kannata vetää niitä johtopäätöksiä liian nopeasti tai olet pian tilanteessa jossa mies lähtee koska sinä olet päättänyt että se lähtee, ei siksi että se oikeasti itse haluaisi.

 

Mun mielestä on kiva tietää tommoset asiat, täs tilantees en välitä vaikka kuka juorunnu ja mitä... omat mokasa ku on tuntenu tarpeelliseks kertoo eteepäin

 

[QUOTE="apua";28455502]No niin, elämä jatkuu ja pitää vain olla vahva. Jos mies ajattelee muita eikä koe haluavansa tätä vauvaa... en luota enkä halua jatkaa suhdetta. mies petti tämän samaisen henkilön kanssa alkuaikoina. Miten voi jäädä suhteeseen jossa kokee olevansa joku lohtu? kun ei saa naista jonka todella haluaa. Tulee mitä tulee toivottvasti psyyke kestää lapsen ja koirien takia... Ja se on totta että on vaikeaa kuvitella itselleen toinen mies, vaikea kuvitella että joudun muuttumaan toiseen asuntoon... mutta kylllä kaikki aina selviää. huh huh[/QUOTE]

Jos sä olet valmis tuollaista vauhtia noin heppoisin perustein tekemään tuollaisia päätöksiä, niin on varmaan ihan hyvä että pistätte pillit pussiin jo varhaisessa vaiheessa, nimittäin pätevöityneenä palstapsykologina voin ennustaa ettei suhteenne tule kestämään kovin pitkään.

Jos sä et kerran luota mieheesi ollenkaan, niin miksi ihmeessä olette lapsen päättäneet hankkia? Vai onko kyseessä vahinko, jolloin on vielä ymmärrettävämpää että miehen on hitusen haastavaa sopeutua tilanteeseen, mikä ei tarkoita etteikö se olisi mahdollista. Oma lapsi on kuitenkin aina iso juttu joka vaatii vähän pureskelua mutta aika monille elämää muuttava asia ja syy sitoutua.

 

Niin, JOS. Aika iso painoarvo nyt tuollaiselle sanalle, ymmärtäisit itsekin ellet olisi liian hormonien vallassa, luulen ma. Ei kannata vetää niitä johtopäätöksiä liian nopeasti tai olet pian tilanteessa jossa mies lähtee koska sinä olet päättänyt että se lähtee, ei siksi että se oikeasti itse haluaisi.

Haluisin miehen joka rakastais mua, ainoastaan mua. Ei tälläsessä piinassa jaksa elää. Ja kiva lapselle jos ei oo isän mielestä toivottu. Vaikka mielei saattaa muuttua kun pieni syntyy... Noh, ei kellää oo helppoo ja onneks tääl ei kärsitä ikuisesti

 

[QUOTE="apua";28455502]No niin, elämä jatkuu ja pitää vain olla vahva. Jos mies ajattelee muita eikä koe haluavansa tätä vauvaa... en luota enkä halua jatkaa suhdetta. mies petti tämän samaisen henkilön kanssa alkuaikoina. Miten voi jäädä suhteeseen jossa kokee olevansa joku lohtu? kun ei saa naista jonka todella haluaa. Tulee mitä tulee toivottvasti psyyke kestää lapsen ja koirien takia... Ja se on totta että on vaikeaa kuvitella itselleen toinen mies, vaikea kuvitella että joudun muuttumaan toiseen asuntoon... mutta kylllä kaikki aina selviää. huh huh[/QUOTE]
No aina ei saa sitä, jonka haluaisi. Toki jokaisella on oikeus olla ryhtymättä toiseksi parhaaksi vaihtoehdoksi, mutta siihenkin voi sopeutua. Ei se ihan helppoa ole silläkään, joka joutuu tyytmään toiseksi parhaaseen. Mites sitä urheilupiireissä sanotaankaan...hopea ei ole häpeä. Mutta ymmärrän kyllä, jos ei halua jatkaa suhdetta, mikäli ei ole se ykkönen.

 

[QUOTE="apua";28455510]Haluisin miehen joka rakastais mua, ainoastaan mua. Ei tälläsessä piinassa jaksa elää. Ja kiva lapselle jos ei oo isän mielestä toivottu. Vaikka mielei saattaa muuttua kun pieni syntyy... Noh, ei kellää oo helppoo ja onneks tääl ei kärsitä ikuisesti [/QUOTE]

Ja sä tiedät ettei mies rakasta pelkästään sua koska..? Tiedätkö sanasta sanaan ja missä tilanteessa ja tunteessa mies on kaverilleen asioita puhunut? En usko. Kannattaisi selvittää se ihan mieheltä itseltään.

 

Jos sä olet valmis tuollaista vauhtia noin heppoisin perustein tekemään tuollaisia päätöksiä, niin on varmaan ihan hyvä että pistätte pillit pussiin jo varhaisessa vaiheessa, nimittäin pätevöityneenä palstapsykologina voin ennustaa ettei suhteenne tule kestämään kovin pitkään.

Jos sä et kerran luota mieheesi ollenkaan, niin miksi ihmeessä olette lapsen päättäneet hankkia? Vai onko kyseessä vahinko, jolloin on vielä ymmärrettävämpää että miehen on hitusen haastavaa sopeutua tilanteeseen, mikä ei tarkoita etteikö se olisi mahdollista. Oma lapsi on kuitenkin aina iso juttu joka vaatii vähän pureskelua mutta aika monille elämää muuttava asia ja syy sitoutua.

Ei ollu suunniteltu ja mies halus nimenomaa pitää lapsen ja on antanu ymmärtää olevansa innoissaa. En tiedä miks lähin tähä suhteesee ja miks muutenki oon tehny elämässä tosi monia huonoja päätöksiä. Ihminen tekee virheitä, toiset enemmän

 

[QUOTE="apua";28455510]Haluisin miehen joka rakastais mua, ainoastaan mua. Ei tälläsessä piinassa jaksa elää. Ja kiva lapselle jos ei oo isän mielestä toivottu. Vaikka mielei saattaa muuttua kun pieni syntyy... Noh, ei kellää oo helppoo ja onneks tääl ei kärsitä ikuisesti [/QUOTE]
No mun exäni puolessa välissäni raskauttani yks kaks kekkas, että haluaakin olla vielä pari vuotta poikamies. Silti se on ollut mitä parhain isä pojalleen ja on edelleenkin, vaikka tuo jäpikkä täyttää jo 22 v. Eli se voi olla ihan vaan sellaista henkistä pakokauhua uudesta tulokkaasta

 

[QUOTE="apua";28455518]Ei ollu suunniteltu ja mies halus nimenomaa pitää lapsen ja on antanu ymmärtää olevansa innoissaa. En tiedä miks lähin tähä suhteesee ja miks muutenki oon tehny elämässä tosi monia huonoja päätöksiä. Ihminen tekee virheitä, toiset enemmän[/QUOTE]

Oletko sä ollut ihan 100% varma koko ajan että ehdottomasti haluat lapsen? Ettei hetkeäkään mietitytä eikä ainakaan kaduta? Jo aika pelottavaa jos näin, kuuluu ihan luonnollisiin reaktioihin kaikki pelosta ja vihasta onneen ja iloon, molemmilla tulevilla vanhemmilla.

 

[QUOTE="apua";28455518]Ei ollu suunniteltu ja mies halus nimenomaa pitää lapsen ja on antanu ymmärtää olevansa innoissaa. En tiedä miks lähin tähä suhteesee ja miks muutenki oon tehny elämässä tosi monia huonoja päätöksiä. Ihminen tekee virheitä, toiset enemmän[/QUOTE]
Kauanko te olette asuneet yhdessä? Ja kuinka kauan olleet yhdessä?

 

Olen olllu kauhun vallassa mutta olen erittäin äidillinen persoona, ei ole lapsen syy jos ehkäisy on pettäny. En ois kestäny elää itteni kanssa jos oisin tehny abortin. Se on jokasen oma päätös ja tietenki pelottaa ja itkettää ja hormoonit jyllää. Ehkä ihan hyvä et erotaan, kaikki mun parisuhteet menee puihin. Pitää alkaa kattelee peilii...

 

Kauanko te olette asuneet yhdessä? Ja kuinka kauan olleet yhdessä?

vasta 2 vuotta yhdessä, asuttu kohta vuosi yhdessä...

 

[QUOTE="apua";28455533]vasta 2 vuotta yhdessä, asuttu kohta vuosi yhdessä...[/QUOTE]
Okei eli ei sitten mikään hätiköity homma kuitenkaan. Silloin olisi aika tavallistakin, että tulee se rimakauhun paikka.

 

Okei eli ei sitten mikään hätiköity homma kuitenkaan. Silloin olisi aika tavallistakin, että tulee se rimakauhun paikka.

nii