?
Helpossa raskaudessa (sitä tuo on diabeteksesta huolimatta) johon ei liity huolta vauvan voinnista/terveydestä on helppo antaa ajan vaan kulua rauhassa. Varsinkin kun sektiopäivä on tiedossa eikä jouduta menemään yliajalle. Oma viimeinen raskaus oli aika rankka mutta tuossa rv37 paikkeilla alkoi kummasti helpottaa. Maha laskeutui mukavampaan asuntoon ja tiesi että rv38+3 on se sektio. Jos olisi joutunut synnytyksen käynnistymistä odottelemaan ja stressaamaan ison vauvan kasvamista olisi fiilikset olleet erilaiset.
D
dddd
Vieras
Outoa ettei ap ymmärrä mutta vastaavasti outoa vähätellä hänen kokemuksiaan mm. diabeteksesta. Viittaan ainakin Madickenin vähättelyyn.
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;28448088:
Jaa terve ja normaalisti kehittynyt pikkukoululainen?
Tuskin sitä hirveästi enää tarvii nostella ja kanniskella, vaihdella vaippoja yms. Todennäköisesti ymmärtää aika hyvin puhetta ja jopa sen ettei äiti nyt jaksa tai pysty tekemään kaikkea mitä normaalisti. Osaa itse varoa eikä hänen liikkumista asunnossa tarvitse jatkuvasti valvoa niin kuin esim taaperon.
V
"vieras"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;28448020:
Myönteinen asenne ei ihan kamalasti auta, jos nivelet on niin pahassa kunnossa että et pääse omin avuin vessanpöntältä ylös, eikä se myönteinen asenne kamalasti auta siinäkään vaiheessa kun joka kerta oksentaa kivusta kun koittaa liikkua
Onhan se insuliinin pistäminen toki ihan kamalaa, se 5 sekuntia joka siihen menee, ja sokerien seuraaminenkin niin hirveää, sullakin siis sentään on joku käsitys vaikeasta raskaudesta. VOIMIA siihen hetkeen kun taas seuraavan kerran joudut pistämään
A
alkuperäinen
Vieras
Madicken, kyllä tuota isompaa tenvaa on katsottava mitä hän tekee, lisäksi hän tarvitsee paljon huomiota, ei ole kovin omatoiminen - vaan haluaa että häntä passataan. Erityislapsesta on kyse.
Toki voi olla, että se ap:n rd on HUOMATTAVAN hankalaa sorttia, mutta sallinet mun kuitenkin asiaa epäillä. Ap kun ilmoitti "raskausvaivalistallaan" myös nuhan...siis NUHAN! joten taitaa olla aikalailla hakoteillä tuo ap siitä, mikä on vaiva ja mikä ei.
Tai siis, vaiva on asia, jonka kokee vaivaksi, mutta kun ep nimenomaan hehkutti sen positiivisen ajattelun puolesta.
Mulle tämä nyt jo kolmatta kertaa päällä oleva rd ei ole mikään ongelma. Mutta en mä myöskään tullut listanneeksi kokemaani nuhaa tai kolmea vatsatautia helmikuussa. Ois kai pitänyt...
Mulla oli molemmissa raskauksissa raskausdiabetes ja kuopusta odottaessa jouduin myös pistämään insuliinia. Mutta rd minusta on pikkujuttu verrattuna muihin mitä jouduin raskaudessa kokemaan ja kestämään. Siis tottakai rd on vakava asia mutta paljon helpompi kestää kuin vaikka se että ei voi edes juuri kävellä!!
D
dddd
Vieras
Kyllä se myönteinen asenne auttaa aina, jonkin verran ja johonkin pisteeseen asti, muttei sitäkään myydä kaupassa.
"Tokihan tämä perunasäkki alkaa painaa ja kävely vähän hitaampaa" kuulostaa minusta aika helpolta raskaudelta, vaikka siinä diabetesta olisikin. Silloin kun olo on noin hyvä niin ei kai se ihme ole ettei loppuraskaudessa ole vielä ihan kypsä, joku saattaa silti ymmärtää ettei kaikilla ole noin.
D
dddd
Vieras
Ap ei saa vaahdota kuinka teillä on helppoa, mutta sinä saat kuitenkin vähätellä toisen kokemuksia kokematta niitä itse. Ihan sama minulle onko kyse pahoinvoinnista vai nuhasta.
D
dddd
Vieras
Sittenhän kaikki hyvin. Ap:n mielestä teidän raskaudet on helppoja ja valitatte minkä ehditte, sinä olet ap:sta samaa mieltä. Asia selvä.
A
"adela"
Vieras
Onneksi mun mies ymmärsi tänä aamuna, että supistukset sattuu jo näin rv 41+2 kun alkoi vielä se synnytystä mulla ennustava verinen vuotokin. Soitti töihin, että pitää pekkasia pois ja jäi tuota 1,5 vuotiasta hoitamaan. On sitten muuten tehnyt kaikki kotityötkin tänään, oho 
Mutta positiivinen asenne - my ass. Mulla ei ainakaan tänään enää löydy sitä tän huushollin hoitamiseen. Ja anteeksi jos olin ilkeä, uskon että on tässä synnytys käynnistymässä
Mutta positiivinen asenne - my ass. Mulla ei ainakaan tänään enää löydy sitä tän huushollin hoitamiseen. Ja anteeksi jos olin ilkeä, uskon että on tässä synnytys käynnistymässä Kokematta niitä itse? Mä kyllä mielestäni jo tuossa kerroin, että mulla ON ollut nuha. Ja mulla ON ollut (ja on siis parhaillaankin) raskausdiabetes.
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;28448139:
Ok, sitten varmasti on haastavampaa.
Samalla varmaan ymmärrät että jos (yhä) oksentaisit jatkuvasti ja kaikki ylösnousemiset tekisi todella kipeää, samoin kävelykin tuskaa, joutuisit suuren osan öistä valvomaan erilaisten kipujen kanssa jne ja tiedät että raskauden annetaan mennä sinne rv42+ ennen kuin käynnistystä edes mietitään niin siinä kun sinun pitäisi juosta esikoisen perässä ja nostella häntä väkisin pois vaarapaikoista niin voisi olla että sinuakin ahdistaisi ja toivoisit vauvan syntyvän pian?
D
dddd
Vieras
No sulla on ilmeisen helppoa niiden kanssa, että siten et ole kokenut itse, etkä ymmärrä aloittajaa.
Niin, mun ymmärrykseni ap:ta kohtaan loppui hänen ensimmäiseen viestiinsä. Kuten jo siinä ihan ensimmäisessä viestissäni ilmoitin. Jäikö tämä jotenkin epäselväksi?
D
dddd
Vieras
Turhaan sä mulle räkätät. Riitele ap:n kanssa. En ymmärrä teitä kumpaakaan.
H
"Hoplaa"
Vieras
Mulla(kin) oli erittäin helppo raskaus vaikka rd vaivasikin. Pystyin pyöräilemään ja liikkumaan muutenkin vaivatta loppuun asti, ja mulla ehkä rasittavin vaiva oli närästys. Eli todella vähällä olen päässyt verrattuna moneen muuhun. Ajattelin myös loppuvaiheessa, että toivottavasti vauva ei synny yhtään etuajassa, koska mulla on niin paljon kaikkea tekemistä.
Ystävillä on sitten ollut niitä vaikeampia raskauksia, ja ihan oikeasti pystyn kyllä samaistumaan ja sympatiseeraamaan heitä, vaikken ole juuri samaa itse kokenut. Mutta kyllä varmasti kaikki ovat tavanneet myös niitä raskaana olevia, jotka tekevät itse olostaan ikävemmän kuin se oikeasti onkaan. Jokainen juilinta ja pikkuinen jumi muistetaan raportoida ja kieltäydytään kävelemästä kilometrin matkaa vedoten selkäsärkyyn, joka itse asiassa todennäköisesti paranisi kun vähän liikkuisi. Ja nyt, ennen kuin kukaan hyökkää kertomaan etten tiedä mitään selkäkivuista, niin tiedän kyllä ja tiedän senkin että joillakin on (loppu)raskaudessa oikeasti mahdotonta kävellä, ja että supistelujen tai raskausmyrkytysten vuoksi voi joutua täydelliseen vuodelepoon. Mutta välillä kyllä tapaa niitä, joille tuo ap:n kuuluttama positiivinen asenne tekisi ihan terää.
Ystävillä on sitten ollut niitä vaikeampia raskauksia, ja ihan oikeasti pystyn kyllä samaistumaan ja sympatiseeraamaan heitä, vaikken ole juuri samaa itse kokenut. Mutta kyllä varmasti kaikki ovat tavanneet myös niitä raskaana olevia, jotka tekevät itse olostaan ikävemmän kuin se oikeasti onkaan. Jokainen juilinta ja pikkuinen jumi muistetaan raportoida ja kieltäydytään kävelemästä kilometrin matkaa vedoten selkäsärkyyn, joka itse asiassa todennäköisesti paranisi kun vähän liikkuisi. Ja nyt, ennen kuin kukaan hyökkää kertomaan etten tiedä mitään selkäkivuista, niin tiedän kyllä ja tiedän senkin että joillakin on (loppu)raskaudessa oikeasti mahdotonta kävellä, ja että supistelujen tai raskausmyrkytysten vuoksi voi joutua täydelliseen vuodelepoon. Mutta välillä kyllä tapaa niitä, joille tuo ap:n kuuluttama positiivinen asenne tekisi ihan terää.
No sähän se sitten todellinen epäymmärtäjä olet, jos et ketään ymmärrä
D
dddd
Vieras
No sähän se sitten todellinen epäymmärtäjä olet, jos et ketään ymmärrä
Niin, se ettei ymmärrä toisten kokemusten halventamista tarkoittaa juuri tuota.
Mutta onneksi olikin hymiä perässä.
On se jännä juttu, miten toinen voi olla tosi kipeä ja toinen ottaa lunkisti niinkin erikoisen olotilan kuin raskauden. Sekin on hirmu jännä, että toinen odottaa sektiota loppukuulle ja toinen voi pelätä, että meneekö taas kaksi viikkoa yli. Toisella on yksi lapsi koulussa, toisella voi olla kaksivuotiaat kaksoset kotona.
Niin ne on erilaisia, elämäntilanteet, tunteet ja kokemukset.
Niin ne on erilaisia, elämäntilanteet, tunteet ja kokemukset.
Eli ap:n aloitukseen (jos nyt luet ihan rauhassa miten hän kuvasi siinä raskautensa vaivoja) ei olisi saanut vastata mitään tai sitten olisi pitänyt olla samaa mieltä siitä että vauvan syntymän odottaminen on turhaa kärsimättömyyttä noilla viikoilla, mikäs siinä on ollessa.
Aika luonnollista mielestäni että tuohon aloitukseen vastataan juurikin toteamalla että helppo raskaus (niin kuin ap itse sitä kuvaa) tekee sen ettei olo tuossa vaiheessa ole vielä niin tuskainen.
Oma kolmoseni oli tuollainen helpompi raskaus jossa rv 37 näkyi lähinnä siinä että liikkuminen oli hitaampaa ja vatsa painoi. Tiedossa oli sektio rv39+0 joten mikäs siinä oli tuota odotellessa, varsinkin kun päivät sai levätä isompien ollessa hoidossa.
V
"vieras"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;28448020:
Kommentoin ketjuun ensimmäisenä ja olen edelleen sitä mieltä että LOL. Joo, minullakin oli raskausdiabetes, mutta en sitä todellakaan kokenut millään tavalla vaivaksi, vaikka toki vakava juttu onkin. Oikein huhtikuussa oksennustauti. No, minä oksensin ekat kuukaudet 24/7, kävin silti töissä enkä todellakaan tajua miten pystyin. Suunnilleen joka asiakkaan välissä oksensin. Nyt ei nukkuminen tahdo onnistua, tirsk
Mä en pystynyt nukkumaan kuukausiin ja kyljeltä kääntymiseen meni aikaa vaikka ja kuinka, koska se sattui. Minun närästys oli sitä, että oksentelin. Olin osastohoidossakin välillä, kun epäiltiin aivohalvausta joiden takia kävin magneettikuvissa, kuukausien pakkolevot, liitoskivut, jotka aiheuttivat lantion löystymisen ja veivät liitoskivun ja lantio kipuilee edelleen...selkä- ja issiaskivuista en viitsi edes valittaa, kun ne on mulla muutenkin ihan normiarkea. Mä olen peruspositiivinen, mutta sillä positiivisella ajattelulla on oikeasti rajansa ja mua vaan ärsyttää, kun joku vähällä selvinnyt tulee mussuttamaan jonnin joutavaa.