Miksi tällainen nainen ei löydä Sitä Oikeaa?

["Sivustaseuraaja"]

Olen nyt pari vuotta katsellut kaverin miehenetsintää. On oikein kivan näköinen, kolmekymppinen, lapseton mutta jonakin päivänä lapsia haluava, älykäs, töissäkäyvä ja selväjärkinen tapaus. Huonot puolensa toki hänelläkin, on vähän ujo ja ehkä suhteessa jonkin verran huomiohakuinen, mutta ei minun nähdäkseni mitenkään pahasti. Haluaisi kovasti löytää mukavan miehen jonka kanssa vakiintua, mutta ei ole mitenkään epätoivoinen. Menee ja harrastaa ja elää. Kaikin puolin hyvää tyttöystävä/vaimomateriaalia.

Kokeillut tavat tavata miehiä: yhteiset harrastukset, yhteiset ystävät, baarissa, nettideittailu.

Kiinnostuneita miehiä kyllä löytyy, mutta kaikissa on jotakin "vikaa". Joku haluaa vain seksisuhdetta, toinen on halukas suhteeseen mutta ei halua mitään kovin vakavaa, pelkkää deittailua vuosikausia, kolmas on ihan kiva kaveri, mutta ei sytytä sillä lailla, sama neljännen kanssa, viides vaikuttaa lupaavalta, mutta alkaa jo ensimmäisten treffien jälkeen julistamaan rakkauttaan ja takertumaan, kuudes sanoo että nainen on ihan kiva kaveri, mutta ei sytytä sillä lailla, seitsemäs haluaa muuttaa yhteen jo toisten treffien jälkeen, kahdeksannella on paha alkoholiongelma, yhdeksäs osoittautuu stalkkeriksi jne... jne... Tuntuu olevan ihan uskomattoman vaikeaa, vaikka maailma on täynnä mukavia miehiä.

Onko sinkkujen maailma nykyään jotenkin erityisen vaikea? En muista että kaikki olisi ollut näin vaikeaa omina sinkkuvuosina. Miksi ihana nainen jää ilman miestä?

 

[astrolabe]

Miksi ei voisi uskotella rakkautta ekoilla treffeillä?

 

[keppälerttu]

lähtee treffeille vääränlaisten miesten kanssa?

karsii itse joukosta ne jotka oliskin "niitä oikeita"?

 

[ansarikukka]

Ehkäpä nainen ei ole itse vielä valmis sitoutumaan ja siten löytää kaikista jotain vikaa. Tai sitten etsii liian tosissaan, itsellä ainakin tärppäsi juuri silloin kun sitä vähiten yritti.

 

["a p"]

Miksi ei voisi uskotella rakkautta ekoilla treffeillä?

Se on varmaan ihan ok, jos tunne on molemminpuolinen, mutta sanoisin että on erittäin harvinaislaatuista, että tunne on molemminpuolinen, varsinkin jos takana ei ennestään muuta kuin pari-kolme vaihdettua sähköpostia.

 

[Määä]

Joo, tuollaista se on. Se on otettava se ihan kiva vaikkei sytyttäisikään. Monet meistä eivät ole kyseistä tuosta listasta kohdanneet vuosikymmeniin, joten hemmetin hyvä tsäkä kaverillasi mun mielestä.

 

[chef]

Miksi ei voisi uskotella rakkautta ekoilla treffeillä?

Sanotaanko niin, että pitää olla melko erityinen persoona, jotta moista uskottelee. Ja aivan yhtä erikoinen persoona, jos sen kykenee positiivisessa mielessä vastaanottamaan. Mahtavaa on, jos nämä tälläiset erityiset persoonat kohtaavat. Mutta paskempi juttu jos niin ei käykkään.

Mä en kertakaikkisesti osaa nähdä tilannetta, jossa mä pystyisin enää ottamaan sitä vastapuolta vakavasti, jos hän ensitreffeillä ilmoittaisi rakastavansa mua. Ne treffit loppuisivat ensinnäkin siihen, eikä tarvitsisi enää perään soitella.

Ap:n ystävän tilanteeseen en oikein osaa ottaa kantaa. En mä osaa sanoa, miksei oikeaa miestä tule kohdalle. Ehkä ne oikeat on jo viety? Mutta eiköhän niistä kohta rupea osa siirtymään jo toiselle kierrokselle...josko ystävääsi sitten tärppäisi?

 

[Lispetti]

Hyvät tuon ikäiset miehet saattaa olla jonkin verran varattuja.

 

["mies"]

Joo, tuollaista se on. Se on otettava se ihan kiva vaikkei sytyttäisikään.

Ei kannata. Elämä pilalla. Kannattaa mieluummin tapailla yhä uusia ihmisiä, kyllä siellä seassa on niitä oikeasti hyvältä tuntuviakin. Itsekin olen tavannut vaikka kuinka paljon naisia ja suurin osa ei ole tuntunut oikeasti hyvältä. Siitä ei pitäisi lannistua.

 

[suskijaperhe]

mult joskus kysyttiin miksen ottanu kaveriani joka rikas ku kroisos ja komee ku kuva.. no mä en rakasta sitä vaikka se mua.. halusin miehen jolla ny sattuu olee psyykkinen sairaus jne mut jota mä rakastan ja joka rakastaa mua.. en ole nätti, en rikas ja oon aika veemäinenki, mut kyl mä silti hyvän miehen sain

 

["a p"]

Hyvät tuon ikäiset miehet saattaa olla jonkin verran varattuja.

Hyviä miehiä on maailma täynnä, mutta kun niistä pitäisi löytää se itselle sopiva... Se tuntuu olevan ongelmana.

 

["sommarcat"]

Itsellä tärppäsi sinä iltana, kun olin ensin ystävilleni kovaan ääneen julistanut, että tänään otetaan ilo irti sinkkuudesta. jeb...Siitä on reilu 8 vuotta

 

[Joxu]

Haha, mun yks tuttuni on kolmekymppinen, hällä lapsi ja toinen tulossa. Eros tuon esikoisen isästä ja mulla ei mitään käryä, että kelle tää toinen on. Tutula ollu, niin paljon kierroksessa noita miehiä, että vaikee tietää kuka on tuleva isä. Tää nainen etsii kunnon miestä itselleen ja kunnollisia nää miehet on olleet, joiden kanssa on hengaillu. Päätyy kuitenkin aina muittenkin miesten kanssa ja sitten ihmettelee kun hällä ei mies jutut onnistu, eikä löydy kunnollista miestä :O. Ei varmaan löydy tolla taktiikalla, jos on mies ja käy panemassa lähestulkoon, jokaista kaverin kaveria ja baari tuttavuuksia. Niin homma menee, niin että miehessä olikin se vika. Sillä ei ollukkaan tarpeeks isoa, ei seisonu kunnolla jne.

 

[mies muuan]

Veikkaan ja voisin lyödä rahaa likoon sen puolesta että "oikein kivan näköinen" tarkoittaa sellaista tavallista kuutosen maatiaista.

 

[hallittu kaaos]

Omassa lähipiirissä pari sinkkuystävää joiden ongelma on selvästi vain se, että eivät ole valmiita "tyytymään" mihinkään vaan sen miehen pitäisi vastata 100% sitä omaa mielikuvaa unelmien prinssistä ja se mielikuva on aika mahdoton toteuttaa. On ollut huonoja miehiäkin, mutta hyviäkin on käännytetty kyllä pois. Tämä tyyli tuntuu vaan lisääntyvän iän myötä tosi monella.

Hyvähän se on jotain tasoa pitää ja tunnistaa se oma arvo jne mutta pitäisi osata myös heittäytyä siihen suhteeseen analysoimatta joka ikistä pikku juttua turn offiksi. Ja tämä koskee ihan yhtälailla miehiäkin.

Miehistä muuten pakko sanoa, että tiedän itsekin pari noita joilla on aikarajat kaikelle (1. Vuosi tapaillaan, 5 vuoden jälkeen kihloihin, 7 vuoden jälkeen naimisiin jne), musta rakkauteen pitää nimenomaan osata heittäytyä, ei se saa olla mitään laskelmoitua järkipeliä jatkuvasti! Varsinkin kun nää on yli 30v niin ei sille perheen perustamisellekaan ikuisesti ole enää aikaa. Elämä on riskinottoa. (enkä nyt tarkoita että pitäisi viikon jälkeen juosta maistraattiin, mutta joku roti siinä rajojen asettelussa kuitenkin!)

 

["isipappa"]

Ei mikään ihme jos ei löydä. Ei osaa ottaa.
Numerot 3 ja 4 ei vaan sytytä.
Numerot 5 ja 7 olivat samantien valmiit kantamaan mimmin kirkkoon, mutta ei kelpaa.
Olisi ottanut numeron 2. Siinä samanlainen jahkailija, olisivat sopineet yhteen.

Aikanaan rouvani kun tapasin, niin ensisilmäyksestä neljä tuntia myöhemmin oltiin vällyjen välissä. Seuraavana päivänä kävin hakemassa vähäist kamani hänen kämppäänsä. Vieläkin on epäselvää kumpi "iski" kumman. Seurauksena avioero 25 vuotta myöhemmin ja neljä lasta siinä välissä.
Jos tahtoo, että tapahtuu niin pitää toimia eikä jahkailla.

 

[Mörköäiti]

Joskus käy vähän huono tuuri, eikä oikeaa ihmistä löydy niin helposti. Kun sehän ei ihan oikeasti riitä, että joku on "ihan kiva" tai "hyvä mies". Suhteeseen tarvitaan muutakin - täytyy haluta olla toisen kanssa siksi, että se on juuri hän, eikä siksi, että hän on "ihan hyvä", saati että hän "kelpaa".

Ihmisissä ei siis tarvitse olla mitään vikaa, mutta kaikki eivät ole oikeita toisilleen.

 

["vieras"]

Omassa lähipiirissä pari sinkkuystävää joiden ongelma on selvästi vain se, että eivät ole valmiita "tyytymään" mihinkään vaan sen miehen pitäisi vastata 100% sitä omaa mielikuvaa unelmien prinssistä ja se mielikuva on aika mahdoton toteuttaa. On ollut huonoja miehiäkin, mutta hyviäkin on käännytetty kyllä pois. Tämä tyyli tuntuu vaan lisääntyvän iän myötä tosi monella.

Hyvähän se on jotain tasoa pitää ja tunnistaa se oma arvo jne mutta pitäisi osata myös heittäytyä siihen suhteeseen analysoimatta joka ikistä pikku juttua turn offiksi. Ja tämä koskee ihan yhtälailla miehiäkin.

Miehistä muuten pakko sanoa, että tiedän itsekin pari noita joilla on aikarajat kaikelle (1. Vuosi tapaillaan, 5 vuoden jälkeen kihloihin, 7 vuoden jälkeen naimisiin jne), musta rakkauteen pitää nimenomaan osata heittäytyä, ei se saa olla mitään laskelmoitua järkipeliä jatkuvasti! Varsinkin kun nää on yli 30v niin ei sille perheen perustamisellekaan ikuisesti ole enää aikaa. Elämä on riskinottoa. (enkä nyt tarkoita että pitäisi viikon jälkeen juosta maistraattiin, mutta joku roti siinä rajojen asettelussa kuitenkin!)

Tuota minäkin veikkaisin, ettei osaa heittäytyä, eli ei osaa rakastua. Koska rakastuneena se tietty ihminen yksinkertaisesti iskee niin voimakkaasti, että jää tuo yksityiskohtien analysointi. Mutta eihän kaikki välttämättä ikinä varsinaisesti rakastu tai perusta perhettä, sekin on ihan ok, jos se ei ihmistä itseään vaivaa.

 

["höh"]

Ei sitä itseään voi pakottaa rakastumaan! Ite olin aikuisiällä sinkkuna vuosikausia, lähemmäs 8 vuotta, kunnes kolahti totaalisesti!Sama juttu miehellä, eikä jääty oottelemaan mitään "säädyllisiä" aikoja mennä eteenpäin! Silti suhteemme on kestänyt. Kohta 10 vuotta yhdessä <3

 

["Hilda"]

[QUOTE="Sivustaseuraaja";28425549]Olen nyt pari vuotta katsellut kaverin miehenetsintää. On oikein kivan näköinen, kolmekymppinen, lapseton mutta jonakin päivänä lapsia haluava, älykäs, töissäkäyvä ja selväjärkinen tapaus. Huonot puolensa toki hänelläkin, on vähän ujo ja ehkä suhteessa jonkin verran huomiohakuinen, mutta ei minun nähdäkseni mitenkään pahasti. Haluaisi kovasti löytää mukavan miehen jonka kanssa vakiintua, mutta ei ole mitenkään epätoivoinen. Menee ja harrastaa ja elää. Kaikin puolin hyvää tyttöystävä/vaimomateriaalia.

Kokeillut tavat tavata miehiä: yhteiset harrastukset, yhteiset ystävät, baarissa, nettideittailu.

Kiinnostuneita miehiä kyllä löytyy, mutta kaikissa on jotakin "vikaa". Joku haluaa vain seksisuhdetta, toinen on halukas suhteeseen mutta ei halua mitään kovin vakavaa, pelkkää deittailua vuosikausia, kolmas on ihan kiva kaveri, mutta ei sytytä sillä lailla, sama neljännen kanssa, viides vaikuttaa lupaavalta, mutta alkaa jo ensimmäisten treffien jälkeen julistamaan rakkauttaan ja takertumaan, kuudes sanoo että nainen on ihan kiva kaveri, mutta ei sytytä sillä lailla, seitsemäs haluaa muuttaa yhteen jo toisten treffien jälkeen, kahdeksannella on paha alkoholiongelma, yhdeksäs osoittautuu stalkkeriksi jne... jne... Tuntuu olevan ihan uskomattoman vaikeaa, vaikka maailma on täynnä mukavia miehiä.

Onko sinkkujen maailma nykyään jotenkin erityisen vaikea? En muista että kaikki olisi ollut näin vaikeaa omina sinkkuvuosina. Miksi ihana nainen jää ilman miestä?[/QUOTE]

eikös vika ole naisessa eikä niissä miehissä jos kerran mikään ei kelpaa?

mitä vikaa on miehessä joka takertuu? ehkä hän on valmis sitoutumaan,ehkä hän on elänyt liian kauan yksin ja kun kolahtaa niin haluaa todella olla toisen kanssa. kelpais mulle!

 

[-annukka]

Mun kaverilla oli sama ongelma kun 30v erosi miehestään. Alkuun deittiali itsekin mielellään ja tapaili useita miehiä, mutta kun alkoi haluta jo asettumaan ja perustamaan perhettä, ei miehistä ollut siihen. Samat miehet kuin ap:n kaverikin taisi käydä läpi. Helsingissä asui ja aktiivisena tutustui eri miehiin. Lopulta sitten löysi sopivan kaukaa maalta ja nyt heillä on oma koti ja lapsikin. Eikä hänen tarvinut mitään junttia ottaa vaan se sopiva kunnon mies löytyi kuin löytyikin.

 

[-annukka]

[QUOTE="Hilda";28428627]eikös vika ole naisessa eikä niissä miehissä jos kerran mikään ei kelpaa?

mitä vikaa on miehessä joka takertuu? ehkä hän on valmis sitoutumaan,ehkä hän on elänyt liian kauan yksin ja kun kolahtaa niin haluaa todella olla toisen kanssa. kelpais mulle![/QUOTE]

Eihän kyse ole, ettei mikään kelpaa, vaan kun niissä miehissä kaikissa on velvä vika ja parisuhde ei voisi heidän kanssaan toimia. Miksi alkaa vakavaan suhteeseen miehen kanssa, jos tietää jo heti alkuunsa ettei se toimi?

 

[-annukka]

Omassa lähipiirissä pari sinkkuystävää joiden ongelma on selvästi vain se, että eivät ole valmiita "tyytymään" mihinkään vaan sen miehen pitäisi vastata 100% sitä omaa mielikuvaa unelmien prinssistä ja se mielikuva on aika mahdoton toteuttaa. On ollut huonoja miehiäkin, mutta hyviäkin on käännytetty kyllä pois. Tämä tyyli tuntuu vaan lisääntyvän iän myötä tosi monella.

Hyvähän se on jotain tasoa pitää ja tunnistaa se oma arvo)

Mä ymmärsin, että ap:n kaverilla kuten minunkin kaverilla on/oli ns hyvä arvo. Munkin kaveri on hyvännäköinen sosiaalisesti lahjakas ja aktiivinen eikä häntä uskaltaneetkaan edes perus jampat iskeä. Eriasia on jos on esim lihava tai seinäruusu, silloin kannattaisi myös huolia deiteikkseen toisia samanlaisia eikä vain odottaa sitä unelmien prinssiä.

 

[Data]

Hän ei ole vielä törmännyt siihen oikeaan.

Joillain näitä oikeita voi olla useita, jotkut taas eivät ikinä törmää häneen. Se voi löytyä omalta paikkakunnalta, netistä taikka matkalta.

 

["mies"]

Kolmekymppinen nainen on auttamatta myöhässä parisuhdemarkkinoilla silloin jos tarkoitus on perustaa perhe ja tehdä lapsia. Nimittäin tuollaisesta naisesta ovat kiinnostuneet 40-60 vuotiaat miehen, jotka ovat jo aikoja sitten perustaneet perheen ja ehkä jo eronneetkin. Seksiseuraa haluavia miehiä sen sijaan löytyy kaikista ikäluokista, vapaita ja varattuja.