G: Parasta kotiäitiydessä?

Jos haluaa voi kertoa myös mikä on pahinta

 

Tällaiset aamut kuten tänään. Ei tarvinnut repiä lapsia ylös, vaan ovat saaneet heräillä omaan tahtiin. 5v nukkui 9 asti. Sit on tässä rauhassa puuhailtu kotihommia, lapset on leikkineet ja pelanneet muistipeliä. Kohta pihalle pyöräilemään ja kylille lounaalle perjantain kunniaksi
Kaiken kaikkiaan on parasta se, että saa olla omien lasten kanssa ilman minuuttiaikatauluja, saa nähdä kun ne kasvaa ja kehittyy. Lapset saavat nukkua aamulla pitkään, eivätkä ole sairastaneet kuten hoidossa olleessan. Ollaan miehen kanssa sitä mieltä, että aikataulutettua arkea kerkee elää vielä myöhemminkin. On myös ihana, että iltaisin on aikaa perheelle, kun kotihommat on saanut tehdä jo päivällä. Työaikoina se toinen työmaa odotti iltaisin täällä kotona. Nostankin hattua kaikille, jotka kykenee hyvin yhdistämään työn ja perheen
Ankeita on olleet muutamat superpakkaset, jolloin ulkoilu on jäänyt vähiin ja kaikilla on ollut liikaa virtaa klo 19

 

Kiireettömyys ja se, että kerkeän harrastaa omia juttuja

 

Mielelläni vastaisin että pitkään nukkuminen ja rauhalliset aamut mutta meillä ne ei toimi ihan noin kun on kuitenkin koululaiset saatettava kouluihinsa.

Mutta esim se että tuon jälkeen voi pienten kanssa palata kotiin rauhalliselle aamupalalle ja tälläkin hetkellä saa töiden sijaan istuskella leikkipuistossa seuraillen 2v:n touhuja, kohta syödään eväitä ja kun päiväuniaika painaa päälle muksu rattaisiin nukkumaan ja kaupan kautta kotiin.

Kerkeää päivisin hoidella asioita, tehdä kotitöitä, valmistella ruokia yms noiden 2v:n ja vauvan hoidon yhteydessä mikä sitten rauhoittaa iltoja. Nyt kesän lähestyessä viihdytään paremmin ulkona ja on mahdollisuuksia tehdä kaikkea kivaa lasten kanssa. Sellainen vapaus.

 

Rauhalliset aamut on kyllä mainitsemisen arvoinen asia. Saa ottaa kakarat kainaloon ja vaan köllötellä, höpötellä, halitella ja suukotella. Kun siitä sitten jaksetaan nousta, niin noustaan.

Leikkipuistossa istuskelu lämpimänä kevätpäivänä on myös aika poikaa...ei tarvitse välttämättä kotipihaa kauemmaksi edes lähteä, kun saa levollisen fiiliksen.

Siitä sitten ruokailun kautta päivän lepotuokioon...silloin voi (kuten nyt teenkin) vaikka palstailla. Ja suunnitella, jotta mitä sitä sitten tänään oikein tekisi. Kenties ompelen vauvalle bodyja, kun kaikki tarvittavat tarvikkeet on nyt hankittuna. On siis ihanaa, kun voi "harrastella" ja näperrellä kaikkea pientä ja kivaa.

Ilma ei ole tänään paras mahdollinen, mutta koska jokasää on grillisää, tänään grillataan. Ihana nähdä siinäkin kohtaa lasten riemu, kun saavat olla mukana kokkaamassa.

Kesällä meillä on ollut tapana tehdä lasten kanssa päiväreissuja sillä aikaa, kun iskä on töissä. Nytkin on suunniteltu jo useampi reissu. Kun ilmat vielä pikkusen lämpenee, niin ei muuta kun eväät mukaan ja menoksi. Päivän voi valita fiiliksen ja sään mukaan.

On tässä huonojakin puolia, kuten se, että kun ns. aina ollaan kotona, saa myös aina olla siivoamassa. Sotkua tuntuu tulevan 24/7. Kesällä onneksi helpottaa, kun ollaan enempi ulkona ja menossa.

 

Kiireettömyys ja se, että kerkeän harrastaa omia juttuja

Etkä kerkeä. Olen oppinut tälät palstalta, että kotiäitien päivät ovat niin täynnä touhua ja tekemistä, että sitä omaa aikaa ei kertakaikkiaan jää..

 

Etkä kerkeä. Olen oppinut tälät palstalta, että kotiäitien päivät ovat niin täynnä touhua ja tekemistä, että sitä omaa aikaa ei kertakaikkiaan jää..

Kyllä ne päivät monasti onkin, mutta eri asia on illalla, kun mies on kotona ja hoitaa lapset. Ja päiväuniaikaan on rauhallista myös

 

Etkä kerkeä. Olen oppinut tälät palstalta, että kotiäitien päivät ovat niin täynnä touhua ja tekemistä, että sitä omaa aikaa ei kertakaikkiaan jää..

Noo, se onkin kiinni paljon lapsen luonteesta (ja toki äidinkin). Ennen ihmettelin noita, "ehtii kivasti puuhailemaan ja retkeilemään"- juttuja, mutta lapsen täytettyä vuoden alan hiljalleen myöskin nauttia kotiäitiydestä, kun ihan joka hetki ei rääkyvä rähmäkäpälä roiku paidahelmassa kiinni

 

Parasta on se,että saa seurata lastensa kasvua ja se,että elämä on hyvin kiireetöntä. Pahinta on yöheräily,johon ei vaan ikinä totu vaikka kuinka monta lasta olis. Tai siis itse en siihen totu. Pää on koko ajan sumea ja ajatus ei kulje. Täytyisi asialle jotain tehdä,mutta olen niin väsynyt etten jaksa.

 

Parasta on vauva Kiirettömyys, aikatauluttomuus. Saa touhuta rauhassa kotona, kuitenkin niin, että on tietynlainen arki ja päivärytmi eikä tekemisenpuute/tylsyys ehdi vaivata.

 

Elämä on mukavan stressitöntä ja kiireetöntä, ainakin suurelta osin. Jää paljon aikaa ja energiaa touhuta myös omia juttuja ja käydä harrastamassa, samoin mies pystyy harrastamaan. Voin ihan ilman omantunnontuskia lähteä pariksi tunniksi salille huhkimaan vaikka joka päivä.

 

Eniten kaipaan kotiäitiydessä sitä kiireettömyyttä ja riittävää määrää tunteja vuorokaudessa. Pystyi toimimaan aika pitkälti tilanteen ja fiiliksen mukaan. Lapsillamme toki on suuntaa-antava rytmi, mutta en ole koskaan tuijotellut kelloa tyyliin "meillä ulkoillaan klo 10-11.45, ja kahdeltatoista syödään lounas". Kauniina päivänä saatoimme ulkoilla pidempään, tai extempore käydä kaupassa lounaseväitä ostamassa ja syödä ne jossain. Ja tosiaan omat menot ilman lapsia eivät aiheuttaneet syyllisyyttä, koska olin heidän kanssaan muuten niin paljon.

Pahinta oli ainainen samana toistuvuus, ja jatkuva keskeytetyksi tuleminen. Tuntui, että sekin oli liikaa vaadittu, että olisin saanut siivota ruoan jälkeen pöydän rauhassa ilman että jollain oli joku hitsin kriisi, johon piti puuttua. Sitä oli vaikeaa kestää aivan jatkuvana olotilana.

 

Aikaa tehdä asioita ja aikaa lapsille Voi kunnolla siivota, pyykätä, leipoa ja laittaa ruokaa tai vaan istuskella sohvalla katselemassa taaperon leikkimistä. Töissä käydessä kaikki pitää mahduttaa illan vähiin tunteihin ja koskaan ei ehdi paneutua mihinkään kunnolla. Minusta taaperon äitinä saa unohtaa rauhassa meikit, muotivaatteet ja kampaukset, olla vaan ihan rauhassa aivot narikassa ja naama hunningolla

 

Aina sama juttu palstalla josta näkee hyvin miten kaksinaamaisia naiset ovat:

Kun pitää kehua kotiäitiyttä, mammat kuorossa kehuvat kuinka stressitöntä ja kiireetöntä elämä on.

Kun pitää puolustaa kotiäitiyttä, mammat kuorossa toitottavat kuinka kiireistä ja raskasta on ja aikaa ei muka jää mihinkään omaan ja miestä huudetaan avuksi.

 

Parasta oli aamut. Vaikka meillä kuopus heräsi joka helkkarin aamu viideltä niin se ei haitannut, muistan miten ihana oli katsoa auringon kohoamista ja juoda kahvia. Oli aikaa puuhastella rauhassa päivän juttuja ja kokkailla aikaavieviä ruokia. Illat oli ihan vapaata olal perheen kesken kun päivän aikana oli jo tehty työt. Pystyi nukkumaan päiväunia. Nämä jutut toimii nykyäänkin lomilla ja viikonloppuisin.

Mut en kyllä pitkässä juoksussa olisi enää jaksanut pidempään sitä liian rauhaisaa elämää. Haasteet puuttuivat lähes täysin ja elo oli yksitoikkoista. Nyt elämästä nauttii; työ antaa haastetta, illat ja viikonloput nautiskellaan ja tehdään koti/pihatöitä perheen kesken. Balanssi on löytynyt. Koen nauttivani elämästä nyt enemmän kuin kotiäitinä. Olen parempi äitikin kun elämässä on vaihtelevuutta.

 

Etkä kerkeä. Olen oppinut tälät palstalta, että kotiäitien päivät ovat niin täynnä touhua ja tekemistä, että sitä omaa aikaa ei kertakaikkiaan jää..

Niin, päivät. Illalla on aikaa tehdä vaikka mitä Ja viikonloppuisin.

 

se ku saa olla läsnä lapsille... mul kolme kouluikästä ja vauva.. koululaiset tykkää ku äiti ottaa vastaan koulusta tullessa

 

ja mitä joku tuossa väläytti haasteista niin mulla on niitä.. mä ammattini puitteissa hoidan kotona kaikki tekniset jutut ja opettelin juuri ompelemaankin=)

 

ja kyllä mulle omaakin aikaa jää.. huomenna menen ystävien kanssa hohtokeilaamaan ja siiderille

 

Eikä minua miellyttänyt se penninvenytys, että rahaa jäi niin niukasti lainanlyhennyksen ja laskujen jälkeen. Ja kaipasin jo "sorvin ääreen".

 

Parasta on kun saa olla lähellä, nähdä ne eri kehitysvaiheet ja iloita lapsen kanssa uusista asioista. Valitettavasti talous ei kestä kotiäiteyttä loputtomiin, mutta olen superiloinen siitä, että näinkin kauan olen voinut olla kotona.

Ihan höpöhöpöä olisi väittää ettei joskus ole rankkaa, mutta sitä se on töissäkin. Aikansa kutakin ja hyvä niin.

 

Mä en ole koskaan tajunnut tuota rauhalliset aamut -juttua, kun meidän lapsi pomppaa aina heti virkeänä ylös ja haluaa heti aamupalaa ja sit ulos jne. Toki mä toppuuttelen enkä heilu hulluna hänen mukaansa, mut hän ei siis tosiaankaan jää sänkyyn makailemaan tms. rauhallista.

Ihanaa on mm. se, että näkee lapsen kehittyvän ja saa itse päättää mitä päivän aikana tehdään, ollaanko kotona vai mennäänkö jonnekin.

 

[QUOTE="jep";28388206]Eniten kaipaan kotiäitiydessä sitä kiireettömyyttä ja riittävää määrää tunteja vuorokaudessa. Pystyi toimimaan aika pitkälti tilanteen ja fiiliksen mukaan. Lapsillamme toki on suuntaa-antava rytmi, mutta en ole koskaan tuijotellut kelloa tyyliin "meillä ulkoillaan klo 10-11.45, ja kahdeltatoista syödään lounas". Kauniina päivänä saatoimme ulkoilla pidempään, tai extempore käydä kaupassa lounaseväitä ostamassa ja syödä ne jossain. Ja tosiaan omat menot ilman lapsia eivät aiheuttaneet syyllisyyttä, koska olin heidän kanssaan muuten niin paljon.

Pahinta oli ainainen samana toistuvuus, ja jatkuva keskeytetyksi tuleminen. Tuntui, että sekin oli liikaa vaadittu, että olisin saanut siivota ruoan jälkeen pöydän rauhassa ilman että jollain oli joku hitsin kriisi, johon piti puuttua. Sitä oli vaikeaa kestää aivan jatkuvana olotilana.[/QUOTE]

Aika tarkkaan näin myös meillä

Nykyään on niin aikataulutettua kaikki, vaikka en edes tee täyttä työpäivää. Aina saa olla pakkaamassa päiväkotireppuja tms. ja katsomassa kelloa.

 

Aina sama juttu palstalla josta näkee hyvin miten kaksinaamaisia naiset ovat:

Kun pitää kehua kotiäitiyttä, mammat kuorossa kehuvat kuinka stressitöntä ja kiireetöntä elämä on.

Kun pitää puolustaa kotiäitiyttä, mammat kuorossa toitottavat kuinka kiireistä ja raskasta on ja aikaa ei muka jää mihinkään omaan ja miestä huudetaan avuksi.

Ei tullut mieleen, että nämä voivat olla kaksi eri ihmisryhmää?

Itse en koe kotiäitiyttä ainakaan tässä vaiheessa kiireettömäksi, mutta sillä tavalla kyllä rennoksi, että harvoin on mitään minne on pakko mennä tarkan aikautaulun mukaan. Kiirettä pitää silti, usein joutuu repeämään (liian) moneen asiaan yhtä aikaa ja tietää kyllä heti mitä siirtyy tekemään sitten kun saa käsillä olevan asian valmiiksi Tekemistä on hurjan paljon, mutta sen saa tehdä tilanteen sanelemiin aikoihin.

Parasta mun mielestä tarkkojen aikataulujen puuttuminen ja tietysti se, että saa olla ahdollisimman paljon omien lasten kanssa, eikä tarvitse olla heistä erossa.

Pahinta mulle on yksinäisyys (aikuisseuran puute) ja se että päivät ja paikat toistuu "samanlaisina" (toki keksitään eri tekemistä eri päiville, mutta tarkoitan nyt sitä että ei ole esimerkiksi eroa arjen ja viikonloppujen välillä, kun yrittäjämiehelläkin on töitä joka päivä), tai kodin ja "työpaikan" välillä.

 

Ei tarvi herätä aikasin aamulla. Nukutaan monesti jopa 10 asti.

Tylsintä on se kun ei taho keksiä mitä tekis lapsen kans, jotai virikkeitä...