G: Parasta kotiäitiydessä?

Aina sama juttu palstalla josta näkee hyvin miten kaksinaamaisia naiset ovat:

Kun pitää kehua kotiäitiyttä, mammat kuorossa kehuvat kuinka stressitöntä ja kiireetöntä elämä on.

Kun pitää puolustaa kotiäitiyttä, mammat kuorossa toitottavat kuinka kiireistä ja raskasta on ja aikaa ei muka jää mihinkään omaan ja miestä huudetaan avuksi.

Sinäpä sen sanoit!

 

Se, että voi tehdä mitä tahtoo ja omaan tahtiin.

 

Se, että näkee, kuinka sisarukset oppii tuntemaan toisiaan ja kasvaa yhdessä.

Se, että on aikaa ja mahdollisuus opiskella.

Se, ettei tarvitse olla kauheassa kiireessä ja miettiä, että koska viimeistään pitää lähteä töistä.

Se, että on aikaa muuhunkin kuin töissäkäyntiin.

 

Meillä parasta on se, että meillä on aikaa olla perheenä. Mies tekee niin höpölöpövuoroja, että jos mäkin olisin töissä ja muksu päiväkodissa mun työajat, niin mies ja muksu näkisivät ja viettäisivät aikaa yhdessä murto-osan verran nykyisestä. Myös aikatauluttomuus on mukavaa.

Huonoa tässä on se, että mulla on aina ollut suuri tarve olla yksin ja erakko. Nyt olen muksun kanssa lähes 24/7 yksin poislukien satunnaiset vessa- ja suihkureissut... Mutta pois en vaihtais silti. Onneksi mies ymmärtää tämän ja järkkää mulle aikaa yksin aina kun mahdollista.

 

Omien lasten kanssa oleminen.

Mulle kotiäitiys ei ole ollut itsestäänselvää vaan teen tämän lasten takia. On iso muutos 10vuoden tiiviin töissäolon jälkeen jäädäkin kotiin uppo-outoon tilanteeseen ja laittaa asiat uuteen arvojärjestykseen. Mutta ajattelen niin että nyt on lasten aika ja töiden aika koittaa sitten taas myöhemmin.

 

Meillä ainakin kiirettä piisaa ja aina ollaan myöhässä jos johonkin pitää aikataulullisesti ennättää.

Parasta on, että ehditään touhuta perheen kanssa yhdessä, voidaan lähteä miehen työmatkoille halutessamme matkaan. Ihan ehdottoman parasta on se, että voin hyvällä omallatunnolla vaatia ja ottaa omaa aikaa, kun päivät olen lasten kanssa, illalla voin käydä salilla tai lenkillä ihan yksin.

Huonoa on, että kotona olo on aika yksinäistä puuhaa, vaikka lapset onkin seurana, niin aikuisia ihmisiä on ikävä.

 

Kahvittelut ja kyläilyt päiväseltään ystävien kanssa. Lapsen päiväuniajat. Kiireettömyys.

 

Kiireettömät aamut:heart:

Toivottavasti pääsen niistä nauttimaan taas syksyllä