Toggle sidebar

Rv 18 ja nyt Down-diagnoosi, mitä ihmettä nyt!?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Shokissa!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
hyvä vaihtoehto laittaa laitokseen? Ei jumalauta et voi olla tosissasi. Et taida yhtään tietää miten tärkeä kiintymyssuhde on ihmiselle. Apinanpentukin kuolee, ellei sitä hoideta hellästi.
 
[QUOTE="vieras";28376296]No laitokseen sitten. Jos nainen ilmoittaa ettei aio huolehtia synnyttämästään lapsesta niin ei kai sitä pakottaakaan voi. Ihan hyvä vaihtoehto, jos abortti ja toisaalta vammaisen lapsen vanhemmuus tuntuu kohtuuttoman raskaalta.[/QUOTE]

Onko laitoshoito todella hyvä vaihtoehto sinun mielestäsi??
 
[QUOTE="vieras";28376296]No laitokseen sitten. Jos nainen ilmoittaa ettei aio huolehtia synnyttämästään lapsesta niin ei kai sitä pakottaakaan voi. Ihan hyvä vaihtoehto, jos abortti ja toisaalta vammaisen lapsen vanhemmuus tuntuu kohtuuttoman raskaalta.[/QUOTE]

Mä en ole ikinä ymmärtänyt tätä palstan "abortti on murha mutta ihan sama mitä sille tapahtuu kunhan on syntynyt" -asennetta.

Jokaisen on tuo ratkaisu tehtävä itse ja omista lähtökohdistaan... riittääkö oma jaksaminen ja resurssit erityislapsen vanhemmuuteen. Mulla ei riittäisi, vaikka abortti olisi äärimmäisen kova paikka. Ap:lle voimia, päädytte mihin ratkaisuun tahansa.
 
No siis realistisesti ajatellen down-aikuinen kyllä nykyään asuu avustetusti omillaan, ei mitenkään laitoksessa. Vai onko se erilaiset ystävät vai mikä se sarja on niin teidän mielestä laitos? Minä odotan vauvaa ja minulla sekä miehelläni on neurologisia diagnooseja, lapsellakin luultavasti. Minuanei tämä pelota, vaikka autismi voisi olla vaikeampi kuin omani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja astrolabe:
No siis realistisesti ajatellen down-aikuinen kyllä nykyään asuu avustetusti omillaan, ei mitenkään laitoksessa. Vai onko se erilaiset ystävät vai mikä se sarja on niin teidän mielestä laitos? Minä odotan vauvaa ja minulla sekä miehelläni on neurologisia diagnooseja, lapsellakin luultavasti. Minuanei tämä pelota, vaikka autismi voisi olla vaikeampi kuin omani.
Click to expand...

Minä kyllä ymmärsin että tämä laitokseen laittaja oli laittamassa heti vastasyntynyttä laitokseen, ellei sitä kukaan adoptoi.

Nykyään kyllä vaikeastikin (liikunta-)vammaiset voivat asua tuetusti suhteellisen itsenäistä elämää. Toisenlaisten frendien koti taitaa olla asumisyksikkö tai jotain sinnepäin. Tuntuu mukavalta ajatella, että myös kehitysvammainen voi olla itsenäinen ja säätää omaa elämäänsä :)
 
Täytyy muistaa sekin, että kukaan ei voi luvata, että terveenä syntynyt lapsi on terve vielä kuukauden, vuoden tai kymmenen vuoden kuluttua. Itse ajattelen, että antaisin lapselle mahdollisuuden. Voimia elämäänne!
 
Jos ihminen on sen verran tolkuissaan, että tajuaa tilansa, tilanne on huono (tajuaa siis olevansa kykenemätön moniin asioihin, epätasavertainen jne).
Jos ihminen ei tajua tilaansa, hänen elämänlaatunsa on todennäköisesti muutenkin huono.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kermakakku:
Jos ihminen on sen verran tolkuissaan, että tajuaa tilansa, tilanne on huono (tajuaa siis olevansa kykenemätön moniin asioihin, epätasavertainen jne).
Jos ihminen ei tajua tilaansa, hänen elämänlaatunsa on todennäköisesti muutenkin huono.
Click to expand...

Oudon nihilistinen ajatusmaailma. Eihän me "terveetkään" aina niin täydellisen terveitä tai pystyviä olla fyysisesti/henkisesti/sosiaalisesti. Miksi ajattelet kehitysvammaisia epätasvertaisina, sama ihmisarvo kuin muillakin vaikka olisi kykenemätön moniin asioihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja astrolabe:
No siis realistisesti ajatellen down-aikuinen kyllä nykyään asuu avustetusti omillaan, ei mitenkään laitoksessa. Vai onko se erilaiset ystävät vai mikä se sarja on niin teidän mielestä laitos? Minä odotan vauvaa ja minulla sekä miehelläni on neurologisia diagnooseja, lapsellakin luultavasti. Minuanei tämä pelota, vaikka autismi voisi olla vaikeampi kuin omani.
Click to expand...

Ymmärräthän että kehitysvammoja on eriasteisia? Joku voi pärjätä Toisenlaisten Frendien lailla avustetusti, joku toinen taas voi jäädä mieleltään 2-vuotiaaksi mutta fyysisesti tietysti kasvaa aikuiseksi ja tosiaan tarvitsee vahtimista 24/7.

Valitettavasti raskausseulat eivät taida kertoa vamman astetta.
 
Sinun sijassasi tekisin luultavasti abortin. Joitakin vuosia sitten ajattelin, että down-lapsi ei olisi syy aborttiin. Miksi nyt sitten näin?

Olen nyt hyvin läheltä nähnyt, millaista on elämä vaikeasti vammaisen lapsen kanssa. Miten totaalisesti se mullistaa elämän, sitoo perheen, aiheuttaa huolta niin henkisesti kuin rahallisestikin. Kyllä asian kanssa pärjää, ja pakkohan onkin, jos vaihtoehtoa ei ole. Mutta itse en itseäni samaan rumbaan laittaisi, vaikka tiedänkin , että lapsi tulisi olemaan aivan yhtä rakas kuin terveetkin lapseni.
 
joskus elämä down lapsen kanssa on myös onnellista ja rikasta, aloittaja mieti kumman sitten kestät paremmin , sen että annat mahdollisuuden ja nautit lapsestasi, vai se että päädyi aborttiin.
 
minulla on kaksi vammaista sukulaista, lapsen tasolla olevia, toinen 30 v nyt ja toinen yli 40, molemmat elävät rikasta ja onnellista elämää, ja ovat vanhemmilleen rakkaita. Vammasta ei tiedetty etukäteen, se oli yllätys ja vanhemmat sopeutuivat, serkkuni ovat suvun jäseniä, vammaisinakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja astrolabe:
No siis realistisesti ajatellen down-aikuinen kyllä nykyään asuu avustetusti omillaan, ei mitenkään laitoksessa. Vai onko se erilaiset ystävät vai mikä se sarja on niin teidän mielestä laitos? Minä odotan vauvaa ja minulla sekä miehelläni on neurologisia diagnooseja, lapsellakin luultavasti. Minuanei tämä pelota, vaikka autismi voisi olla vaikeampi kuin omani.
Click to expand...

Onko sun tytöt suht koht terveitä? Entä Datan lapset? Onko neurologiset diagnoosit periytyneet lapsille? Siitähän voi jo jotain päätellä periytyvyydestä.
 
Voimia päätöksentekoon. Itse ajattelen, etten varmaan pitäisi lasta, koska se olisi niin sitovaa. Meillä on huonot tukiverkostot ja olen läheltä nähnyt, millaista elämä vammaisen lapsen kanssa on. Down voi olla lievä tai vaikea. Itsekästä varmasti silti, myönnän. Minä en jaksaisi huolehtia loppuelämääni lapsesta, joka kasvaa aikuiseksi muttei luultavasti pystyisi koskaan asumaan täysin yksin jne (siis oikeasti itsenäisesti). Toki eri juttu jos syntymän jälkeen selviäisi lapsen sairaus, siihen olisi pakko sopeutua.
 
[QUOTE="vieras";28376511]Täytyy muistaa sekin, että kukaan ei voi luvata, että terveenä syntynyt lapsi on terve vielä kuukauden, vuoden tai kymmenen vuoden kuluttua. Itse ajattelen, että antaisin lapselle mahdollisuuden. Voimia elämäänne![/QUOTE]

Muistaakseni hyvin suuri osa cp- vammoista tulee synnytyksen yhteydessä, eivätkä ole etukäteen ennustettavissa.

Ex-rouvan ja minun esikoislapsen raskauden alkuvaiheilla jossain kokeessa todettiin jonkin arvon osoittavan kohonnutta riskiä fragile Xään.

Ehdottivat lapsivesipunktiota, jossa taas on olemassa kohonnut riski keskenmenoon. Emme suostuneet. Tulee mikä on tullakseen, mutta se on oma.

Eräs tuttavapariskunta piti meitä ihan kahjoina, kun olisimme tutkimuksen ilmaiseksi saaneet. He olivat käyneet teettämässä lapsivesipunktion yksityisellä.

Voimia ja jaksamista, oli päätöksenne mikä vain.
 
[QUOTE="vieras";28377079]Onko sun tytöt suht koht terveitä? Entä Datan lapset? Onko neurologiset diagnoosit periytyneet lapsille? Siitähän voi jo jotain päätellä periytyvyydestä.[/QUOTE]

Noh, biotytöilläni on toisella periytyneenä astma ja lapsena oli puhevaikeuksia sekä motorisia ongelmia, jotka päihitetty suurimmalta osin. Tosin hänellä yhä AS-piirteitä. Datan biolapsista yhdellä AS-piirteitä, adhd ja toisella sensorisen integraation häiriö. Mutta kaikki pärjäävät mainiosti nyt, ei ole lääkityksiä tai terapioita kellään, tavallisessa koulussa ja keskivertoa korkeampaa älykkyyttä porukassa.

Eipä sillä, että meidän vanhempienkaan diagnoosit olisi meitä estelleet elämässä sen kummemmin.
 
[QUOTE="vieras";28376511]Täytyy muistaa sekin, että kukaan ei voi luvata, että terveenä syntynyt lapsi on terve vielä kuukauden, vuoden tai kymmenen vuoden kuluttua. Itse ajattelen, että antaisin lapselle mahdollisuuden. Voimia elämäänne![/QUOTE]

Tämä on aivan totta.. Oma terveenä syntynyt lapseni sairastui vakavasti ja pysyvästi 10-vuotiaana. En todellakaan tiedä, mitä olisin tehnyt jos olisin tiennyt tämän lasta odottaessani. Toisaalta sain nauttia tästä terveestä lapsesta 10 vuotta, kunnes sairaus muutti kaiken ja ikään kuin lapsi olisi aivan eri ihminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja surullisuus:
Tämä on aivan totta.. Oma terveenä syntynyt lapseni sairastui vakavasti ja pysyvästi 10-vuotiaana. En todellakaan tiedä, mitä olisin tehnyt jos olisin tiennyt tämän lasta odottaessani. Toisaalta sain nauttia tästä terveestä lapsesta 10 vuotta, kunnes sairaus muutti kaiken ja ikään kuin lapsi olisi aivan eri ihminen.
Click to expand...

Saanko kysya mika lapsellesi tuli?
 
[QUOTE="vieras";28376296]No laitokseen sitten. Jos nainen ilmoittaa ettei aio huolehtia synnyttämästään lapsesta niin ei kai sitä pakottaakaan voi. Ihan hyvä vaihtoehto, jos abortti ja toisaalta vammaisen lapsen vanhemmuus tuntuu kohtuuttoman raskaalta.[/QUOTE]

Laitokseen? Kenen etu ehdottamasti tilanne olisi? Herranjumala. Se lapsi ei ole vielä elänyt, joten jos se abortoidaan, se ei siinä mitään menetä. Paitsi mahdollisuuden elää laitoksessa, jos sinulta kysytään.
En näe siinä mitään väärää, jos abortoidaan sen vuoksi, että tulossa olisi "viallinen" yksilö. Ettehän tekään syö ruokaa, jossa on liikaa suolaa.
Ihmiset on omituisia eläimiä, jotka säästää viallisia yksilöitä, joista ei ole hyötyä lajille. Se ei ole järkevää; maailma ylikansoittuu just sen vuoksi. Luonnossa sentään epäkelvot yksilöt kuolee pois jotta laji säilyisi terveenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kermakakku:
Jos ihminen on sen verran tolkuissaan, että tajuaa tilansa, tilanne on huono (tajuaa siis olevansa kykenemätön moniin asioihin, epätasavertainen jne).
Jos ihminen ei tajua tilaansa, hänen elämänlaatunsa on todennäköisesti muutenkin huono.
Click to expand...


Tämä on suhteellista ja yleensä näitä kommentteja lähettelevät itseään säälivät surkimukset jotka ajattelevat että kun tämä normaalinkin elämä on kovin vaikeaa..
Helen Keller oli normaaliälyinen, joten tajusi 100 % tilanteensa, silti teki vaikka mitä.
Alan Marshall sairastui lapsena polioon ja kirjoitti tätä sivuten nuoruudestaan kirjan, siinä kerrotaan aika hyvin lasten suhtautumisesta fyysiseen vammaisuuteen.

Vastaavasti on tietysti yhtä paljon niitä jotka surkuttelevat itseään tilan takia, mutta niitä surkuttelijoita riittää kaikkiin ryhmiin. Ei vammaisuus itsessään ole este elää hyvää elämää.
Monelta normaaliltakin jää sen surkuttelun takia hyvä elämä elämättä.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa