K
"Kifa"
Vieras
No meillä tuo ainakin toimi eikä lapselle siitä ilmeisimmin mitään traumoja jäänyt koska nykyäänkin itse haluaa nukkua ovi kiinni ettei valo kajasta eteisestä, sulkee itse oven jos olen sen auki jättänyt.
A
ap_
Vieras
[QUOTE="Anne";28370105]Jos kerran ymmärtää niin luulisi ymmärtävän arestinkin.
Meillä lautasen pois ottaminen kyllä rauhoitti ruokailut nopeaan. Jos on nälkä niin silloin syödään.[/QUOTE]
Mitäs edes tarkoitat noin pienen arestilla? Että ei mennä ulos/tuttaville tms. Se olisi itsellenikin jo vähän rankkaa, jos joutuisi sisällä olemaan sen takia, että lapsi uhmaa. Ja jos lapsi ei pääse purkamaan energiaa, niin olisi vielä vaikeampi.
Meillä lautasen pois ottaminen kyllä rauhoitti ruokailut nopeaan. Jos on nälkä niin silloin syödään.[/QUOTE]
Mitäs edes tarkoitat noin pienen arestilla? Että ei mennä ulos/tuttaville tms. Se olisi itsellenikin jo vähän rankkaa, jos joutuisi sisällä olemaan sen takia, että lapsi uhmaa. Ja jos lapsi ei pääse purkamaan energiaa, niin olisi vielä vaikeampi.
P
Pskamutsi
Vieras
Kysyt mitä pitäisi tehdä, muttet sitten kuitenkaan ole valmis tekemään. Meillä menee uhmaisen kaksivuotiaan kanssa usein 2 tuntiakin "nukuttamisessa", sellaista se elämä nyt vain on. Sen jälkeen onkin sitten itse ihan valmis petiin. Siivotaan sitten kun keritään.
A
ap_
Vieras
Siis kuten sanoin tuossa myöhemmin, meillä oli tuo ennen 3 tuntia kun meni nukuttamiseen aina. Nyt menee se 1 h normaalisti, välilä 2.
Kyllä olen valmis tekemään, ei kuulostanut vaan itselleni sopivalta vaihtoehdolta tuo huoneesas istuminen, kun tiedän, että meillä se tuskin edes toimii. Usein istun oven toisella puolella.
A
"Anne"
Vieras
No ei herranjumala mitään kotiarestia nyt ollut tarkoitus
vaan siis jäähypenkkiä. Varoitus, arestiin 2min ja pois kun se on istuttu. Kerrotaan miksi joutui ja anteeksi pyyntö ja hali.
A
ap_
Vieras
ja tosiaan nukkui tuossa hyvin ennen valoisuutta. aikaisemmin oli 3h tappelua, joka loppui tekemättä mitään. Kannoin siis vain takaisin aina huoneeseen. Siinä kesti sellainen 1 vuosi sunnilleen, olin aika loppu niihin aikoihin, kun iltaisin aina sama tappelu. Se loppui siis yhtäkkiä ja nyt on alkanut taas sama rumba, mutta reilusti helpompana.
K
"Kifa"
Vieras
Ei meilläkään toiminut se oven suussa istuminen kun muksu oli vauvasta tottunut nukahtamaan yksin, vanhemman läsnäolo oloi selvä signaali siitä että vielä on ohjelmaa luvassa. Siksi meillä päädyttiin tuohon kauhisteltuun oven kiinnipitämiseen - joskin kyllä äärimmäisenä keinona josta varoitettiin lasta kyllä etukäteen eli tiesi kyllä että ovi menee kiinni jos temppuilu jatkuu. Ja myös sen että ovi aukeaa heti kun lapsi lakkaa itse tempomasta sitä toiselta puolelta ja lopettaa huutamisen.
A
ap_
Vieras
[QUOTE="Anne";28370150]No ei herranjumala mitään kotiarestia nyt ollut tarkoitus vaan siis jäähypenkkiä. Varoitus, arestiin 2min ja pois kun se on istuttu. Kerrotaan miksi joutui ja anteeksi pyyntö ja hali.[/QUOTE]
no tätä vähän ihmettelinkin.
Mutta tuo jäähypenkki on meillä vähän vaikea, koska lapsi ei suostu istumaan edes sekunttia siinä jäähypenkillä . Olen kiinnikin pitänyt, mutta huuta kuin syötävä. Minkälainen olisi sopiva paikka? Sohvalla, nurkassa? Meillä mennään kyllä usen rauhoittumaan omaan huoneeseen ja sanon, että rauhoitu siellä (ei tosin pysy sielläkään. Ja tosiaan voiko siinä jäähyssä sitten pitää kiinni eli vähän kuin holding. Olen ainakin ymmärtänyt, että holding on väkisin kiinni pitämistä, jos ei rauhoitu. Tämä kiinni pitäminen oli oikeastaan koko aloituksen pointti, ei nukkumaanmenon vaikeus. Eli saako tälläistä kiinni pitämistä harrastaa, onko vahingollista? Lapsi ei tietysti sylissäni vahingoitu, mutta huutaa kyllä ja rimpuilee. Meillä sain siis lapsen tuossa eilen rauhoittumaan, tällä kiinnipitämis menetelmällä. Meni sen avulla nukkumaan, mutta mietin onkohan hyvä vai huono juttu.
vaan siis jäähypenkkiä. Varoitus, arestiin 2min ja pois kun se on istuttu. Kerrotaan miksi joutui ja anteeksi pyyntö ja hali.[/QUOTE] no tätä vähän ihmettelinkin. Mutta tuo jäähypenkki on meillä vähän vaikea, koska lapsi ei suostu istumaan edes sekunttia siinä jäähypenkillä . Olen kiinnikin pitänyt, mutta huuta kuin syötävä. Minkälainen olisi sopiva paikka? Sohvalla, nurkassa? Meillä mennään kyllä usen rauhoittumaan omaan huoneeseen ja sanon, että rauhoitu siellä (ei tosin pysy sielläkään. Ja tosiaan voiko siinä jäähyssä sitten pitää kiinni eli vähän kuin holding. Olen ainakin ymmärtänyt, että holding on väkisin kiinni pitämistä, jos ei rauhoitu. Tämä kiinni pitäminen oli oikeastaan koko aloituksen pointti, ei nukkumaanmenon vaikeus. Eli saako tälläistä kiinni pitämistä harrastaa, onko vahingollista? Lapsi ei tietysti sylissäni vahingoitu, mutta huutaa kyllä ja rimpuilee. Meillä sain siis lapsen tuossa eilen rauhoittumaan, tällä kiinnipitämis menetelmällä. Meni sen avulla nukkumaan, mutta mietin onkohan hyvä vai huono juttu.
M
"mamma"
Vieras
Tuo teidän touhu kuulostaa vähän samalta kuin meidänkin touhu kun poika oli samanikäinen.
Onko päiväkodissa vai oletko kotona lapsen kanssa?
Itse en olisi tajunnut kun muita lapsia ei ole mutta päiväkodista ehdotettiin ensin toimintaterapiaa ja sen jälkeen puheterapiaa ja sitten oltiinkin jo diagnoosia miettimässä ja avustajaa hankkimassa päiväkotiryhmään.
Eli ylivilkas oli varsinkin ryhmässä muiden lasten seurassa. Ei oppinut ajallaan asioita koska ei pystynyt keskittymään vaan säntäili leikistä toiseen ja häiritsi muita käytöksellään.
En kertakaikkiaan suostunut menemään lapsen kanssa mihinkään kauppaan tai yleiselle paikalle kun tiesin että puhe ei menisi perille kskittymisen puutteesta johtuen, ja tulisi vaan huutuoa ja mielipahaa. Nyt kun lapsi täyttää kesällä 4 on tilanne huomattavasti parempi. Myös terapiat ja avustaja on auttanut paljon ja nykyää voimme lapsen kanssa sopia etukäteen miten käyttäydytään ja mitä tapahtuu jos sovitusta poiketaan.
Tottahan toki välillä tulee vieläkin uhmakohtauksia mutta nyt pystymme jo keskustelemaan ja sopimaan asioista.
Mitä tuohon nukahtamiseen tulee tein itse niin että makasin sängyn vieressä ja törkkäsin kaverin aina takaisin sänkyyn kun jalka tai pää tai käsi tai pylly tuli yli laidan. En puhunut, en katsonut, hyvin eleetöntä. Kun sängyssä onnistuttiin olemaan aloin lähteä huonesta vaikka lapsi ei ollut vielä kokonaan unessa. Jos lähti nousemaan menin takaisin maate, ja sitten rauhan laskeuduttua taas nousin. Lopulta alkoi luonnistumaan mutta sitkeyttä se vaati.
Nykyäään meillä on tiukat rutiinit joista ei poiketa vaikka olisi miten valoisaa. Niiden päätteeksi klo 20 lapsi jää itsekeen nukahtamaan sänkyyn. Tämä on sujunut jo ainakin vuoden. Joskus on noussut mutta silloin on saanut huutia ja kovasanaisesti ohjattu takaisin sänkyyn. Aina kuitenkin sängyssä suukot päälle.
En tosiaan itse olisi tajunnut että on keskittymisvaikeuksia, ja siksi ei asiat luonnu. Kotona kun voidaan täysillä keskittyä siihen mikä käsillä on. Päiväkodissa on aivan toinen tilanne kun siellä on hälinää ja henkilökunnalla kokemusta. Lääkärikin sanoi heti ensinäkemällä että käytös on tyypillistä, ei osaa keskittyä.
Jos teillä on suvussa adha:ta niin kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa. Vasta 4 vuotiaana voi saada diagnoosin mutta tukitoimet voidaan aloittaa jo heti kun tarve ilmaantuu.
K
"Kifa"
Vieras
Meillä mennään jäähylle omaan huoneeseen. Aikarajaa ei ole vaan sanon että saa tulla pois kun on kiltti. Jos juoksee heti pois niin kysyn että ahaa, oletko nyt siis kiltti. Yleensä poika miettii asiaa hetken ja jos ilmoittaa olevansa kiltti niin asia on ok. Mutta yllättävän usein sitten vielä itkee että ei halua olla kiltti jolloin kannan sänkyyn takaisin ja siellä sitten nyyhkyttää kunnes tulee itse ovelle sanomaan että kyllä minä nyt taas voin olla kiltti.
A
ap_
Vieras
[QUOTE="mamma";28370273]Tuo teidän touhu kuulostaa vähän samalta kuin meidänkin touhu kun poika oli samanikäinen.
Onko päiväkodissa vai oletko kotona lapsen kanssa?
Itse en olisi tajunnut kun muita lapsia ei ole mutta päiväkodista ehdotettiin ensin toimintaterapiaa ja sen jälkeen puheterapiaa ja sitten oltiinkin jo diagnoosia miettimässä ja avustajaa hankkimassa päiväkotiryhmään.
Eli ylivilkas oli varsinkin ryhmässä muiden lasten seurassa. Ei oppinut ajallaan asioita koska ei pystynyt keskittymään vaan säntäili leikistä toiseen ja häiritsi muita käytöksellään.
En kertakaikkiaan suostunut menemään lapsen kanssa mihinkään kauppaan tai yleiselle paikalle kun tiesin että puhe ei menisi perille kskittymisen puutteesta johtuen, ja tulisi vaan huutuoa ja mielipahaa. Nyt kun lapsi täyttää kesällä 4 on tilanne huomattavasti parempi. Myös terapiat ja avustaja on auttanut paljon ja nykyää voimme lapsen kanssa sopia etukäteen miten käyttäydytään ja mitä tapahtuu jos sovitusta poiketaan.
Tottahan toki välillä tulee vieläkin uhmakohtauksia mutta nyt pystymme jo keskustelemaan ja sopimaan asioista.
Mitä tuohon nukahtamiseen tulee tein itse niin että makasin sängyn vieressä ja törkkäsin kaverin aina takaisin sänkyyn kun jalka tai pää tai käsi tai pylly tuli yli laidan. En puhunut, en katsonut, hyvin eleetöntä. Kun sängyssä onnistuttiin olemaan aloin lähteä huonesta vaikka lapsi ei ollut vielä kokonaan unessa. Jos lähti nousemaan menin takaisin maate, ja sitten rauhan laskeuduttua taas nousin. Lopulta alkoi luonnistumaan mutta sitkeyttä se vaati.
Nykyäään meillä on tiukat rutiinit joista ei poiketa vaikka olisi miten valoisaa. Niiden päätteeksi klo 20 lapsi jää itsekeen nukahtamaan sänkyyn. Tämä on sujunut jo ainakin vuoden. Joskus on noussut mutta silloin on saanut huutia ja kovasanaisesti ohjattu takaisin sänkyyn. Aina kuitenkin sängyssä suukot päälle.
En tosiaan itse olisi tajunnut että on keskittymisvaikeuksia, ja siksi ei asiat luonnu. Kotona kun voidaan täysillä keskittyä siihen mikä käsillä on. Päiväkodissa on aivan toinen tilanne kun siellä on hälinää ja henkilökunnalla kokemusta. Lääkärikin sanoi heti ensinäkemällä että käytös on tyypillistä, ei osaa keskittyä.
Jos teillä on suvussa adha:ta niin kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa. Vasta 4 vuotiaana voi saada diagnoosin mutta tukitoimet voidaan aloittaa jo heti kun tarve ilmaantuu.[/QUOTE]
Kotona ollaan vielä, mutta menee tuossa 3 vuotiaana päiväkotiin. Olen ajatellut, että sieltä kyllä varmaan sittä sanotaan ja näkee paremmin, että onko jotain adhd:ta taustalla vai ei. Ja olen myös lukenut, että vasta 4 vuotiaana voisi diagnisoida, joten en ole vielä ajatellut ottaa puheeksi, jos onkin ihan vain vähä vaikeampi uhma ja villimpi tapaus. Tokiaan keskittymiskyky tuntuu olevan huono ja ei oikeen jaksa keskittyä pelkästään yhteen juttuun.
Onko päiväkodissa vai oletko kotona lapsen kanssa?
Itse en olisi tajunnut kun muita lapsia ei ole mutta päiväkodista ehdotettiin ensin toimintaterapiaa ja sen jälkeen puheterapiaa ja sitten oltiinkin jo diagnoosia miettimässä ja avustajaa hankkimassa päiväkotiryhmään.
Eli ylivilkas oli varsinkin ryhmässä muiden lasten seurassa. Ei oppinut ajallaan asioita koska ei pystynyt keskittymään vaan säntäili leikistä toiseen ja häiritsi muita käytöksellään.
En kertakaikkiaan suostunut menemään lapsen kanssa mihinkään kauppaan tai yleiselle paikalle kun tiesin että puhe ei menisi perille kskittymisen puutteesta johtuen, ja tulisi vaan huutuoa ja mielipahaa. Nyt kun lapsi täyttää kesällä 4 on tilanne huomattavasti parempi. Myös terapiat ja avustaja on auttanut paljon ja nykyää voimme lapsen kanssa sopia etukäteen miten käyttäydytään ja mitä tapahtuu jos sovitusta poiketaan.
Tottahan toki välillä tulee vieläkin uhmakohtauksia mutta nyt pystymme jo keskustelemaan ja sopimaan asioista.
Mitä tuohon nukahtamiseen tulee tein itse niin että makasin sängyn vieressä ja törkkäsin kaverin aina takaisin sänkyyn kun jalka tai pää tai käsi tai pylly tuli yli laidan. En puhunut, en katsonut, hyvin eleetöntä. Kun sängyssä onnistuttiin olemaan aloin lähteä huonesta vaikka lapsi ei ollut vielä kokonaan unessa. Jos lähti nousemaan menin takaisin maate, ja sitten rauhan laskeuduttua taas nousin. Lopulta alkoi luonnistumaan mutta sitkeyttä se vaati.
Nykyäään meillä on tiukat rutiinit joista ei poiketa vaikka olisi miten valoisaa. Niiden päätteeksi klo 20 lapsi jää itsekeen nukahtamaan sänkyyn. Tämä on sujunut jo ainakin vuoden. Joskus on noussut mutta silloin on saanut huutia ja kovasanaisesti ohjattu takaisin sänkyyn. Aina kuitenkin sängyssä suukot päälle.
En tosiaan itse olisi tajunnut että on keskittymisvaikeuksia, ja siksi ei asiat luonnu. Kotona kun voidaan täysillä keskittyä siihen mikä käsillä on. Päiväkodissa on aivan toinen tilanne kun siellä on hälinää ja henkilökunnalla kokemusta. Lääkärikin sanoi heti ensinäkemällä että käytös on tyypillistä, ei osaa keskittyä.
Jos teillä on suvussa adha:ta niin kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa. Vasta 4 vuotiaana voi saada diagnoosin mutta tukitoimet voidaan aloittaa jo heti kun tarve ilmaantuu.[/QUOTE]
Kotona ollaan vielä, mutta menee tuossa 3 vuotiaana päiväkotiin. Olen ajatellut, että sieltä kyllä varmaan sittä sanotaan ja näkee paremmin, että onko jotain adhd:ta taustalla vai ei. Ja olen myös lukenut, että vasta 4 vuotiaana voisi diagnisoida, joten en ole vielä ajatellut ottaa puheeksi, jos onkin ihan vain vähä vaikeampi uhma ja villimpi tapaus. Tokiaan keskittymiskyky tuntuu olevan huono ja ei oikeen jaksa keskittyä pelkästään yhteen juttuun.
A
ap_
Vieras
[QUOTE="Kifa";28370277]Meillä mennään jäähylle omaan huoneeseen. Aikarajaa ei ole vaan sanon että saa tulla pois kun on kiltti. Jos juoksee heti pois niin kysyn että ahaa, oletko nyt siis kiltti. Yleensä poika miettii asiaa hetken ja jos ilmoittaa olevansa kiltti niin asia on ok. Mutta yllättävän usein sitten vielä itkee että ei halua olla kiltti jolloin kannan sänkyyn takaisin ja siellä sitten nyyhkyttää kunnes tulee itse ovelle sanomaan että kyllä minä nyt taas voin olla kiltti.[/QUOTE]
No tätä harrastetaan meilläkin ja vaikka tosin ei lapsi siellä pysykään. sanon, että kun on rauhoittunut niin saa tulla pois. Vähän kyllä epäilyttänyt tuokin, kun se on oma huone, jossa nukutaan, enkä haluaisi siitä omasta huoneesta tehdä sitä mörköä.
No tätä harrastetaan meilläkin ja vaikka tosin ei lapsi siellä pysykään. sanon, että kun on rauhoittunut niin saa tulla pois. Vähän kyllä epäilyttänyt tuokin, kun se on oma huone, jossa nukutaan, enkä haluaisi siitä omasta huoneesta tehdä sitä mörköä.
S
"susanna"
Vieras
hei!minulla on kaksivuotias erittäin uhmakas tytär.alkanut heräilemään öisin ja saanut itkupotkuraivarit kun haluaisi pois huoneesta ja ei halua nukkua.mitä vinkkejä olisi antaa?en viitsi hyppiä lapsen pillin mukaan ja viedä olkkariin ihmettelemään ja en viitsisi huudattaa kun on niin pahviseinät ja naapurt alkavat hakkaamaan seiniä.
V
"vieras"
Vieras
tuossa iässä meillä alkoi tulla painajaisunia, lapsen mielikuvitus kehittyy ja alkoi nähdä unia, otin viereen, oli todella peloissaan. Rauhoittui kun ymmärsi että jos pelkä oikeasti saa tulla viereen. Nyt nukkuu pääasiassa rauhallisesti. Älä ole liian ankara.
A
"aapee"
Vieras
Joku on nostanut keskusteluni ja ajattelin nyt kommentoida. Meillä loppui sängystä pois juokseminen kun alettiin sanomaan, että ovi menee kiinni jos ei muuten pysy sängyssä. Taisi nukkua ennen ovi kiinni ihan omasta tahdostaankin, mutta ilmoitti että se on pidettävä auki. Nyt siis toimii heti tuo. Ei ole raivareita nykyään öisin. Lapsi saa kyllä pissalle tulla tai jos on joku hätä. Ei kyllä nukahda samantien huoneeseen, mutta pysyy sängyssään. Uhmaraivaritkin on aikalailla loppuneet. Jossain vaiheessa sai raivareita ja sanoin jos ei pysy jäähypenkillä, äidin pitää pitää kiinni ja istutaan yhdessä. Katson vierestä ka annan lapsen raivota. Suostuu siis istumaan kun uhkaan että istutaan yhdessä ja pidän kiinni. Nykyään ei ole oikeastaan noita raivareita ollenkaan. Mitä nyt tietysti jotain pieniä, mutta hysteeriset on jääneet.
Ja meillä lapsi viedään takaisin huoneeseen jos herää yöllä. Jään toki kysymään mikä on ka rauhoittelemaan jos lapsi pelkää. Halataan ja sanon että kaikki on hyvin ja laps menee nukkumaan. Tuolle yhdelle vieraalle siis, että mene huoneeseen ja rauhoita lapsi. Se on vähän naapureiden ongelma jos eivät kestä lapsen huutoa. Kyllä se ajan kanssa siitä helpottaa.
Ja meillä lapsi viedään takaisin huoneeseen jos herää yöllä. Jään toki kysymään mikä on ka rauhoittelemaan jos lapsi pelkää. Halataan ja sanon että kaikki on hyvin ja laps menee nukkumaan. Tuolle yhdelle vieraalle siis, että mene huoneeseen ja rauhoita lapsi. Se on vähän naapureiden ongelma jos eivät kestä lapsen huutoa. Kyllä se ajan kanssa siitä helpottaa.
V
"Vieras"
Vieras
[QUOTE="susanna";29149885]hei!minulla on kaksivuotias erittäin uhmakas tytär.alkanut heräilemään öisin ja saanut itkupotkuraivarit kun haluaisi pois huoneesta ja ei halua nukkua.mitä vinkkejä olisi antaa?en viitsi hyppiä lapsen pillin mukaan ja viedä olkkariin ihmettelemään ja en viitsisi huudattaa kun on niin pahviseinät ja naapurt alkavat hakkaamaan seiniä.[/QUOTE]
Meidän esikoinen oli suunnilleen parivuotias kun heräili myös yöllä ja halusi mennä leikkimään olohuoneeseen tms.
Siihen asti mulla oli periaatepäätös, että yöllä ei makuuhuoneesta poistutta. mutta kun tämä toistui yö toisensa jälkeen ja vaikka lapselle kuinka kerrottiin olevan yö eikä silloin voi mitään tehdä, niin päätin testata toista keinoa.
Sanoin siis lapselle että "nyt on yö, yöllä ei voi tehdä mitään koska silloin kuuluu nukkua. Voidaan mennä olohuoneeseen katsomaan. Istuttiin sitten pimeässä olohuoneessa, tekemättä mitään. Kaikkiin leikki- yms. yrityksiin, vastasin vain olevan yö eikä se nyt onnistu, aamulla sitten voidaan leikkiä."
Melkein 45min lapsi jaksoi siellä istua, minä nuokuin vierellä ja kävin kuopusta rauhoittelemassa, kunnes pyysi itse että mennään sänkyyn. Sen jälkeen ei ole tästä asiasta vängännyt, vaikka vieläkin saattaa heräillä yöllä.
Kuopus nyt hieman vanhempi, mutta ei ainakaan vielä ole tarvinnut samaa toistaa.
Meidän esikoinen oli suunnilleen parivuotias kun heräili myös yöllä ja halusi mennä leikkimään olohuoneeseen tms.
Siihen asti mulla oli periaatepäätös, että yöllä ei makuuhuoneesta poistutta. mutta kun tämä toistui yö toisensa jälkeen ja vaikka lapselle kuinka kerrottiin olevan yö eikä silloin voi mitään tehdä, niin päätin testata toista keinoa.
Sanoin siis lapselle että "nyt on yö, yöllä ei voi tehdä mitään koska silloin kuuluu nukkua. Voidaan mennä olohuoneeseen katsomaan. Istuttiin sitten pimeässä olohuoneessa, tekemättä mitään. Kaikkiin leikki- yms. yrityksiin, vastasin vain olevan yö eikä se nyt onnistu, aamulla sitten voidaan leikkiä."
Melkein 45min lapsi jaksoi siellä istua, minä nuokuin vierellä ja kävin kuopusta rauhoittelemassa, kunnes pyysi itse että mennään sänkyyn. Sen jälkeen ei ole tästä asiasta vängännyt, vaikka vieläkin saattaa heräillä yöllä.
Kuopus nyt hieman vanhempi, mutta ei ainakaan vielä ole tarvinnut samaa toistaa.
