Kerroin eilen miehelleni,että minun tunteeni on hälvenneet sitä kohtaan

[elämääkö vain]

Olen miettinyt jo jonkin aikaa,että mun tunteet tuota miestä kohtaan on hälvenneet aika rajusti. Kerroin se eilen sit mihelle.

Sanoin,että en tykkää kun se tulee pussailemaan tai koskee muhun ja seksi ei kiinnosta enää sen kanssa.
Sanoin, myös ,että en pidä sen nykisestä pukeutumistyylistä ja siitä kuinka se aina jatkaa mun lauseita ihan kun se tietäisi mitä olen sanomassa.
Sanoin myös,että oli virhe mennä naimisiin ( olemme olleet 3,5v)

Mies ei sanonut mitään koko illan aikana. Tänään sitten alkoi keskustelemaan, että miten pahalta tuntui kun oma vaim sanoo jotain tuollaista ja,että se tuli ihan puun takaa.
Hänellä on aivan erilaiset tunteet minua kohtaan

Oli miettinyt myös,että onko mitään järkeä jatkaa enää jos toinen tuntee noin ja varsinkin jos se on koko aikaista tuntemusta.
En osannut vastata hänelle oikein mitään,muuta kuin,että suurimmaksi osaksi minusta tuntuu juuri tuollaiselta.

Kerroin kyllä,että osa minusta rakastaa sitä vielä.

 

[Saraldo]

No tuosta on hyvä jatkaa ongelman työstämiseen, kun kissa on nostettu pöydälle. Pohditte yhdessä, miksi sä mahdat tuntea näin ja mitä sä ja miehesi voisitte tehdä, jotta löytäisit uudelleen rakkautta ja intohimoa häneen. Jos se ei yrityksistä huolimatta onnistu, niin eipä kai siinä muu auta kuin lähteä eri teille. Onhan se aika kuluttavaa molemmille, jos toinen on täysillä mukana ja toinen ei yhtään. Ei se voi olla kummallekaan tyydyttävää.

 

[vertaistuki]

niin, itsekin olen avioliittoani pohtinut ja yrittänyt jopa keskustella mieheni kanssa,mutta yhteyttä ei vaan saa. Ollaan myös oltu 3,5v naimisissa. Mieheni ei jaa kanssani mitään. Hän tyyliin asuu meillä ja on. Itse olen epäkohdista koittanut puhua,turhaan..ei sano mitään mutta olettaa että liitto jatkuu, sulkee silmänsä.

Sulla sentään on mies joka haluaa selvittää asioita ja saamaan liitto toimimaan. Olisipa oma mies yhtä aktiivinen korjaamaan suhdetta. Ehkä kannattaa tutustua toisiinne ja miettiä niitä asioita MIKSI tunnet niin etc.

 

[Eedla]

Voi rakas lapsi, rakkaus ei oo tunnetila vaan tahtotila. Oleellista on se, tahdotko rakastaa miestäsi, ei se tuntuuko. Sinusta rakastuneelta.

 

["vieras"]

Voi rakas lapsi, rakkaus ei oo tunnetila vaan tahtotila. Oleellista on se, tahdotko rakastaa miestäsi, ei se tuntuuko. Sinusta rakastuneelta.

:headwall: aito rakkaus on puhdas tunnetila. Tunteet ohjaa tahtoa, ei toisin päin.

 

["kani"]

älä nyt luovuta. ylä- ja alamäkiä tulee. tää on just sellainen ylämäki. menkää terapiaan. olisit onnellinen et miehes rakastaa sua.

 

[elämääkö vain]

Itsestä tuntuu niin pahalta,että menin loukkaamaa toista niin pahasti. Näin sen kuinka se mieheen sattui. En saa nyt sitä kuvaa mielestäni ja kuinka pahat haavat sain aikaan. Paraneeko mies niistä koskaan.

Meille on tämän 7v yhteisolon aikana tapahtunut vaikka mitä. Olemme käyneet niin pohjalla kuin vain ihmiset käydä ,mutta noustu sieltä ja saatu elämästä kiinni.

Itelläni on suurin ongelma luottamuksen puute,mitä en millään meinaa saada takaisin. toisaalta en tiedä haluanko sitä niin takaisin vai olenko herkempi menettämään se mitä olen luottamusta uudestaan kerännyt.

 

[vierasmamma]

Voi rakas lapsi, rakkaus ei oo tunnetila vaan tahtotila. Oleellista on se, tahdotko rakastaa miestäsi, ei se tuntuuko. Sinusta rakastuneelta.

Näinpä. Eikai sitä sit rakastakkaan jos joka päivä vaan vatvoo että en rakasta.

Rehellisyys asioista on hyväksi ja keskustelu, mutta todella törkeästi miehelle sanoit. Tuollaiset asiat vaan yhtäkkiä leväytät päin naamaa, ensin itse niitä vatvottuasi hyvän aikaa pääkopassas. Siinä se teidän ongelma ehkä on, sua on jo pitkään ärsyttänyt esim. se että mies päättää sun lauseita mutta et sano.. sit keräät sen kaiken sisälles ja lopulta kaadat kaiken paskan miehen niskaan. Miesraukka.

 

[romantiikkaa]

[QUOTE="vieras";28333176]:headwall: aito rakkaus on puhdas tunnetila. Tunteet ohjaa tahtoa, ei toisin päin.[/QUOTE]

Kyllähän tästä on muutama tuhat vuotta peistä taitettu, mahtaako sinun otsalumpiosi paukuttaminen seinään asiaa muuttaa?

Mihin sitten perustuu pakkoneurootikkojen siedätyshoito, jos sinä olet oikeassa?

 

[elämääkö vain]

[QUOTE="kani";28333185]älä nyt luovuta. ylä- ja alamäkiä tulee. tää on just sellainen ylämäki. menkää terapiaan. olisit onnellinen et miehes rakastaa sua.[/QUOTE]

Tottakai olen onnellinen siitä,että mie rakastaa minua,mutta ei oikein tunnu siltä,että sitä ansaitsisin kun omat mietteet on mitä on.

 

[jakkupulma]

Kuulostaa hyvältä, että aloitte keskustelemaan asiasta, etkä tehnyt mitään hätiköityä ratkaisuja, ja että mies myös haluaa tehdä asialle jotain. Mä voin suositella lämpimästi menemään yhdessä jonkun ammattiauttajan puheille, itse saimme apua seurakunnan ylläpitämästä parisuhdeneuvonnasta aikanaan kun oli ongelmia.

Minusta väliaikaiset "väljähtymiset" kuuluvat pitkään parisuhteeseen vähän väistämättömästi, jos toisessa ei ole oikeasti mitään vikaa (kuten vaikka narsisimia tms.), niin niistä pääsee kyllä yli. Kannattaa myös pitää mielessä se, että vaihtamalla ei välttämättä parane; jos tyytymättömyys kumppaniin johtuukin tyytymättömyydestä esim. omaan työhön eli siis omat ongelmat kanavoituvat parisuhteen ongelmiksi (meillä oli tällainen tilanne), niin silloin parisuhteen muuttaminen ei auta, vaan pitää selvittää mistä oikeasti on kyse ja miksi tunteet toista kohtaan ovat muuttuneet, vai ovatko tunteet vain joidenkin muiden ongelmien "takana".

Tsemppiä sinulle asian selvittelyyn!

 

["vieras"]

Kauanko olette olleet yhdessä kaikkiaan?

Onko teillä lapsia?

Mihin miehessäsi alunperin rakastuit?

 

[Eedla]

[QUOTE="vieras";28333176]:headwall: aito rakkaus on puhdas tunnetila. Tunteet ohjaa tahtoa, ei toisin päin.[/QUOTE]

puhut täyttä puppua. Amerikkalaisten saippuasarjojen antama käsitys on tuo ja se on väärä ja aiheuttanut monta turhaa eroa. Vihkikaavassakin kysytään "tahdotko rakastaa",ei "tuntuuko sinusta rakastuneelta". Kun on päättänyt että tahtoo toista rakastaa niin vaikka tunteet välillä laimenee tai häviää niin sitä silti tekee toiselle rakkaudentekoja. Kysypä pitkään naimisissa olleilta niin kaikilla on kausia jolloin tunteet on vähissä. Silti liitto on jatkunut kun on päätetty rakastaa tunteista piittaamatta.

 

[elämääkö vain]

Näinpä. Eikai sitä sit rakastakkaan jos joka päivä vaan vatvoo että en rakasta.

Rehellisyys asioista on hyväksi ja keskustelu, mutta todella törkeästi miehelle sanoit. Tuollaiset asiat vaan yhtäkkiä leväytät päin naamaa, ensin itse niitä vatvottuasi hyvän aikaa pääkopassas. Siinä se teidän ongelma ehkä on, sua on jo pitkään ärsyttänyt esim. se että mies päättää sun lauseita mutta et sano.. sit keräät sen kaiken sisälles ja lopulta kaadat kaiken paskan miehen niskaan. Miesraukka.

Ei, ei se näin mene. Olen tuosta sanonut silloin sillä hetkellä kun hän sitä tekee

 

[vierasmamma]

Ei, ei se näin mene. Olen tuosta sanonut silloin sillä hetkellä kun hän sitä tekee

" Olen miettinyt jo jonkin aikaa,että mun tunteet tuota miestä kohtaan on hälvenneet aika rajusti. Kerroin se eilen sit mihelle. "

"miten pahalta tuntui kun oma vaim sanoo jotain tuollaista ja,että se tuli ihan puun takaa."

Ei siltä kuulostanut. Ja se lauseiden päättäminen nyt varmasti ei ole teidän suhteen suurin ongelma, otin sen vain esimerkiksi.

 

[eräs tarina]

Olen miettinyt jo jonkin aikaa,että mun tunteet tuota miestä kohtaan on hälvenneet aika rajusti. Kerroin se eilen sit mihelle.

Sanoin,että en tykkää kun se tulee pussailemaan tai koskee muhun ja seksi ei kiinnosta enää sen kanssa.
Sanoin, myös ,että en pidä sen nykisestä pukeutumistyylistä ja siitä kuinka se aina jatkaa mun lauseita ihan kun se tietäisi mitä olen sanomassa.
Sanoin myös,että oli virhe mennä naimisiin ( olemme olleet 3,5v)

Mies ei sanonut mitään koko illan aikana. Tänään sitten alkoi keskustelemaan, että miten pahalta tuntui kun oma vaim sanoo jotain tuollaista ja,että se tuli ihan puun takaa.
Hänellä on aivan erilaiset tunteet minua kohtaan

Oli miettinyt myös,että onko mitään järkeä jatkaa enää jos toinen tuntee noin ja varsinkin jos se on koko aikaista tuntemusta.
En osannut vastata hänelle oikein mitään,muuta kuin,että suurimmaksi osaksi minusta tuntuu juuri tuollaiselta.

Kerroin kyllä,että osa minusta rakastaa sitä vielä.

Onko sulla kauankin ollut toi tunne? Jos se on ensimmäinen tunnekriisi, niin se täytyy työstää keskustelemalla, ei erota heti tost vaan. Rakastumisen jälkeen menee muutama vuosi, kun alkaa nähdä kumppaninsa eri tavalla. Miksi oli virhe mennä naimisiin? Mitä kadut? Onko ollut jotain menetystä?

Muistan itse, kun oli tuo tilanne, en voinut sitää mieheni läheisyyttä enkä kosketusta, mutta meillä olikin ollut lapsen menetys sitä ennen, jota emme pystyneet käsittelemään keskenämme, onneksi saimme terapiaa, mikä auttoi meitä.

 

["kani"]

Tottakai olen onnellinen siitä,että mie rakastaa minua,mutta ei oikein tunnu siltä,että sitä ansaitsisin kun omat mietteet on mitä on.

on hyvä olla rehellinen. kuinka kauan sun tunteet on olleet vastaan?
älä nyt eroa vaikka mieli tekisi miettiä. yritä olla vahva ja antaa asioiden mennä omalla painollaan. tietenkään kukaan ei sua pakota olemaan naimisissa mutta sinuna en antaisi periksi.

 

[elämääkö vain]

Kuulostaa hyvältä, että aloitte keskustelemaan asiasta, etkä tehnyt mitään hätiköityä ratkaisuja, ja että mies myös haluaa tehdä asialle jotain. Mä voin suositella lämpimästi menemään yhdessä jonkun ammattiauttajan puheille, itse saimme apua seurakunnan ylläpitämästä parisuhdeneuvonnasta aikanaan kun oli ongelmia.

Minusta väliaikaiset "väljähtymiset" kuuluvat pitkään parisuhteeseen vähän väistämättömästi, jos toisessa ei ole oikeasti mitään vikaa (kuten vaikka narsisimia tms.), niin niistä pääsee kyllä yli. Kannattaa myös pitää mielessä se, että vaihtamalla ei välttämättä parane; jos tyytymättömyys kumppaniin johtuukin tyytymättömyydestä esim. omaan työhön eli siis omat ongelmat kanavoituvat parisuhteen ongelmiksi (meillä oli tällainen tilanne), niin silloin parisuhteen muuttaminen ei auta, vaan pitää selvittää mistä oikeasti on kyse ja miksi tunteet toista kohtaan ovat muuttuneet, vai ovatko tunteet vain joidenkin muiden ongelmien "takana".

Tsemppiä sinulle asian selvittelyyn!

Varmasti näin. Ite en ole ollut tytyväinen elämääni pitkään aikaan. Jotenkin tuntuu,että sellaienn syvyys puuttuu ja elämäni on hyvin pinnallista. Meillä ei ole hirmuisen paljon keskusteltu ihan sen takia,että mies ei oikein osaa puhua syvällisiä. Hän on itse tämän myös myöntänyt,että on siinä huono.

Narsistisia piirteitä jos jostain löytyy niin minusta. En silti ole narsisti

 

[elämääkö vain]

[QUOTE="vieras";28333213]Kauanko olette olleet yhdessä kaikkiaan?

Onko teillä lapsia?

Mihin miehessäsi alunperin rakastuit?[/QUOTE]

Yhdessä ollaan oltu 7 v ja lapsia on useampia,mutta yhteisiä on kaksi, toinen on menehtynyt.
Rakastuin fiksuuteen, huumorintajuun ja ääneen

 

["vieras"]

Itsestä tuntuu niin pahalta,että menin loukkaamaa toista niin pahasti. Näin sen kuinka se mieheen sattui. En saa nyt sitä kuvaa mielestäni ja kuinka pahat haavat sain aikaan. Paraneeko mies niistä koskaan.

Meille on tämän 7v yhteisolon aikana tapahtunut vaikka mitä. Olemme käyneet niin pohjalla kuin vain ihmiset käydä ,mutta noustu sieltä ja saatu elämästä kiinni.

Itelläni on suurin ongelma luottamuksen puute,mitä en millään meinaa saada takaisin. toisaalta en tiedä haluanko sitä niin takaisin vai olenko herkempi menettämään se mitä olen luottamusta uudestaan kerännyt.

Tämä voisi olla minun kirjoittamani.

Kuinkahan kauan nämä aallonpohjat kestävät? Joka päivä kuitenkin muistutan itseäni siitä lupauksesta, minkä olen antanut: tahdon rakastaa, mutta välillä en kyllä ole ihan varma, onko se kaiken tämän arvoista.

 

[elämääkö vain]

" Olen miettinyt jo jonkin aikaa,että mun tunteet tuota miestä kohtaan on hälvenneet aika rajusti. Kerroin se eilen sit mihelle. "

"miten pahalta tuntui kun oma vaim sanoo jotain tuollaista ja,että se tuli ihan puun takaa."

Ei siltä kuulostanut. Ja se lauseiden päättäminen nyt varmasti ei ole teidän suhteen suurin ongelma, otin sen vain esimerkiksi.

Luultavasti mie ei ole ottanut kuitenkaan asiaa ihan todesta mitä olen hälle sanonut. En ole osannut olla tarpeeksi vakuuttava

 

[elämääkö vain]

Onko sulla kauankin ollut toi tunne? Jos se on ensimmäinen tunnekriisi, niin se täytyy työstää keskustelemalla, ei erota heti tost vaan. Rakastumisen jälkeen menee muutama vuosi, kun alkaa nähdä kumppaninsa eri tavalla. Miksi oli virhe mennä naimisiin? Mitä kadut? Onko ollut jotain menetystä?

Muistan itse, kun oli tuo tilanne, en voinut sitää mieheni läheisyyttä enkä kosketusta, mutta meillä olikin ollut lapsen menetys sitä ennen, jota emme pystyneet käsittelemään keskenämme, onneksi saimme terapiaa, mikä auttoi meitä.

On sitä ollut pidemmän aikaa,mutta se menee ja tulee. Jossain vaiheessa taas tuntuu,että välitän ja hirmuisesti rakastan,mutta sitten se taas katoaa. Siihen ei tarvita paljoa,että tunne katoaa. Tunne on hiuskarvan varassa.
Tuntuu,että olisi ns helpompi hengittää kun ei olisi naimisissa. Kadun,ehkä liian hätiöityä päätöstä. Mise tahtoi kovasti naimsiiin ja itse sitä yritin toppuutella,mutta päädyin kuitnekin kyllä sanaan.Elämä ei ole kohdellut meitä parhaalla mahdollisella tavalla ja se tuottaa osaksi tunneailahteluja

 

[gounou]

Minkäläinen vehe miehellä on? Moni vehe on niin pieni ettei mies kiinnosta vaikka olisi joku julkkis kun on pieni vehe. Kannattaa ostaa penispumppu ja pumpata miehen vehettä vaikka salaa miehen nukkuessa.

 

["viiraska"]

Oi oi, tiedän niin hyvin tuon tunteen että puoliso tuntuu ihan ällöttävältä. SILTI rakastan miestäni, ja avioliittoa on kestänyt 16 vuotta. Samoin olen loukannut miestäni, mutta sitten pyydetään ja annetaan anteeksi ja selvitellään vähän asioita. Itsekseni mietin, mitä minulta puuttuu kun ei tunnu hyvältä. Kun saan asialle nimen, sitä pystyy käsittelemään ja siihen voi vaikuttaakin.

 

[elämääkö vain]

[QUOTE="kani";28333247]on hyvä olla rehellinen. kuinka kauan sun tunteet on olleet vastaan?
älä nyt eroa vaikka mieli tekisi miettiä. yritä olla vahva ja antaa asioiden mennä omalla painollaan. tietenkään kukaan ei sua pakota olemaan naimisissa mutta sinuna en antaisi periksi.[/QUOTE]

En minä ole eroa ajatellut vaan mies sitä ajatteli,että onko viisasta jatkaa.