Sain äsken erittäin tiukkasävyisen puhelun joltain naiselta...:-D

Sairastahan tuo on, mutta en usko että ketään vapaaehtoisesti on noin mustasukkainen. Uskoisin että tuon tason mustasukkaisuus on helvetillisen piinaava tunne.

Ihan varmasti on. Ja eksänikin- se sairaalloisen mustasukkainen ja omistushaluinen- myönsi joskus että se on todella piinaavaa olla sellainen, muttei mahda ajatuksilleen mitään.

 

miestä on piinannut dna:n automaattiset viestit,ilmeisesti joku antanut väärän numeron,mikä lie kaapeli telkkari oli suljettu ihan eripuolella suomea ja laajakaistaa avattu....
dna:n asiakaspalvelusta eivät osanneet auttaa

 

Vuosia sitten oli joku tehnyt soitonsiirron vahingossa mun puhelinnumerooni. Siis kännykkään, johon sitten alkoi soitella joku varsin humaltunut mies, joka halusi puhua ilmeisesti naisystävänsä kanssa. Ei tosin kutsunut tätä naista kovin mairittelevilla nimillä. Humaltunut mies, ei millään suostunut uskomaan, että minä en ole tietoinen siitä, missä hänen kaipaamansa nainen oli ja etten piilotellut - hae se huora nyt vaan puhelimeen- naistaan missään.Mies siis soitti mun numerooni usamman kerran. Soitin silloiselle operaattorilleni, josta selvisi, että tosiaan joku on siirtänyt mun numerooni puhelunsa. En saanut tietää kuka, mutta operaattori hoiti asian siten, että ilmoittiavat puhelunsa siirtäneelle tämän siirtäneen numeronsa väärään numeroon ja soitonsiirto purettiin...

 

Vuosia sitten oli joku tehnyt soitonsiirron vahingossa mun puhelinnumerooni. Siis kännykkään, johon sitten alkoi soitella joku varsin humaltunut mies, joka halusi puhua ilmeisesti naisystävänsä kanssa. Ei tosin kutsunut tätä naista kovin mairittelevilla nimillä. Humaltunut mies, ei millään suostunut uskomaan, että minä en ole tietoinen siitä, missä hänen kaipaamansa nainen oli ja etten piilotellut - hae se huora nyt vaan puhelimeen- naistaan missään.Mies siis soitti mun numerooni usamman kerran. Soitin silloiselle operaattorilleni, josta selvisi, että tosiaan joku on siirtänyt mun numerooni puhelunsa. En saanut tietää kuka, mutta operaattori hoiti asian siten, että ilmoittiavat puhelunsa siirtäneelle tämän siirtäneen numeronsa väärään numeroon ja soitonsiirto purettiin...

:xmas:

 

Auts. Nythän sillä soittajalla on puuhaa kun etsii finderista tuon nron, jonka kerroit ja pohtii mitä olette sopineet, miksi ja miten !

Mä sain kammon puhelinvastaajasta jo ajalla ennen gsm-puhelimia. Meillä oli nmt ja liittymässä vastaaja. Soitiin vastaajaan ja sieltä alkoi tosi tiukka pajatus, ekana sanoina oli 'antti, nyt se auto tänne'. Tässä vaiheessa luulin vielä, että soittaja oli kaverini, jolla oli pieni antti-niminen lapsi (joka oli vielä sen ikäinen, että leikki autoilla) . Sitten litania jatkui millä tahansa uhkauksilla soittaa antti-paran työntantajalle, jolle kerrottaisiin ihan kaikki ja ties kelle vielä uhattiin kertoa 'kaikki' ja soittaa suurinpiirtein koko suku läpi. Aikaa tämän auton palautukselle oli puoli tuntia, sitten alkaisi soittelut eikä puhelun tarkoitettu vastaanottaja kuulemma ollenkaan ymmärtänyt miten tärkeistä asioista ja kuinka monen ihmisen asioista tässä nyt on kyse. Uhkailut ja uhittelut oli niin moninaisia ja hämmentäviä, että itsekin olin jo kylmässä hiessä ihan ulkopuolisena osallistujana . Viesti oli jätetty aiemmin samana päivänä (yli sen puoli tuntia sitten) joten kai se nainen oli sitten soittanut antin työnantajalle ja suvulle ja tuttaville ja naapureillekin ja kertonut kaiken...

 

Tämä on ei liity mitenkään tähän aiheeseen, mutta tuli mieleen vääristä numeroista.
Minulla on joskus ollut kokonimi kaima, ts etu ja sukunimi olivat samat. Ja sain joskus tietää, että ystäväni, joka oli hukannut puhelinnumeroni oli soitellut tälle kaimalleni. Kaima asui, jonkun toisen henkilön kanssa, joka aina sattui vastamaan puhelimeen, joten tämän kokonimi kaimani kanssa ystäväni ei koskaan edes puhunut. Mutta oli kovasti lähetellyt aina terveisiä ja ihmetellyt miksi en sitten koskaan soita takaisin.


Itse sain kerran varmaankin tälle kaimalleni tarkoitetun kortin, varsin kauniin ja kutkuttavan kortin, joka alkoi sanoilla , Hei kaunis " Ultramariini". Kiitos yhteisestä teehetkestämme, teit siitä aivan ainutlaatuisen. tms. ja kortti jatkui kauniilla sanoilla. Olisin kovasti suonut sanojen olleen tarkoitetun minulle, mutta eivät ne ilmeisesti olleet. Olin tosin sillä viikolla ollut tilaisuudessa, jossa tarjoiltiin teetä, mutta on vaikea uskoa, että siellä käymäni sananvaihto jonkun miehen kanssa, - ojentaisitko sokeria... ole hyvä.. olisi saanut ketään selvittämään nimeäni ja osoittettani ja lähettämään minulle korttia. Silti hetken aikaa ajattelin, että niin sen täytyi olla.:saint:

En silloin tajunnut, että minun olisi varmaan pitänyt toimittaa kortti eteenpäin. Toivottavasti en ollut ajattelemattomuuttani estämässä vuosisadan rakkaustarinan kehittymistä.

 

Tämä on ei liity mitenkään tähän aiheeseen, mutta tuli mieleen vääristä numeroista.
Minulla on joskus ollut kokonimi kaima, ts etu ja sukunimi olivat samat. Ja sain joskus tietää, että ystäväni, joka oli hukannut puhelinnumeroni oli soitellut tälle kaimalleni. Kaima asui, jonkun toisen henkilön kanssa, joka aina sattui vastamaan puhelimeen, joten tämän kokonimi kaimani kanssa ystäväni ei koskaan edes puhunut. Mutta oli kovasti lähetellyt aina terveisiä ja ihmetellyt miksi en sitten koskaan soita takaisin.


Itse sain kerran varmaankin tälle kaimalleni tarkoitetun kortin, varsin kauniin ja kutkuttavan kortin, joka alkoi sanoilla , Hei kaunis " Ultramariini". Kiitos yhteisestä teehetkestämme, teit siitä aivan ainutlaatuisen. tms. ja kortti jatkui kauniilla sanoilla. Olisin kovasti suonut sanojen olleen tarkoitetun minulle, mutta eivät ne ilmeisesti olleet. Olin tosin sillä viikolla ollut tilaisuudessa, jossa tarjoiltiin teetä, mutta on vaikea uskoa, että siellä käymäni sananvaihto jonkun miehen kanssa, - ojentaisitko sokeria... ole hyvä.. olisi saanut ketään selvittämään nimeäni ja osoittettani ja lähettämään minulle korttia. Silti hetken aikaa ajattelin, että niin sen täytyi olla.:saint:

En silloin tajunnut, että minun olisi varmaan pitänyt toimittaa kortti eteenpäin. Toivottavasti en ollut ajattelemattomuuttani estämässä vuosisadan rakkaustarinan kehittymistä.

Mulle on tullut kerran tollainen rakkaudentunnustus tekstiviesti, johon onneksi tajusin vastata että on tullut väärään numeroon

 

Tämä on ei liity mitenkään tähän aiheeseen, mutta tuli mieleen vääristä numeroista.
Minulla on joskus ollut kokonimi kaima, ts etu ja sukunimi olivat samat. Ja sain joskus tietää, että ystäväni, joka oli hukannut puhelinnumeroni oli soitellut tälle kaimalleni. Kaima asui, jonkun toisen henkilön kanssa, joka aina sattui vastamaan puhelimeen, joten tämän kokonimi kaimani kanssa ystäväni ei koskaan edes puhunut. Mutta oli kovasti lähetellyt aina terveisiä ja ihmetellyt miksi en sitten koskaan soita takaisin.


Itse sain kerran varmaankin tälle kaimalleni tarkoitetun kortin, varsin kauniin ja kutkuttavan kortin, joka alkoi sanoilla , Hei kaunis " Ultramariini". Kiitos yhteisestä teehetkestämme, teit siitä aivan ainutlaatuisen. tms. ja kortti jatkui kauniilla sanoilla. Olisin kovasti suonut sanojen olleen tarkoitetun minulle, mutta eivät ne ilmeisesti olleet. Olin tosin sillä viikolla ollut tilaisuudessa, jossa tarjoiltiin teetä, mutta on vaikea uskoa, että siellä käymäni sananvaihto jonkun miehen kanssa, - ojentaisitko sokeria... ole hyvä.. olisi saanut ketään selvittämään nimeäni ja osoittettani ja lähettämään minulle korttia. Silti hetken aikaa ajattelin, että niin sen täytyi olla.:saint:

En silloin tajunnut, että minun olisi varmaan pitänyt toimittaa kortti eteenpäin. Toivottavasti en ollut ajattelemattomuuttani estämässä vuosisadan rakkaustarinan kehittymistä.

Tuosta tuli mieleeni, että itse olen kerran saanut ehglanninkielisen, erittäin kauniin tekstiviestin, jossa kerrottiin että on jo kova ikävä sinua vaikka vasta lähdit luotani, ja että tyynysi tuoksuu vieläkin hajuvedeltäsi tms. Tuli peräti kaksi samantyylistä viestiä samasta numerosta. Laitoin viestin jossa kerroin että viestit ovat tulleet väärään numeroon, ja kehotin toki laittamaan oikealle vastaanottajallekin ne, kun olivat niin kauniita.

 

Minulla oli eräässä työpaikassa nimikaima sukunimeä myöten. Täyttäessäni 30v, oli työkaveri laittanut aika rohkean kuvan ja onnittelut sähköpostiin. Ihmetteli, kun en asiasta sanonut mitään tai kiittänyt, kunnes nimikaimani käänsi viestin hänelle takaisin.

 

Mulle on viime aikoina soitettu useammankin kerran ja kaivattu nimikaimaani. Aina olen tuottanut pettymyksen. Itse taasen vuosia sitten laitoin flirttailevan tekstiviestin menemään ja perhana vasta just viestin lähetettyäni tajusin, että meni vahingossa silloisen työpaikkani toimitusjohtajalle. Iiiiihan pikkasen punaisena menin seuraavana aamuna töihin

 

Tuosta tuli mieleeni, että itse olen kerran saanut ehglanninkielisen, erittäin kauniin tekstiviestin, jossa kerrottiin että on jo kova ikävä sinua vaikka vasta lähdit luotani, ja että tyynysi tuoksuu vieläkin hajuvedeltäsi tms. Tuli peräti kaksi samantyylistä viestiä samasta numerosta. Laitoin viestin jossa kerroin että viestit ovat tulleet väärään numeroon, ja kehotin toki laittamaan oikealle vastaanottajallekin ne, kun olivat niin kauniita.

Kirjoitin muuten pienen novellin tuosta tapahtumasta, kun sain noita vääriä viestejä.


Harri heräsi aamulla siihen että aurinko paistoi suoraan silmään. Jipii, taas hellepäivä, hohhoijaa. Kyllä tämä jo saisi pikkuhiljaa riittää. Hän ajatteli Angelaa, kuinka tämä oli käynyt hänen luonaan joulukuussa, kun oli valtavasti lunta ja lämpötila lähes 60 astetta viileämpi kuin nyt. Angela varmaan hämmästyisi tätä lämpöä. Harri kierähti toiselle puolelle sänkyä, ja nuuhki tyynyä, tuoksuisiko siinä enää Angelan shampoo. Ei tuoksunut enää, se oli jo ajat sitten haihtunut. Mitä lienee amerikkalaista megatuoksuvaa hiuskuontalonpesutököttiä ollut, kun tuoksui tyynyssä kevääseen saakka. Harri ei raaskinut pestä tyynyliinaa ollenkaan Angelan käynnin jälkeen, nyt sen varmaan voisi jo pestä, kun oli kerran menettänyt ihanan tuoksumuistonsa.

Angela oli niin kaunis ettei Harri ollut koskaan nähnyt yhtä kaunista naista. Tukka oli paksu, musta ja kihara, ulottui ristiselkään saakka. Silmät olivat auuret ja vihreät ja suu.. Harrille tuli ensin mieleen sana sensuelli. Joskus kauan aikaa sitten aikaan Angela olisi varmaan poltettu roviolla noitana. Kun kaiken muun lisäksi Angela pukeutui aina mustiin, Harri ei olisi yhtään ihmetellyt, jos Angela olisi kirjastosta lähtiessään ottanut menopelikseen luudan, jonka hän olisi kirjastoreissun ajaksi parkkeerannut polkupyörätelineeseen. Musta kissakin Angelalla oli, siellä kaukana Iowassa. Tai niin Angela oli ainakin kertonut, Harri ei tiennyt oliko se totta, vai oliko Angelan mielikuvitus alkanut laukata liiaksikin, Harrin verratessa häntä kauniiseen keskiaikaiseen noitaan.

Siellä Angela oli istunut, risti-istunnassa kirjaston epämukavalla tuolilla, ja lukenut Dickensiä. Harri oli joskus yrittänyt tutustua kyseisen henkilön teoksiin, heikoin tuloksin. Uni oli yllättänyt jo toisen sivun jälkeen. Harri ei sen jälkeen ollut uskaltanut edes yrittää.

Harri rakastui päätä pahkaa, ensi silmäyksellä nähdessään Angelan siinä kirjaston tuolilla. Tuo tyttö olisi hänen tuleva vaimonsa. Harri ei tunteellisena miehenä mahtanut mitään sille, että pieni kyynel hiipi hänen silmänurkkaansa, kun hän ajatteli heitä kahta istumassa kauniina kesäpäivänä puutarhan penkillä, ja heidän kauniita lapsiaan kirmailemassa lähistöllä. Tuota tyttöä hän ei päästäisi koskaan pois silmistään, tuota tyttöä hän pitäisi kuin kukkaan kämmenellään.

Harri ei epäröinyt, vaan meni kysymään Angelalta varmuuden vuoksi englanniksi, että voisiko Angela joskus harkita menevänsä hänen kanssaan naimisiin. Harri järkyttyi itsekin kun huomasi mitä tuli sanoneeksi, mutta tehtyä ei saanut enää tekemättömäksi. Harrin hämmästykseksi Angela vastasikin, että miksei, kunhan tutustutaan ensin. Hyvän vastaanoton osasyynä saattoi olla aika pitkälti Harrin komea ulkonäkö. Tai ei se varmaan ainakaan asiaa pahentanut.

Harri palasi nykyhetkeen. Noin kaikki oli alkanut kaksi vuotta sitten. Kunhan molemmat saisivat opiskelunsa päätökseen, he asettuisivat asumaan joko Suomeen tai Yhdysvaltoihin, sitä ei oltu vielä päätetty. Tai ehkä he muuttaisivat ihan muualle, esimerkiksi Sveitsiin, jossa kumpikin oli käynyt useasti.

Harri laittoi Angelalle tekstiviestin. Angela ei vastannut, vaikka yleensä vastasi pian. Meni monta tuntia eikä vastausta kuulunut. Harri huolestui, mikä nyt mättää. Harri soitti Angelalle. Vastaaja olikin joku ihan vieras nainen. Harri hämmentyi ja meni sanattomaksi. Miten oli mahdollista, että hän muisti Angelan numeron väärin? Harri pyysi anteeksi väärää numeroa, ja lopetti puhelun. Pian tuli tekstiviesti, jossa sama, äsken puhelimeen vastannut nainen kertoi että viestikin oli tullut hänelle. No niin, ilmankos Angela ei vastannut. Ei ollutkaan siis syytä huoleen, hänen tyttönsä rakasti häntä edelleen. Epävarmuus vaihtui onnen tunteeseen., Harri heittäytyi sängylle, Angelan puolelle, nuuhkaisi tyynyä josta Angelan tuoksu oli jo kaikonnut, ja alkoi näpytellä rakkaalleen uutta viestiä.


...........................

Ai niin, noinhan se meni, että tyyppi soitti kun ei saanut viesteihinsä vastausta.

Muuten, tuon jälkeen meni muutama päivä, niin näin tuon kyseisen kirjaston lähellä (jonka ajattelin Harrin ja Angelan tapaamispaikaksi) Pitkän tumman , parikymppisen miehen ja pienen, siron, mustatukkaisen goottitytön kävelemässä käsi kädessä, ja he puhuivat keskenään englantia.

Joskus hyvä mielikuvitus on hyvä juttu, muttei aina, koska joskus saattaa käydä naurattaa kun on yksin, ja sitten täytyy kaikin voimin estää itseään nauramasta, ettei ohikulkijat luulisi ihan kaheliksi...

 

Mulle on viime aikoina soitettu useammankin kerran ja kaivattu nimikaimaani. Aina olen tuottanut pettymyksen. Itse taasen vuosia sitten laitoin flirttailevan tekstiviestin menemään ja perhana vasta just viestin lähetettyäni tajusin, että meni vahingossa silloisen työpaikkani toimitusjohtajalle. Iiiiihan pikkasen punaisena menin seuraavana aamuna töihin

kerroitko tälle toimitusjohtajalle, että viesti tuli vahingossa hänelle?

 

kerroitko tälle toimitusjohtajalle, että viesti tuli vahingossa hänelle?

Kerroin, mutta hän tuumasi, että kyllä ehdotukseni hänellekin sopisi. Joo, kiitos ei

 

Muutama vuosi sitten, joku nainen soitti numerooni että olin kolaroinut hänen autonsa kanssa ja pitäisi sopia maksuista. Paha vain, että itselläni ei ollut ajokortti, enkä asunut lähelläkään Turkua saati ollut siellä sillä hetkellä vaan 300km päässä omassa kotonani. Joku oli sitten antanut naisella väärän puhelinnumeron.

Viime vuonna taas yksi vanhempi nainen soitteli päivittäin numerooni (miltei pari viikkoa), eikä uskonut että oli näppäillyt numeron väärin. Yritti tavoitella jotain ystävää.

 

Up