Kuinka moni tunnustaa eläneensä yli varojen? Muita joilla on hienostelu koitunut kohtaloksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Weera"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Inkeri";28245828]Mulla on niin hyvät lähtökohdat, ettei ikinä tarvitse ottaa lainaa. Me rakennamme juuri omakotitaloa, johon olemme budjetoineet 250t. Tontti oli jo omasta takaa. Nettotulomme ovat yli 7000e kuukaudessa, joten olisimme hyvin voineet ottaa myös lainaa ja rakentaa vielä prameamman talon. Talomme tulee olemaan 128 neliöinen ihan tavallinen perusnätti puutalo. 100t lainan olisimme maksaneet äkkiä pois ja olisimme huoletta voineet laittaa taloon 100t enemmän. Autotallin rakennamme myöhemmin. Sitten kun talo on valmis ja katsomme rahatilanteen uudelleen. Emme halua ottaa lainaa. Tämä on toki mielipideasia ja en väitä, että meidän tapamme elää on se ainut oikea.
Me koemme järkevämmäksi elää ilman lainoja, koska siihen on mahdollisuus.

Meillä olisi itseasiassa ollut käteistäkin yli 80t enemmän taloon, mutta niillä rahoilla ostettiin sijoitusasunto keskeiseltä sijainnilta.
Palkastamme laitamme mieluummin rahaa lapselle, sijoituksiin ja matkusteluun, kuin talolainaan.

Meillä on varaa ostaa käteisellä perusautot, joten ajan ennemmin sillä pienellä cityautollani ja ostan kivoja vaatteita, kuin maksan autolainaa bemarista.

Valintakysymyksiä. Näin meillä. Toisin teillä.[/QUOTE]


toivottavasti tiedät miten onnellisessa asemassa olette, ainakin rahallisesti :) tuo olisi mun unelma!

mutta itse ap:n kysymykseen...meillä ei mitään asuntolainoja/autolainoja ole ollenkaan, mutta kymmenet osamaksut ovat vieneet meidät todella ahdinkoon. Olemme molemmat pienituloisia (nettotulot kuukaudessa yhteensä 2400e) ja maksamme noita osamaksuja edelleen. Pahimmillaan maksettiin juuri viimeinen erä vaunuista, jotka olemme rahapulassa joutuneet myymään jo eteenpäin :D Tyhmästä päästä kärsii koko talous ;)
 
Just tänään aattelin ku tonnin kotterollani töistä kotiin ajelin, et miten ihmisillä on varaa ostaa kalliita autoja, siis mun mittapuulla yli 20t. Tienaan työpaikkani henkilöstöstä parhaiten, bruttopalkka nelisen tonnia, muilla kahden-kolmen tonnin paikkeilla, mutta ajan halvimmalla autolla ja asun halvimmassa talossa.
 
äitini! Rakensivat 70-luvulla kaksi hienoa taloa, eron myötä köyhtyivät molemmat. Silti rakensi yh:na vielä liian kalliin talon, ja kiikkui siinä ja siinä koko 80-luvun, kykeneekö edes lyhentämään lainojaan, vaikka isä maksoi elatusapuni kerralla rakennusvaiheessa. Vekseliä toisen perään erääntyi, minä näin yhden niistä: maksakaa huomenna kymppitonni tai mörkö teidät perii. Äiti kohautti olkiaan, soitti pankkiin, sieltä sanottiin että revi se.

Mutta varhaisteini ei sen jälkeen saanut pyydettyä yhtään mitään itselleen, olin todella halpa elätettävä. Vähitellen äiti alkoi kyetä hiukan lyhentämäänkin lainojaan ja kun muutin kotoa, hän jotenkin säikähti loputtoman pitkää pankkisuhdetta, ja keksi vaihtaa halvempaan taloon. Kas kummaa, asuntokupla puhkesi juuri silloin kun hän oli kahden asunnon loukussa, ja hän yritti ratkaista tilanteen ostamalla mummonmökin ja myymällä kaksi muuta. Sitten pysähtyi kauppa kokonaan, ja äiti jäi kolmen asunnon loukkuun.

Missään vaiheessa äidillä ei ollut taloudellista realismia, koska köyhänä lapsena hänen elämänsä tarkoitus oli vaurastuminen, ja se oli niin tärkeää, että hän eli haaveissa ja tuhisi aina minun säästöpyyntöihini, että meillä ei vessapaperia säästetä. Paljon muusta ei lopulta olisi voinut säästääkään, ja pahimmassa vaiheessa hän jakoi aamuyön lehtiä ja meni päiväksi töihin.

Äiti pääsi velkajärjestelyyn, joka loppui äskettäin niin, että hän sai pienehkön pankkilainan loppusummien maksamiseen. Ikänsä hyvin tienannut ihminen omistaa kälyisen mökin, ja varaa ei ole vieläkään mihinkään ylimääräiseen. Varsinaisesti leveästi hän ei ole elänyt koskaan, auto on ollut halpa ja matkoihin ei ollut varaa. Kaksi pienituloista takaajaa joutui kuseen, ja minä annoin äidille opintolainani. Laman jälkeen hän eli suorastaan kurjuudessa, koska halusi ehdottomasti säilyttää edes yhden talon, ja siksi velkajärjestelystä tuli pitkäaikainen. Lisäksi hän menetti terveytensä ja joutui maksamaan valtavasti sairaalalaskuja. Mielenterveyskin meni.

Arvatkaa uskaltaako äitini tytär elää leveästi tai ottaa lainaa?
 
[QUOTE="nainen";28252733]Olisi kiva tietää ihan konkreettisesti numeroin, millaista on vetää talous liian kireälle yli varojen elämisen takia.
Laittakaa te tuloja ja lainoja tähän ketjuun, jotka teillä on ollut.

Olisi kiva tietää konkreettisesti, millaisia lainoja ylivelkaantuneilla on ja mitä lainoja ne on.

Lainat kait on siis ainoa tapa elää varojensa yli.[/QUOTE]

Mun nettotulot vaihtelevat vähän. Olen vuorotyössä, joten joskus nettopalkka voi olla suurimmillaan 1900e ja joskus pienimillään 1400e. Riippuen olenko viikonloppuja ja pyhiä töissä.
Miehellä nettotulot ovat yleensä siinä 2200e. Eli yleensä meillä jää käteen 3900e/kk.

Asuntolaina 900e / kk
asumisen kulut 300e / kk
Muut vakuutukset (autot, lapset, itse) jaettuna kuukaudelle 80e/kk
Autolainat : 500e /kk
Muut laskut : 400e /kk
Kulutusluotot: 200e / kk
= 2380

Ruoka, harrastukset, vaatteet, mahd. lääkärikulut, yllärikulut jne 800e/kk

3180e / kk

Se mitä jää säästöön menee yleensä johonkin. Auton käsirahaan, uusiin huonekaluihin, mies osti moottorikelkan yms..

Eli meillä riittää rahat "kaikkeen", mutta säästöjä ei ole ja lapsille ei voida säästää. Sijoittamisesta nyt puhumattakaan.

Mun autosta (vm -98) ei ole lainaa. Miehellä on 30t autolaina.
 
No mitä sitten vaikka meidän "kakipaikkainen pärinautomme" on velaksi. Meillä siis kaksipaikkainen mersun sporttiauto. Lainaa on, mutta hyvin voidaan maksaa voi.
Ziisus mitä urpoja te ootte... varmaan ketuttaa ajaa sillä perusaudillanne hahahhaha. Kyllä mä nyt ainakin tiedän, että moni kadehtii meidän autoa.
Me tarvittu kun amistutkintu tähän autoon.. kuluttakaa te vaan persettänne sielä korkeakoulussanne...hahah SALLIKAA MUN NAURAA.


Tunnista kirjoitustyylisi taanoisesta sijoutusketjusta (1/2013) :) Olet kyllä värikästä ja viihdyttävää luettavaa :) "Oman elämäsi sankari" varmastikin :)

Minulla itselläni ei ole tuloja, eikä omaisuutta, mutta miehelläni on perintöjä ja hyväpalkkainen työ. Meillä varallisuus näkyy siinä että meillä on kaksi isohkoa taloa, molemmat oman perheen käytössä (eivät tuota mitään). Meillä on monta lasta ja olen saanut heitä hoitaa kotona alusta asti, yli kymmenen vuotta olen ollut kotiäitinä. Autot on ihan perusautoja, mitä nyt perheen koon takia pitää olla isoja tila-autoja.

Eli mieheni käyttää omaisuutensa siihen, että meillä on perheenä hyvä olla. Lapsilla hyvät vaatteet ja harrastukset. En joudu miettimäään vaatteiden ja varusteiden hintoja, ostan ne mitä koen että tarvitaan ja mikä miellyttää silmää. Kiireetöntä ja ihanaa elämää, mieskin matkustaa työnpuolesta niin harvoin kuin mahdolista, 1-2 kertaa vuodessa.

Isoa perintöä tästä lapsille tuskin jää, nuo kaksi taloa vain ja jonkun verran säästöjä. Ei varmaan pystytä ostamaan kaikille ensi asuntoa. Mutta onnellinen lapsuus, se on tärkein perintö lapsillemme.

Rakastan miestäni kun olen saanut ison perheen ja mielestäni hyvän elämän. Jos hän olisi valinnut toisin, olisi hänellä varaa juurikin tuollaisiin pärinäautoihin ja muihin. Mutta hän sijoitti perheeseen.
 
Just tänään aattelin ku tonnin kotterollani töistä kotiin ajelin, et miten ihmisillä on varaa ostaa kalliita autoja, siis mun mittapuulla yli 20t. Tienaan työpaikkani henkilöstöstä parhaiten, bruttopalkka nelisen tonnia, muilla kahden-kolmen tonnin paikkeilla, mutta ajan halvimmalla autolla ja asun halvimmassa talossa.

Siten että autot ostetaan lainarahalla. Monella on sellainen käytäntö, että kun auto on maksettu, se vaihdetaan uuteen.

Harvemmin sellainen joka maksaa auton käteisellä ja on säästänyt sen rahan suhtautuu yhtä välinpitämättömästi auton hintaan ja autoilun kustannuksiin.

Tästä syystä se, että säästää hankintoihinsa etukäteen vaikuttaa niin paljon rahankäyttöön. Kun summan on saanut kasaan, sitä ei ehkä enää raaskikaan käyttää kaksipaikkaiseen pärinäautoon.
 
Tuosta autoasiasta..

Mä ostin uuden auton vuonna 2010. Mä tykkään ennemmin ajaa pienehköllä autolla ja sellainen näppärä kaupunkiauto oli haussa. Mulla oli itsellä säästettynä autoa varten 24t ja sillä rahalla piti pienehkö, näppärä diesel saada, jossa olisi turbo, pieni kulutus, luotettava merkki ja sitten kaikki perusjutut..ilmastointi, sähköikkunat yms..

Moni ihmetteli valintaani. "tuolla rahaa saisit jo farmarin" "tuolla rahaa saisit viisi vuotta vanhan sen ja sen"...

Mä halusin UUDEN auton. Uuden siksi, koska haluan ajaa nyt samalla autolla 10v ja toivottavasti ilman remontteja. Minä en henk.koht laittaisi ikinä vanhaan autoon rahaa, jos samalla hintaa saisi hyvän uudenkin.

Se, että halusin pienehkön auton oli monille sokki.
 
toivottavasti tiedät miten onnellisessa asemassa olette, ainakin rahallisesti :) tuo olisi mun unelma!

mutta itse ap:n kysymykseen...meillä ei mitään asuntolainoja/autolainoja ole ollenkaan, mutta kymmenet osamaksut ovat vieneet meidät todella ahdinkoon. Olemme molemmat pienituloisia (nettotulot kuukaudessa yhteensä 2400e) ja maksamme noita osamaksuja edelleen. Pahimmillaan maksettiin juuri viimeinen erä vaunuista, jotka olemme rahapulassa joutuneet myymään jo eteenpäin :D Tyhmästä päästä kärsii koko talous ;)

Itse menin koukkuun myös kaikkiin netin osamaksu ja tilijuttuhin. Oli tiliä tilin perään, ostelin vaatteita yms. osamaksujakin oli.
Auttoi kun tein itselleni luottokiellon.
 
Me olemme varakkaita. Molemmat tulevat rikkaasta perheestä ja lainoja ei tarvitse ikinä ottaa. Mies on ekonomi ja todella korkeassa asemassa. Kuukausipalkka lähes 7000e/kk. Mä olen sosiaalialan korkeakoulutettu, mutta tällä alalla ei tosin koskaan isoihin palkkoihin pääse. Kuukausipalkkani on 2600e/kk.
Lisäksi saamme pääomatuloja eri lähteistä, joten keskimäärin kuukaudessa tienaamme 12t.

Molemmilla myös paljon perittyä omaisuutta.

Mies kyllä pukeutuu (joutuu tosin jo työnsä puolesta katsomaan mitä päälleen laittaa). Hän mieluiten vapaa-ajallaan urheilee, matkustelee, käy futismatseissa ja harrastaa sijoittamista. Autot eivät ole kiinnostaneet koskaan. Miehelle on autossa tärkeää luotettava merkki ja hyvät varustelut. Ei varmaan periaatteeskaan koskaan haluaisi esim. urheiluautoa. Hänellä on juurikin Octavia, pari vuotta vanha. Ei taida olla edes alumiinivanteita :)

Talo meillä on uusi 130neliötä + käyttöullakko 20 neliötä. Ulkoapäin on ihan kuten suurin osa muistakin uusista taloista.
Mä tykkään sisustamisesta ja sisällä meillä on kyllä "viimeisen päälle" kaikki.

Mulla on paljon merkkivaatteita ja samoin pojallamme. Mä ostan myös merkkilaukkuja. Matkustellaan ulkomaille 1-2krt vuodessa. Otetaan yleensä joku perushotelli, koska meille se on vain nukkumispaikka.

Mä en ole niin säästeliäs, mies enemmän. Me pidetään lapselle säästämistä todella tärkeänä ja sitä, että rahaa voi mahdollisesti tehdä lisää esim. sijoittamalla.
Voitaisiin myös vaihtaa metsät ja tonttimaat rahaksi, mutta tällä hetkellä koemme kiinteän omaisuuden arvokkaammaksi.
 
[QUOTE="suurperhe";28254617]Tunnista kirjoitustyylisi taanoisesta sijoutusketjusta (1/2013) :) Olet kyllä värikästä ja viihdyttävää luettavaa :) "Oman elämäsi sankari" varmastikin :)

Minulla itselläni ei ole tuloja, eikä omaisuutta, mutta miehelläni on perintöjä ja hyväpalkkainen työ. Meillä varallisuus näkyy siinä että meillä on kaksi isohkoa taloa, molemmat oman perheen käytössä (eivät tuota mitään). Meillä on monta lasta ja olen saanut heitä hoitaa kotona alusta asti, yli kymmenen vuotta olen ollut kotiäitinä. Autot on ihan perusautoja, mitä nyt perheen koon takia pitää olla isoja tila-autoja.

Eli mieheni käyttää omaisuutensa siihen, että meillä on perheenä hyvä olla. Lapsilla hyvät vaatteet ja harrastukset. En joudu miettimäään vaatteiden ja varusteiden hintoja, ostan ne mitä koen että tarvitaan ja mikä miellyttää silmää. Kiireetöntä ja ihanaa elämää, mieskin matkustaa työnpuolesta niin harvoin kuin mahdolista, 1-2 kertaa vuodessa.

Isoa perintöä tästä lapsille tuskin jää, nuo kaksi taloa vain ja jonkun verran säästöjä. Ei varmaan pystytä ostamaan kaikille ensi asuntoa. Mutta onnellinen lapsuus, se on tärkein perintö lapsillemme.

Rakastan miestäni kun olen saanut ison perheen ja mielestäni hyvän elämän. Jos hän olisi valinnut toisin, olisi hänellä varaa juurikin tuollaisiin pärinäautoihin ja muihin. Mutta hän sijoitti perheeseen.[/QUOTE]


heh. sinä olet hyvä tyyppi. et oksenna kun luet tuon yhden mesoamista pärinäautostaan vaan jaksat wt-idiootille vastata kohteliaasti. Ihailen kaltaisiasi!
 
[QUOTE="Anonyymi";28254659]Tuosta autoasiasta..

Mä ostin uuden auton vuonna 2010. Mä tykkään ennemmin ajaa pienehköllä autolla ja sellainen näppärä kaupunkiauto oli haussa. Mulla oli itsellä säästettynä autoa varten 24t ja sillä rahalla piti pienehkö, näppärä diesel saada, jossa olisi turbo, pieni kulutus, luotettava merkki ja sitten kaikki perusjutut..ilmastointi, sähköikkunat yms..

Moni ihmetteli valintaani. "tuolla rahaa saisit jo farmarin" "tuolla rahaa saisit viisi vuotta vanhan sen ja sen"...

Mä halusin UUDEN auton. Uuden siksi, koska haluan ajaa nyt samalla autolla 10v ja toivottavasti ilman remontteja. Minä en henk.koht laittaisi ikinä vanhaan autoon rahaa, jos samalla hintaa saisi hyvän uudenkin.
[/QUOTE]

No miltä se nyt tuntuu? Vieläkö on kivaa ajella uudella? Olisiko tilanne täysin katastrofaalinen, jos auto olisikin vuosimallia 2009 ja olisit säästänyt 5000 euroa?
 
[QUOTE="automies";28254749]No miltä se nyt tuntuu? Vieläkö on kivaa ajella uudella? Olisiko tilanne täysin katastrofaalinen, jos auto olisikin vuosimallia 2009 ja olisit säästänyt 5000 euroa?[/QUOTE]


On kivaa :) Mä en tosin autolla päätäni vaivaa yhtään. Mulla on nyt hyvä auto ja toivottavasti saan ajella tällä huoletta vielä 10v eteenpäin.
 
Meillä on aina ollut audi4 toisena autona ja passat toisena autona. Meitä ei vaan kiinnosta autot yhtään. Nuo merkit ja mallit tulee ihan kotoota, mitä on aina kotona vanhemmilla ollut. Kyllä meillä olis mahdollisuus saada autolainat hienompiikin autoihin. Meille riittää perushyvät autot vallan hyvin ja en tosiaan ala itseäni auton takia velkoihin hirttämään.
 
Mun pikkusisko elää yli varojensa, eikä edes opi mitään.
Hän halusi poikaystävänsä kanssa välttämättä kaksiovisen sporttiauton. Autoa varten sitten otettiin iso summa lainaa. Samaan aikaan haettiin toisesta pankista asuntolaina ja asuntohan piti sitten remontoida ja sisustaa luksuksella.
Kyproksen ja Kreetan lomia maksettiin osareilla. Minäkin olen siskon yhden Kyproksen loman maksanut loppuun, koska muuten olisi mennyt ulosottoon.
Mä olen maksanut siskolle puhelinlaskuja, auttanut lainanlyhennyksissä yms, koska olisi mennyt ulosottoon.

Silloin kun itse jäin työttömäksi mulla ei ollut enää varaa auttaa siskoa ja ulosottoon meni. Tällä hetkellä taitaa olla kymmeniä velkojia perässä ja sisko yhä yhtä huoleton.

Viikonloppuna viimeksi puhui, ettei hänelle kelpaa mikään muu, kuin lacomen meikkivoide.
 
Voin kuvitella ja harmittaa, että monilla ihmisillä on tiukkaa ja ihan omaa ajattelemattomuutta.
Totta on, että kenellä rahaa on niin sitä ei päällepäin uskoisi.
Meillä on talous kunnossa, kaikki voidaan ostaa mitä tarvitaan. Itse olen ajanut taivaan vanhalla autolla kymmenen vuotta ja nyt sitten ostettiin uusi auto minulle ja rahat oli siihen valmiina, ikinä en ottaisi lainaa autoa varten. Kaupassa käydään lidl: ssä ja tarjousten perässä juoksen. Mieskin on pihi, eikä mainosteta eikä koskaan puhuta ihmisten kanssa rahasta. Eikä kyllä keskenäänkään.
Omakotitalo on ja aika kallis osake ( 200.000e), uudet autot molemmilla ja muita moottorivermeita. Osakesijoituksia on, ja niistä tulee tuottoa, en tiedä paljonko, mutta riittävästi.

Vaatteita en pahemmin ostele, pari kertaa vuodessa käyn vaateostoksilla ja niillä mennään. Heräteostoksia en tee ikinä ja enkä "shoppaile" ja enkä osta jotain kivaa..

Tiedän näitä tapauksia useamman.
 
Sopii jotenkin tämän ketjun viesteihin tämä kokemukseni:

Meillä siis on lapen eskarikaverina yksi poika, jonka kanssa lapsi on leikkinyt paljon. Tämä kaveripoika on kyllä asianmukaisesti puettu, mutta vähän sellainen "resuisen boheemi". Eli siis vaatteet eivät sovi keskenään yhteen, ovat ehkä 90-luvulta yms. Ei siis sillä, että niiden pitäisi sopiakaan. Toivottavasti ymmärrätte pointtini.
Perheellä on sellainen pieni auto, olisikohan se ford KA ja joku 5-8v vanha. Ollaan jonkun verran tapailtu puistossa ja tuon pojan äiti on sellainen tosi persoonallisesti pukeutuva, tatuoitu ja vahvaa meikkiä käyttävä. Isä taas sellainen pullea huumoriveikko, joka puhua pälpättää koko ajan ja heittelee oikeasti ihan älyttömiä vitsejä koko ajan :D Taannoin kirosi, kun virosta ei kohta enää saakaan tuoda viinaa samalla mitalla kuin ennen (tämä nyt oli varmasti pitkälti vitsi).

Perhe asuu Rintamamiestalossa, jonne ei ole tehty mitään remonttia 90-luvun jälkeen.

Tänään heillä oli kaverisynttärit ja menin hakemaan omaa poikaani sieltä kotiin. Pojat leikkivät innoissaan ja tämä äiti sitten pyysi mut sisälle kahville ja sanoi, että antaa nyt poikien leikkiä vielä hetken, kun kerta leikki sujuu niin mukavasti.

Tuli sitten ammateista puhetta ja mä olin oikeasti pudota tuolilta, kun kuulin että tuo isä on LÄÄKÄRI ja äiti EKONOMI :D

Todellakin jos ymmärrätte pointti. Hyviä ammatteja, mukava perhe ja en tarkoita että heidän elämäntyylissään olisi mitään vikaa.

Mutta mä luulen, että lääkäri+ekonomi perheestä meillä on kuitenkin monilla vähän erilainen kuva :)
 
[QUOTE="Martsi";28320119]Sopii jotenkin tämän ketjun viesteihin tämä kokemukseni:

Meillä siis on lapen eskarikaverina yksi poika, jonka kanssa lapsi on leikkinyt paljon. Tämä kaveripoika on kyllä asianmukaisesti puettu, mutta vähän sellainen "resuisen boheemi". Eli siis vaatteet eivät sovi keskenään yhteen, ovat ehkä 90-luvulta yms. Ei siis sillä, että niiden pitäisi sopiakaan. Toivottavasti ymmärrätte pointtini.
Perheellä on sellainen pieni auto, olisikohan se ford KA ja joku 5-8v vanha. Ollaan jonkun verran tapailtu puistossa ja tuon pojan äiti on sellainen tosi persoonallisesti pukeutuva, tatuoitu ja vahvaa meikkiä käyttävä. Isä taas sellainen pullea huumoriveikko, joka puhua pälpättää koko ajan ja heittelee oikeasti ihan älyttömiä vitsejä koko ajan :D Taannoin kirosi, kun virosta ei kohta enää saakaan tuoda viinaa samalla mitalla kuin ennen (tämä nyt oli varmasti pitkälti vitsi).

Perhe asuu Rintamamiestalossa, jonne ei ole tehty mitään remonttia 90-luvun jälkeen.

Tänään heillä oli kaverisynttärit ja menin hakemaan omaa poikaani sieltä kotiin. Pojat leikkivät innoissaan ja tämä äiti sitten pyysi mut sisälle kahville ja sanoi, että antaa nyt poikien leikkiä vielä hetken, kun kerta leikki sujuu niin mukavasti.

Tuli sitten ammateista puhetta ja mä olin oikeasti pudota tuolilta, kun kuulin että tuo isä on LÄÄKÄRI ja äiti EKONOMI :D

Todellakin jos ymmärrätte pointti. Hyviä ammatteja, mukava perhe ja en tarkoita että heidän elämäntyylissään olisi mitään vikaa.

Mutta mä luulen, että lääkäri+ekonomi perheestä meillä on kuitenkin monilla vähän erilainen kuva :)[/QUOTE]


Me lääkärit usein olemme aika renttuja :) Vähän sellainen omalaatuinen porukka. Meidänkin puljun monista lääkäreistä voisi ulkonääön perusteella luulla, että ovat jotain ihan muita, kuin lääkäreitä. Sellaisia parrakkaita kirppareita kiertäviä oman onnensa seppiä :)
Taitaa muuten meilläkin keskimäärin olla niin, että hoitajilla on kalliimmat autot.
 
Meillä on uusi kallis omakotitalo, halusin sen, koska vietän siellä suurimmaksi osaksi aikani. Huonekalut ovat kalliita. Lainaa otettiin 100000€, jota maksetaan 750€ kk. Meillä toinenkin talo, joka on vuokralla. Toinen auto ihan uusi, koska on työsuhdeauto ja mieheni saa joka tammikuu uuden. Toinen auto pieni 5 vuotta vanha Ford. Meitä ei voisi vähempää kiinnostaa millä autolla ajamme, kunhan ne toimivat.

Säästämme joka kk ainakin tonnin. Lapsille ym. Matkustamme paljon ja aina väh. 4 tähden hotelli, sillä nautimme siitä. Syömme ulkona paljon, se on myös intohimomme. Sitten taas säästämme vaatteissa, ikinä en osta täydellä hinnalla. Aina kaikki vaatteet ostetaan alennusmyynneistä. Toki aika lailla laatuvaatteita. En koe tärkeäksi maksaa tuhansia jostakin laukusta ym. Toki minulla on LV tai Bulberryä ym, mutta ne on äitini antanut. Tykkään katsella kauniita ja kalliita merkkituotteita, mutta en rakasta niitä niin paljoa, että maksaisin niistä omaisuuden.

Nyt mietimme menemmeko kesäkuussa viikoksi ulkomaille lasten kanssa. Itse mietin tätä ääneen kavereilleni ja sanoin, että en tiedä onko meillä rahaa. Kaikki olivat sitä mieltä, että tokihan sitä voi lainata rahaa :0 Käyttötilillä on kyllä 15000€, mutta itseä vähän mietityyttää kannattaako tuhlata.
 
Minä olen ammatiltani hammaslääkäri. Monesta asiasta riippuen tuloni vaihtelevat 4000-10.000 välillä. Mieheni on tilintarkastaja, joten suurituloinen hänkin. Viime vuonna meidän yhteenlasketut vuositulomme olivat yhteensä lähes 400.000, mutta siinä on mukana kyllä pääomatulojakin.

Meille ei ole auto koskaan ollut tärkeä. Se voi ehkä juontaa juurensa kotoa. Vaikka olemme molemmat varakkaista suvuista, niin kummankin lapsuudenkodissa on eletty todella vaatimattomasti ja autot olleet vanhoja.

Meillä on Toyota Carina vm. 97 ? ja Ford Focus farmari vm. 2008. Mä kuljen tosin pyörällä työmatkani, joten annan toyotani varmaankin pikkusiskolleni, joka sai vasta ajokortin.

Talo meillä ei ole järin suuri, mutta tilaa löytyy kuitenkin. Meillä on Kastellin economy malliston muuttovalmis koti. Ulkoa ehkä tyypillinen pakettitalo, mutta sisäpuolelta meillä on kyllä hienosti laitettu koti ja laadukkaita ratkaisuja.

Matkustelemme aika paljon. Ulkomaille 1-2krt vuodessa ja kotimassa useimminkin. Risteilyillä ei käydä, koska ei olla yhtään ns. laivaihmisiä.

Mies on vaatimattomampi vaatteiden suhteen, kuin minä. Minä ostelen paljon vaatteita, mutta suosin kyllä ihan perinteisiä vero modaa, espritiä jne.

Lapselle ostan laadukkaita ulkovaatteita, mutta mielestäni esim. lassietec on todella laadukas. Jonkun verran meillä on gantia, burberryä jne...

Urheiluvälineissä ei tingittä ja ne ovat yleensä parasta laatuaan. Tekniikka meitä ei kiinnosta pätkän vertaan, eikä meillä sitä kukaan harrasta, joten luonnollisestikaan sihen ei panosteta.

Mies laittaa rahaansa lähinnä sijoittamiseen ja minä sisustamiseen. Kumpikin säästämme paljon.
 

Yhteistyössä