Kuinka moni tunnustaa eläneensä yli varojen? Muita joilla on hienostelu koitunut kohtaloksi?

Vastasin jo tuohon toiseen ketjuun ja kopioin oman tekstini sieltä tähän alle.
Jos voisin olla varoittava esimerkki.

Mä olen jopa vihainen, kun pankki antoi meille niin ison lainan. Toisaalta olen vihainen itselleni, kun olen niin typerä.
Olemme ihan hyvätulosia. Me olemme juuri esimerkki siitä, miten leveä elämä koituu kohtaloksi.
Olimme muutama vuosi sitten ehkä vähän liian nuoria ja ajattelemattomia. Ostimme 4v 200 neliön kivitalon, kaksipaikkaisen audin ja mulle "kauppakassiksi" farmarin. Talo on meille ihan liian suuri, sillä meitä on vain 2+2.
Laskimme typerästi vain sen, miten paljon joudumme lyhentää velkoja. Nyt se on oikeasti ihan hanurista, kun menee tuloista niin iso osa lainoihin.
Emme laskeneet, miten paljon kaksipaikkainen pärinäauto kuluttaa ja miten paljon siinä on ollut vikoja. Korjaaminen on kallista ja osat kalliita. Yleensä ne pitää tilata.
Nyt meillä on auto myynnissä, mutta emme tajunneet myöskään sitä, että tuollaisessa kaksipaikkaisessa autossa jälleenmyyntiarvo on huono ja ostajakunta pieni.

Lyhennämme myös edelleen viimekesän Kyproksen lomaamme, koska hotellin piti olla se hienoin.

Pärjäämme, mutta säästöjä meillä ei ole. Meillä ei oikeasti ole varaa uusia esim. kodinkoneita, jos ne hajoaisi. Kulutusluottoa on vajaa tonni.

Lapsille ei ole varaa säästää ja se mua harmittaa eniten. Mä haluaisin niin saada lapsille vähän pesämunaa, koska vanhin tyttökin on jo 12v.

 

tuskin monella. eikö lehdet uutisoi, että asuntolaina harvemmin aiheuttaa mitään ongelmia.

usein esim. okt-asujat ovat tosi pihejä kaikessa sellaisessa mikä ei suoraan näy muille, tämä on yllättävää, eli laitetaan rahaa vaan sellaisen joka näkyy.

 

Nuorena joo. Piti saada hieno auto. Eikä mitään järkeä. Oli sitten hieno kallis auto, millä päristellä. Ajattelin muiden kadehtivan meitä. Lopulta tajusin itse kadehtivani muita, joilla ei ollut sitä autolainaa, joka söi niin ison osan tulosita, ettei ollut varaa kunnolla vuokraan.
Nyt olen "vanha ja viisaampi"

 

[QUOTE="jaa";28245694]tuskin monella. eikö lehdet uutisoi, että asuntolaina harvemmin aiheuttaa mitään ongelmia.

usein esim. okt-asujat ovat tosi pihejä kaikessa sellaisessa mikä ei suoraan näy muille, tämä on yllättävää, eli laitetaan rahaa vaan sellaisen joka näkyy.[/QUOTE]

Mekin selvittäisiin ehkä asuntolainan kanssa. Nuo autolainat, osarit, kulutusluotto yms syövät paljon.
Talon ylläpito on kallista ja se ehkä ketuttaa eniten, kun kaikki pitää maksaa osareissa.

Näyttämisen halu Suomessa on kova.

 

Suu säkkiä myöten eli talon voi myydä ja muuttaa edullisempaan asuntoon ja pudottaa lainanhoitokuluja.

 

[QUOTE="jaa";28245694]tuskin monella. eikö lehdet uutisoi, että asuntolaina harvemmin aiheuttaa mitään ongelmia.

usein esim. okt-asujat ovat tosi pihejä kaikessa sellaisessa mikä ei suoraan näy muille, tämä on yllättävää, eli laitetaan rahaa vaan sellaisen joka näkyy.[/QUOTE]

Tuo on totta. Vieläpä monet rehvastelevat hienoilla taloillaan ja luulevat, että halvemman ja pienemmän talon rakentaneet ovat jotenkin kateellisia ja pienituloisempia.
Itse olen huomannut omassa tuttavapiirissä, että nimenomaan ne joilla on millä mällätä rakentavat aika pienehkön perustalon ja takovat sitä rahaa sitten osakkeilla, omistavat sijoitusasunnon (tätä ei yleensä kovin moni tiedä edes, että jollakin on sijoitusasunto).
Eikös taannoin ollut lehdessäkin artikkeli "Suomen rikkaat ajavat Skodalla"

No itse vielä opiskelen ja asutaan vuokrakaksiossa. Jonain päivänä sitten meilläkin on jotain hienoa. (Paitsi mulla on kyllä aika hieno timanttinen kihlasormus)

 

Meillä ei ole kovin iso, eikä kallis talo. Mutta meillä olisi varaa siihen.
Mieluummin säästämme lapselle ja sijoitamme rahoja. Monilla ei näillä perustuloilla olisi varaa sijoittaa rahojaan niin paljon kuin meillä, koska me ollaan talon koossa ja krumeluureissa tingitty.

Eikä meilläkään mikään ruputalo ole ja kyllä tähänkin on panostettu. 115 neliötä riittää 2+1 perheelle ja tilaa on liikaakin.

On kiva sitten ostaan lapselle oma kämppä, kun tämä on parikymppinen.

 

Minä tunnustan....
Kuopan teki meidän elämään miehen opiskelu ja sitä ennen ollut karenssi, sekä minun huonot tulot yrityksesta. Juuri oltiin sinä syksynä varattu ulkomaanreissu jonne oli pakko mennä luotoilla elämään. Sitten kasaantuikin kaikenlaista "yllättävää" ja kas kummaa oltiin posessa. Siis ei luottomerkintään asti jouduttu, mutta varmasti luottoluokitus sitä huonointa sorttia. Mies nyt ollu vuoden päivät töissä ja vasta nyt alkanut tilanne tasantumaan. Auttoi myös kun pankin kanssa uusittiin vähän lainoja ym.
Mutta säästöjä ei ole mitään ja ei vielä hetkeensä saada säästöön rahaa...

 

Minulla kävi tässä mielessä olisiko niin että ne jotka eivät voi kehittyä työssään tai harrastuksessaan ovat niitä joiden pitäää päteä tavaroilla. Mietin vaan omaa lähipiiriä meillä kaikilla on mahdollisuus kehittyä työssään niin ei meistä kukaan ole ottanut yli suuria lainoja taloihin tai ostanut autoa lainalla. Vaan kaikki "tavara" on sellaista mihin oikeasti on varaa esim. auto kymmenen vuotta vanha tai huonekkaluja vaihdetaan vain silloin kun menevät rikki.

 

No en tiedä eletäänkö nyt varsinaisesti yli varojen, mutta valintojani kadun. Me nimittäin haluttiin "sellainen tosi hieno talo, jossa pitää olla sitä ja tätä". No meillä on hieno talo, jota moni ihailee.
Ei kuitenkaan ajateltu silloin elämää eteenpäin. Autotkin pitää uusia ja asunnon yläpidon ja normaalien laskujen jälkeen rahaa ei säästöön niin paljon jää, että saisi auton ilman lainaa. Meillä siis on autolainaa 10t, jota lyhennämme myös.
Aika paljosta on pitänyt karsia. Turkissa olimme kesällä ja maksoimme reissun osissa.
Eniten harmittaa se, että olisi kiva jos olisi nyt jotain muutakin omaisuutta, kuin talo. Silloin nuorempana ajattelin talon olevan kaikki kaikessa.
Kaverit alkavat ostamaan sijoitusasuntoja, kesämökkiä, venettä, prätkää yms ja meillä vain haaveena.

Jos olisi vähän rakennusvaiheessa tinkinyt jostakin, niin nyt olisi lapsillakin säästössä rahaa.

 

eipä ole tullut elettyä enemmällä mihin olisi varaa

 

Minulla kävi tässä mielessä olisiko niin että ne jotka eivät voi kehittyä työssään tai harrastuksessaan ovat niitä joiden pitäää päteä tavaroilla. Mietin vaan omaa lähipiiriä meillä kaikilla on mahdollisuus kehittyä työssään niin ei meistä kukaan ole ottanut yli suuria lainoja taloihin tai ostanut autoa lainalla. Vaan kaikki "tavara" on sellaista mihin oikeasti on varaa esim. auto kymmenen vuotta vanha tai huonekkaluja vaihdetaan vain silloin kun menevät rikki.

Tuo on totta. Omassa lähipiirissäni suurimmalla osalla on jo lähtökohdat niin hyvät, ettei ole rahaa tarvinnut koskaan miettiä. Monet ovat saaneet jo ihan hyvin ennakkoperintöä, perintöä tms. Kaikilla jonkinasteinen korkeakoulututkinto ja hyvät tulot. Nämä ihmiset ovat sellaisia, joilla olisi oikeastikin ehkä varaa ostaa hieno ja kallis auto ja rakentaa se hieno talo.
Jostain kumman syystä silti suurin osa ajelee ihan perusautoilla ja kukaan ei koskaan koe tarpeelliseksi pröystäillä rahalla.

En väitä että aina, mutta monien kohdalla sillä pärinäautolla ja hienolla talolla ja kalliilla tavaroilla halutaan täyttää jotakin tyhjiötä. Haluttaisiin olla monella tasolla jotain enemmän, mutta ei olla. Tavaroiden kautta halutaan sitten edes luoda mielikuva muille siitä, mitä haluttaisiin olla.

 

Ei ole mitään hienostelua meillä. Mitä esim. matkailuun tulee, olen aina pitänyt hotellia paikkana, jossa nukutaan yö, että jaksetaan taas seuraava päivä reissata kohteessa. Hostellikin on kelvannut ihan hyvin. Autosta yritetään eroon.

 

*nostaa kättä. minäminä*

Ei ollut penniäkään säästöjä. Poikaystävän kanssa oltiin tunnettu 8kk. Molemmilla alle 2000e nettopalkka.
Ihailimme kaikkia rikkaita ja menestyviä. Mä ainakin myönnän suoraan, että täytin tyhjiötä. Halusin, että meidä kadehditaan ja me ollaan cooleja. KUVITTELIN että induktioliesi ja hieno auto ovat rikkauden merkki ja näin ollen moni pitää meitä sitten "eliittinuorina". Lainakin saatiin.

Talous oli tiukalla koko ajan ja mihinkään ylimääräiseen ei ollut varaa. Kaikkea hienoa kyllä haluttiin. Visa vinkumaan... Kulutusluottoja, autolainaa, asuntolainaa, lomamatkoja velaksi.. Lopulta kaikki kasaantui ja 3v yhdessäolon jälkeen erottiin. Erosta on aikaa yli 8v, mutta joulukuussa 2012 maksoin vasta viimeisen erän pois lainasta, joka oli exäni kanssa yhteistä. Auto jäi exälle (niin mä idiootti annoin laittaa auton kokonaan hänen nimiinsä, vaikka maksoin puolet).

Elämä opettaa...

 

Joskus nuorempana tuli osteltua ns. ylivarojen, mutta nykyisin olen suoraan sanottuna pihi. Mitä enemmän on rahaa, sitä pihimpi olen. Katson todella tarkkaan mitä meille ostetaan ja mihin hintaan. Mitään turhaa ei osteta. Esim. vaatteitakin ostetaan vasta kun on pakko. Rahaa on säästössä pahanpäivän varalle. Asutaan vuokralla. Mitään ei osteta velaksi. Jos ei ole rahaa, ei osteta. Ja säästöt eivät ole käyttörahaa arjessa.

Emme ole kuitenkaan onnettomia. On mukavaa lähteä reissuun, kun on sitten mistä ottaa reissurahan.

Mutta näin meillä.

 

Ei ole mitään hienostelua meillä. Mitä esim. matkailuun tulee, olen aina pitänyt hotellia paikkana, jossa nukutaan yö, että jaksetaan taas seuraava päivä reissata kohteessa. Hostellikin on kelvannut ihan hyvin. Autosta yritetään eroon.

Sama.

Mutta rikkaat ja koulutetut (tutkimuksetkin puoltavat) hakevat matkoiltaan kokemuksia, kulttuuria, historiaa, elämyksiä yms. Pienituloisemmat ja heikkommin koulutetut rentoutusta ja hotellilla makaamista.
Mikä sinänsä on järjetöntä maksaa etelän matkan hinta, jos aikoo viettää suurimman osan viikosta uima-altaalla.

 

Nuorempana tuli elettyä yli varojen ihan ulosmittaukseen asti. Nyt kaikki maksettu ja luottotiedot taas kunnossa. Kylläpä mietti kaksi kertaa asuntoa ostaessa millainen laina otetaan kun oli jo kerran elänyt ulosottomiehen kynsissä ni toista kertaa en ala

 

Nuorempana tuli elettyä yli varojen ihan ulosmittaukseen asti. Nyt kaikki maksettu ja luottotiedot taas kunnossa. Kylläpä mietti kaksi kertaa asuntoa ostaessa millainen laina otetaan kun oli jo kerran elänyt ulosottomiehen kynsissä ni toista kertaa en ala

Sama. Meillä ulosmittaukseen vei lopulta niinkin tyhmä asia kuin AUTO.
Nyt luottotiedot ok ja tulot ok. Silti mä pelkään auton ostoa kuin ruttoa. Meillä on kolmen tonnin "kottero" ja rahaa olisi kuitenkin nyt ostaa se uusikin. En halua. Tuosta autosta tuli mulle joskus niin iso peikko, etten ikinä halua enää kallista autoa.

 

Yli varojen on kyllä eletty, mutta ei mihinkään hienosteluun tms. ole rahaa laitettu. Itselle en edes muista koska olen vaatteita ostanut, saati kampaajalla käynyt. Asunto on kaupunkimme halvimmalta alueelta, eikä autollakaan oikein kehua voi.

Rahat meillä uppoaa teineihin ja heidän harrastuksiinsa. Mitään luksusta nekään ei ole, mutta parhaani yritän, että tässä kulutusyhteiskunnassa pysyisivät edes jotenkin kärryllä. Eli puhelimet yms. on edes tältä vuosikymmenenltä.

Ja matkustelu.. Siihen saa uppoamaan satoja euroja, vaikka asuisi vaatimattomasti ja kävisi vain edullisissa maissa.

Meillä kun ei olisi oikeasti varaa mennä mihinkään.. Tulojen ja menojen erotus on 20€/kk.

 

Mulla on niin hyvät lähtökohdat, ettei ikinä tarvitse ottaa lainaa. Me rakennamme juuri omakotitaloa, johon olemme budjetoineet 250t. Tontti oli jo omasta takaa. Nettotulomme ovat yli 7000e kuukaudessa, joten olisimme hyvin voineet ottaa myös lainaa ja rakentaa vielä prameamman talon. Talomme tulee olemaan 128 neliöinen ihan tavallinen perusnätti puutalo. 100t lainan olisimme maksaneet äkkiä pois ja olisimme huoletta voineet laittaa taloon 100t enemmän. Autotallin rakennamme myöhemmin. Sitten kun talo on valmis ja katsomme rahatilanteen uudelleen. Emme halua ottaa lainaa. Tämä on toki mielipideasia ja en väitä, että meidän tapamme elää on se ainut oikea.
Me koemme järkevämmäksi elää ilman lainoja, koska siihen on mahdollisuus.

Meillä olisi itseasiassa ollut käteistäkin yli 80t enemmän taloon, mutta niillä rahoilla ostettiin sijoitusasunto keskeiseltä sijainnilta.
Palkastamme laitamme mieluummin rahaa lapselle, sijoituksiin ja matkusteluun, kuin talolainaan.

Meillä on varaa ostaa käteisellä perusautot, joten ajan ennemmin sillä pienellä cityautollani ja ostan kivoja vaatteita, kuin maksan autolainaa bemarista.

Valintakysymyksiä. Näin meillä. Toisin teillä.

 

Olemme eläneet tosi nuukasti. Niin omat kuin lastenkin vaatteet ym. tarvikkeet kierrätyksestä ja kirppareilta. Ostimme vanhan talon, jota vähän rempattu, astianpesukone ja liesikin ostettiin käytettynä. Haluamme asuntolainasta mahdollisimman pian eroon. Tuttavaperheemme ostaa kaikki osamaksulla, jopa lasten vaatteet. Pitää olla Reimaa ja joka lapselle uudet kalliit Emmaljungat. Olemme niin erilaisia, tunnen kyllä joskus pientä kateutta, kun heillä on kaikki niin hienoa. Mutta tunnen olevamme onnellisia, jotenkin erilailla kuin em. tuttavaperhe.

 

Duunarin leipä on tiukassa

Me ei olle hienosteltu. Mutta todettu, että lähtökohtien pitää olla hyvät tai tulojen suuret, mieluten molempia. Meillä kahdella työläisperheen lapsella, jotka itsekin duunareita ei paljon mahkuja ole.
Meillä on vain yksi auto. Ihan tavallinen pirssi. Me olemme ostaneet talon, mutta tämä on vuonna -84 rakennettu tavallinen tiiltalo suurilta osin edelleen kasari- ja ysärikuosissa. Tilaa toki on. Lainaa voimme maksaa ihan hyvin, mutta erät toki tulojen mukaan.

Ei meillä tule koskaan olemaan oikeasti varaa mihinkään hienoon. Meillä ei ole varaa ostaa lapsille opiskelijayksiötä tai mulla ei ole ikinä varaa merkkilaukkuihin.

Olen silti onnellinen ja elämme varojemme mukaan.

 

Huoh.. myönnän Mä ostan lapsille liian kalliita vaatteita. Se on järjetöntä, että mä laitan ennemmin 200e kuukaudessa lapsen Gantiin ja Ticketiin, kuin laittaisin saman summan säästöön. Meillä voisi oikeasti olla ihan hyvin säästöjä ilman mun lastenvaatefriikkeyttäni. Osittain haen kyllä huomiota. Mulla ei ole korkeaa koulutusta, hyvätuloista miestä, rikasta sukua tms.
Näyttämisen halu on kova. Voin mä sen suoraan netissä myöntään anonyymisti.
Argh..ärsyttää itseni taas

 

Sinänsä surullista, että joku ostaa huomiota ja hyväksyntää ulkoisilla merkeillä tavoitteena ehkä tehdä luokkanousu. Mutta näyttäminen menee hukkaan, sillä ulkoisilla statusasioilla näyttää vain vertaisilleen.

 

[QUOTE="vieras";28245902]Sinänsä surullista, että joku ostaa huomiota ja hyväksyntää ulkoisilla merkeillä tavoitteena ehkä tehdä luokkanousu. Mutta näyttäminen menee hukkaan, sillä ulkoisilla statusasioilla näyttää vain vertaisilleen.[/QUOTE]

Juuri näin. Amen.