Mä olen lähiaikoina huomannut, että osa monta lasta "tekevistä" ei ajattele asiaa kovin pitkälle...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
En tiedä ovatko harvinaisia poikkeuksia sitten vai onko yleisempääkin ainakin matalammin koulutetun väen keskuudessa, mutta...

Mulle tällä hetkellä muutamakin tuttava valittaa miten raskasta on kun on niin monta lasta ja miten työnteostakaan ei tule mitään kun aina on joku sairaana ja mikä hirveä rumba on iltaisin ja miten heidän lapsilla ei todellakaan olis varaa harrastaa mitään kallista ja miten puhki ja hajalla sitä itse koko ajan on. Nämä on sellaisia, joiden nuorinkin lapsi on vähintään jo leikki-ikäinen.

Ja taustasta sen verran, että lasten "hankintavaiheessa" puhelivat, miten ovat perhekeskeisiä ja työelämään ei ole mikään kiire ja miten nauttivat leppoisasta kotiarjesta kovasti. Ne näistä, jotka lasten syntymien välillä jossain vaiheessa töissä hetken olivat, niin töissä ollessaan valittivat kovasti miten rankkaa on töissä käydä ja ei yhtään heidän juttu vaan kaipaavat kotiin. On niin ikävä antoisaa kotielämää lasten kanssa. No pianpa olivatkin taas raskaana ja kotona.

Mutta kun ikää on jo 40v tms (osalla kyllä vähemmänkin) ja lapset isoja ja lapsilla paljon kuluja ja rahaa tarvittaisiin niin siinäpä sitä sit ollaan. Moni on rahavaikeuksissa, elää suorastaan köyhyydessä, koska eivätpä miehensäkään mitään varakkaita ole! Älyttömän rankkaa on yhdistää työ ja siihen päälle monen lapsen läksyt, pyykit, huomioiminen jne.

Moni heistä onkin masentunut ja väsynyt taakkansa alla. Yhdellä on mieskin lähtenyt...

Sitä vaan voisi miettiä siinä vaiheessa kun niitä lapsia "pukkaa", että mitä se elämä tulee olemaan 5-10-15 vuoden päästä, sitten kun ei enää olekaan kotiäitinä.
 
Mistä kukaan voi tietää, mitä elämä tulee olemaan 5-10-15 vuoden kuluttua?

Jos joku olisi mulle 10 vuotta sitten sanonut, että elämäni tulee olemaan tällaista, mitä se nyt on, olisin nauranut paskaista naurua ja todennut, että ei voi mitenkään pitää paikkaansa. Ei ikinä, koskaan, eikä milloinkaan. Mutta tässä sitä nyt kuitenkin sitten ollaan.

Enkä olisi vielä 5 vuottakaan sitten tiennyt, että tilanteeni tulee 5 vuoden kuluttua olemaan tämä. En, vaikka olin tuolloin miettinyt asiat mielestäni hyvinkin loppuun saakka.

Tietyssä määrin elämää voi vähän suunnitella, mutta aika usein saa huomata, ettei elämä mennytkään suunnitelmien mukaan. Enkä puhu nyt vain itsestäni, vaan myös lähipiiristäni. Hyvin moni heistä elää nyt tilanteessa, johon eivät olisi itseään osanneet kuvitella niin hyvässä, kuin pahassakin.

Vaikka kuinka yritän, en osaa ajatella minkälaista elämäni tulee olemaan 5 vuoden kuluttua, kun en ole enää kotiäitinä. En, vaikka olen jo kertaalleen elänyt sellaista elämää, että olen lapsiperheen työssäkäyvä äiti, joka yhdistää työn, lastenhoidon, kodinhoidon jne. On mulla joku suuntaa antava haju siitä, mitä se mahdollisesti voisi olla, mutta ei sitä kovinkaan varmaksi tiedoksi voi sanoa.

Ja mitä siihen taloudelliseen toimeentuloon tulee, niin todennäköisesti se on parempi siinä kohtaa, kun lapset ovat jo isoja ja olen työelämässä. Nyt tuloni ovat kotihoidontuki (jotain 300€?) ja palkkatöissä ollessani tienaan kuitenkin moninkertaisesti. Tuskin siis elämme tuolloin köyhyydessä. Vaan mistä sitäkään koskaan tietää. Kun tulevaisuutta ei voi ennustaa.
 
Viimeksi muokattu:
No itse voin sanoa, että en minäkään ajatellut asiaa kovin pitkälle, kun lapsia "tein", vaikka minulla ei olekaan kuin kaksi lasta. Monet noista mainitsemistasi valituksen aiheista pätee kyllä minuunkin :ashamed:
 
Itse olen aika pessimisti ja ajattele juurikin noita pelkkiä pahoja ja rankkoja asioita/aikoja joka siitä lastensaamisesta koituu. Sen takia en oikein uskalla alkaa tosissaan lapsentekoa suunnittelemaan, vaikka vauvakuume onkin aivan mahdoton.

Pitäisi vain repäistä, kyllähän muutkin on sen huonon ajan selvinnyt joten kuten, joten miksi en minä ja minun mies? Tosin pahasti näyttää nyt siltä, että tulee olemaan talolaina ja opiskelua JA työntekoa niinä aikoin ku esikoinen tupsahtaa maailmaan, ellen sitten odota siihen asti ku olen yli 3kymppinen. Vaikeaa, niin vaikeaa.
 
Ja mitä siihen taloudelliseen toimeentuloon tulee, niin todennäköisesti se on parempi siinä kohtaa, kun lapset ovat jo isoja ja olen työelämässä. Nyt tuloni ovat kotihoidontuki (jotain 300€?) ja palkkatöissä ollessani tienaan kuitenkin moninkertaisesti. Tuskin siis elämme tuolloin köyhyydessä. Vaan mistä sitäkään koskaan tietää. Kun tulevaisuutta ei voi ennustaa.

Tää on aika yleinen harha. Kotona ollessa kun on rahallisesti tiukkaa, ajattelee kaiken helpottavan sitten kun menee töihin. Mutta sitten onkin parin lapsen hoitomaksut, ip-kerhomaksua, isommaksi kasvaneiden lasten harrastusmaksuja, 2-asteella opiskelevien koulukirjamaksut, työmatkakulut jne. Kummasti sitä ei sitten elelläkään mukavan leveästi "moninkertaisilla tuloilla" vaan useamman lapsen kanssa esim. lähihoitaja-tason ammatissa työskentelevän äidin ja esim. asentajaisän perheissä ollaan melkeinpä pulassa!
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
[QUOTE="vieras";28211326]Tää on aika yleinen harha. Kotona ollessa kun on rahallisesti tiukkaa, ajattelee kaiken helpottavan sitten kun menee töihin. Mutta sitten onkin parin lapsen hoitomaksut, ip-kerhomaksua, isommaksi kasvaneiden lasten harrastusmaksuja, 2-asteella opiskelevien koulukirjamaksut, työmatkakulut jne. Kummasti sitä ei sitten elelläkään mukavan leveästi "moninkertaisilla tuloilla" vaan useamman lapsen kanssa esim. lähihoitaja-tason ammatissa työskentelevän äidin ja esim. asentajaisän perheissä ollaan melkeinpä pulassa![/QUOTE]

Lisäys: Monilla on esim. asuntolainan lyhennys jäissä kotihoidon ajan, mutta kun palaavat töihin, lankeaa sekin taas maksettavaksi. Samoin vuokra-asujien asumistuki loppuu!
 
Nojaa. On se jonkinmoista tyhmyyttä tehdä liuta lapsia ja kuvitella että jossain vaiheessa olisi omaa aikaa.

6 lasta perheessä vuoden tai kahden ikäeroilla niin kyllä siinä vanhemmat on aikas monta vuotta täysin kiinni pienissään. Eikä tilannetta helpota kouluunlähtökään, silti on osa pienistä vietävä tarhaan ja muutama pyörii kotonakin äidin helmoissa.

Tarvitaan isoa asuntoa, isompaa autoa, turvaistuimia, rattaita. Vaatteita, leluja ja harrastusvälineitä. Eikä tuollaista määrää lapsia ihan helpolla saa yökylään samaan osoitteeseen.

Mutta onneksi sitä saa kiljua minkä jaksaa ettei yhteiskunta ja naapurit auta vaikka itse ollaan soppa keitetty.
 
Olen samaa tässä miettinyt. Omassa kaveripiirissä tällä hetkellä puolet raskaana,yksi näistä pariskunnista on sellainen jolla asiat paremmin eli on hankittu hyvät ammatit ym. Talous kunnossa ja lapsi on kovasti odotettu. Näissä muissa tapauksissa en voi kuin ihmetellä miksi puolivahingossa hankitaan lisää lapsia kun edellisten kanaalin on jo tiukkaa. Eli parisuhde päin persettä ( tehdään lapsi jos se auttaisi) ei hankittu mitään koulutusta( hankitaan lisää lapsia niin ei tarvi miettiä sitäkään) rahat on ihan loppu hyvä jos ruokaan riittää. Asutaan vuokralla jossin kaksiossa missä asuu 5 henkeä koska ei varaa isompaan ym. En vaan tajua mikä todellisuudenpakokeino toi lisääntyminen liukuhihnalta on? Joskus se todellisuus kuitenkin tulee vastaan.
 
Joo jännästi sitä on vähintään yhtä persaukinen nyt ku oli kotihoidontuella. Lapsiin menee hirveesti rahaa ja mitä isompi lapsi sen enempi menee..

Iteki ku seuraan monilapsisia kaveriperheitä (4-8 lasta perheessä) ni vähän sitä ihmettelee et mitä. Eriasia, jos ei edes haaveile kohtuullisesta toimeentulosta ja omasta ajasta jne, mut että yhelläki kaverilla oli niin raskasta jo kahden kanssa, mutta töihin paluu uhkas joten kolmas pyörähti tiskille ja kolmatta odotellessa sano et häntä huolettaa ettei saa neljättä lasta. Niinku mitä vittua? Ku oli jo NIIIIIIN tiukkaa, raskasta ja uuvuttavaa ku oli 2, joten kuvitteleeko sen helpottuvan?
 
[QUOTE="vieras";28211326]Tää on aika yleinen harha. Kotona ollessa kun on rahallisesti tiukkaa, ajattelee kaiken helpottavan sitten kun menee töihin. Mutta sitten onkin parin lapsen hoitomaksut, ip-kerhomaksua, isommaksi kasvaneiden lasten harrastusmaksuja, 2-asteella opiskelevien koulukirjamaksut, työmatkakulut jne. Kummasti sitä ei sitten elelläkään mukavan leveästi "moninkertaisilla tuloilla" vaan useamman lapsen kanssa esim. lähihoitaja-tason ammatissa työskentelevän äidin ja esim. asentajaisän perheissä ollaan melkeinpä pulassa![/QUOTE]

Toki jollakin voi olla kuvailemasi kaltainen tilanne, mutta ei tuo mikään kovin tyypillinen tilanne ole, jos otetaan huomioon se, että suomessa keskimääräinen lapsiluku on vissiin sen 1,7 lasta. Ja tuossa sinun kuviossasi niitä lapsia on sitten jo melko paljon enemmän (pari pk-ikäistä, isompia joilla harrastusmaksut ja ip-maksut ja vielä 2-asteellakin opiskelevia...melkoinen suurperhe!). Mutta toki näin siis voi jonkun kohdalla olla.

Mutta voi olla toisinkin.

Meillä ei tule milloinkaan olemaan kahta lasta samaan aikaan päiväkodissa, vaikka lapsia on neljä. Eli meille ei myöskään tule maksettavaksi kahden lapsen päivähoitomaksuja samaan aikaan. Ip-kerhon palveluja emme todennäköisesti tule tarvitsemaan, koska työaikamme ja työpaikkamme ovat joustavia.

Ja jos nyt ajatellaan tuota esimerkkiperhettä, jossa on melkosen monta lasta, joista kaksi pk-ikäisiä, niin tuskin siine perheessä ihan hirmu suuret pk-maksut on, jos vanhemmat ovat lähäri-palkkatasolla. Eli he saavat maksuista huojennusta.

Meillä on jo nyt isommaksi kasvanut lapsi ja ainakin toistaiseksi hänen harrastusmaksunsa ovat koko perheen pienimmät. Eli ei sekään ole aivan koko totuus, että isommalla lapsella on automaattisesti kalliit harrastukset. Mutta voi toki olla.

Koulukirjamaksuja meidän perheeseemme todennäköisesti tulee paljon, koska lapsiakin on paljon. Mutta tuskin ne kirjamaksutkaan meitä nyt sentään vararikkoon vie.

Työmatkakulut toki tulevat, mutta kyllä ne tulot kuitenkin niin paljon nousevat, että niihinkin on varaa.

[QUOTE="vieras";28211332]Lisäys: Monilla on esim. asuntolainan lyhennys jäissä kotihoidon ajan, mutta kun palaavat töihin, lankeaa sekin taas maksettavaksi. Samoin vuokra-asujien asumistuki loppuu![/QUOTE]

Osa maksaa asuntolainaa myös kotihoidontuella ollessaan. Eivätkä kaikki vuokralla-asujat saa kotihoidontuella ollessaan asumistukea. Mekin maksamma asumisestamme tismalleen saman summan, olen sitten töissä, tai kotona.

Kyllä nuo sinun esimerkkisi saattavat jonkun kohdalla pitää paikkaansa. Ja jollakulla voi tilanne olla vielä tuotakin huonompi. Mutta en silti lähtisi väittämään yleiseksi harhaksi sitä, että töissä ollessa rahaa on käytettävissä enemmän, kuin kotihoidontuella. Kyllä se yleensä niin ihan oikeastikin menee.
 
Viimeksi muokattu:
Ensinnäkin meillä isoin pudotus oli äitiyspäivärahalta kodinhoitotuelle. Kodinhoitotuen loppunen ei tuntunut enää miltään. Vaikka moni sitä ihmetteli et miten voin olla kotona. Joo on se 300 e/kk rahaa mutta sen saa suht helpolla säästettyä.
Meillä lapset harrastaa halpoja/ilmaisia harrastuksia. 2 isointa ovat viikonloppuisin/lomilla töissä 14 vuotiaasta alkaen. eli tienaavat omat rahansa omiin menoihin. Esim mopoon ja mopokorttiin. Ruoan vaatteet ym perusjutut saa toki meiltä.

Rankkaa on ollut välillä ja on edelleen. Meillä kuudesta lapsesta yksi enää alle kouluikäinen mutta silti tää kodin ja lasten hoitaminen käy kyllä ihan työstä. Toisaalta mies yrittäjä ja tekee pitkää päivää. Ei voi edes ajatella että minäkin olisin sitten vuorotöissä. Täällä työpaikat kiven alla joten sekin yksi ongelma. Hoitoalalle pääsis muttei ole minun hommaa. Miehen firmassa käyn n 20 tuntia kuussa.

Elämä on valintoja täynnä. Eli vaikka välillä on rahallisesti tiukkaa ja henkisesti raskasta niin ei tätä silti muuhun vaihtais. Ja kyllä ite haaveilen että kun nuorinkin on sen 10 v niin elämä on jo helpompaa.
Toisaalta haluaisin sitten olla lapsille tukena kun perustavat omia perheitä kun tietää mitä se on jos ei ole sitä mummolaan mihin lapset voi vain mennä ja olla. .
 
meillä on viisi lasta ja asuntolaina on maksettu, ikää vajaa 40 v. harrastusvälineet (sukset, luistimet yms) kiertää, ei niihin niin paljon rahaa mene. vaatteita saa kirpparilta pienille, teineille kaupasta, mutta kun opettaa alusta asti hankkimaan laadukasta ja vain tarpeeseen, ei ne kamalia maksa. minä olen ollut kh-tuella vuosia ja sitä ennen minimiäitiysrahalla. ulkomailla ei käydä (ei tykätä), mutta kotimaassa matkustellaan ja elämä on mallillaan. elkäähän yleistäkö. aikaa riittää kaikille lapsille, kun vähän järkeistää menoja ja meillä molemmat vanhemmatkin harrastavat.
 
Jos teillä menee kaikki lapset vaikka lukioon niin aika varmuudella samat kirjat menee melkein kaikille lapsille koko lukion ajan :)

Nehän vaihtuu vähän väliä. Itse kun kävin lukion, niin ekana vuonna ostettu kirja vaihtui viimeistään lukion päättyessä. Tai kirjasarja saattoi vaihtua kesken kaiken vaikka oli luvattu ettei vaihdu jne. Muutama isompi kirja säilyi koko lukion ja on vieläkin varmaan käytössä.

Että turha haaveilla samojen kirjojen käytöstä kaikilla!
 
"2 isointa ovat viikonloppuisin/lomilla töissä 14 vuotiaasta alkaen. eli tienaavat omat rahansa omiin menoihin. Esim mopoon ja mopokorttiin. Ruoan vaatteet ym perusjutut saa toki meiltä."

Lapsille löytyy työtä mutta äipälle ei? Hyi. Mä en haluaisi, että mun lapset joutus noun nuorena alkaa käydä koulun lisäksi töissä jos haluaa muutaki ku ruokaa ja vaatteita. :( Koulut kunnolla, viikonloput ja lomat levätään. Sitä työtä ehtii,joutuu ja saa tehdä ihan riittämiin aikuisenakin. Ellei sit sika syitä keksi, millon maa jäässä, millon kärsä kipeenä.
 
Nehän vaihtuu vähän väliä. Itse kun kävin lukion, niin ekana vuonna ostettu kirja vaihtui viimeistään lukion päättyessä. Tai kirjasarja saattoi vaihtua kesken kaiken vaikka oli luvattu ettei vaihdu jne. Muutama isompi kirja säilyi koko lukion ja on vieläkin varmaan käytössä.

Että turha haaveilla samojen kirjojen käytöstä kaikilla!

Meillä on näitä pieniä tässä vuoden ikäerolla, joten todennäköisesti ainakin jokunen kirja pysyy samana, kuin vuotta aiemmin. Mutta voihan se olla, etteivät mene molemmat lukioon, aika näyttää.
 
Nehän vaihtuu vähän väliä. Itse kun kävin lukion, niin ekana vuonna ostettu kirja vaihtui viimeistään lukion päättyessä. Tai kirjasarja saattoi vaihtua kesken kaiken vaikka oli luvattu ettei vaihdu jne. Muutama isompi kirja säilyi koko lukion ja on vieläkin varmaan käytössä.

Että turha haaveilla samojen kirjojen käytöstä kaikilla!

Se on, kun puhutaan paljon kirjojen kierättämisestä yms. Mutta annas olla jos haluat säilyttää kirjat niin kauan että ehdit niillä kerrata vielä kirjotuksiin ja mahdollisiin pääsykokeisiin. Tämän jälkeen kun menet myymään, niin eihän niistä mitään saa kun kaikkialla todetaan että nähän on jo vanhoja.

Meillä on pikkusiskon kanssa ikäeroa 3-vuotta, tais olla 2 kirjaa mitä pystyttiin yhdessä käyttämään. Kaikki muut vaihtu. Joten kyllä sen saa varata, että kaikille lapsille joutuu hankkimaan oman setin niitä kirjoja.
 
Meillä on vain yksi lapsi juurikin tuosta syystä. Mitään pakkoa ei ole putkauttaa enempää lapsia tähän maailmaan.

Onhan se ihanaa joo, se vauva-aika. Mutta minä ajattelen järjellä , enkä ole vain vauvantekokone, niinkuin moni muu. Tuntuu että kukaan ei ajattele tulevaisuutta tai omaa jaksamistaa, ollaan vaan koukussa siihen lapsen pienenä olon ihanuuteen ja tehdään omasta tylsistymisestä johtuen lisää vauvoja. Ei todellakaan mietitä onko varaa ja energiaa KASVATTAA niitä lapsia. Nehän on helppo törkätä puoli ilmaiseen päivähoitoon heti kun alkaa itseään kyllästyttää.
 
on koko ajan säästetty rahaa lapsille,pieniä summia mutta kyllä niillä sitten jonkun mopukortin/autokoulun7kielikurssin kustantaa.lapsia 4kpl ja minä oon ollu lähnnä kotosalla.Ehkä vielä viideskin joskus=)Käytetään mll hoitajia ja isovanhemmat ottaa katraan myös hoitoon.Ensi kesänä ovat viikon koko sakki minun vanhemmilla,joten sitä parisuhdeaikaakin on.
Elokuulla menen osa-aikatöihin ainakin hetkeksi.Kokopäivätöitä en halua,koska on sitten aikaa hoitaa lastenkin asioita enenmän=)En halua että lapset joutuu töihin nuorena..toki kun on niitä parin viikon kesätyöpätkiä mitä kaupunki tarjoaa,niin teini saa mennä jos haluaa=)Kaikilla lapsilla on harrastus..paitsi kupuksella 2-vuotta..sille riittää perheen yhteiset tekemiset.Joka viikko käydään uimassa koko sakki,ja hiihdetään,pulkkaillaan,luistellaan ja puistoillaan.Hyvin pärjätään
 
Alkuperäinen kirjoittaja perse ylös!;28211860:
"2 isointa ovat viikonloppuisin/lomilla töissä 14 vuotiaasta alkaen. eli tienaavat omat rahansa omiin menoihin. Esim mopoon ja mopokorttiin. Ruoan vaatteet ym perusjutut saa toki meiltä."

Lapsille löytyy työtä mutta äipälle ei? Hyi. Mä en haluaisi, että mun lapset joutus noun nuorena alkaa käydä koulun lisäksi töissä jos haluaa muutaki ku ruokaa ja vaatteita. :( Koulut kunnolla, viikonloput ja lomat levätään. Sitä työtä ehtii,joutuu ja saa tehdä ihan riittämiin aikuisenakin. Ellei sit sika syitä keksi, millon maa jäässä, millon kärsä kipeenä.

Nojuu.. itse tuollaisessa tilanteessa kasvaneena voin sanoa, että taloudellinen puoli ok aina ollut, oppinut pienelläkin pärjäämään ja raha-asioiden hallinta kaikenkaikkiaan ollut kunnos jo pennusta pitäen. Kun täytti 14 ja joutui heti siitä lehtiä jakamaan, kaikki tulevat lomat siivoamaan, puistotöihin jne ni ei paljon ole mikään elämässä hätkäyttänyt.

Peruskoulu meni kiitettävillä, muita nroita ei hyväksytty ja opiskelut piti kustantaa pääosin itse. Täti ja mummo muutamia kirjoja ostivat, SALAA.
Perusruokaa sai ja katon pään päälle pari vuotta, mutta jouduin maksamaan ns.vuokraa vanhemmille jo 16-vuotta täytettyäni. Mitään herkkua ei saanut jos ei itse ostanut.
Ei lapset kasvaessaan ihmeitä maksa, jos ei rupea maksamaan. Ei tule pullamössöä. Tosin ehk liiankin kovaksi voi muuttua, kun pistetään pärjäämään. ( esim. kyllä muuten suksi luisti, kun piti saada voitto jotta sai esim.uudet urheilukamppeet..) Perheessä ei ollut raha-ongelmia päinvastoin.. mutta lapsissa se ei näkynyt.

Äitini päätti näin. Ja hän todellakin "makas takamus homeessa" kotona, kun olihan niitä lapsia tekemässä kotityöt. Vielä tänäkin päivänä muistaa paasata miten rankkaa hänellä oli.. nauttii suurehkoa leskeneläkettä ja edes kortilla lapsenlapsiaan ei muista. Joten mitäpä sitä miettimään paljon lapset maksaa tulevaisuudessa.. Arvatkaa vaan onko toisenlainen toimintamalli tullut omia lapsiaan kohtaan kaikilla sisaruksilla.. ehkä tulee liikaakin tehtyä lasten eteen, kun lapsuusmuistot on mitä on :)
 

Yhteistyössä