Kertokaa lapsistanne, joilla on todettu kielellinen erityisvaikeus (ent. dysfasia)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SuzieQ.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

SuzieQ.

Aktiivinen jäsen
06.07.2012
2 158
2
36
Siksi kyselen, että omalla pojalla on epäily tuosta lievänä.

Jos lapsenne ovat jo kouluikäisiä tai peräti aikuisia, olisi kiva kuulla myös miten heillä elämä on muuten sujunut. Ja ovatko olleet päiväkodissa/koulussa integroidussa vai tavallisessa ryhmässä, vai onko ollut oma avustaja?

Vähän huoli tässä päällänsä...
 
Meillä nyt 10v pojalla ei varsinaista dysfasiaa, mutta jonkinsorttinen kielellinen eritysvaikeus. Aloitti pidennetyn oppivelvollisuuden eskari-iässä ns. dysfasialuokassa pienryhmässä ja nyt kolmatta luokkaa edelleen pienryhmässä niin, että matikaa käy ison ryhmän kanssa ja enkkua keskiryhmässä, joka koostuu molempien luokkien oppilaista. Tavoitteena siirtyä vielä alakoulussa normaaliryhmään omaan kouluun.
 
Meillä nyt 10v pojalla ei varsinaista dysfasiaa, mutta jonkinsorttinen kielellinen eritysvaikeus. Aloitti pidennetyn oppivelvollisuuden eskari-iässä ns. dysfasialuokassa pienryhmässä ja nyt kolmatta luokkaa edelleen pienryhmässä niin, että matikaa käy ison ryhmän kanssa ja enkkua keskiryhmässä, joka koostuu molempien luokkien oppilaista. Tavoitteena siirtyä vielä alakoulussa normaaliryhmään omaan kouluun.

Olen googletellessani lukenut että enää ei olisi dysfasia-nimikettä, vaan SLI eli Specific language impairment.

Kielellinen erityisvaikeus - Aivoliitto

Itse tulin ajatelleeksi tuota ihan vasta muutamia kuukausia sitten, vaikka olen kyllä arvellut että puhe-ja ymmärryspuolellakin jotain häikkää olisi. Ja aika pian sitten tulikin pk:sta samansuuntaista viestiä, ja KELTO:lta myös. Ensi kuun alussa KELTO:n ja LTO:n kanssa palaveri, mutta avustajan mahdollisuudesta puhuivat. Neuvolatarkastus ensi kuussa, ja toivon että ainakin puheterapiaan päästään, ollaan käyty 3 krt kontrollissa mutta varsinaista puheterapiaa ei ole vielä aloitettu.

Joo, tuosta pidennetystä oppivelvollisuudesta lastentarhanopettajakin puhui.
 
Meillä keskivaikea, liitännäisoireita lievä aistiyliherkkyys ja hienomotoriikan ongelmat. Pidennetty oppivelvollisuus, on normaaliluokassa ja käy välillä erityisopettajalla. Nämä on kuitenkin kaikki yksilöitä ja kehittyvät omaan tahtiinsa.
 
Meillä keskivaikea, liitännäisoireita lievä aistiyliherkkyys ja hienomotoriikan ongelmat. Pidennetty oppivelvollisuus, on normaaliluokassa ja käy välillä erityisopettajalla. Nämä on kuitenkin kaikki yksilöitä ja kehittyvät omaan tahtiinsa.
Minunkin pojallani lievä aistiyliherkkyys ja hienomotoriikan ongelmia.

Miten sinun lapsellasi nämä ilmenivät? Minun pojallani aistiyliherkkyys ilmenee toistaiseksi vain ruokailun suhteen siinä onkin monenlaisia ongelmia. Hienomotoriikan ongelmat näkyvät siinä ettei poika osaa piirtää mitään, ei rakentaa legoilla tai tehdä ollenkaan palapelejä. Hahmotuskyvyn ongelmista kertovat käsittääkseni mm. se ettei tunne ollenkaan värejä. Kovasti kyselee minkä värinen joku on, muttei niitä kuitenkaan opi, vaikka ollaan niitä jo pari vuotta opeteltu.
 
Veljelläni on/oli dysfasia diagnoosi, hän on nykyisin 20-vuotias ja opiskelee ammattikoulussa. Hän sai diagnoosin muistaakseni nelivuotiaana, tuossa iässä hän puhui erittäin epäselvästi ja käytti omia sanoja esim. traktori oli kakprum. Hän on käynyt normaalin koulun (saanut toki tukiopetusta ja käynyt puheterapeutilla). Ensimmäisen luokan aikana puheessa tapahtui suuri harppaus ja nykyisin hän puhuu erittäin sujuvasti. Keskittymisvaiheuksia hänellä on ollut aina, ja kävi 10.luokan.
 
Hyvällä kaverillani on dysfasia, kävi erityiskoulua, mukautetulla oppimis suunnitelmalla (minua vuotta vanhempi ja muistan kun itse oli yläasteen juuri aloittanut ja kaverilla äidinkielessä kolmasluokan kirja jne)

Lopulta kävi tavallisen amiksen, nykyään ei pahemmin huomaa eroa, mm.. puhekulkee hyvin ei "hae" samalla tavalla sanoja kuin lapsena/nuorena, tekstiviestit on ymmärrettäviä joskin edelleen lausemuodot ja kirjoitusasu ei päätä hipovia, ja lukee sujuvasti matopurkista maitopurkin. :) Mutta elämässään pärjännyt hyvin näinkin. :)
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
Mulla 7vuotias ekaluokkalainen, jolla puheen tuottamisen ja ymmärtämisen vaikeus. Koulun aloitti normaalisti viime syksynä (poika syntynyt marraskuussa). Tavaluokalla ja nyt ei ole vielä tarvinnut tukiopetusta. Tosin, menossa toisella luokalla neuropsykologiseen kuntoutukseen.

Viime keväänä olivat vielä kaikki vaihtoehdot auki, niin eskarin kertaus kun eritysluokkakin. Loppujen lopuksi päätyimme kuitenkin tavalliselle luokalle ja ainakaan nyt en ole vielä katunut päätöstä. Pojan puhe on kehittynyt nyt huimasti tämän ensimmäisen luokan aikana. Hän käy viikkotain puheteraappiassa, käynyt jo monta vuotta.
 
Meidän poika nyt 9 v. täyttää kesällä 10 v. Todettiin vissiinki lievä dysfasia, eihän sitä aina tiedä miten sitten menee, kun joku todetaan. Lapset yksilöllisiä.Oli silloin 4 v ja kävi foniatrilla ja muistaakseni neurologilla. Puhe oli tosi epäselvää. Viisi vuotiaanaki vain me vanhemmat lähinnä ymmärrettiin häntä. Sai 4v.asti koko ajan puheterapiaa. Mutta niinpä tuo oppi puhumaan ja ekaluokalle mentäessä puhe selvää r ja s oppi ennen kouluun menoa. Koulussa äidinkielessä saanut tukiopetusta, mutta ihan kivasti kuiten pärjännyt. Ope oli huolissaan kun kolmosella englanti alkoi, mutta siinäkin pärjänny kekskinkertaisesti. Eli ennuste voi olla ihan hyväkin vaikka lähtökohta pelottaa. Muita häiriöitä ei tähän liittynyt mun muistaakseni. Ehkä se että tekee asioita tosi nopeasti, on aina ollut nopea liikkeinen. Mutta ei tarkkaavaisuushäiriöitä, keskittymiskyvyttömyyttä. on open mukaan menossa mukana luokassa ja tottelevainen. Hieno poika kasvanut, lähtökohta mietitytti silloin kans.
 
Meidän poika nyt 9 v. täyttää kesällä 10 v. Todettiin vissiinki lievä dysfasia, eihän sitä aina tiedä miten sitten menee, kun joku todetaan. Lapset yksilöllisiä.Oli silloin 4 v ja kävi foniatrilla ja muistaakseni neurologilla. Puhe oli tosi epäselvää. Viisi vuotiaanaki vain me vanhemmat lähinnä ymmärrettiin häntä. Sai 4v.asti koko ajan puheterapiaa. Mutta niinpä tuo oppi puhumaan ja ekaluokalle mentäessä puhe selvää r ja s oppi ennen kouluun menoa. Koulussa äidinkielessä saanut tukiopetusta, mutta ihan kivasti kuiten pärjännyt. Ope oli huolissaan kun kolmosella englanti alkoi, mutta siinäkin pärjänny kekskinkertaisesti. Eli ennuste voi olla ihan hyväkin vaikka lähtökohta pelottaa. Muita häiriöitä ei tähän liittynyt mun muistaakseni. Ehkä se että tekee asioita tosi nopeasti, on aina ollut nopea liikkeinen. Mutta ei tarkkaavaisuushäiriöitä, keskittymiskyvyttömyyttä. on open mukaan menossa mukana luokassa ja tottelevainen. Hieno poika kasvanut, lähtökohta mietitytti silloin kans.

Ihana kuulla että on mennyt hyvin.

Oman poikani tulevaisuutta tuon jutun suhteen en tietenkään osaa vielä ennustaa. Mutta joitakin aistiyliherkkyyksiä ja hahmotushäiriö on selvästi.

4.4 on ns. HYVE-keskustelu, jossa on mukana LTO ja KELTO. 11.4 on 4v. neuvola. Sitten varmaan asioita selviää, mm. se tarvitseeko KELTO:n mielestä poikani avustajaa ryhmässä, ja neuvolassa selviää sitten se että mennäänkö tutkimuksiin, ja mitä tukea saadaan, ainakin puheterapiaa, se on jo täysin varmaa, on tuo puhe sen verran huonoa, varsinkaan kertova puhe ei onnistu, ja muutenkin puhe on kyllä reippaasti myöhässä.

Luonteeltaan on oikea pikku hurmuri, nykyään 99% hyväkäytöksinen ja kohtelias, sosiaalinen, tulee kaikkien kanssa toimeen. Olen ajatellut että jos myöhemminkin on hyvä tyyppi, mitä väliä sillä on vaikkei mikään ruuneperi tai ruudinkeksijä olisikaan. Eipä ole isänsäkään, mutta hyvä tyyppi on silti. :heart:
 
Viimeksi muokattu:
dysfasiassa(tai mitä termiä nyt haluaakaan käyttää) on tosiaan aika laaja skaala. eli siis voi olla tosi lievänä ja pahimmillaan hyvin hankala. vaikeuksia kun voi olla tuottamisessa, ymmärtämisessä, molemmissa jne.
ajoissa on kuitenkin asiaan puututtu ja varmasti apua ehtii saada paljon ennen koulun alkua. eskari-vuosi sitten näyttää paljon, sen aikana kouluasia sitten ratkeaa.
se täytyy kyllä sanoa, että teidän kaupungissa on hyvin asiat jos dysfasia lapsi saa avustajan. tai jos avustajan saa kun ei ole edes vielä mitään diagnoosia.
mutta toivotaan että asiat alkavat selvitä ja saatte apua lapselle!
 
dysfasiassa(tai mitä termiä nyt haluaakaan käyttää) on tosiaan aika laaja skaala. eli siis voi olla tosi lievänä ja pahimmillaan hyvin hankala. vaikeuksia kun voi olla tuottamisessa, ymmärtämisessä, molemmissa jne.
ajoissa on kuitenkin asiaan puututtu ja varmasti apua ehtii saada paljon ennen koulun alkua. eskari-vuosi sitten näyttää paljon, sen aikana kouluasia sitten ratkeaa.
se täytyy kyllä sanoa, että teidän kaupungissa on hyvin asiat jos dysfasia lapsi saa avustajan. tai jos avustajan saa kun ei ole edes vielä mitään diagnoosia.
mutta toivotaan että asiat alkavat selvitä ja saatte apua lapselle!

Juuri perjantaita poikani ryhmän lto:lta kysyin, että saakohan avustajan ennen diagnoosia. Kuulemma saa, muttei todennäköisesti vain tälle yhdelle lapselle, vaan koko ryhmälle. Ilmeisesti asiasta jutellaan enemmän hyve-keskustelussa 4.4.

Joo, hirveän vaikeaa tosiaan vielä yhtään koittaa arvella miten paljon pojallani tulee myöhemmin olemaan vaikeuksia. Mutta mitä olen noita luokitteluja lukenut, niin kyllä se mielestäni lievä on, koska pystyy puhumaan ja ymmärtämään riittävästi. Eli puhuu ja ymmärtää lyhyitä, muutaman sanan lauseita, muttei ymmärrän kovin pitkiä ohjeita, eikä itse pysty kovin hyvin tuottamaan kertovaa puhetta, koska sanat saattavat olla väärissä muodoissaan, ja sisällyksen kannalta oleellisia sanoja puuttuu sen verran paljon ettei aina välttämättä ymmärrä pointtia. "Eli tänään lintu paiväkodissa puu oli siellä kovasti melua" saattaa tarkoittaa vaikka että " tänään päiväkodin pihalla puussa istui talitintti joka lauloi tosi kovaa titityy". (siis ihan hatusta heitetty esimerkki) :D Joskus miehen kanssa ymmärretään, joskus menee ohi. Mutta lyhyet lauseet kuten "leikitäänkö äiti yhdessä legoilla?" "Minulla on jano, saisinko vettä" tms. lyhyet lauseet poika lausuu hyvin, eikä enää edes ihan kauhean epäselvästi, vieraatkin jo alkavat saada selvää.

Mutta tosiaan, legoilla leikkiminen on sitä että minä kasaan, ja poika etsii osia, (tosin osaa etsiä tietyn mallisia osia kun näytän kuvasta, eli hyvää hahmotuskykytreeniä) ja minä kasaan, ja palapelejä myöskin tehdään yhdessä niin että minä olen "pääjehuna" ja poika etsii paloja. Ei kyllä ilman ohjausta osaa ollenkaan, eikä ilman ohjausta ala edes leikkimään mitään yleensä, kuin jotain vauhdikasta, tai ihan yleistä kohellusta.

Värejä ei tosiaan tunnista ollenkaan, niitä ollaan treenattu varmaan 2 vuotta ihan päivittäin, tai siis että niistä on ollut puhetta. Pojalle myös luetaan paljon, ja lukemista jaksaa hyvin keskittyä kuunnella. Muutenkin poika jaksaa keskittyä tekemiseensä hyvin, kunhan joku aikuinen vain ohjaa tekemään.

Tietokonetta poika osaa käyttää jo melko hyvin, perusjutut. Ei anneta vapaasti käyttää konetta mutta yhdessä pelaamme jotain kehittäviä pelejä tms., joita pääasiassa lainaamme kirjastoista. Angry Birdsiä myös osaa pelata, mutta ei koskaan niin kauaa että sitä tarvitsisi rajoittaa, eli ei juutu koneelle. Itse tosin juutun, varsinkin yömyöhällä kun pitäisi mennä nukkumaan...:D

En ole koskaan kuullut että kukaan lapsi olisi kiusannut poikaani huonosta puheesta, eivätkä ole päiväkodissakaan kuulleet. se voi johtua ehkä siitä että toisten lasten kanssa pärjää aika pitkälti niillä muutaman sanan lauseilla. Ja pojan sosiaalinen ja valoisa luonne auttaa myöskin aika paljon muiden lasten kanssa toimimisessa.

Luulen myös, että koko tulee myös aika tehokkaasti ainakin vähentämään kiusaamista tulevaisuudessa-hän tulee varmaankin olemaan aina luokan pisimpiä lapsia. Nyht 3 v. 10 kk ikäisenä on jo mennyt 110 cm rikki hiljattain, ja painoa on parinkymmenen kilon verran, uskon että sellainen lähelle 190-senttinen roteva harteikas viikinki tosta kehkeytyy, lapsenkasvoinen sellainen. :heart:
 
Viimeksi muokattu:
ok, eli ovat saamassa ryhmään lisää 1 työntekijän, ryhmäavustaja nimikkeellä. sekin täällä meillä päin aika tiukassa. henkilökohtaisia avustajia lähinnä liikuntarajoitteisilla ja tarkkaa lääkitystä/valvontaa tms. tarvitsevilla. ja siis työskentelen ns. erityispäiväkodissa, jossa on integroituja erityisryhmiä.
kuulostaa kyllä hienolta miten paljon tuet lasta ja touhuat hänen kanssaan, siis juuri noita hänelle vaikeitakin asioita. se on tosi tärkeetä!! ja en tosiaan tarkoita että "opettaa" pitää koko ajan lasta, mutta leikin ja muun touhuilun varjolla treenata vaikeita asioita. valitettavan monen lapsen kanssa kun näin ei tehdä vaikka paljon pulmia on :(
oman toiminnan ohjauksen vaikeutta saattaa myös lapsellasi olla, siihen viittaisi tuo että ei itse pysty aloittamaan leikkejä tai muita touhuja.
ja se täytyy ainakin meidän pk:sta sanoa, että erilaisia lapsia ei meillä kiusata(sen enempää kun mitä lapset muutenkin nahistelee). meillä kaikki lapset tottuvat erilaisuuteen, kun talossa on aina monenlaisia lapsia. välillä ihan itsekin ihmettelen että miten hyvin lapset ymmärtävät toisiaan vaikka toisella olisi millaisia pulmia puheessa :)
 
Meillä poika sai 3,5 vuotiaana diagnoosin keskivaikea tai vaikea kielellinen erityisvaikeus. Muuttui vuosi tästä puheen tuoton puolelle kohdistuvaksi vaikeudeksi. Ymmärtämisen puolella on kyllä myös jotain. Poika alkoi pikkuhiljaa puhelemaan vähän diagnoosin jälkeen ja 4v tuli jo lyhyitä sähkösanomatyyppisiä lauseita.

Mutta siis millainen poika on - todella kiltti ja kuuliainen. Kirkui paljon pieneä ennen 3v. Todella rytmillinen ja helppo lapsi. Nukkunut 1kk lähtien yöt heräämättä ja päiväunet 4v asti aina. Ei ole koskaan tarttenu mitään nukutuskikkoja vaan nukahtanu helposti kun sänkyyn on laittanu. Olen miettinyt että tämä on varmasti johtunut siitä että on kuormittunut niin paljon kaikesta ympärillä olevasta/tapahtuvasta erityisyydestään johtuen. 6kk - 1v oli ongelmia karkeissa ruuissa, panttasi niitä mielellään vain suussaan. Myöhemmin kuitenkin ruokailut sujuneet mutta usein ei halua ruokaa lämpimänä jos saa päättää. Ei pitänyt vauvana kylvystä, ja vieläkin (nyt 5v) ei tykkää että päähän suihkutetaan vettä. Eli aistiyliherkkyyttä on, sen huomaa juuri syömisessä ja kylvyssä. Muuten tykkää nykyisin hirveästi uimisesta ja vedestä. Kaikki taidot on tullu vähän viiveellä. Kävelemään oppi mm. 14-15 kk iässä. On kontannut. Myös matkiminen, esim. vilkuttaminen tai päristely vauvana/taaperona yms. on ollut puutteelista mielestäni kun vertaan muihin lapsiimme. Ei ole lähtenyt oikein mallintamaan. Poika on ollut aika ilmeetön aina, nyt mielestäni ilo ja harmitus näkyy jo selvemmin, mutta siis on ollut välillä vaikea lukea lapsesta millä tuulella hän on. On muutenkin persoonaltaan sellainen kaikki käy -tyyppi. Mitään hirveitä uhmia ei ole koskaan ollut, ja se on myös hämmästyttänyt meitä. Arka kokeilemaan uusia juttuja, kuten oli esim. potkupyörän tai keinumisen kanssa. Luulen että tämä taas johtuu motorisesta kömpelyydestä, mikä ei ole kuitenkaan hänellä silmiin pistävää, mutta luulen että hänen on osin vaikea hahmottaa kehoaan ja tämä voi juuri ilmetä näin. Liikkuminen on ehkä vähän jäykemmän oloista kun vertaa sitä muihin lapsiimme. Siirtymätilanteet sujuneet aina. Todella omaehtoinen. Mutta kaiken kaikkiaan mitä ihanin poika erityisyyksineen!
 
minulla oli tosipaha opiskelu tapahtui alkuun valokuvamuistilla siis en oppinut sanoja vaan jos muistin sivun päässäni niin siitä pystyin lunttaamaan ei kovin nopea tapa oppia. onneksi pääsin 2erityis kouluun niin alkoi pikku hiljaa helpottaa ja alkoi aivot toimia nuorena haukuttiin laiskaksi kun en oppinut ja en pitkään jaksanut opetella kerrallaan mutta johtui siitä että olin aivan puhki siis aivot väsyi hyvin lyhyessä ajassa ja sen jälkeen ei ainakaan enää oppinut oli elämäni vaikeinta aikaa onneksi oli jo hyviä kouluja normaali koulussa ei olisi kyllä tullut mitään nyt olen 33 ja pyöritän omaa yritystä ja käyn sivuhommissa lisäksi että huonomminkin voisi mennä vaikeuksissa olevaa lasta pitää tukea ja näyttää että rakastaa
 

Yhteistyössä