[QUOTE="vieras";28200157]Tämä kieltämättä kuulostaa vähän oudolta? Kai teillä annetaan rangaistuksia, jos repii kirjaa? Kyllä kaksivuotias tajuaa jo kieltoja, ja jos ei tottele, voi laittaa jäähylle.
Mitä vahvatahtoisempi lapsi, sitä tärkeämpää toteuttaa rangaistukset jos lapsi ei muuten tottele. Minusta ainakin kirjojen repiminen on ehdoton ei, ja jos lapsi huutaa ja itkee jos kielletään jotain, täytyy sekä lapsen että äidin kestää se lapsen pettymys. Jotenkin tässä kertomuksessasi lapsen reaktio vaikuttaa hieman oudolta, jos lapsi hermostuu jo siitä että sivu ei käänny?? Menisin itse kyllä ehkä neurologin puheille. Voithan itse lukea netistä erilaisista neurologisista jutuista; viittaisiko omasta mielestäsi lapsen käytös enemmän autismiin(esim asperger) kuin adhd:n tai ylivilkkauden suuntaan?Pystyykö istumaan paikoillaan(esim ruokapöydässä, heiluttamatta itseään), tai keskittymään mihinkään leikkiin? Oletko huomannut tic-oireita, esim silmien räpyttelyä, pakkoliikkeitä, maiskuttelua tms?
Pelkkä vahvatahtoisuus ei mielestäni viittaa mihinkään poikkeavaan, voihan olla että lapsellasi on erityisen vahva tahto, ja huono kyky käsitellä pettymyksiä. Mutta jos muitakin "oireita"löytyy, sitten kääntyisin asiantuntijoiden puoleen. Esim jos lapsi yliherkkä äänille tai kosketusherkkyyttä esim tiettyihin vaatteisiin,outoja pakkomielteitä,tic-oireita jne alkaisin epäillä esim aspergeria. Joskushan nämä neurologiset poikkeavuudet esiintyvät yhdessä, eli voi olla esim sekä asperger että keskittymishäiriö. Tai muuta vastaavaa...
Aika levottomalta kuulostaa, jos hermostuu siitä että kirjan sivu ei käänny, eikä jaksa kuunnella yhtäkään satua..viittaisiko se sitten adhd:sen tai keskittymishäiriöön, en tiedä...arvailua vaan...
Etkö ole puhunut neuvolassa asiasta? Kannattaa vaatia tutkimuksia, jos itse luulet että se on tarpeen. Koska muuten voi olla, että hakkaat päätäsi turhaan seinään hankalan lapsen kanssa, jos et itse tiedä/ymmärrä miksi hän käyttäytyy noin?[/QUOTE]
Kyllä meillä on lapselle tiukat säännöt ja tietää mitä ei saa tehdä, mutta harvoin välittää. Saattaa nauraa kielloille ja lähteä pakoon, joskus juoksee itse jäähylle nauraen.. En ole mitään sellaisia tic-oireita yms. huomannut, ei heijjaa itseään, ei räpyttele enkä ole huomannut minkäänlaisia yliherkkyyksiä.
Luulen että hän on vain vahvatahtoinen ja kun vertauskohteet ovat sellaisia paikallaan tapittavia jotka jaksavat istua kokoamassa palapeliä tuntikaupalla, tunnen välillä olevani hieman hukassa lapseni vilkkaan ja pelottoman käytöksen kanssa. Mutta siis jos käytös tulee vanhemmiten vilkkaammaksi ja huomiotaherättäväksi niin tietysti hyvä että kiinnittää huomiota sillä ei lapsellakaan varmaan ole mukavaa jos toimii vastoin lapsen omia odotuksia tai huomaa olevansa erilainen.
Mukava kuulla muiden kokemuksista
