Meillä lapsi alkoi karsastamaan sisään joskus 6 v iässä. Olin asiasta huolissani ja kun paikallisella optikolla kävi silmälääkäri, tilasin ajan sinne. Lääkäri tarkasti, mutta sanoi asian oleva ok, ei mitään hätää.
Olin silti yhä huolissani, koska silmä karkasi usein karsastamaan, eikä se mielestäni ollut ok. Puhuin asiasta neuvolassa ja neuvolan täti ymmärsi huoleni, laittoi ajan vetämään silmäpolille yliopistolliseen sairaalaan.
Kävimme siellä, lapsella todettiin molemmissa silmissä lähinäkö huonoksi (olikohan lähes +4, en enää muista) ja toinen silmä laiskaksi. Silmälasit hankittiin ja niillä silmän karsastusta ei esiintynyt. Silmäpolilla käytiin kunnes lapsi täytti 10 v, linssien vahvuus pieneni kerta kerralta. Nyt neiti ei enää tarvitse laseja (kuin satunnaisesti), karsastusta ei enää ole vaikkei laseja käytäkään, mutta joskus sanoo että tuntee silmän väsyneen ja yrittävän karsastaa.
Ei oikein kuulunut muuten tarinaan, mutta tuo ensimmäinen silmälääkäri jäi kaivelemaan. Vai kaikki ok... Kaikkea ei siis todellä kannata uskoa, lääkäriltäkään...
Olin silti yhä huolissani, koska silmä karkasi usein karsastamaan, eikä se mielestäni ollut ok. Puhuin asiasta neuvolassa ja neuvolan täti ymmärsi huoleni, laittoi ajan vetämään silmäpolille yliopistolliseen sairaalaan.
Kävimme siellä, lapsella todettiin molemmissa silmissä lähinäkö huonoksi (olikohan lähes +4, en enää muista) ja toinen silmä laiskaksi. Silmälasit hankittiin ja niillä silmän karsastusta ei esiintynyt. Silmäpolilla käytiin kunnes lapsi täytti 10 v, linssien vahvuus pieneni kerta kerralta. Nyt neiti ei enää tarvitse laseja (kuin satunnaisesti), karsastusta ei enää ole vaikkei laseja käytäkään, mutta joskus sanoo että tuntee silmän väsyneen ja yrittävän karsastaa.
Ei oikein kuulunut muuten tarinaan, mutta tuo ensimmäinen silmälääkäri jäi kaivelemaan. Vai kaikki ok... Kaikkea ei siis todellä kannata uskoa, lääkäriltäkään...