Ärsyttävää kun täällä ei sossusta saa sosiaalista luottoa

Siis herranjestas kuinka te ihmiset jaksatte vuodesta toiseen vastailla tälläisille jakojäännöksille?

Luulisi olevan päivänselvää että suurin osa täällä kirjoittelee juttuja ihan vain lämpimikseen. Kokemuksesta sivusta seuranneena voin kertoa että todella häätöuhan alla olevalla kyllä kaikki aika menee siihen että saa asiansa hoidettua. Kukapa sitä haluaisi kadullekaan joutua ja sukulaiset sekä tuttavat eivät loputtomiin auta eikä tarvitsekaan, en minä ainakaan.

Viikko on maksimi jonka meillä voi majoittua, sitten on lähdettävä.

 

[QUOTE="mamma";28175743]No kato sinne kukkaroon, onko varaa maksaa sitä?
Ei luoja sentään!![/QUOTE]

Mene sä Mensan testeihin toteamaan erittäin alhainen äo:si.

 

Siis herranjestas kuinka te ihmiset jaksatte vuodesta toiseen vastailla tälläisille jakojäännöksille?

Luulisi olevan päivänselvää että suurin osa täällä kirjoittelee juttuja ihan vain lämpimikseen. Kokemuksesta sivusta seuranneena voin kertoa että todella häätöuhan alla olevalla kyllä kaikki aika menee siihen että saa asiansa hoidettua. Kukapa sitä haluaisi kadullekaan joutua ja sukulaiset sekä tuttavat eivät loputtomiin auta eikä tarvitsekaan, en minä ainakaan.

Viikko on maksimi jonka meillä voi majoittua, sitten on lähdettävä.

Oletko säkin yhtä tyhmä kuin tuo mamma? Kolme viikkoa on aikaa. Kuun alussa tuodaan häätölappu ja kuun loppuun mennessä pitää olla asunto tyhjä. Mitä mä viikonlopun aikana voisin tehdä hoitaakseni asiaa? En mä saa kuin huomenna vasta yhteyden sossuun ja kuulen mitä ovat päättäneet harkinnavaraisesta tuesta.

 

[QUOTE="a p";28175739]Miten 55 neliöinen asunto on kahdelle liian iso????[/QUOTE]

Meillä on 110m2 neljällä hengellä, eikä tämä kyllä ahdas ole

 

Paljonko niitä vuokrarästejä on?

 

En jaksanut lukea jokaista vastausta mut sosiaalinen luottohan on LAINA, eli sossu ei suinkaan anna sitä kuuluisaa "ilmaista" rahaa. Vähän sama mitä esim takuusäätiön kautta haetaan.

 

[QUOTE="a p";28175765]Mene sä Mensan testeihin toteamaan erittäin alhainen äo:si.[/QUOTE]


No mikä sinua nyt niin riipii? Sekö kun saat ventovieraalta kuulla miten olet laiminlyönyt ensisijaista tehtävääsi tässä elämässä, eli sitä kasvattajan ja elättävän tehtävää? Et ole kovin hyvä malli lapsellesi mutta toivon että hän siiitä huolimatta pärjää elämässä. Voi ottaa sinusta mallin miten ei ainakaan kannata asioitaan hoitaa.
Tuo sinun lapsellinen uhmasi ei ainakaan auta sinua yhtään. Nyt rupeat nöyräksi ja otat lusikan kauniiseen käteen ja ajattelet mikä lapsellesi on se kaikin paras vaihtoehto.
Ja hei, jos paikkakunnallasi ei ole sinulle sopivia opiskelupaikkoja (voi opiskella työn ohella), tai ei ole töitä tarpeeksi tarjolla niin miksi ihmeessä et muuttaisi kokonaan sinne missä on enemmän mahdollisuukis. Ne on niitä kuuluisia vanhemman uhrauksia lapsensa puolesta, kuuluu vanhemmuuteen. Sen minä, minä, minä ajattelun voi jättää 20:ksi viuodeksi kun ryhtyy vanhemmaksi.

 

Voi vanhemman uhraus. Koskahan tuo idiootti tajuaa lopettaa itsensä nolaamisen tuolla naurettavalla pätemisellä. Tuota se varmaan sitten teettää kun ei ole elämässä mitään sisältöä.

 

[QUOTE="mamma";28175707]Ja halusit sitten kuitenkin jatkaa tätä narinaa.
Ymmärrän vallan mainiosti että et nyt opiskellessasi pärjää taloudellisesti, sehän tässä oli se perusviesti, halusit tai et. Et ole ajatellut sitä että ensin sinun pitää turvata lapsesi toimeentulo ja sitten vasta harkita että onko varaa myös opiskella. Ilmeisesti et myöskään ole työn ohella opiskeleva äiti vaan kokaikainen opiskelija. Lähtökohtaisesti olet siis valinnut opiskelupaikkasi väärin. Nyt ole huomannut että et pärjää, edes sossun avulla ja kitiset sitten täällä kun joudut muuttamaan pienempää asuntoon. Tuntuu kuitenkin olevan varaa vuokrata huonekaluille varastotilaa uutta isoa asuntoa odotellessa?
Ei hyvää päivää sentäs... En kyllä jaksa enää rautalangasta vääntää, kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia. Toivottavasti edes lapsesi sitten aikanaan pärjää vaikka on mutsiltaan saanut moisen mallin.[/QUOTE]

Miulla on edessä uudelleen kouluttautuminen. Olen valmistunut ammattiin ensimmäisen lapsen ollessa vastasyntynyt, ja en tosiaan silloin osannut etukäteen arvata että 5v siitä eteenpäin sairastuisin ja olisin lopun ikääni pitkäaikaissairas, ja että en pystyisi valitsemassani ammatissa työskentelemään.

 

Puuttumatta nyt enempää ap:n muihin asioihin, niin itsekin olisin kyllä ensin huolehtinut siitä vuokrasta maksusta, mutta tämän nimimerkki "mamman" ajatuskuvioita en myöskään ymmärrä, nykyaikanahan työurat ovat muuttuneet sellaisiksi, että harva on koko ikäänsä siinä ammatissa, mihin on opiskellut. että kyllä opiskelu tilanteita varmaan useinkin tulee eteen vielä silloinkin kun lapset on jo syntyneet, ja parisuhde tilanteitahan ei kukaan voi ennalta varmaksi ennustaa.

 

Miulla on edessä uudelleen kouluttautuminen. Olen valmistunut ammattiin ensimmäisen lapsen ollessa vastasyntynyt, ja en tosiaan silloin osannut etukäteen arvata että 5v siitä eteenpäin sairastuisin ja olisin lopun ikääni pitkäaikaissairas, ja että en pystyisi valitsemassani ammatissa työskentelemään.

Ap ei taida varsinaisesti olla sairas (ei vaan tunnu olevan setin terävin veitsi) joten tämä keskustelu ei koske sellaista asiaa laisinkaan. Kroonisesti sairas saa sairaseläkettä ja loksahtaa ihan eri kategoriaan automatik.
Olen tässä yrittänyt ainoastaan sitä tuoda esille että kun on lapsi pitää ajatella lapsen parasta aina ensimmäisenä. Lapsella pitää olla katto pään päällä, ruokaa syödäkseen ja vaatetta päälle. Kun on ensin varmistanut että nämä asiat on kunnossa voi vanhempi miettiä voiko lähteä opiskelemaan ja minkämuotoista tutkintoa, voiko muulla tavalla toteuttaa itseään. Lapsen etu menee kaiken muun edelle. Jos ei ole varaa opiskella pitää odottaa että tilanne muuttuu = lapsi kasvaa.
Ymmärrän senkin että haluaa juurikin lapsen edun takia opiskella parempaan ammattiin mutta lisäopiskelut elämässä pitää järjestää niin että lapsen elämä ei siitä kärsi. Asunnon menettäminen siksi että on vuokria rästissä on sellainan asia mihin ei saisi ajautua. Asiat pitää hoitaa kuntoon paljon ennekuin siihen tilanteeseen olisi vaara joutua.
Opiskella voi monella tapaa. Helpointa on opiskella ennekuin lapsia on. Toinen hyvä vaihtoehto on elää jonkun siivellä (miehen/vaimon) kun opiskelee. Kolmas ja rankin vaihtoehto on opiskella kun lapsia jo on ja vieläpä olla yh. En tunne ketään joka ei olisi käynyt töissä opiskelun aikana. Kaikilla paikkakunnilla ei ole opiskelijoille töitä joten sekin pitää ottaa huomioon kun suunnittelee opintojaan. Moni muuttaa paikkakunnalle jossa voi sekä opiskella että tehdä töitä, oli se sitten työtä opiskelun ohella tai opiskelua työn ohella. Kaikki nämä asiat voi suunnitella etukäteen.
En todellakaan ymmärrä mikä tässä etukäteen suunnittelemisessa on niin vaikeaa? Minua voi haukkua kuinka tyhmäksi tahansa mutta tosiasia on se että minulla ei ole vuokria rästissä ja lapsellani on kaikki tarvittava. Vakituinen työkin on alalla josta pidän. On myös mies ja meillä menee parisuhteessa hyvin vaikka karikoitakin on ollut. Olen tehnyt elämässä paljon rankkoja valintoja mutta tänään olen tyytyväinen jokaiseen koska minulla on asiat hyvin eikä meidän korttitalo kaadu vaikka vähän myrskyäisikin.

 

Puuttumatta nyt enempää ap:n muihin asioihin, niin itsekin olisin kyllä ensin huolehtinut siitä vuokrasta maksusta, mutta tämän nimimerkki "mamman" ajatuskuvioita en myöskään ymmärrä, nykyaikanahan työurat ovat muuttuneet sellaisiksi, että harva on koko ikäänsä siinä ammatissa, mihin on opiskellut. että kyllä opiskelu tilanteita varmaan useinkin tulee eteen vielä silloinkin kun lapset on jo syntyneet, ja parisuhde tilanteitahan ei kukaan voi ennalta varmaksi ennustaa.

Olen opiskellut kolmeen eri otteeseen lukion jälkeen, viimeisin työn ohella. Huomasin olevani raskaana kun otin nykyisen työni vastaan. En saanut potkuja kun kerroin työnantajalleni miten oli käynyt vaan onnittelivat ja jäivät sitten odottamaan paluuta äitiyslomalta. Olen vaihtanut työpistettä firman sisällä ja työtehtävät muuttuvat pikkuhiljaa kokoajan kun työympäristö muuttuu, jatkuvaa ajantasalla pysymistä siis. Siitä huolimatta olen pysynyt työssäni ja olen tyytyväinen. Nyt varsinkin kun on lapsi miettisin todella tarkasti vaihatisinko alaa ja miten se käytännössä olisi mahdollista vaarantamatta perheen toimeentuloa. Kaikille ei vaan tunnu nämä asiat olevan yhtä selviä ja kun asiat alkaa menemään päin honkia ihmetellään sitten että miten tässä nyt näin kävi? Silloin voi kelata taaksepäin ja miettiä mikä on siihen tilanteeseen johtanut ja mitä olisi ehkä kannattanut tehdä toisin, osaa sitten ensi kerralla valita paremmin. Nämä on ihan elämän perusasioita jotka tuntuvat olevan liian monilta hukassa. Miksi näin on, en tiedä. Mahaisiko olla kasvatuksessa vika?

 

Näin äkkiseltään voisi luulla, että täällä hurrataan jos joku haluaa lainata rahat pinteestä pääsemiseen sen sijaan, että heittäytyy sossun elätiksi

 

Näin äkkiseltään voisi luulla, että täällä hurrataan jos joku haluaa lainata rahat pinteestä pääsemiseen sen sijaan, että heittäytyy sossun elätiksi

No niinhän sitä voisi luulla mutta ap:han ei saanut sieltä "lainaa" eikä pankistakaan. Jokin on siis pahasti pielessä mikä "ei palstalaisille kuulu".Nyt on menossa asunto alta ja kitisee kun varat ei riitä kuin yksiöön jota sitäkin tarjotaan kuin tarjottimella mutta ei tunnu kelpaavan. Ihan vaan noin niikuin sivuhuomautuksena.

 

[QUOTE="mamma";28177299]
No niinhän sitä voisi luulla mutta ap:han ei saanut sieltä "lainaa" eikä pankistakaan. Jokin on siis pahasti pielessä mikä "ei palstalaisille kuulu".Nyt on menossa asunto alta ja kitisee kun varat ei riitä kuin yksiöön jota sitäkin tarjotaan kuin tarjottimella mutta ei tunnu kelpaavan. Ihan vaan noin niikuin sivuhuomautuksena.[/QUOTE]

Älä tee yhtään mitään oletuksia musta. Missään en kirjoittanut että yksiö ei kelpaa. Vai kirjoitinko muka? Sä koko ajan vääristelet kaikkea ja luet ihan mitä sattuu. Ihan vain sivuhuomautuksena. Oletko säkin niitä idiootteja joiden mun mielestä mun pitäisi myydä ylimääräiset huonekalut ja asua yksiössä lopun elämää?

 

[QUOTE="a p";28177311]Älä tee yhtään mitään oletuksia musta. Missään en kirjoittanut että yksiö ei kelpaa. Vai kirjoitinko muka? Sä koko ajan vääristelet kaikkea ja luet ihan mitä sattuu. Ihan vain sivuhuomautuksena. Oletko säkin niitä idiootteja joiden mun mielestä mun pitäisi myydä ylimääräiset huonekalut ja asua yksiössä lopun elämää?[/QUOTE]

Minusta sinun pitäisi tehdä kaikkesi niin että lapsellasi olisi turvallinen ja hyvä olla. Se tarkoittaa sitä että sinulla on varaa maksaa vuokrasi joka kuukausi, että lapsesi saa hyvää ravitsevaa ruokaa joka päivä ja että lapsellasi on sopivia vaatteita (ja puhtaita) aina.
Itse tiedät parhaiten miten voit sen toteuttaa mutta johtoajatuksena pitäisi olla se että lapsi voi hyvin.

 

[QUOTE="mamma";28175062]No hyvä jos olet suunnitellut lapsen. Mutta olisit suunnitellut NE OPISKELUT myös ennen lasta. Ja aivan samalla tavalla se yh-LESKI on toivottavasti suunnitellut NE OPISKELUT ennen lapsia.
Kuka tässä on se pahvi?![/QUOTE]

Naiselle on oikeastaan parempi opiskella vasta lastenteon jälkeen. työllistyminen on vaikeampaa, kun koulutuksesta jo monta vuotta ja ollaan oltu äitiyslomalla. Työnantajat eivät katso yhtä päteviksi. JOtkut joutuvat käydään uuden koulutuksen, että saavat sitten töitä, koska koulutuksesta voi jollekin olla aikaa jopa 10 vuotta, jos haluaa enemmän kuin 2 lasta. Jos haluaa yhden lapsen kerrallaan ja ehtii siinä lasten välissä töitä tekemään ja pitämään huolta siitä, että pätevyys säilyy myös työnantajien silmissä (eli tekemällä töitä lasten välissä ja lapset mahd. aikaisin hoitoon), niin sitten kouluttautuminen on järkevää ennen lasten tekoa.

Se on vaan yksinkertainen totuus ja naiselle epäreilua. parikymppinen vastavalmistunut nainen ei myöskään pääse yhtä helposti töihin tai saa ainakaan vakituista työtä, kuin vastaava mies. Kolmikymppisellä vastavalmistuneella, jo lapset hankitulla naisella on paljon paremmat työllistymismahdollisuudet. Et siis välttämättä ehdi millään tavalla kunnon työkokemusta hankkia ennen sitä lastentekoa, kun olet lastentekoiässä.

Opiskelija elää yhtälailla valtion tuella kuin samanikäinen lasta hoitava äiti (jos siis katsotaan pelkästään äidin tulot, eli vanhempainraha, eikä oteta isää mukaan, opsikelijalla kun voi myös olla työsskäyvä mies ja edelleen hän nostaa valtion opiskelutukia"

 

[QUOTE="mamma";28177336]Minusta sinun pitäisi tehdä kaikkesi niin että lapsellasi olisi turvallinen ja hyvä olla. Se tarkoittaa sitä että sinulla on varaa maksaa vuokrasi joka kuukausi, että lapsesi saa hyvää ravitsevaa ruokaa joka päivä ja että lapsellasi on sopivia vaatteita (ja puhtaita) aina.
Itse tiedät parhaiten miten voit sen toteuttaa mutta johtoajatuksena pitäisi olla se että lapsi voi hyvin.[/QUOTE]

Lapsella on AINA ruokaa ja lapsella on AINA sopivat ja puhtaat vaatteet. Asunnottomia emme tule olemaan vaan asumme vain pienemmässä asunnossa. Lapsi on turvassa ja voi hyvin.

Sä sen sijaan et tunnu voivan kovin hyvin.

 

[QUOTE="vieras";28177344]Naiselle on oikeastaan parempi opiskella vasta lastenteon jälkeen. työllistyminen on vaikeampaa, kun koulutuksesta jo monta vuotta ja ollaan oltu äitiyslomalla. Työnantajat eivät katso yhtä päteviksi. JOtkut joutuvat käydään uuden koulutuksen, että saavat sitten töitä, koska koulutuksesta voi jollekin olla aikaa jopa 10 vuotta, jos haluaa enemmän kuin 2 lasta. Jos haluaa yhden lapsen kerrallaan ja ehtii siinä lasten välissä töitä tekemään ja pitämään huolta siitä, että pätevyys säilyy myös työnantajien silmissä (eli tekemällä töitä lasten välissä ja lapset mahd. aikaisin hoitoon), niin sitten kouluttautuminen on järkevää ennen lasten tekoa.

Se on vaan yksinkertainen totuus ja naiselle epäreilua. parikymppinen vastavalmistunut nainen ei myöskään pääse yhtä helposti töihin tai saa ainakaan vakituista työtä, kuin vastaava mies. Kolmikymppisellä vastavalmistuneella, jo lapset hankitulla naisella on paljon paremmat työllistymismahdollisuudet. Et siis välttämättä ehdi millään tavalla kunnon työkokemusta hankkia ennen sitä lastentekoa, kun olet lastentekoiässä.

Opiskelija elää yhtälailla valtion tuella kuin samanikäinen lasta hoitava äiti (jos siis katsotaan pelkästään äidin tulot, eli vanhempainraha, eikä oteta isää mukaan, opsikelijalla kun voi myös olla työsskäyvä mies ja edelleen hän nostaa valtion opiskelutukia"[/QUOTE]

Minusta paras lapsentekoikä alkaa lähemmäs 30 ja sen jälkeen. Paljon ehtii opiskella ja olla töissä.
Mutta aivan sama, asiat pitää suunnitella ja ongelmiin varautua. Niin ei vaan saa käydä että asunto menee alta rästivuokrien takia kun on lapsi elätettävänä. Aina pitää olla se "plän B".

 

[QUOTE="a p";28177377]Lapsella on AINA ruokaa ja lapsella on AINA sopivat ja puhtaat vaatteet. Asunnottomia emme tule olemaan vaan asumme vain pienemmässä asunnossa. Lapsi on turvassa ja voi hyvin.

Sä sen sijaan et tunnu voivan kovin hyvin.[/QUOTE]


No hyvä, hyvä. Ei sinun tarvitse minua vakuutta, ei oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa.
Ja kiitos kysymästä, voin oikein hyvin. Elämä hymyilee eikä ole rahapulaa

 

Mitä vittua tarkoittaa, et maksa omia kulujasi, koska olet opiskelija? Kyllä me muut opiskelijat maksetaan ihan omat kulumme! Osittain tietysti opintotuella, mutta loput sitten lainalla tai työllä.

 

siis nyt en oikein käsitä..miten ihmeessä te ette pärjänneet alunperinkään? Elatusmaksut, lapsilisä+ yh-korotus, asumistuki, opintotuki+ opintolaina..

 

Olen yrittänyt kolme kertaa soittaa sossuun, mutta ei virkailija vastaa. Mulla on tilillä odottamassa pieni osa tuosta velan määrästä, mutta pitäisi ensin varmistaa mikä on sossun päätös että tiedän mitä laskua lyhennän. Jos sossu ei maksa mitään, niin aloitan maksamaan vanhimmasta laskusta.

 

Opiskella saa, tehkää mitä lystäätte mutta silloin mitoitatte elämisenne kulut tulojen mukaisiksi. Jos tulot tippuu opintojen takia, tarvittaessa asunto vaihdetaan pienempään ja halvempaan. Mutta ne laskut maksetaan aina!

On se kumma ettei kaikille ole itsestään selvää miten tässä yhteiskunnassa pitäisi elää.

 

[QUOTE="mamma";28177128]Ap ei taida varsinaisesti olla sairas (ei vaan tunnu olevan setin terävin veitsi) joten tämä keskustelu ei koske sellaista asiaa laisinkaan. Kroonisesti sairas saa sairaseläkettä ja loksahtaa ihan eri kategoriaan automatik.
Olen tässä yrittänyt ainoastaan sitä tuoda esille että kun on lapsi pitää ajatella lapsen parasta aina ensimmäisenä. Lapsella pitää olla katto pään päällä, ruokaa syödäkseen ja vaatetta päälle. Kun on ensin varmistanut että nämä asiat on kunnossa voi vanhempi miettiä voiko lähteä opiskelemaan ja minkämuotoista tutkintoa, voiko muulla tavalla toteuttaa itseään. Lapsen etu menee kaiken muun edelle. Jos ei ole varaa opiskella pitää odottaa että tilanne muuttuu = lapsi kasvaa.
Ymmärrän senkin että haluaa juurikin lapsen edun takia opiskella parempaan ammattiin mutta lisäopiskelut elämässä pitää järjestää niin että lapsen elämä ei siitä kärsi. Asunnon menettäminen siksi että on vuokria rästissä on sellainan asia mihin ei saisi ajautua. Asiat pitää hoitaa kuntoon paljon ennekuin siihen tilanteeseen olisi vaara joutua.
Opiskella voi monella tapaa. Helpointa on opiskella ennekuin lapsia on. Toinen hyvä vaihtoehto on elää jonkun siivellä (miehen/vaimon) kun opiskelee. Kolmas ja rankin vaihtoehto on opiskella kun lapsia jo on ja vieläpä olla yh. En tunne ketään joka ei olisi käynyt töissä opiskelun aikana. Kaikilla paikkakunnilla ei ole opiskelijoille töitä joten sekin pitää ottaa huomioon kun suunnittelee opintojaan. Moni muuttaa paikkakunnalle jossa voi sekä opiskella että tehdä töitä, oli se sitten työtä opiskelun ohella tai opiskelua työn ohella. Kaikki nämä asiat voi suunnitella etukäteen.
En todellakaan ymmärrä mikä tässä etukäteen suunnittelemisessa on niin vaikeaa? Minua voi haukkua kuinka tyhmäksi tahansa mutta tosiasia on se että minulla ei ole vuokria rästissä ja lapsellani on kaikki tarvittava. Vakituinen työkin on alalla josta pidän. On myös mies ja meillä menee parisuhteessa hyvin vaikka karikoitakin on ollut. Olen tehnyt elämässä paljon rankkoja valintoja mutta tänään olen tyytyväinen jokaiseen koska minulla on asiat hyvin eikä meidän korttitalo kaadu vaikka vähän myrskyäisikin.[/QUOTE]


Onko kaikki opiskelun ohessa töitä tehneet ystäväsi yksinhuoltajia? Voin muuten sitten kertoa, että jos saisin valita niin lapsuudessani olisin mieluummin jättänyt lahjat ym saamatta ja syönyt vaikka näkkäriä mieluummin kuin olla ilman äitiä jota ei koskaan näy. Mutta kukin tietenkin tyylillään, lapsen etu on minulle ensisijainen ja siihen kuuluu läsnäolo, vaikka sitten joutuisikin kiristämään vyötä.
Palaa sinä siihen idylliin, kun sulla ei kuitenkaan tämmöisestä tilanteesta ole edes kokemuSta.