uuvuskissa
Hoidan kotona parivuotiasta, mies käy töissä. Herään aina yhdessä lapsen kanssa, hän nukkuu niin myöhään kuin huvittaa (liukuva työaika). Mulla alkoi eilen flunssa kurkkukivulla, nuhalla ja päänsäryllä. Kysyin voisiko puolisko herätä lauantaiaamuna (tai edes sunnuntaina) 2-vuotiaan kanssa, että itse saisin nukkua. Ei sopinut, koska hänellä on mielestään oikeus nukkua taas pitkälle iltapäivään näillä perusteluilla:
- hän tarvitsee unta ettei vastustuskyky kärsi ja ettei sairastu itsekin
- hänellä ei ole varaa sairastua, koska on ollut jo sairauspoissaoloja, ja uudet poissaolot heikentäisivät hänen asemaansa töissä
- hänen työnsä on vaativaa ja siksi hänen täytyy pysyä kunnossa, kun taas lasten- ja kodinhoitoa voi aivan hyvin tehdä puolikuntoisena ja sairaanakin
- hänen unirytminsä on ollut pielessä vuosikaudet (valvoo öisin myöhään ja nukkuu puolenpäivän yli), korjaaminen ei ole onnistunut eikä tule onnistumaan, eikä sitä hetkessä voi muuttaa
On se jännä miten hän tarvitsee unta mm. vastustuskyvyn nimissä, kun taas minä, joka olen jo sairas, en ilmeisesti sitä tarvitse toipumiseen.
Minä sitten nousin aamulla parivuotiaan kanssa nuhaisena, köhäisenä, kurkkukipuisena ja uupuneena klo 10 (olin nukahtanut vasta klo 03 maissa). Puolisko jatkoi tyytyväistä kuorsaustaan ja kömpi seuraksemme klo 14.30. Sama kuvio edessä huomenna, ja sittenhän onkin jo arki joten hän lähtee töihin.
Onko kohtuuton vaatimus, että viikonloppuna terve vanhempi heräisi aiemmin ja sairastunut saisi nukkua? Mielipiteitä?
- hän tarvitsee unta ettei vastustuskyky kärsi ja ettei sairastu itsekin
- hänellä ei ole varaa sairastua, koska on ollut jo sairauspoissaoloja, ja uudet poissaolot heikentäisivät hänen asemaansa töissä
- hänen työnsä on vaativaa ja siksi hänen täytyy pysyä kunnossa, kun taas lasten- ja kodinhoitoa voi aivan hyvin tehdä puolikuntoisena ja sairaanakin
- hänen unirytminsä on ollut pielessä vuosikaudet (valvoo öisin myöhään ja nukkuu puolenpäivän yli), korjaaminen ei ole onnistunut eikä tule onnistumaan, eikä sitä hetkessä voi muuttaa
On se jännä miten hän tarvitsee unta mm. vastustuskyvyn nimissä, kun taas minä, joka olen jo sairas, en ilmeisesti sitä tarvitse toipumiseen.
Minä sitten nousin aamulla parivuotiaan kanssa nuhaisena, köhäisenä, kurkkukipuisena ja uupuneena klo 10 (olin nukahtanut vasta klo 03 maissa). Puolisko jatkoi tyytyväistä kuorsaustaan ja kömpi seuraksemme klo 14.30. Sama kuvio edessä huomenna, ja sittenhän onkin jo arki joten hän lähtee töihin.
Onko kohtuuton vaatimus, että viikonloppuna terve vanhempi heräisi aiemmin ja sairastunut saisi nukkua? Mielipiteitä?