[QUOTE="vieras";28135410]En ymmärrä mitä yrität painostaa? Mitä haluat kuulla miehesi suusta?
Oletko siis jo uhannut jättää, jos "tulevaisuudennäkymät"eivät ole samanlaisia?
Kuulostaa ahdistavalta koko teijän suhde. Sinä painostat, ja mies on tyypillinen sohvallalöhöäjä nössö.
Eihän tuollaisen kanssa ainakaan lapsia voi hankkia, koko arjen pyörittäminen olisi pelkkää riitaa, koska hän ei tietenkään oma-aloitteisesti tekisi mitään. Vauvan itku aiheuttaisi hänelle lisää päänsärkyä, eikä varmasti olisi keskellä yöllä vaihtamassa vaippoja!
Jos et voi hyväksyä miehesi luonteenpiirteitä, mitä luulet että se painostaminen auttaa? Luuletko että ne lupaukset häneltä tulee luonnostaan, jos ensin painostat ja painostat. Ei kukaan voi luvata sinulle sellaista mitä itse ei edes halua ajatella.
En muutenkaan ymmärrä tuollaisia painostajanaisia. Ensin valitsee nössön työnarkomaani miehen, ja sitten alkaa painostaa että mitä hän sinusta haluaa. Helvetillinen suhde teillä edessä, jos dynamiikka toimii noin; toinen ei halua puhua ja toinen painostaa sanomaan asioita joita haluaa kuulla. Mitä rakkautta sellainen on?Kyllä ne rakkaudentunnustukset pitäisi tulla ihan luonnostaan, eikä painostamalla. Jos mies ei ole edes ajatellut yhteenmuuttoa, niin miksi pakottaisit hänet muuttamaan kanssasi yhteen ja suunnittelemaan tulevaisuutta askel askeleelta??????[/QUOTE]
No ehkä minä olen viime aikoina painostanut. Mutta ihan vaan normaalikeskusteluun. Ei sekään ole normaalia, että toinen ei puhu yhtään tulevaisuudesta tai yhteisistä asioista. Ja en miestäni sohvallalöhöäjänössöksikään sanoisi. Kyllä hän viikolla on iltaisin naatti, mutta hän tekee pitkiä päiviä, joten ymmärrän sen. Rakkaudentunnustuksia kyllä tulee, ja romanttisia eleitä jopa. Joka ilta soittaa ja sanoo, että ikävöi ja rakastaa. En halua pakottaa tietenkään mihinkään, mutta minä olen sen verran järjestelmällinen luonne, että haluaisin puhua nyt seuraavan vuoden suunnitelmista ainakin, niin kuin parit yleensä. Vai eikö kukaan puhu, ja antavat vaan elämän soljua päivästä toiseen ilman mitään suunnitelmia? Kun hän kuitenkin vakuuttaa, että yhdessä ollaan ilman muuta, niin miksei sitten voi vähän suunnitella.
En varmasti nalkuta jatkuvaan, mutta en ole mikään ajelehtijatyyppi, joka menee toisen ehdoilla koko ajan.
Ihan vaan vastauksen, jos vaikka kysyn, että lähetäänkö ens kesänä lomalle? Tai kun on niitä taloja kateltu, että ruvettasko suunnittelemaan yhteistä kotia? Jos miehen katse vaan lasittuu, ja hän vastaa, että jaa, ja jatkaa lehden lukemista, niin kyllä siinä pikkasen ihmetyttää.