Antaisitteko 16-vuotiaan muuttaa omilleen?

Joo, kyseessä on siis 16-v lapseni, joka haluaisi muuttaa Helsinkiin puolentoista tunnin ajomatkan päähän. Erikoislukioon olisi menossa. Hänelle vuokrattaisiin soluasunto HOASilta. Lomat ja osan viikonlopuista viettäisi todennäköisesti täällä kotona. On erittäin etevä koulussa, keskiarvo tällä hetkellä 9,6.

Eli, antaisitteko muuttaa? Kyselkää, jos tarvitsette lisätietoja.

 

No jos tyttö on luotettava, niin antaisin itse muutin yläasteen jälkeen 600km päähän kotoa. Äiti päästi, koska luottamus pelasi

 

Mä olen muuttanut 16-vuotiaana asuntoaan.
Eka vuosi meni vähän ranttaliksi, mutta kyllä se siitä parani loppua kohti. Valmistuin hyvillä arvosanoilla ja jatkoin opiskeluja heti perään.

 

Jaa-a, en tiedä.. Jos haluu lähtee maailmalle ja on riittävän kypsä ni mikäs siin.

Miehän muutin 16-vuotiaana omilleni, tosin kotona asuminen oli kaikkea muuta kuin hyvä kasvupaikka nuorelle, joten sain kämpän, jota sitten sossu tietty maksoi kun opiskelin.

Raha-asioita vaan kannattaa nuorelle opettaa, jos ei ole vielä hallussa. Itse tein nimittäin tyhmiä mokia, jonka takia sain jopa kaksi merkintää. Mutta kantapään kautta viimeistään oppii, jos ei muuten.

 

[QUOTE="Niinno";28129555]No jos tyttö on luotettava, niin antaisin [/QUOTE]

En kyllä muistaakseni sanonut, että kyseessä on tyttö... Kummallista, että sinulle tuli se vaikutelma.

 

En kyllä muistaakseni sanonut, että kyseessä on tyttö... Kummallista, että sinulle tuli se vaikutelma.

Aivan sama

 

Eipä tuota meidän lasta kiinnosta omilleen muuttaa. Käy erikoislukiota omassa kaupungissa.

 

Toki jos opiskelu sitä vaatii. Itse muutin kans 16v koulun asuntolaan 50km:n päähän kotoa. Viikonloput olin aina kotona.
Mutta jos 16 v haluaisi muuten vaan muuttaa kotoa pois, ilman pätevää syytä, ni ei onnistuis.

 

Minä en antaisi. Voin olla tyly, typerä ja vaikka mitä. Luotan esikoiseen paljon ja uskon että pakon edessä pärjäisi vaikka täysin omillaan, mutta en silti antaisi 16-vuotiaalle lupaa muuttaa pois kotoa. Mutta ehkäpä on helppo ajatella näin kun asuu kaikkien koulujen , oppilaitosten ja erikoislukioiden ympäröimänä.

 

ehkäpä on helppo ajatella näin kun asuu kaikkien koulujen , oppilaitosten ja erikoislukioiden ympäröimänä.

Niin, emme mekään antaisi siinä tapauksessa, jos asuisimme Helsingissä. Omassa kaupungissamme ei hirveästi sitä valinnanvaraa oppilaitosten suhteen olekaan.

Muutto paikan päälle tuntuu kuitenkin viisaammalta kuin herätys 4:00 aamulla ja sen jälkeen pari tuntia bussissa onko kellään kokemusta omien lapsien muuttamisesta opiskelupaikkakunnalle (mielellään lukioikäisien)? Tai soluasumisesta varsinkin?

T. ap

 

No, yhden tuttavan lapsi muutti kotoaan soluasuntoon 16v, oli yläasteella yli ysin keskiarvon oppilas. Omillaan elämä meni ranttaliksi, juomista ja seurustelua. Koulu pilalla ja sitten yllätysraskaus ja nyt sitten on vauvalla teinivanhemmat...
En antaisi tuon ikäiselle liikaa vapautta. Se, että on yläasteella hyvä ja vastuuntuntoinen oppilas, ei takaa, että on omillaan sitä samaa, kun karkaa mopo käsistä.

 

Minä sain lähteä kotoa juuri tuossa iässä samasta syystä ja samalla keskiarvolla! Muutin 200 km päähän kotoa. Olen äärettömän kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Koulu oli juuri minua varten ja pääsin vihdoin pieneltä paikkakunnalta samanhenkisten ihmisten pariin. Se oli mahtavaa! Lukioajoilta on suurin osa ystävistä ja mieheni. Koulu sujui kuten ennenkin ja kotona kävin aluksi joka viikonloppu ja vanhempana harvemmin. Silti voisi tehdä tiukkaa päästää omat lapseni, jos joskus tulevaisuudessa haluaisivat tuossa iässä!

 

ja lisäys vielä, että asuin kaksiossa toisen samassa lukiossa olevan tytön kanssa, joka oli myös tullut toiselta paikkakunnalta. Emme tunteneet entuudestaan.

 

Edelliselle ja miksei muillekin kysymys:

Miten asuminen ja muut kulu rahoitettiin? Maksoivatko vanhemmat vai olivatko opiskelijat töissä koulun ohella vai miten?

 

No luultavasti en, koska asumme Helsingissä ja siihen ei tarvetta olisi. Ellei nyt jollekin hevoslinjalle amikseen lähtisi ainakin vaatisi pitkään miettimistä ja asioiden punnitsemista.

 

Olisiko jollakin vielä kokemuksia tai mielipiteitä asiaan liittyen?

 

Ja sellaista vielä kysyisin, että täytyykö Helsingissä opiskelijabussikortin saadakseen olla kirjoilla Helsingissä? Miten tämä kirjojen vaihtaminen tapahtuisi?

 

tunnet oman lapsesi, ja jos uskot että hän on tarpeeksi kypsä hoitamaan koulun itsenäisesti niin anna mennä. Se on suuri kunnioituksen osoitus nuorelle. Melko varmasti saattaa tulla kömmähdyksiä kun asuu omillaan, mutta nuorelle pitää antaa mahdollisuus tehdä virheitä. Voi jäädä pitkä kauna, jos kiellät lähdön, jota hän innolla odottaa. Antakaa myös mahdollisuus elää malhdollisimman itsenäisesti. Eli ei joka päivä soittoa perään, että miten menee, ellei nuori itse halua että soitellaan. rahaakaan ei kannata mielettömiä määriä antaa. Eihän siinä muuten mitään opi.

Sinä tiedät tähän kysymykseen kaikkein parhaiten vastauksen. Mutta minusta ei ole mitään järkeä kieltää ellei ole todella hyvää syytä.

 

In a heartbeat! Ihan vaan siksi, että itsekin olisin halunnut ja jouduin tyytymään meidän peräkylän vieraskieliseen lukioon. Se romutti opiskelumotivaation todella tehokkaasti.

 

Minun oli pakko muuttaa 16-vuotiaana kaupunkiin 110 km päähän kotoa, koska kotikylässä ei ollut opiskeluvaihtoehtoja. Vanhemmat tietysti rahoittivat, koska sen ikäisenä en saanut vielä muuta kuin asumislisää, 17-vuotiaana sitten lisäksi opintorahan.

Itse en ole koskaan ollut kiinnostunut ryyppäämisestä tms. toiminnoista, joten mitään sen suurempia ongelmia ei ollut. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli kanssa 9,6 luokkaa.

 

Ja sellaista vielä kysyisin, että täytyykö Helsingissä opiskelijabussikortin saadakseen olla kirjoilla Helsingissä? Miten tämä kirjojen vaihtaminen tapahtuisi?

Kirjat vaihtuvat, kun teette lapselle osoitteenmuutosilmoituksen postiin tai maistraattiin. Lapsen postitkin menevät sitten hänelle itselleen uuteen osoitteeseen. Opiskelijana lapsi voi laittaa uuden kunnan asuinkunnakseen ja pitää vanhan kunnan kotikuntanaan. Näin hän voi käyttää edelleen kummankin kunnan palveluja, esim. terveyskeskuksia. Luulisi saman pätevän myös bussikortteihin ym., mutta kannattaa ehkä tarkistaa matkahuollosta. Näin homma ainakin täysi-ikäisten kohdalla menee. En tiedä, onko alaikäisille jotain muuta kaavaa.

Noin muuten kommenttina... Jos päästätte nuoren asumaan omilleen, niin voisi olla ihan järkevää pitää kiinni siitä, että viettää kaikki viikonloput kotona. Matka ei kuitenkaan erityisen pitkä ollut.

 

Mä en antaisi muuttaa omilleen enkä antanutkaan. Yksi lapsista olisi halunnut lähteä erikoislukioon muualle, mutta ei meillä ollut varaa päästää. Lapsella taas itsellään ei ollut minkäänlaisia tuloja. Hän kävi sitten kotikaupungissa lukion ja muutti lukion jälkeen Helsinkiin opiskelemaan. Ei jäänyt hänelle katkeruutta.

 

Kiitos tähänastisista vastauksista. Tarkastin asian HSL:ltä, pojan vakituinen kotikunta pitää olla HSL-alueella tai opiskelija-alennusta ei tipu. Olisiko jollain vielä sanottavaa tähän ketjuun?

 

Meidän poika muutti viime syksynä omaan soluasuntoon 15-vuotiaana opiskelupaikkakunnalleen. Hyvin on mennyt ja poika on kovasti aikuistunut tässä ajassa.

 

Meidän poika muutti viime syksynä omaan soluasuntoon 15-vuotiaana opiskelupaikkakunnalleen. Hyvin on mennyt ja poika on kovasti aikuistunut tässä ajassa.

Voisitko kertoa enemmän, kuten mikä oli pojan keskiarvo ja mitä kaikkia paperiasioita jouduitte tekemään ja kuinka kaukana asutte ja milloin poika käy kotona, missä koulussa opiskelee jne. Olisi todella mukava lukea.

T. ap