ParisuhdeOngelmia:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :((
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="eee";28107461]Voi apua, mikä tyttörukka... Rikollinen ja epävakaa mies jolla lapsia sinne sun tänne ja ap:kin noin nuori. :/ Onko sulla ap mitään koulutusta tai työkokemusta, ethän takerru mieheen vain siksi ettet pärjää omillasi itsenäisesti?[/QUOTE]

Olen ite nuoriso- ja vapaa-ajan-ohjaaja ja jäin heti koulun jälkeen äitiyslomalle..Olen ollut töissä mutta nyt olen lähtemässä opiskelemaan sairaanhoitajaksi joten ehköhän ole ihan itsenäinen ja hyvällä mallilla oleva kansalainen..Mieskin on opiskellut ja saanut päättötodistuksen suomessa ja hänkin kunnon kansalainen eikä todellakaan rikollinen..
En tarvitse sääliä, kiitos vaan!
 
[QUOTE="Maija";28107465]"hän sanoo että olen hänelle vain hänen lapsen äiti, en muuta..hän kuulemma on jatkanut elämäänsä nyt ja haluaa elää siten että on onnellinen, ei kuulemma arvosta apuani yms".

Tossa toi tärkein onkin. Nyt nostat kytkintä ja aloitat oman elämän.[/QUOTE]

EIKÖ KUKAAN TEISTÄ OLE PARISUHTEESSA??

eli vinkki on että heti kun tulee ongelmia niin lähetään livokkaan??
 
Olen ite nuoriso- ja vapaa-ajan-ohjaaja ja jäin heti koulun jälkeen äitiyslomalle..Olen ollut töissä mutta nyt olen lähtemässä opiskelemaan sairaanhoitajaksi joten ehköhän ole ihan itsenäinen ja hyvällä mallilla oleva kansalainen..Mieskin on opiskellut ja saanut päättötodistuksen suomessa ja hänkin kunnon kansalainen eikä todellakaan rikollinen..
En tarvitse sääliä, kiitos vaan!

Et ole vieläkään selventänyt tuota ..yhteiskunnan takia ette voi asua yhdessä...

Joten, josko nyt voisit selventää, mitä tarkoitat?
 
[QUOTE="vieras";28107505]No voisitko ihan suomeksi selventää, että miksi ette asu yhdessä, miten yhteiskunta sen estää? Miten miehesi maksaa syyttömänä tuomiostaan?[/QUOTE]

Miehelläni on nyt ulosotossa sievoinen summa rahaa maksettavana, jota varaton ei todellakaan pysty maksamaan.. Sellaista summaa saisi säästää montakymmentä vuotta jo työssäkäyvä..
 
Yleisesti ottaen en ole sitä mieltä, että parisuhteesta pitää lähteä heti ensimmäisten ongelmien eteen tullessa, mutta...voin toki olla väärässäkin, mutta tässä antamiesi tietojen perusteella heränneitä ajatuksia.

Tuollaisia sanoja, joita miehesi sanoo, ei tulisi hyväksyä yhdessäkään parisuhteessa. Kylmistä tunteista sinua kohtaan kertoo myös se, että sinun ollessasi hajalla miehen sanojen takia, hän lähestyy sinua nimenomaan lähentelemällä, ei puhumalla/anteeksipyynnöllä/halauksella jne. Kun miehesi kerran tarvitsee paljon apuasi ihan arkipäiväisissä pienissä asioissa, tulee väkisinkin mieleen, onko hän kanssasi juuri sen takia, että saa sinulta apua. Ei siis halua päästää pois rakkauden takia, vaan siksi, että elämänsä olisi hankalampaa ilman apuasi.

Miehesi myös vaikuttaa hieman uhriutuvalta. Ex kohtelee huonosti, yhteiskunta kohtelee huonosti, sinä et ymmärrä tarpeeksi, kieli on kamalan vaikea jne. Näkeekö hän itsessään mitään vikaa? Ottaako hän itse vastuuta asioista? Totuus on myös se, että huomattavasti useammin rikoksen tehneet jäävät ilman tuomiota näytön puutteen takia kuin syyttömät saavat tuomioita. Oletko varma, että rakkautesi ja toiveesi miehen suhteen eivät estä sinua näkemästä asioita kirkkaasti? Vaikka on ihalitavaa, että haluat miehesi rinnalla olla, mieti tarkkaan, mitkä ovat miehesi motiivit olla sinun kanssasi. Suhteen toimimiseen ei riitä se, että toinen haluaa ja yrittää tosissaan. Kunnioittaako hän sinua? Miten se ilmenee?

Tarkoitukseni ei ole loukata, toivottavasti en niin tehnyt. Nämä ajatukset kuitenkin rehellisesti tulivat mieleeni, kun ketjun luin. Ja kuten sanoin, voin olla ihan väärässäkin. Joka tapauksessa toivon sinulle kaikkea hyvää.
 
EIKÖ KUKAAN TEISTÄ OLE PARISUHTEESSA??

eli vinkki on että heti kun tulee ongelmia niin lähetään livokkaan??

kaikki mitä olet suhteestanne selittänyt antaa sellaisen kuvan, että teillä on suuren suuri kasa ongelmia. Tai no miehellä on. Ja hän kohtelee sinua todella huonosti. Minä en olisi edes aloittanut suhdetta tuollaisen miehen kanssa, saatika kestänyt noin kauaa tuolaista pa'skaa. En sinulle halua olla ilkeä, enkä loukata, harmittaa puolestasi. Et huomaa itse kuinka kamala suhteenne on.

Oletko sinä onnellinen? Uskotko, että tilanteenne paranee?

Minä en usko, että olisi syytön rikokseen. Hän valehtelee sinulle, koska olet niin kiltti ja uskot helpolla.
 
[QUOTE="vieras";28107677]kaikki mitä olet suhteestanne selittänyt antaa sellaisen kuvan, että teillä on suuren suuri kasa ongelmia. Tai no miehellä on. Ja hän kohtelee sinua todella huonosti. Minä en olisi edes aloittanut suhdetta tuollaisen miehen kanssa, saatika kestänyt noin kauaa tuolaista pa'skaa. En sinulle halua olla ilkeä, enkä loukata, harmittaa puolestasi. Et huomaa itse kuinka kamala suhteenne on.

Oletko sinä onnellinen? Uskotko, että tilanteenne paranee?

Minä en usko, että olisi syytön rikokseen. Hän valehtelee sinulle, koska olet niin kiltti ja uskot helpolla.[/QUOTE]

No voin sanoa, että ei meillä helppoa ole ollut. Todentotta olen todella nuori, elämä edessä joten kysyn aina itseltäni, että miksi jään tähän tilanteeseen? Vastaus on aina sama: En usko löytäväni ketään parempaa. En usko että voisin rakastaa ketään enempää kuin miestäni. Meillä on lapsi yhdessä ja yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat. En voi kuvitella elämääni kenenkään toisen kanssa.

Tunnemme mieheni kanssa toisemme läpikotaisin ja olemme aina rehellisiä toisillemme.Tiedän ja olen alusta alkaen ollut tietoinen kaikesta mieheni jutuista, sillä niin hän haluaa. Olen ollut mukana jokaisessa tapaamisessa lakimiehen kanssa, ollaan käyty syytteet, todisteet, kaikki läpi aina kahdestaan. Enkä siis tunne olevani kellekkään selitystä velkaa parisuhteestani! Minä rakastan miestäni ja aijon olla hänen tukenaan aina kun hänellä on vaikeaa.
Tiedän todellakin, ettei mieheni ole syyllinen ja niin sanoo myös moni muukin, jopa ulkomaalaisosaston poliisi, mutta oikeuden päätöstä ei vaan kukaan voi enään kumota.

Millainen puoliso olisin jos edes epäilisin miestäni tuollaisesta?
Sama kuin joku tulisi sinulle sanomaan kadulla että miehesi pettää sinua?? ja uskoisit samantien...minä todellakin luotan mieheeni ja tunnen hänet läpikotaisin.
 
[QUOTE="vieras";28107775]Mihin tämä liittyy? Siihen rikokseen vai siihen ettette asu yhdessä yhteiskunnan vuoksi? En ihan ymmärrä, sori.[/QUOTE]

??..rikokseen?
Miten tuo muka liittyisi siihen ettemme voi asua yhdessä?
 
No miksi ette voi asua yhdessä? Miten yhteiskunta estää sen että ette voi kolmistaan, perheenä asua yhdessä?

En sano etteikö voitaisiin asua yhdessä, mutta vaikeaa se olisi. Tukiin vaikuttaa avopuolison tulot...Todellakaan jaksa alkaa taas sitä sossu rumbaa jossa aikoinaan oltiin. Jos nyt asuttaisiin yhdessä niin kaikki raha-asiat menisi aivan pelloille, koska mieheni tilanne muuttuu koko ajan(työ,ei työ, työ jne...) Joten tulisi liikaa huolehdittavaa paperiasioissa. Nykypäivänä kaikki toimistot ajavat ihmiset aivan alas eikä sellaisia ihmisia kannusteta ja tueta, jotka todella haluavat elättää itse itsensä mutta heti jos olet rapajuoppo niin kaikki tuodaan eteen tarjottimella.

Ehkä opiskelujeni jälkeen ja muutettuamme ulkomaille..saamme elää rauhassa omaa elämäämme ilman turhaa painostusta ja ahdistamista suomen valtiolta.
 
kysymys: "No voisitko ihan suomeksi selventää, että miksi ette asu yhdessä, miten yhteiskunta sen estää? Miten miehesi maksaa syyttömänä tuomiostaan?"
vastaat: "Miehelläni on nyt ulosotossa sievoinen summa rahaa maksettavana, jota varaton ei todellakaan pysty maksamaan.. Sellaista summaa saisi säästää montakymmentä vuotta jo työssäkäyvä.."
kysymys: "Mihin tämä liittyy? Siihen rikokseen vai siihen ettette asu yhdessä yhteiskunnan vuoksi? En ihan ymmärrä, sori."
vastaat: "??..rikokseen?
Miten tuo muka liittyisi siihen ettemme voi asua yhdessä?"

Itse ainakin tipahdin kärryiltä. Moningelmainen suhde. En tiedä mitä sanoa, mitä täältä haet? Näköjään mitä tahansa sinulle sanoo niin sinulla on kaikkeen vastaus, että haluat olla miehesi kanssa. Eipä siinä sitten muuta. Koita selvitä. Voimia paljon, niitä tarvitset.
 
Vaikka et sääliä kaipaakaan, olen tosi surullinen puolestasi ja vielä surullisempi lapsesi puolesta. Et itse sitä vielä näe, mutta tuo ei pääty hyvin. Selvästi olet päättänyt, että miehesi rinnalla elät ja hänestä vain hyvää uskot, joten siihen taitaa olla kenenkään turha sanoa mitään. Voimia tulevaisuuteen.
 
[QUOTE="vieras";28107819]
Itse ainakin tipahdin kärryiltä. Moningelmainen suhde. En tiedä mitä sanoa, mitä täältä haet? Näköjään mitä tahansa sinulle sanoo niin sinulla on kaikkeen vastaus, että haluat olla miehesi kanssa. Eipä siinä sitten muuta. Koita selvitä. Voimia paljon, niitä tarvitset.[/QUOTE]

Ainut mitä hain, niin oli esimerkkejä ja kokemuksia samanlaisesta tilanteesta... Ehkä tapoja kuinka selvitä tälläisesta vaiheesta..
Missään vaiheessa en ole sanonut ettenkö haluaisi olla mieheni kanssa tai että harkitsisin eroa??

Rupeaa ärsyttämään tällänen, että tuun hakemaan vertaisapua ja heti ruvetaan selittelemään ihmejuttuja ja väärentelemään asioita.

Ehkä mulla on sitten todella eri näkemys parisuhteesta kuin muilla... Minä en perhettäni riko niin kauan kuin sen olemassaololle on vielä syitä ja rakkautta riittää...jos kyse olisi esim. alkoholiongelmasta..se olisi siinä...sellainen ongelma lähtee henkilöstä itsestään alunalkaen..tai väkivalta..mutta meidän tilanne jossa toisella on niin paljon stressiä kaikesta että alkaa syrjäytyä niin en ole sellaisen takia jättämässä perheenjäsentäni!
 
[QUOTE="vieras";28107842]Et reagoinut aiemmin kirjoittamaani viestiin, joten haluaisin nostaa sieltä yhden kysymyksen kuitenkin vielä. Kunnioittaako miehesi sinua? Miten se ilmenee?[/QUOTE]

Anteeksi en ole huomannut!
Meillä miehen kanssa siis ei todellakaan eletä tätä nykysuomalaista fiftyfifty-elämää:)
Minä hoidan/hoidin kodin, lapsen,ruoan pöytään.
Miehen kulttuurissa,jonka mäkin olen aivan omaksunut on se periaate, että mies valitsee naisen, joten naisen täytyy muokkautua siihen mitä mies haluaa jos nainen haluaa suhteen/avioliiton toimimaan ja näin olen toiminut.
Mies arvostaa ja on monesti sanonutkin, että kuinka ylpeä ja iloinen on että tapasi minut, sillä olen kaikkea mitä hän on aina halunnut ja etsinyt. Miehellä takana monia suhteita ja minä niistä pisin, joten hänellä sitä kokemusta riittää.
Me ollaan miehen kanssa tehty omat pelisäännöt meidän rakkaudelle ja suhteellemme! Mies kunnioittaa minua puolisona, ystävänä sekä äitinä.

Meilläpäin meidän suhteesta minä ja mies puhutaan aina, sitä että ollaan varma pari.
Meillä on aina hauskaa ja mies saa minut aina nauramaan. Minä nyt vain satuin rakastumaan ja perustamaan perheen miehen kanssa jolla on tällä hetkellä vaikeaa mutta ei se minun rakkautta häneen muuta.

Mietin vain kuinka jaksaa tämä vaihe ohi..
 
Sä oot ap varmaankin se sama, joka on tänne viimeiset kuukaudet kirjoitellut parisuhdeongelmastaan. Kirjoitustyylisi on aivan samanlainen.

Sulla ei ole oikeasti mitään käsitystä siitä, millainen on normaali ja rakastava parisuhde. Sä peilaat äitisi käytöstä mieheesi, täysin alitajuisesti. Miehesi käyttäytyy kuten alkoholistiäitisi, on lähellä, menee pois, on taas lähellä. Sä oot tottunut siihen, kuvittelet että se on rakkautta vaikka se ei ole. Sitten kun sä jossain elämäsi vaiheessa olet tarpeeksi aikuinen ymmärtämään tämän ja valmis hoitamaan itsesi kuntoon tämän asian pohjalta, niin sun elämäsikin muuttuu onnellisemmaksi. Vasta silloin sä oikeasti löydät sellaisen miehen, joka ihan oikeasti ja todella sua rakastaa ja kunnioittaa. Nykyinen miehesi ei tee kumpaakaan, vaikka kuinka sitä yrität itsellesi uskotella.
 
ei tosiaan sulla oo käsitystä, mitä normaali parisuhde on. Ei tuolasta vaikeutta vaikeuden perään. Miehes ei sua rakasta, se on fakta. Ja alussa jo sanoit, ettet saa mieheltä tukea. Miksi, vaikka ite häntä tuet?? Miehes käyttää sua hyväkseen. Tuut katumaan jokaista vuotta, jonka roikut tossa paskassa. Luuletko et tuo "stressi" loppuu ikinä? Aina tulee jotain uutta. Tekeekö miehes sut onnelliseks? Ei kuulosta siltä... ei stressi ole oikeutus toisen vähättelyyn eikä huonoon kohteluun. Mut sä oot sille vaan lapsen äiti.
 

Yhteistyössä