Mä halusin kaksi lasta jotta he eivät vanhempina olisi yksin, ajatuksella että todennäköisesti (ja toivottavasti!) me vanhemmat kuolemme ensin. Mutta ei se silti aina niin mene: minulla on veli joka asuu toiselle puolella maapalloa, eipä hän tai hänen perheensä minulle olisi pitämässä seuraa jos olisin yksin ja olisimme menettäneet vanhempamme.
S
Saraldo
Vieras
Jostain syystä monet ihmiset luulevat näin. Ikävä kyllä totuus voi olla ihan toinen. Ei se sisaruus velvoita mihinkään eikä näin ollen pidä ihmisiä yhdessä, jos eivät muuten tule toimeen. Sen lisäksi vanhempien kuoltua sisarusten välit saattavat katketa perintöriitojen vuoksi (näin kävi mun äidillä ja hänen yhdellä veljellään). Veri ei aina ole vettä sakeampaa, vaan joskus se voi muuttua asiaksi, mitä haluaa vain paeta.
Juu, ei kaikki ole niin mustavalkoista tietenkään, mutta jos luonteet mätsää hyvin yhteen, ja kasvatuksen osaltakin on käynynnä mäihä, niin voivathan he jopa välittää, ja kantaa huolta toisistaan
Ja ei kai sentään kaikki rahanahneena synny
S
Saraldo
Vieras
Juu, ei kaikki ole niin mustavalkoista tietenkään, mutta jos luonteet mätsää hyvin yhteen, ja kasvatuksen osaltakin on käynynnä mäihä, niin voivathan he jopa välittää, ja kantaa huolta toisistaan
Ja ei kai sentään kaikki rahanahneena synny
Ei tietenkään
. Ja kyllähän sisarukset suurimmaksi osaksi varmaan toimeen tulee ihan hienosti. Mut etenkin aikuisina niille näyttää tulevan vähän yhtä sun toista, tuo perinnönjako on yks aikamoinen haaste. Mun äidillä on neljä sisarusta ja tosiaan tämän välirikon aiheutti yksi halpa rannekello. Sitä vihottelua kesti melkei 15 vuotta... Tällä hetkellä kaksi sisaruksista on riidoissa jostain mitä joku on joskus sanonut . Ja kyse on siis 60-70-vuotiaista ihmisistä.... Ihan hulluja.Enkä mä missään nimessä halunnut olla masentava
. Mulle tuli vaan mieleen mun serkkuni, jolla on kolme lasta ja hän jo näkee silmissään, miten kivaa niillä sitten on kyläillä perheiden kesken ja viettää lomia yhdessä jne. Ja mun silmissä taas näyttää siltä, että kaksi muuta tulee kyllä karsastamaan sitä nuorinta aika lailla.... Vanhempansa nimittäin lellivät tämän kuopuksen ihan pilalle ja isommat sisarukset jäävät vähän vähemmälle huomiolle. Näin kävi mullekin 
.
Ei tietenkään
Enkä mä missään nimessä halunnut olla masentava
Ikäviä tilanteita, hö:| :hug:
I
"Ilona"
Vieras
Kiitos kun toit tämän näkökulman esille, kaksi lasta ja kolmatta mietittiin. Tänään tajusin, että mitä hemmettiä, eikö ihminen voi olla onnellinen siitä mitä sillä on ja keskittyä siihen olemassaolevaan hetkeen, sen sijaan että aina tavoittelee jotain enemmän enemmän ja enemmän. Mitäs jos nyt vaan menisin pelaamaan lautapeliä niiden kahden kanssa sen sijaan, että googlaan mihin autoon mahtuu 3 istuinta.
R
"Riikka"
Vieras
Mulla on sisko. Aina kiusannut mua ja nöyryyttänyt mua. En ole edes hänen lapsiaan vielä tavannut. Emm ole tekemisissä.
V
"Vieras"
Vieras
[QUOTE="iita";28102844]Tänään jotenkin sain "eipäsjoopas" ajattelun päätökseen. Olen vasta 26-vuotias ja lapsi täyttää pian 7v. Ollaan välillä mietitty toisen lapsen yrittämistä. Lapsena ei välttämättä niitä sisaruksia kaipaa, mutta aikuisena voisi olla kivaa, jos olisi veli tai sisko tukemassa, kun me vanhemmat ollaan höppänäiässä. Jos ei löydäkään puolisoa itselleen, niin tulee aika yksinäinen elämä, jos ei ole sisaruksia ja me vanhemmat jostain syystä menehdyttäisiinkin nuorena.
Ihan omien ajatusteni kannalta ottaisin kommentteja vastaan ajatuksiani koskien. Syitä miksi en halua enempää lapsia
1. Lapsi on jo ns. helpossa iässä ja en tiedä jaksanko ns. rumbaa enää alusta
2. VASTUU. Se niin valtava vastuu lapsesta. Yhdestä pitää jo kantaa vastuuta, huolta ja väkisinkin äitinä murehtii jatkuvasti.
3. Kaiken opettaminen. Loppujenlopuksi ne 18-vuotta koostuu siitä, että sun elämä menee siihen, että opetat koko ajan jotakin. Opetat päivärytmiä, luopumista tutista, vaipasta eroon, opetat värejä, aakkosia, kynäotetta, numeroita, kengännauhojen sitomista, lukemista, laskemista, pyörällä ajoa.
Vaikka meillä on ihan teräväpäinen lapsi, niin se lukemaan opettaminen, eskarijutut jne saavat mulle ainakin ihan hirveän stressin aikaan.
4. Käytöstapojen opettaminen
5. Lapsi vaatii PALJON aikaa. Sinun on uhrattava kaikki aikasi lapsen kasvattamiseen.
Lapsen kanssa ulkoilua, harrastusteen viemistä yms.
6. Sääntöjen ja rajojen asettaminen on hirveän hankalaa ja raskasta
7. Murehtiminen: On se jo todettu, että kolmivuotiaatkin osaavat olla hirveitä rääväsuita. Jos mun lasta kiusataan koulussa? jos hän onkin se kiusaaja?
Juuri yläkouluikäinen poika pahoinpidetiin ihan yllättäen koulumatkalla ilman syytä. Pahoinpitelijiöinä ysiluokkalaisia tyttöjä. Entäs jos hän olisi joskus mun lapsi? Jos mun lapsi oli se pahoinpidelty tai melkein pahenpaa: pahoinpitelijä
8. Se vaatii ihan hirvittävän paljon, että saan lapsestani kutakuinkin onnellisen, tasapanoisen ja kunniallisen kansalaisen
Murehdinko liikaa? Mä koen ihan hirvittävää painetta ja stressiä koko ajan. Onko mun lapsi normaali ja tuleeko kehittymään muiden tahtiin ja jos ei, niin mitä tein väärin? Koska lapsi on siis terve ja älykäs, niin kaikkihan on musta kiinni.
Mitä jos lapsesta tulee koulukiusaaja? Lintsaaja? Taskuvaras? Tai jos mun lasta kiusataan? Jos mun lapsi ei saa kavereita?
Entäs jos mun lapsi kuolee?
Mä en yksinkertaisesti pystyisi kokemaan tätä kaikkea kahta kertaa ja tuplana.
Mä rakastan lastani ja minusta on ihanaa viettää pojan kanssa aikaa. Meillä on aina kivaa ja nyt poika on kasvanut, niin olen saanut hänestä kaverin rakkaisiin lumilautailu ja hiihto harrastuksiini yms.
Hän on meidän silmäterä, maailman paras ja ihanin vesseli. Tämä vastuu, stressi ja se että mun vastuulla on joka päivä hirveästi asioita. Se että lapsi oppii kaiken vaadittavan vie koko ajan mun aikaani. Teen tämän mielelläni, mutta en pystyisi
tekemään tätä tuplana.
Pisteenä i:n päälle: Lapsi maksaa. Haluan, että lapsellani on mahdollisuus nähdä, kokea ja elää murehtimatta joka penniä.[/QUOTE]
Kuulostat ihanalta äidiltä, mutta varo kasvattamasta poikaa, jolle äiti on se ainoa oikea nainen. Mulla miehenä äidin silmäterä, joka saanut kaiken ja äiti on se tärkein nainen. Ei osaa kunnioittaa muita naisia naisina vaan pitää minuakin enemmänkin äitinä, jonka pitäisi passata ja kehua koko ajan
Ihan omien ajatusteni kannalta ottaisin kommentteja vastaan ajatuksiani koskien. Syitä miksi en halua enempää lapsia
1. Lapsi on jo ns. helpossa iässä ja en tiedä jaksanko ns. rumbaa enää alusta
2. VASTUU. Se niin valtava vastuu lapsesta. Yhdestä pitää jo kantaa vastuuta, huolta ja väkisinkin äitinä murehtii jatkuvasti.
3. Kaiken opettaminen. Loppujenlopuksi ne 18-vuotta koostuu siitä, että sun elämä menee siihen, että opetat koko ajan jotakin. Opetat päivärytmiä, luopumista tutista, vaipasta eroon, opetat värejä, aakkosia, kynäotetta, numeroita, kengännauhojen sitomista, lukemista, laskemista, pyörällä ajoa.
Vaikka meillä on ihan teräväpäinen lapsi, niin se lukemaan opettaminen, eskarijutut jne saavat mulle ainakin ihan hirveän stressin aikaan.
4. Käytöstapojen opettaminen
5. Lapsi vaatii PALJON aikaa. Sinun on uhrattava kaikki aikasi lapsen kasvattamiseen.
Lapsen kanssa ulkoilua, harrastusteen viemistä yms.
6. Sääntöjen ja rajojen asettaminen on hirveän hankalaa ja raskasta
7. Murehtiminen: On se jo todettu, että kolmivuotiaatkin osaavat olla hirveitä rääväsuita. Jos mun lasta kiusataan koulussa? jos hän onkin se kiusaaja?
Juuri yläkouluikäinen poika pahoinpidetiin ihan yllättäen koulumatkalla ilman syytä. Pahoinpitelijiöinä ysiluokkalaisia tyttöjä. Entäs jos hän olisi joskus mun lapsi? Jos mun lapsi oli se pahoinpidelty tai melkein pahenpaa: pahoinpitelijä
8. Se vaatii ihan hirvittävän paljon, että saan lapsestani kutakuinkin onnellisen, tasapanoisen ja kunniallisen kansalaisen
Murehdinko liikaa? Mä koen ihan hirvittävää painetta ja stressiä koko ajan. Onko mun lapsi normaali ja tuleeko kehittymään muiden tahtiin ja jos ei, niin mitä tein väärin? Koska lapsi on siis terve ja älykäs, niin kaikkihan on musta kiinni.
Mitä jos lapsesta tulee koulukiusaaja? Lintsaaja? Taskuvaras? Tai jos mun lasta kiusataan? Jos mun lapsi ei saa kavereita?
Entäs jos mun lapsi kuolee?
Mä en yksinkertaisesti pystyisi kokemaan tätä kaikkea kahta kertaa ja tuplana.
Mä rakastan lastani ja minusta on ihanaa viettää pojan kanssa aikaa. Meillä on aina kivaa ja nyt poika on kasvanut, niin olen saanut hänestä kaverin rakkaisiin lumilautailu ja hiihto harrastuksiini yms.
Hän on meidän silmäterä, maailman paras ja ihanin vesseli. Tämä vastuu, stressi ja se että mun vastuulla on joka päivä hirveästi asioita. Se että lapsi oppii kaiken vaadittavan vie koko ajan mun aikaani. Teen tämän mielelläni, mutta en pystyisi
tekemään tätä tuplana.
Pisteenä i:n päälle: Lapsi maksaa. Haluan, että lapsellani on mahdollisuus nähdä, kokea ja elää murehtimatta joka penniä.[/QUOTE]
Kuulostat ihanalta äidiltä, mutta varo kasvattamasta poikaa, jolle äiti on se ainoa oikea nainen. Mulla miehenä äidin silmäterä, joka saanut kaiken ja äiti on se tärkein nainen. Ei osaa kunnioittaa muita naisia naisina vaan pitää minuakin enemmänkin äitinä, jonka pitäisi passata ja kehua koko ajan
K
"Kiraki"
Vieras
Hieno juttu, hyvä päätös sinulle Meillä oli myös pitkään vain yksi lapsi (6v) jonka jälkeen aloimme toivomaan harkintojen jälkeen toista. Kyllä siinä on punnitsemista ja hyvä kun miettii, ei lapsia toivota perheeseen sen takia että niitä pitäisi olla.
Meillä oli myös pitkään vain yksi lapsi (6v) jonka jälkeen aloimme toivomaan harkintojen jälkeen toista. Kyllä siinä on punnitsemista ja hyvä kun miettii, ei lapsia toivota perheeseen sen takia että niitä pitäisi olla.
[QUOTE="Vieras";28105871]Kuulostat ihanalta äidiltä, mutta varo kasvattamasta poikaa, jolle äiti on se ainoa oikea nainen. Mulla miehenä äidin silmäterä, joka saanut kaiken ja äiti on se tärkein nainen. Ei osaa kunnioittaa muita naisia naisina vaan pitää minuakin enemmänkin äitinä, jonka pitäisi passata ja kehua koko ajan [/QUOTE]
Surkeimpia miehiä tulee niistä miehistä, joiden äidit ovat palvoneet poikiansa, eivätkä ole ikinä asettuneet poikansa "yläpuolelle" auktoriteetiksi.
[/QUOTE]Surkeimpia miehiä tulee niistä miehistä, joiden äidit ovat palvoneet poikiansa, eivätkä ole ikinä asettuneet poikansa "yläpuolelle" auktoriteetiksi.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";28104453]Meillä ei lasta tehty sitä varten, että hän huolehtisi meistä vanhoina. Hänellä on silloin oma perhe ja hänen velvollisuutensa on huolehtia omista lapsistaan ja puolisostaan. Ollaan miehen kanssa puhuttu, että toivottavasti ei kuolla yhtäaikaa, jotta toinen hautaa toisen eikä lapsen tarvi haudata molempia yhtäaikaa. Eli toivon mukaan lapsi ei joudu tyhjentämään kuin toisen vanhempansa kodin.
Lapsi on ihminen ja tulevaisuudessa aikuinen, jolla on oma elämä. Jos vanhemmat eivät tiiviisti kuulu siihen, niin sitten ei kuulu. Onhan se surullista, jos oma lapsi ei halua/ ehdi nähdä, mutta sen kanssa pitää sitten vain elää.[/QUOTE]
Olen tästä täysin ERI MIELTÄ. Minusta lasten velvollisuus on huolehtia vanhemmistaan vanhana. Minun vanhempani pitivät huolta omista vanhemmistaan ja minä sekä 3 sisarustani kyllä hoidamme vanhemmillemme mahdollisimman hyvän vanhuuden. Samaa oletan kyllä omilta 3 lapseltanikin.
Lapsi on ihminen ja tulevaisuudessa aikuinen, jolla on oma elämä. Jos vanhemmat eivät tiiviisti kuulu siihen, niin sitten ei kuulu. Onhan se surullista, jos oma lapsi ei halua/ ehdi nähdä, mutta sen kanssa pitää sitten vain elää.[/QUOTE]
Olen tästä täysin ERI MIELTÄ. Minusta lasten velvollisuus on huolehtia vanhemmistaan vanhana. Minun vanhempani pitivät huolta omista vanhemmistaan ja minä sekä 3 sisarustani kyllä hoidamme vanhemmillemme mahdollisimman hyvän vanhuuden. Samaa oletan kyllä omilta 3 lapseltanikin.
S
Sinuna miettisin vielä
Vieras
Jos se noin vaikealle tuntuu, niin ok.
Mutta kyllä lapsesi olisi kiitollinen sisaruksesta, ihan varmasti. Minulla esim kuoli äiti, kun olin ihan pieni. Luojan kiitos minulla on isosiskoja. <3
Ja ekaluokalla on opettaja sitä varten, että hän opettaa lukemaan!!!! Ei eskarissa tarte oppia, eikä se lasti ole vanhempien harteilla. Opettajalle maksetaan siitä, te vaan kotona teette sitten läksyt.
Mutta kyllä lapsesi olisi kiitollinen sisaruksesta, ihan varmasti. Minulla esim kuoli äiti, kun olin ihan pieni. Luojan kiitos minulla on isosiskoja. <3
Ja ekaluokalla on opettaja sitä varten, että hän opettaa lukemaan!!!! Ei eskarissa tarte oppia, eikä se lasti ole vanhempien harteilla. Opettajalle maksetaan siitä, te vaan kotona teette sitten läksyt.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";28106182]Olen tästä täysin ERI MIELTÄ. Minusta lasten velvollisuus on huolehtia vanhemmistaan vanhana. Minun vanhempani pitivät huolta omista vanhemmistaan ja minä sekä 3 sisarustani kyllä hoidamme vanhemmillemme mahdollisimman hyvän vanhuuden. Samaa oletan kyllä omilta 3 lapseltanikin.[/QUOTE]
Lisään tähän vielä, että vaikka isäni ei tule yhtään toimeen siskojensa kanssa, niin kuitenkin hoitivat kolmistaan vanhojen vanhempiensa huolenpidon.
Lisään tähän vielä, että vaikka isäni ei tule yhtään toimeen siskojensa kanssa, niin kuitenkin hoitivat kolmistaan vanhojen vanhempiensa huolenpidon.
N
nallemamma
Vieras
Erosimme mieheni kanssa. Meillä on 3 lasta. Olen iki-onnellinen lasten puolesta, että heitä on useampi. Yksi lapsi olisi kyllä kovin yksinäinen tässä tilanteessa Nyt elämän ääntä ja kodikkuutta tulee automaattisesti, kun koko porukka on kotona.
Nyt elämän ääntä ja kodikkuutta tulee automaattisesti, kun koko porukka on kotona.
D
dfdf
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Sinuna miettisin vielä;28106186:
Parasta mitä äiti ja isä voivat lapsilleen antaa on sisarus. Sydän lepää kun katselee noita naperoita pitämässä toistensa puolta tuolla hoodeilla, tai kun isompi on juuri hiffaillut jotakin uutta niin on kiire päästä opettamaan sitä pienemmälle, tosin, oppeja saa niin hyvässä kun pahassakin
Vaikka rähinöitä on, silti, aina sitä hiljaa myhäilee itsekseen että on se vaan niin hienoa kun heitä on noin monta :heart:
A
"Argh"
Vieras
Parasta mitä äiti ja isä voivat lapsilleen antaa on sisarus. Sydän lepää kun katselee noita naperoita pitämässä toistensa puolta tuolla hoodeilla, tai kun isompi on juuri hiffaillut jotakin uutta niin on kiire päästä opettamaan sitä pienemmälle, tosin, oppeja saa niin hyvässä kun pahassakin
Vaikka rähinöitä on, silti, aina sitä hiljaa myhäilee itsekseen että on se vaan niin hienoa kun heitä on noin monta :heart:
Ei se ihan noinkaan ole. Parasta mitä vanhemmat voivat lapselleen antaa on ehjä ja rakastava koti, sisaruksilla TAI ilman. Mun veljellä on kaksi poikaa 2v ikäerolla, ja luonteeltaan ovat sellaiset että koko ajan, siis aivan jatkuvasti, ovat toistensa kimpussa joko sanallisesti tai fyysisesti. Eikä kyse ole mistään "vaiheesta", vaan ovat aina olleet napit vastakkain. Näitä veljeksiä olen seurannut koko ajan läheltä, mutta tiedän myös muita perheitä joissa sisarukset eivät yksinkertaisesti liiemmin pidä toisistaan. Kemiat eivät kohtaa vaikka kasvatus, huomiointi jne olisi niin tasapuolista kuin mahdollista.
Tottakai se sisarus on usein hyvä kaveri ja erittäin tärkeä lapselle. MUTTA on todellakin hieman kyseenalaista tekemään sitä lasta jotta esikoinen saisi sisaruksen. Koska ei kai niitä lapsia toisiaan varten tehdä vaan ihan muista itsekkäistä syistä.
D
dfdf
Vieras
Minulla on maailman ihanin sisko. Onneksi hän on olemassa. Hän oli tärkeä minulle lapsenä ja on yhä nyt nelikymppisenä. Uskon, että vanhempiemme vanhetessa ja kuollessa siskoni tuo minulle lohtua. Voimme yhdessä muistella lapsuuttamme ja vanhempiamme. Sitä en pysty jakamaan kenenkään muun kanssa tai kukaan muu ei ymmärtäisi samalla tavalla, kun ei ole sitä itse kokenut.
Serkkuni perheessä oli kaksi lasta, mutta toinen kuoli alle kouluikäisenä. Serkkuni oli todella yksinäinen, kun hän joutui yksin hoitamaan kuolleen isänsä asiat (vanhemmat olivat eronneet).
Serkkuni perheessä oli kaksi lasta, mutta toinen kuoli alle kouluikäisenä. Serkkuni oli todella yksinäinen, kun hän joutui yksin hoitamaan kuolleen isänsä asiat (vanhemmat olivat eronneet).
K
"kolmen äiti"
Vieras
Jokainen tietenkin tekee sen päätöksen, mikä itsestä tuntuu oikealta. Ymmärrän kyllä, että yhdessä lapsessa on puolensa ja ainoana lapsena eläminen mahdollsitaa kyllä harrastamisen ja reissaamisen juuri sen ainokaisen ehdoilla.
Luulen kuitenkin, että stressaisit paljon vähemmän, jos lapsia olisi useampi. Eli ei tuo huolen määrä kasvaisi aivan samassa suhteessa kuin lasten määrä, vaikka jokainen lapsi samalla tavalla rakas ja tärkeä onkin. Pikemminkin päinvastoin. Sitä vaan oppii vähän huolettomammaksi, kun lapsia on useampi. Usein sitä oikein miettii, kuinka elämästään teki hankalaa yhden kanssa ja pienistä asioista otti turhaa stressiä. Voisin kuvitella, että jos itselläni olisi vain yksi lapsi, niin murehtisin lapsen elämää tämän ollessa aikuinenkin. Toki näin on jossain määrin useankin kanssa, mutta uskon, että monilapsisissa perheissä lasten itsenäistyminenkin sujuu luontevammin.
Luulen kuitenkin, että stressaisit paljon vähemmän, jos lapsia olisi useampi. Eli ei tuo huolen määrä kasvaisi aivan samassa suhteessa kuin lasten määrä, vaikka jokainen lapsi samalla tavalla rakas ja tärkeä onkin. Pikemminkin päinvastoin. Sitä vaan oppii vähän huolettomammaksi, kun lapsia on useampi. Usein sitä oikein miettii, kuinka elämästään teki hankalaa yhden kanssa ja pienistä asioista otti turhaa stressiä. Voisin kuvitella, että jos itselläni olisi vain yksi lapsi, niin murehtisin lapsen elämää tämän ollessa aikuinenkin. Toki näin on jossain määrin useankin kanssa, mutta uskon, että monilapsisissa perheissä lasten itsenäistyminenkin sujuu luontevammin.
3
3lasta meillä <3
Vieras
Mieheni on perheen ainoa lapsi,niin monta kertaa hän on murehtinut sitä kun ei ole sisaruksia! Itselläni on taas sisaruksia,mikä varmasti on vielä enemmän pistänyt miestäni miettimään kuinka ihana olis kun olisi edes yksi sisarus lisää. Silloin kun ensimmäinen lapsemme syntyi, mieheni ensimmäisenä sanoi että toivottavasti saadaan useampi vielä lisää,ettei poikamme tarvitse olla ainut. Tämmöinen näkökanta tähän keskusteluun
Tässäkin asiassa jokainen perustelee ratkaisujaan itselleen parhaalla tavalla, joka on ihan ymmärrettävää. Linkitän tähän vuosia sitten käydyn keskustelun hieman samasta aiheesta, jossa on omiakin mielipiteitäni asiasta.
http://kaksplus.fi/keskustelu/pluss...a-niin-kauheaa-jos-perheessa-vain-yksi-lapsi/
http://kaksplus.fi/keskustelu/pluss...a-niin-kauheaa-jos-perheessa-vain-yksi-lapsi/
N
no tuota
Vieras
[QUOTE="iita";28102844]Tänään jotenkin sain "eipäsjoopas" ajattelun päätökseen. Olen vasta 26-vuotias ja lapsi täyttää pian 7v. Ollaan välillä mietitty toisen lapsen yrittämistä. Lapsena ei välttämättä niitä sisaruksia kaipaa, mutta aikuisena voisi olla kivaa, jos olisi veli tai sisko tukemassa, kun me vanhemmat ollaan höppänäiässä. Jos ei löydäkään puolisoa itselleen, niin tulee aika yksinäinen elämä, jos ei ole sisaruksia ja me vanhemmat jostain syystä menehdyttäisiinkin nuorena.
Ihan omien ajatusteni kannalta ottaisin kommentteja vastaan ajatuksiani koskien. Syitä miksi en halua enempää lapsia
1. Lapsi on jo ns. helpossa iässä ja en tiedä jaksanko ns. rumbaa enää alusta
2. VASTUU. Se niin valtava vastuu lapsesta. Yhdestä pitää jo kantaa vastuuta, huolta ja väkisinkin äitinä murehtii jatkuvasti.
3. Kaiken opettaminen. Loppujenlopuksi ne 18-vuotta koostuu siitä, että sun elämä menee siihen, että opetat koko ajan jotakin. Opetat päivärytmiä, luopumista tutista, vaipasta eroon, opetat värejä, aakkosia, kynäotetta, numeroita, kengännauhojen sitomista, lukemista, laskemista, pyörällä ajoa.
Vaikka meillä on ihan teräväpäinen lapsi, niin se lukemaan opettaminen, eskarijutut jne saavat mulle ainakin ihan hirveän stressin aikaan.
4. Käytöstapojen opettaminen
5. Lapsi vaatii PALJON aikaa. Sinun on uhrattava kaikki aikasi lapsen kasvattamiseen.
Lapsen kanssa ulkoilua, harrastusteen viemistä yms.
6. Sääntöjen ja rajojen asettaminen on hirveän hankalaa ja raskasta
7. Murehtiminen: On se jo todettu, että kolmivuotiaatkin osaavat olla hirveitä rääväsuita. Jos mun lasta kiusataan koulussa? jos hän onkin se kiusaaja?
Juuri yläkouluikäinen poika pahoinpidetiin ihan yllättäen koulumatkalla ilman syytä. Pahoinpitelijiöinä ysiluokkalaisia tyttöjä. Entäs jos hän olisi joskus mun lapsi? Jos mun lapsi oli se pahoinpidelty tai melkein pahenpaa: pahoinpitelijä
8. Se vaatii ihan hirvittävän paljon, että saan lapsestani kutakuinkin onnellisen, tasapanoisen ja kunniallisen kansalaisen
Murehdinko liikaa? Mä koen ihan hirvittävää painetta ja stressiä koko ajan. Onko mun lapsi normaali ja tuleeko kehittymään muiden tahtiin ja jos ei, niin mitä tein väärin? Koska lapsi on siis terve ja älykäs, niin kaikkihan on musta kiinni.
Mitä jos lapsesta tulee koulukiusaaja? Lintsaaja? Taskuvaras? Tai jos mun lasta kiusataan? Jos mun lapsi ei saa kavereita?
Entäs jos mun lapsi kuolee?
Mä en yksinkertaisesti pystyisi kokemaan tätä kaikkea kahta kertaa ja tuplana.
Mä rakastan lastani ja minusta on ihanaa viettää pojan kanssa aikaa. Meillä on aina kivaa ja nyt poika on kasvanut, niin olen saanut hänestä kaverin rakkaisiin lumilautailu ja hiihto harrastuksiini yms.
Hän on meidän silmäterä, maailman paras ja ihanin vesseli. Tämä vastuu, stressi ja se että mun vastuulla on joka päivä hirveästi asioita. Se että lapsi oppii kaiken vaadittavan vie koko ajan mun aikaani. Teen tämän mielelläni, mutta en pystyisi
tekemään tätä tuplana.
Pisteenä i:n päälle: Lapsi maksaa. Haluan, että lapsellani on mahdollisuus nähdä, kokea ja elää murehtimatta joka penniä.[/QUOTE]
Mä en näe tässä mitään muuta kuin hieman hukassa olevan stressaantuneen äidin ja kasan perusteluita sille miksi sillä lapsella olisi pitänyt jo olla niitä sisaruksia
Ihan omien ajatusteni kannalta ottaisin kommentteja vastaan ajatuksiani koskien. Syitä miksi en halua enempää lapsia
1. Lapsi on jo ns. helpossa iässä ja en tiedä jaksanko ns. rumbaa enää alusta
2. VASTUU. Se niin valtava vastuu lapsesta. Yhdestä pitää jo kantaa vastuuta, huolta ja väkisinkin äitinä murehtii jatkuvasti.
3. Kaiken opettaminen. Loppujenlopuksi ne 18-vuotta koostuu siitä, että sun elämä menee siihen, että opetat koko ajan jotakin. Opetat päivärytmiä, luopumista tutista, vaipasta eroon, opetat värejä, aakkosia, kynäotetta, numeroita, kengännauhojen sitomista, lukemista, laskemista, pyörällä ajoa.
Vaikka meillä on ihan teräväpäinen lapsi, niin se lukemaan opettaminen, eskarijutut jne saavat mulle ainakin ihan hirveän stressin aikaan.
4. Käytöstapojen opettaminen
5. Lapsi vaatii PALJON aikaa. Sinun on uhrattava kaikki aikasi lapsen kasvattamiseen.
Lapsen kanssa ulkoilua, harrastusteen viemistä yms.
6. Sääntöjen ja rajojen asettaminen on hirveän hankalaa ja raskasta
7. Murehtiminen: On se jo todettu, että kolmivuotiaatkin osaavat olla hirveitä rääväsuita. Jos mun lasta kiusataan koulussa? jos hän onkin se kiusaaja?
Juuri yläkouluikäinen poika pahoinpidetiin ihan yllättäen koulumatkalla ilman syytä. Pahoinpitelijiöinä ysiluokkalaisia tyttöjä. Entäs jos hän olisi joskus mun lapsi? Jos mun lapsi oli se pahoinpidelty tai melkein pahenpaa: pahoinpitelijä
8. Se vaatii ihan hirvittävän paljon, että saan lapsestani kutakuinkin onnellisen, tasapanoisen ja kunniallisen kansalaisen
Murehdinko liikaa? Mä koen ihan hirvittävää painetta ja stressiä koko ajan. Onko mun lapsi normaali ja tuleeko kehittymään muiden tahtiin ja jos ei, niin mitä tein väärin? Koska lapsi on siis terve ja älykäs, niin kaikkihan on musta kiinni.
Mitä jos lapsesta tulee koulukiusaaja? Lintsaaja? Taskuvaras? Tai jos mun lasta kiusataan? Jos mun lapsi ei saa kavereita?
Entäs jos mun lapsi kuolee?
Mä en yksinkertaisesti pystyisi kokemaan tätä kaikkea kahta kertaa ja tuplana.
Mä rakastan lastani ja minusta on ihanaa viettää pojan kanssa aikaa. Meillä on aina kivaa ja nyt poika on kasvanut, niin olen saanut hänestä kaverin rakkaisiin lumilautailu ja hiihto harrastuksiini yms.
Hän on meidän silmäterä, maailman paras ja ihanin vesseli. Tämä vastuu, stressi ja se että mun vastuulla on joka päivä hirveästi asioita. Se että lapsi oppii kaiken vaadittavan vie koko ajan mun aikaani. Teen tämän mielelläni, mutta en pystyisi
tekemään tätä tuplana.
Pisteenä i:n päälle: Lapsi maksaa. Haluan, että lapsellani on mahdollisuus nähdä, kokea ja elää murehtimatta joka penniä.[/QUOTE]
Mä en näe tässä mitään muuta kuin hieman hukassa olevan stressaantuneen äidin ja kasan perusteluita sille miksi sillä lapsella olisi pitänyt jo olla niitä sisaruksia
V
"vieras"
Vieras
Meillä on kaksi lasta ja toinen on vauva, toinen koululainen. Meillä koululainen kyllä käy kalliissa harrastuksessa vauvasta huolimatta sekä pääsee ei niin vauvamaisiin paikkoihin, kesällä käytiin isomman suosikki huvipuistossa, jossa vauva veteli vaan kaiken aikaa uniaan. Meillä ainakaan vauva ei ole rasite/rajoite isomman elämässä Joku terveydenhoitaja joskus kysyi minulta koululaisen ollessa vauva, että meneekö perhe vauvan mukaan vai kulkeeko vauva muun perheen mukana? Vastasin, että tuo jälkimmäinen vaihtoehto ja niin se on yhä edelleen. Olemme perhe ja toimimme yhdessä perheenä
Joku terveydenhoitaja joskus kysyi minulta koululaisen ollessa vauva, että meneekö perhe vauvan mukaan vai kulkeeko vauva muun perheen mukana? Vastasin, että tuo jälkimmäinen vaihtoehto ja niin se on yhä edelleen. Olemme perhe ja toimimme yhdessä perheenä
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";28106182]Olen tästä täysin ERI MIELTÄ. Minusta lasten velvollisuus on huolehtia vanhemmistaan vanhana. Minun vanhempani pitivät huolta omista vanhemmistaan ja minä sekä 3 sisarustani kyllä hoidamme vanhemmillemme mahdollisimman hyvän vanhuuden. Samaa oletan kyllä omilta 3 lapseltanikin.[/QUOTE]
Minä olen täysin eri mieltä tästä. Jos vanhemmat eivät huolehdi lapsistaan, miksi lasten pitäisi huolehtia vanhemmistaan?
Minä olen täysin eri mieltä tästä. Jos vanhemmat eivät huolehdi lapsistaan, miksi lasten pitäisi huolehtia vanhemmistaan?
Similar threads
- vierailija
- Aihe vapaa
