En halua kuin yhden lapsen. Tässä perustelut:

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "iita"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla taas on semmoinen olo, että kyllä ne meidän lapset pärjää varmasti ihan hyvin. Tehdään yhdessä paljon asioita, mutta en kyllä murehdi oikeastaan mistään! :)

Nyt tätä ketjua lukiessa ihan havahduin, että murehditteko oikeasti kaikkia noita lihavuuksia, päihteitä, koulumenestystä jne. ? Ettekö yhtään suhteuta siihen, mitkä asiat kenties on ajankohtaisia teidän lapselle nyt tai tulevaisuudessa?
 
En voi väittää, että osaisin asettua asemaasi, koska minulle taas oli hyvin selkeänä sellainen ajatus, että haluaisin enemmän kuin yhden lapsen, vähintään kaksi.

Joskaan en miettinyt asioita niin paljoa kaikista näkökulmistasi.

Ja haaveni toteutikin, saimme kolme lasta. On totta, että toisaalta huolia on enemmän, rahaa kuluu enemmän ( vaikka saakin sitten huikeasti enemmän lapsilisiä:D) ja aikaa ehkä määrällisesti menee enemmän lasten asioihin. Kolmet koulukeskustelut, vanhempainillat, enemmän pyykkiä, enemmän ruoanlaittoa jne.

Mutta sitä rikkautta ja rakkauttakin on sitten kyllä triplasti. :heart:

Ja en sano, että elämä yhden lapsen kanssa olisi jotenkin köyhempää ja vähäisempiarvoista. Sitä en suinkaan tarkoita, mutta minulle nämä kolme lasta ovat tuoneet kukin elämääni lisää rikkautta ja rakkautta.


( mutta totta on, että joskus helvetin huonoina hetkinä, jos nuo kolme vaan tappelevat ja sotkua on triplasti enemmän, ehkä huoliakin, mietin.. että olisi se mukavaa, jos heitä olisikin vain yksi. )
 
[QUOTE="vieras";28103049]Mulla taas on semmoinen olo, että kyllä ne meidän lapset pärjää varmasti ihan hyvin. Tehdään yhdessä paljon asioita, mutta en kyllä murehdi oikeastaan mistään! :)

Nyt tätä ketjua lukiessa ihan havahduin, että murehditteko oikeasti kaikkia noita lihavuuksia, päihteitä, koulumenestystä jne. ? Ettekö yhtään suhteuta siihen, mitkä asiat kenties on ajankohtaisia teidän lapselle nyt tai tulevaisuudessa?[/QUOTE]

Murehdin. Voi murehdin. Päivittäin ja purskahdan itkuunkin usein. Lapsi 2v :)
Kun kasvaa isommaksi, niin en voi enää vahtia syömisiä ja kulkea perässä hakeeko energiajuoman kaupasta tai ostaako synttärirahoilla karkkia ja mässääkö pakettikaupalla leipää,kun on yksin kotona.
Mietin myös päivittäin, mitä mun pitää tehdä jo nyt, että lapsestani tulisi perushyvä koulussa. En odota kymppejä, mutta 7-8 riittää.
Märehdin jatkuvasti, pitäisikö 2v osata koota ja joku tietty palapeli ja jos ei osaa koota, murehdin, onko se merkki siitä että pärjää loogista ajattelukykyä vaativissa jutuissa huonosti.
 
tossa on paljon hyviä perusteluita miksi ei kannata hankkia enempää lapsia. Varsinkin tämä ykkönen oli hyvä "1. Lapsi on jo ns. helpossa iässä ja en tiedä jaksanko ns. rumbaa enää alusta" Kun on saanut jo kasvatettua lapsen noin vanhaksi, niin tuskin jaksaa enää koko rumbaa alusta ja sisaruksilla olis niin iso ikäero ettei niistä paljon iloa toisilleen olisi. On hyvä tunnistaa voimavaransa, sanot ettet jaksa, niin silloin et jaksa ja ei kannata hankkia lisää lapsia ja tehdä elämästään vaikeata.
 
[QUOTE="iita";28102864]Ainut mikä siis välilä mietityttää on se, että kärsiikö lapsi siitä oikeasti joskus, ettei ole sisaruksia.[/QUOTE]

Toki, jokainen kärsii joskus jostain. Muistan kärsineeni puolisen tuntia, kun eräänä päivänä sain päähäni että sisko olis kiva. Mutta kärsisin luultavasti paljon enemmän, jos sellainen olisi.
 
Mun mielestä on turhaa enää tuossa vaiheessa tehdä sisaruksia. Liian suuri ikäero, ei tule lapsista enää niin läheisiä, mitä tulisi jos alusta asti (1v-2v ikäerolla) yhdessä oisivat kasvaneet.
 
Ihan kun mun näppiksiltä ja samaan olen päätynyt eli tämä yksi lapsi on meidän perheelle hyvä ratkaisu. Kova olen kanssa stressaamaan ja murehtimaan. Tämän määrän juuri ja juuri kestän. Mukavaa kevättä ap:lle.
 
Minulla on 9 lasta. Älä murehdi noin mahdottomasti, rakas ihminen! Kyllä lapsesi pärjää. Elämä kantaa, ja ihmiset ovat hyviä toisilleen pääosin. Toisenkin lapsen varmasti jaksaisit ihan hyvin, mutta tee kuten sydän sanoo. Mutta lakkaa kuitenkin stressaaminen ja suorittaminen, jooko. Tsemppiä kovasti :)!
 
Mä en ennen tätä palstaa tiennyt edes mistää "yksi lapsi" -ongelmasta jota täällä jaksetaan jauhaa, luulin sen olevan ihan normijuttu. Joillakin on yksi lapsi, joillakin kaksi tai viisi.
Olen ollut ainoa lapsi ja koin tämän hyvänä asiana, ehkä sellaisena vähän hienona juttuna.
Ja sitä korosti muiden kadehdinta.

En tiennyt että tästä asiasta edes pitäisi mitään selitellä.

Ihan itsekkäistä syistä me halutaan enemmän lapsia, ei vain tehdä sisaruksia esikoiselle vaan itsellemme lapsia lisää. Jotenkin oudosti ehkä jopa mietin välillä, että meidän esikoinen EI SAA olla se ainoa. En tiedä onko se oikein hyvä vai huono asia. Toisen asian menettää ja toisen saa, oli kummin tahansa.
 
Mä olen ainoa lapsi, en ole koskaan siitä kärsinyt. Joskus aikuisena kävi mielessä, että sisarukset voisivat olla ihan hyvä juttu, kun äitini kuoli nuorehkona ja isäni on juoppo. Mutta sitten muistan taas kaikki ne ystäväni, joilla ei ole mitenkään ruusuiset välit sisaruksiinsa. Eli ei siitäkään olisi mitään takeita, että olisimme läheisiä. Hyvät ystävät riittävät.

Itse olen myös sellainen, että murehdin lasteni puolesta. Minulla on kaksi lasta, mutta en "hankkinut" toista siksi, että ensimmäisellä olisi sisarus.
 
Nyt sun AP kannattaa ehdottomasti tehdä kaksi lasta lisää, mielellään kaksoset tai sit korkeintaan puolentoista vuoden ikäerolla. Näin tehdessäsi sinulla EI JÄÄ AIKAA murehtia kaikkia noita asioita jotka listasit!!!!

Meidän viisi lasta on syntynyt reippaassa seitsemässä vuodessa (ja nyt kauhistelijoille pieni tietoisku: ei olla lestoja eikä sosiaalielättejä, lapsilla omat huoneet+saavat harrastaa+matkustellaan jne jne.. kaikki kovasti toivottuja ja rakastettuja+ olen kotiäiti). En ole ehtinyt moisia murehtimaan, enkä listaamiasi asioita opettamaan. Silti koululaiset oppini lukemaan jo eskarissa ja jo ennen eskaria kun ne OPPII ISOMMILTA! Pienimmät ihan oikeasti kasvaa "siinä sivussa" kun on kyse taidoista. Rakkautta ja läheisyyttä tietty pitää antaa saavikaupalla.

Oletko ap ajatellut, että jos se pahin pelko käy toteen ja lapsesi menehtyy ennen sinua. Mitä sinulle sitten jää? Tyhjä syli.
Yhtään vähättelemättä sitä tuskaa jonka jokainen lapsensa menettänyt vanhempi kokee. Tuska on varmasti sama menetätkö sen ainoan lapsen vai viidennen lapsen kymmenen lapsen katraasta. Uskon, että niiden muiden lasten olemassa olo pitää vanhemman erilailla kiinni elämässä..

Toivon, että osaat rentoutua ja antaa elämän viedä sinua <3
 
[QUOTE="iita";28102986]Saraldo: Kyllä mulla on samoja ajatusia. Haluan antaa aikaa lapselle. Kun lapsi menee kouluun, niin minultahan vaatii paljon, että hoidetaan yhdessä läksyt. Mä olen aina pärjännyt koulussa hyvin, koska vanhemmat kuulustelivat paljon läksyjäni ja olivat paljon positiivisesti tukena. Jos lapsella ei kulu sujuisi esim. niin hyvin ja tarvitsisi paljon tukea, niin mistä mä sitä aikaa läksyille revin, jos mulla on olisi joku koliikkivauva sylissä ja olisin väsynyt kuin rätti.

Tyttöjen maailma on rankempi. Tytöt osaavat olla toisilleen niin ilkeitä ja iskeä suoraan siihen arkaan paikkaan. Mulla oli niin kamalia tyttöjä luokkakaverina aina, että kiitän luojaa, ettei mulla ole tyttöä. Tytöt ovat siis ihania kyllä, mutta syy tähän on siis se, etten oman tyttöni haluaisi ikinä kokevan sitä tyttöjen helvetillistä maailmaa, mitä mä koin.
Toisaalta tytöt luovat helpommin aikuisena verkkoja ja pojat "erakoituu" helpommin.[/QUOTE]

tutkimusten mukaan pojat ovat ilkeämpiä eli kiusaavat enemmän.
 
Tein toisen lapsen ekan takia, jotta sillä olisi sisarus. Vaikka omat välit ovat etäiset sisaruksiini. Mutta kukaan ei koskaan edesauttanut tai tukenut sisarussuhteen syntymistä omassa kodissani. ei vietetty yhteistä aikaa eikä kannustettu olemaan sisaren kanssa vertaa kavereiden kanssa. Minusta näyttää että lapsista tulee koko ajan läheisempiä ja tärkeämpiä toinen toisilleen.
 
Itse tiedän myös, että en halua kuin yhden lapsen. Aika monet syyt on samoja kuin ap:lla, mutta ihan painavin syy on ehdottomasti se huolen määrä.

Voi niitä ajatuksia joita päässäni on ehtinyt pyöriä...niitä on paljon ja ei ole ihan kevyttä kamaa.

Olen yksinhuoltaja joten välillä se tuntuu musertavalta vaikka isäkin tapaa kyllä lasta pari kertaa viikossa.

Se kyllä välillä surettaa että muksu kaipailee välillä pikkusiskoa tai veljeä. Mutta onneksi on läheisiä samanikäisiä serkkuja. Enkä muutenkaan ihan täysin allekirjoita tuota ajatusta että aikuisena tuntisi olonsa yksinäiseksi kun vanhemmat ovat höppänöitä tai kuolleet kun ei ole enää perhettä. Sehän on ihan miten perheen määrittää, itse lasken siihen kuuluvaksi myös serkut ja muut sukulaiset joiden kanssa olen läheisissä väleissä.
 
Elämästään voi tehdä hankalan miettimällä asioita noin älyttömän monimutkaisesti :D

Jep! Ap:n tavalla varmasti miettiikin moni yhden lapsen vanhempi. Ihan hirveästi näköjään käyttävät energiaa aivan arkisiin asioihin. Mitä enemmän tulee lapsia, niin sitä enemmän se elämä opettaa, että kyllä se arki rullaa erityisen mukavasti useammankin lapsen kanssa, luultavasti jopa paljon mukavammin. :)
 
[QUOTE="viiden äiti";28103376]Nyt sun AP kannattaa ehdottomasti tehdä kaksi lasta lisää, mielellään kaksoset tai sit korkeintaan puolentoista vuoden ikäerolla. Näin tehdessäsi sinulla EI JÄÄ AIKAA murehtia kaikkia noita asioita jotka listasit!!!!

Meidän viisi lasta on syntynyt reippaassa seitsemässä vuodessa (ja nyt kauhistelijoille pieni tietoisku: ei olla lestoja eikä sosiaalielättejä, lapsilla omat huoneet+saavat harrastaa+matkustellaan jne jne.. kaikki kovasti toivottuja ja rakastettuja+ olen kotiäiti). En ole ehtinyt moisia murehtimaan, enkä listaamiasi asioita opettamaan. Silti koululaiset oppini lukemaan jo eskarissa ja jo ennen eskaria kun ne OPPII ISOMMILTA! Pienimmät ihan oikeasti kasvaa "siinä sivussa" kun on kyse taidoista. Rakkautta ja läheisyyttä tietty pitää antaa saavikaupalla.

Oletko ap ajatellut, että jos se pahin pelko käy toteen ja lapsesi menehtyy ennen sinua. Mitä sinulle sitten jää? Tyhjä syli.
Yhtään vähättelemättä sitä tuskaa jonka jokainen lapsensa menettänyt vanhempi kokee. Tuska on varmasti sama menetätkö sen ainoan lapsen vai viidennen lapsen kymmenen lapsen katraasta. Uskon, että niiden muiden lasten olemassa olo pitää vanhemman erilailla kiinni elämässä..

Toivon, että osaat rentoutua ja antaa elämän viedä sinua <3[/QUOTE]

Jaan ajatuksesi täysin! :)
 
[QUOTE="viiden äiti";28103376]

Oletko ap ajatellut, että jos se pahin pelko käy toteen ja lapsesi menehtyy ennen sinua. Mitä sinulle sitten jää? Tyhjä syli.
...

Toivon, että osaat rentoutua ja antaa elämän viedä sinua <3[/QUOTE]

No tämä kyllä vetää sanattomaksi.
 
[QUOTE="Vieras";28103428]Jep! Ap:n tavalla varmasti miettiikin moni yhden lapsen vanhempi. Ihan hirveästi näköjään käyttävät energiaa aivan arkisiin asioihin. Mitä enemmän tulee lapsia, niin sitä enemmän se elämä opettaa, että kyllä se arki rullaa erityisen mukavasti useammankin lapsen kanssa, luultavasti jopa paljon mukavammin. :)[/QUOTE]

Onhan niitäkin, jotka tekevät enemmän kuin yhden lapsen ja sitten väsähtävät ihan totaalisesti. Arki ei rullakaan mukavasti. Täälläkin niitä ketjuja on vähän väliä. Koska olen murehtijaluonne, en todellakaan aio lähteä oman perheeni hyvinvoinnin uhalla kokeilemaan, opettaako se elämä vai aletaanko voida huonosti. Mielestäni on tärkeää, että jokainen tuntee voimavaransa ja minä olen melkoisen varma siitä, että yksi lapsi on meidän perheelle paras ratkaisu.
 
[QUOTE="Vieras";28103428]Jep! Ap:n tavalla varmasti miettiikin moni yhden lapsen vanhempi. Ihan hirveästi näköjään käyttävät energiaa aivan arkisiin asioihin. Mitä enemmän tulee lapsia, niin sitä enemmän se elämä opettaa, että kyllä se arki rullaa erityisen mukavasti useammankin lapsen kanssa, luultavasti jopa paljon mukavammin. :)[/QUOTE]

Kuten esimerkiksi parhaillaan etusivulla oleva aloitus "väsynyt äiti" todistaa...
 
Plussia ja miinuksia miksi meillä vain yksi lapsi, nyt jo 10v:

+saanut aina ja saa vanhempien jakamattoman huomion
+voidaan tehdä kaikkea kivaa, matkustella, harrastaa jne. lapsen kanssa, pienet sisarukset eivät rajoita
+mahdollisuus kustantaa lapsen kallis harrastus, ei olisi varaa jos lapsia olisi enemmän

-ei sisarusta
 

Yhteistyössä