K
"Kyllästynyt"
Vieras
Tuntuu että muodissa on kyseenalaistaa ihan kaikkia tavallisiakin toimivia kasvatusmalleja ja tehdä kaikki mahdollisimman erilailla. Jatkuvaa kritisointia ja muiden kasvatustapojen kyseenalaistamista, mikään perinteinen ei vaan voi olla hyvä, koska on muodikkaampaa olla jokin erikoisäiti. Kieltoja ei saa eikä varsinkaan rangaistuksia, ei voi edes tehdä mitään perinteistä vaan kaikki pitää olla vähän erikoista ja outoa.
Hyvähän se on omia kasvatustapoja aina joskus pohtia ja kehittää ehkä itseään, mutta jotenkin menee aivan överiksi nykyään, koko ajan ollaan kritisoimassa normaalia kuria ihan tavallisia vanhempia. Tuntuu että näitä kritisoidaan 90% enemmän kuin joitain väkivaltaisia juoppovanhempia, koska on noloa olla tavallinen joskus väsyvä ja kuria sekä rakkautta pitävä äiti.
Kieltääkin joskus ja sehän on pahinta mitä lapselle voi tehdä.
Onko teitä normaaleja äitejä enää olemassa, jotka opetatte lapsillenne käytöstapoja, jopa niitä erikoisäitien "turhiakin" tapoja, kuten ei kyynerpäitä pöydillä, anteeksi pyydetään/halataan ja kielletään ihan suoraan jos lapsi tekee pahaa, mutta kehutaan sitäkin enemmän? Teitä jotka ehkä olette erilaisiakin jossain määrin kuin valtaosa, mutta ette kuluta aikaanne muiden kasvatusmallien jatkuvaan kyseenalaistamiseen?
Ette työnnä nokkaanne joka asiaan, vaahtoa joka käänteessä alle 3v päivähoidoista, hauku sarkastisestimuita äitejä itseänne salakavalasti ylentäen oli kyse sitten imetyksestä, perhepedeistä, vaunujen suunnasta, kasvatuksesta, päiväkodista, lapsiluvusta, lasten sukupuolesta tai hitto soikoon vaikka raskauesta ja vauvan kanssa liikkumisesta.
ONKO TEITÄ?!
Onko se vain tämä palsta ja olenko ainoa joka ei jaksa ymmärtää tätä jatkuivaa kaiken kyseenalaistamista, sellaista överiä eikä mitään tavallista pohdiskelua ilman syyllistämistä?
Hyvähän se on omia kasvatustapoja aina joskus pohtia ja kehittää ehkä itseään, mutta jotenkin menee aivan överiksi nykyään, koko ajan ollaan kritisoimassa normaalia kuria ihan tavallisia vanhempia. Tuntuu että näitä kritisoidaan 90% enemmän kuin joitain väkivaltaisia juoppovanhempia, koska on noloa olla tavallinen joskus väsyvä ja kuria sekä rakkautta pitävä äiti.
Kieltääkin joskus ja sehän on pahinta mitä lapselle voi tehdä.
Onko teitä normaaleja äitejä enää olemassa, jotka opetatte lapsillenne käytöstapoja, jopa niitä erikoisäitien "turhiakin" tapoja, kuten ei kyynerpäitä pöydillä, anteeksi pyydetään/halataan ja kielletään ihan suoraan jos lapsi tekee pahaa, mutta kehutaan sitäkin enemmän? Teitä jotka ehkä olette erilaisiakin jossain määrin kuin valtaosa, mutta ette kuluta aikaanne muiden kasvatusmallien jatkuvaan kyseenalaistamiseen?
Ette työnnä nokkaanne joka asiaan, vaahtoa joka käänteessä alle 3v päivähoidoista, hauku sarkastisestimuita äitejä itseänne salakavalasti ylentäen oli kyse sitten imetyksestä, perhepedeistä, vaunujen suunnasta, kasvatuksesta, päiväkodista, lapsiluvusta, lasten sukupuolesta tai hitto soikoon vaikka raskauesta ja vauvan kanssa liikkumisesta.
ONKO TEITÄ?!
Onko se vain tämä palsta ja olenko ainoa joka ei jaksa ymmärtää tätä jatkuivaa kaiken kyseenalaistamista, sellaista överiä eikä mitään tavallista pohdiskelua ilman syyllistämistä?