Voi vee tuota meidän koiraa! Se on ihan älyttömän arka ja muutenkin ei niin mieluisan luonteen omaava

[Miisuliinu]

On paukkuarka, ties mitä muuta arkuuksia löytyy ja allergioita ynnä muita yliherkkyyksiä vaikka millä mitalla.

Nyt kävi ilmi, että kasvattajan käyttämä narttu, koirani emo on kanssa samanlainen arkajalka. Pelkää uutena vuotena ilotulitteita ihan vimmalla. RUoka-aineallergioita on pitkä lista.

Enpä olisi tuota koiraa hankkinut, jos minulta ei olisi salattu näitä asioita. Hitto että tunnen itseni tyhmäksi.

Kunhan routa sulaa, tuo koira menee monttuun. En jaksa odottaa, milloin tuo paketti räjähtää käsiin. On meinaan hiukan aggrekin, kaikkine pelkoineen.

Tein kovasti töitä koiran pentuaikana, jotta saisin tuon koulutettua ja opetettua hiukan noista peloista pois. Mutta en jaksa enää taistella, koira on kohta 3-vuotias ja kaikkeni olen yrittänyt tuon koiran eteen tehdä.

Kaiken huippu on se, että tällä uroksen sisaruksilla on jo pentuja, et kivakiva, kun tuo arkuus ja allergiat leviävät.
Kaiken lisäksi urokseni lonkat on huonot, eikä näitä sisarusten lonkkia ole edes tutkittu ollenkaan. Omani on ainoa, jolle on tarkastukset tehtynä.

 

["vieras"]

Ilmoita kasvattajalle että haluat koirasta eroon, kasvattajan tehtävä on etsiä uusi koti.

Jos epäilet että kasvattaja on huono, rikkoo eettisyyden rajoja, tee valitus kennelliittoon. Siellä selvitellään kaikki sinne tulleet valitukset ja pistetään kasvattaja vastuuseen.

 

[koirakko]

Ilotulitearkuus on melko normaalia. Mitä muita pelkoja sitten koirulilla on? miten olet sitä sosiaalistanut, miten muuten kouluttanut? oletko saanut eläinlääkärinapua noissa allergia-asioissa, onko koiralle siis löydetty sopiva ruokavalio? miten lonkat, aiheuttaako ne koiralle kipuja?

Toki ikävää jos kasvattaja ei ole vastuullinen, hänestä kannattaa viedä asiaa eteenpäin esim. kennelliittoon (jos siis kyse rotukoirasta). Mutta ei se silti ns. vapauta sinuakaan kaikesta vastuusta, minusta koira hoidetaan niin pitkälle kuin mahdollista ja tehdään kaikki sen eteen, jos se on otettu vaikka ottaisi koiran maailman parhaalta kasvattajalta, kukaan ei voi taata sinulle täysin tervettä ja tervepäistä koiraa, koskaan.

Lopuksi, meidän koirassakin ilmeni kaikenlaista arkuutta, mentiin pevikouluttajalle jossa ongelmat ratkesi. Ja ne siis oli meissä omistajissa, ne ONGELMAT. Suosittelen lämpimästi pevi-kouluttajaa teille ennen lopullista kuoppauspäätöstä. Alkuun pääset koiraneuvola.fi sivuston kautta.

 

["vieras"]

Ja jos et ole jo hakenut ammattiapua koirasi kanssa niin suosittelisin sitä jos ei omat rahkeet riitä enää. Ei ole häpeä hakea apua.

 

[Teinien äiti]

Valitettavasti olet tainnut löytää kasvattajan jolta pitäisi evätä kasvattamisoikeus pois. Sinuan ottaisin yhetyttä rotujärjestöön ja kertoisin, että hän teettää paukkuaralla koiralla pentuja. Puhumattakaan siitä, että pentueessa on lonkkavikaa ja hän teettää pentuja kuvaamatta koiria. On todella törkeää, että tuollaiset paskiaiset kasvattavat koiria. Ikävää, että sinun kohdallesi osui tuollainen tapaus.
Valitettavasti kasvattajalla ei ole minkäänlaista pakkoa ostaa koiraasi takaisin. Se on puppupuhetta

 

["vieras"]

Paukkuarkuus on yleistä. Se ei ole huonon luonteen tai erityisen arkuuden merkki.

 

["vieras"]

Huonolonkkaisuus on periytyvää - tai sitten ei. Meille osui yksi "viallinen" pentu tervelonkkaisista vanhemmista niin että kaikki sisaruksetkin ovat hyvälonkkaiset, meillä yksi lonkka jopa c. Tälle ei kasvattajakaan mitään voi.

Hermostuneisuus ja arkuus ovat asioita, jotka luulisi teidän havainneen emää katsoessa (kai kävitte katsomassa ENNEN ostopäätöstä?), myös joillain roduilla varauksellisuus kuuluu luonteeseen ja sitä väärin vahvistamalla tulee muita lieveilmiöitä sitten siihen.

Allergioiden periytymisestä en osaa sanoa, tiedän yhden koiran joka oli pahasti allerginen koivulle ja kun toisella sisaruksella puhkesi tämä myös, niin saivat jälkeenpäin kasvattajalta hinnanalennusta.

 

[Miisuliinu]

EI tuo koira ole elinkelpoinen. Monttuun se menee. Ei tuota voi kelleen edes luovuttaa, kun tuo on päävikainen ja arvaamaton.

 

[koirakko]

EI tuo koira ole elinkelpoinen. Monttuun se menee. Ei tuota voi kelleen edes luovuttaa, kun tuo on päävikainen ja arvaamaton.

No minusta tästä vastauksesta loistaa, ettet edes kykene katsomaan peiliin ja pohtimaan omia virheitäsi. Koirat ei yleensä synny päävikaisina ja arvaamattomina, ne on meidän ihmisten aikaansaamia käytöshäiriöitä.

Ehkä on koirallekkin parempi päästä paremmille maille, jos sinusta ei ole sille luotettavaksi ja johdonmukaiseksi omistajaksi.

 

[hmm...]

Meillä on eläinlääkärin toteama "päävika" koirassa. SILTI meistä omistajista riippuu valtavan paljon koiran käytöksestä. Eläinlääkärin ohjauksessa, tilanteita ennakoimalla ja luomalla päiviin koiran käytöstä ohjaavia rutiineja meidänkin sekopäisestä koirasta on saatu ihan mukiinmenevä perhekoira. Eihän se joka tilanteessa ole täydellinen, mutta silloin emme vain vie koiraa stressaaviin ja levottomiin tilanteisiin. Koira on eläin, jolle on luontaista arastella ääniä ja tilanteita joihin se ei ole tottunut.

Oletko ap oikeasti hakenut apua? Joltakulta, joka arvioi kriittisesti ja puolueettomasti myös SINUN käytöstäsi?

 

[YMMÄRRÄN]

En jaksa lukea muiden vastauksia, mutta omakohtaisesti voin sanoa, hyvä ihminen, eroon siitä arasta koirasta ja pian! Minulla oli HYVIN arka koira, pelkäsi kaikkea ja oli hyvin ääniarka. Hirveä sylimussukka ja ihana koira muuten, mutta ARKA. Arka koira on aina arvaamaton. Agressiivisen koiran kanssa tulisi vielä toimeen, mutta arka koira on hyvin hyvin arvaamaton! Loppujen lopuksi koira puri appiukkoani, miestäni, ja kolmea lastani! Kaikkia melkoisen pahasti. Ainoa jota ei purrut, olin minä. Ilmoita kasvattajalle että joko hän ostaa koiran sinulta pois tai sinä etsit koiralle uuden kodin TAI koira menee monttuun. Ymmärrän sinua AP oikein hyvin. Tuo on ihan kauheaa aikaa, tietää että NYT pitää saada jotain aikaiseksi tai jotain kauheaa tapahtuu. Ja se syyllistäminen loppujen lopuksi, aivan kauheaa... Se että koira lopetettiin. Oivoi, tiedän niin tunteen. Minun koira ei löytänyt oikeaa ja hyvää kotia, jouduin lopettamaan koiran. Tosin tuota lopettamispäätöstä vahvisti se että puri lopuksi poikaa pahasti naamasta.

 

[koirakko]

En jaksa lukea muiden vastauksia, mutta omakohtaisesti voin sanoa, hyvä ihminen, eroon siitä arasta koirasta ja pian! Minulla oli HYVIN arka koira, pelkäsi kaikkea ja oli hyvin ääniarka. Hirveä sylimussukka ja ihana koira muuten, mutta ARKA. Arka koira on aina arvaamaton. Agressiivisen koiran kanssa tulisi vielä toimeen, mutta arka koira on hyvin hyvin arvaamaton! Loppujen lopuksi koira puri appiukkoani, miestäni, ja kolmea lastani! Kaikkia melkoisen pahasti. Ainoa jota ei purrut, olin minä. Ilmoita kasvattajalle että joko hän ostaa koiran sinulta pois tai sinä etsit koiralle uuden kodin TAI koira menee monttuun. Ymmärrän sinua AP oikein hyvin. Tuo on ihan kauheaa aikaa, tietää että NYT pitää saada jotain aikaiseksi tai jotain kauheaa tapahtuu. Ja se syyllistäminen loppujen lopuksi, aivan kauheaa... Se että koira lopetettiin. Oivoi, tiedän niin tunteen. Minun koira ei löytänyt oikeaa ja hyvää kotia, jouduin lopettamaan koiran. Tosin tuota lopettamispäätöstä vahvisti se että puri lopuksi poikaa pahasti naamasta.

Hyi kun tekee pahaa lukea...

"hirveä sylimussukka" "minua ei purrut mutta kaikkia muita" ... ja arka. Niin valitettavan tavallinen kombinaatio, koira jota omistaja pitää vauvanaan ja siitä syntyykin sitten sensortin ongelmia... jotka olis helppo korjata asiantuntevan kouluttajan avustuksella.. mutkun sitä koiraa halutaan pitää sylimussukkana, joksi se ei ole luotu.

 

["Kotitonttu"]

Siis kerran vuoteen paukutellaan ja koira aristaa -> monttuun. Noin kärjistetysti.. koiraparka.

On meinaan aika yleistä, että ilotulitteet aiheuttaa hepulin koirissa. Ok, metsästysroduilla ei hyvä piirre ja siks omat kultaset rakit ei paukuista välitäkään. Pienestä lähtien kun ollut radallakin mukana jne..
Mutta AP:n koira ei taida olla metsälinjainen?

Toivottavasti voit löytää vielä kodin koirallesi, jossa ymmärrystä ja yritystä riittää. Vielä yksi mahdollisuus osaavissa käsissä vois tehdä ihmeitä..

 

["Vieras"]

Pehmolelut on mussukoita, ei koirat.

 

[scott]

Oma on koirasi, pistä monttuun jos tahdot. En itsekään tuollaista katselisi eivätkä luonneviat ajan tai koulutuksen kanssa korjaudu, kokemusta on.

 

[YMMÄRRÄN]

Hyi kun tekee pahaa lukea...

"hirveä sylimussukka" "minua ei purrut mutta kaikkia muita" ... ja arka. Niin valitettavan tavallinen kombinaatio, koira jota omistaja pitää vauvanaan ja siitä syntyykin sitten sensortin ongelmia... jotka olis helppo korjata asiantuntevan kouluttajan avustuksella.. mutkun sitä koiraa halutaan pitää sylimussukkana, joksi se ei ole luotu.

Siis, minä en paaponut koiraa, pitänyt vauvana tms. Oli hyvin lähelle tunkeva koira ja olisi tunkenut hyvinkin paljon syliin ja "pussailemaan" jos olisi vain päästänyt. Me kävimme koulutuksissa, ongelmakoira koulutuksessa ym ym, mutta tuota arkuutta ei vaan koirasta pois saanut! Maksoin maltaita koiran koulutuksesta! Kaikki jotka eivät tiedä kuinka paljon minä teinkään töitä tuon koiran eteen niin syyllistävät lopputuloksesta! Minulla oli täällä koko perheen arki pyöritettävänä, en minä pystynyt ihan jatkuvasti olla kyttäämässä koiraa ja lapsia. En voinut antaa koiran olla hetkeäkään lasten kanssa. Sellainen käy jossain vaiheessa melkoisen raskaaksi...

 

[koirakko]

Siis, minä en paaponut koiraa, pitänyt vauvana tms. Oli hyvin lähelle tunkeva koira ja olisi tunkenut hyvinkin paljon syliin ja "pussailemaan" jos olisi vain päästänyt. Me kävimme koulutuksissa, ongelmakoira koulutuksessa ym ym, mutta tuota arkuutta ei vaan koirasta pois saanut! Maksoin maltaita koiran koulutuksesta! Kaikki jotka eivät tiedä kuinka paljon minä teinkään töitä tuon koiran eteen niin syyllistävät lopputuloksesta! Minulla oli täällä koko perheen arki pyöritettävänä, en minä pystynyt ihan jatkuvasti olla kyttäämässä koiraa ja lapsia. En voinut antaa koiran olla hetkeäkään lasten kanssa. Sellainen käy jossain vaiheessa melkoisen raskaaksi...

Niinno, vaikea toki tietää yhtään mitään kuin se mitä tänne kirjoitat. Koulutustunnilla ei ole avain, vaan se miten toimitaan kotona. Kouluttaja ei korjaa koiraa, vaan antaa työkalut joiden avulla omistaja itse "korjaa" koiransa. Ja se tarkoittaa usein ihan loppuelämän kestävää muutosta.

Koiraa ja pieniä lapsia ei koskaan pidä jättää keskenään, sama tilanne se on meillä muillakin perheellisillä

 

["vieras"]

Meillä myös mietitään toisesta koirasta luopumista. Koira on 5v ja alusta asti ollut pelkoaggressiivinen ja eroahdistuja. Mitään lomareissuja ei voida perheenä tehdä, kun aina pitää olla kotona koiravahti, kun koiraa ei voi viedä minnekään hoitoon. Meillä on toinenkin koira ja koirat eivät tulee keskenään toimeen ei jatkuvaa säätämistä ja miettimistä missä kumpikin koira oleskelee. Hankalaa miettiä kummasta luopua ja lapset ei haluaisi luopua kummastakaan. Toisen voisi antaa/myydä, mutta toinen lähtee vain piikille, jos luovutaan, kun on noita ongelmia.

 

[..]

Ei tänne kannata kirjottaa mitään negatiivista KOIRASTA kun kaikki koirafanaatikot hyökkää sun kimppuun, kun et ymmärrä että kaikki johtuu vain ja ainoastaan sinusta. Kokemusta on.

 

[YMMÄRRÄN]

Niinno, vaikea toki tietää yhtään mitään kuin se mitä tänne kirjoitat. Koulutustunnilla ei ole avain, vaan se miten toimitaan kotona. Kouluttaja ei korjaa koiraa, vaan antaa työkalut joiden avulla omistaja itse "korjaa" koiransa. Ja se tarkoittaa usein ihan loppuelämän kestävää muutosta.

Koiraa ja pieniä lapsia ei koskaan pidä jättää keskenään, sama tilanne se on meillä muillakin perheellisillä

Missä kohtaa teillä menee "pienien lapsien" ja isojen lapsien ero? minä en voinut jättää koiraa edes 12 vuotiaan kanssa hetkeksikään yksin. Koira saattoi alkaa murraamaan lapselle heti, kun selkäni käänsin. Jos meinasin mennä viemään pyykkiä ulos kuivumaan niin jomman kumman oli tultava mukana. Joko lapsen tai koiran. Sitten kun oli kaikki lapset kotona niin joko kaikki lapset olivat mukana tai koira. En mennyt paskallekaan yksin! Aina oli koira mukana. Heti kun käänsin selkäni, niin koira teki jotain pahaa. Murisi lapsille, näytti hampaita, kusi sohvalle, paskoi nurkkiin ym ym... Ja kun tulin takaisin paikalle niin koira oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tälläistä helvetin pelleilyä meillä joka päivä, joka hetki ym ym.

 

[lallina]

Valitettavasti arka koira tulee aina olemaan arka. Koulutuksella aroista koirista saadaan rohkeampia tai näennäisesti jopa rohkeita, mutta arkuus on aina siellä sisällä.

Ap koira on moniongelmainen, ja ilmeisesti vaarallinen ihmisille, ainakin lapsille. Ei sellaista koiraa saa laittaa kiertoon, eikä varsinkaan antaa vastuuttomalle kasvattajalle takaisin.

MItä koiran elämää se on, jos se pelkää paljon. Missä menee raja siihen mikä on jo koiran kiduttamista?
Ongelmakoiran laittaminen kiertoon olisi julmaa. Turhaan koiria ei saa lopettaa, mutta joskus se on ainoa eettinen vaihtoehto.

 

["vieras"]

Ei tänne kannata kirjottaa mitään negatiivista KOIRASTA kun kaikki koirafanaatikot hyökkää sun kimppuun, kun et ymmärrä että kaikki johtuu vain ja ainoastaan sinusta. Kokemusta on.

Ei siinä ole mitään fanaattista, jos tiedostaa että ne ongelmat on lähes aina lähtöisin ihmisestä, ei koirasta. Ja valitettavasti moni ihminen ei tajua edes perusasioita koiran kouluttamisesta, vaan sitä koiraa lällytetään, pidetään mamin vauvana, sen alla maataan, sen annetaan kerjätä, sen annetaan seurata joka huoneeseen mukana, sen annetaan vinkua ja mankua, sille annetaan ruokaa ilman vaateita, sitä todennäköisesti ei myöskään jakseta aktivoida tarpeeksi eikä liikuta sen kanssa sitä mitä pitäisi. Harva opettaa edes peruskäskyjä, kuten EI perusteellisesti.

Arka koirakaan ei ole mahdoton ongelma, vaan ongelma on siinä jos omistaja ei osaa arkaa koiraa käsitellä ja olla sille johtaja. "YMMÄRRÄN", kuulostaa juurikin sellaiselta koiralta joka on ollut täysin kadoksissa sen suhteen, mikä sen paikka laumassa on. Ja ihmekös tuo jos sen annetaan tunkea syliin, sitä otetaan messiin joka paikkaan ettei se vaan tee pahojaan yksin jäädessään jne. Ja huomiota ilmeisesti annettu aina kun pahojansa tekee.

 

[..]

[QUOTE="vieras";28070859]Ei siinä ole mitään fanaattista, jos tiedostaa että ne ongelmat on lähes aina lähtöisin ihmisestä, ei koirasta. Ja valitettavasti moni ihminen ei tajua edes perusasioita koiran kouluttamisesta, vaan sitä koiraa lällytetään, pidetään mamin vauvana, sen alla maataan, sen annetaan kerjätä, sen annetaan seurata joka huoneeseen mukana, sen annetaan vinkua ja mankua, sille annetaan ruokaa ilman vaateita, sitä todennäköisesti ei myöskään jakseta aktivoida tarpeeksi eikä liikuta sen kanssa sitä mitä pitäisi. Harva opettaa edes peruskäskyjä, kuten EI perusteellisesti.

Arka koirakaan ei ole mahdoton ongelma, vaan ongelma on siinä jos omistaja ei osaa arkaa koiraa käsitellä ja olla sille johtaja. "YMMÄRRÄN", kuulostaa juurikin sellaiselta koiralta joka on ollut täysin kadoksissa sen suhteen, mikä sen paikka laumassa on. Ja ihmekös tuo jos sen annetaan tunkea syliin, sitä otetaan messiin joka paikkaan ettei se vaan tee pahojaan yksin jäädessään jne. Ja huomiota ilmeisesti annettu aina kun pahojansa tekee.[/QUOTE]

Joo, paljon on ihmisiä jotka ei ymmärrä koiran koulutuksesta ja asemasta laumassa yhtään mitään, mutta kaikki ei kuitenkaan aina johdu pelkästään omistajasta. Koirissa on erilaisia luonteita ja todellakin jotkut syntyy luonnevikaisena!

 

[Miisuliinu]

No just joo. Kaikkeni olen tehnyt koiran eteen. Enää ei ole mitään muuta tehtävissä kuin kuoppaan.
Ei tuota voi kenenkään muun huostaan sysätä.

Johdonmukainen ja tiukka olen ollut, en ole antanut koiran pallotella minua, tai lullutellut pelkokohtauksissa. En.
Mulla on aikaisemminkin ollut koiria ja tämä koira on epäkelpo yksilö. Sille ei vaan mitään voi.

 

["Vieras"]

No just joo. Kaikkeni olen tehnyt koiran eteen. Enää ei ole mitään muuta tehtävissä kuin kuoppaan.
Ei tuota voi kenenkään muun huostaan sysätä.

Johdonmukainen ja tiukka olen ollut, en ole antanut koiran pallotella minua, tai lullutellut pelkokohtauksissa. En.
Mulla on aikaisemminkin ollut koiria ja tämä koira on epäkelpo yksilö. Sille ei vaan mitään voi.

Just joo.