No nyt aborttilaista jo keskustellaan eduskunnassa :)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="huoh";28052500]Ihminen, joka tekee abortin etelänmatkan takia, ei ole valmis vanhemmaksi. En siis näe ratkaisussa ongelmaa.[/QUOTE]

Totta.

En ymmärrä, miksi väen väkisin pitäisi lapsia tehdä epäinhimillisiin olosuhteisiin kasvamaan. Ei nämä abortin puolustajat kuitenkaan niistä syntyvistä lapsista huolehdi, kun joutuvat laiminlyödyiksi ja kaltoinkohdelluiksi.
 
Hyvin riittää empatia noissa tapauksissa. Itseasiassa työskentelen keuhkosairaiden kanssa. En halua edesauttaa kenenkään kuolemaa. Yksinkertaista?

Ok, eli sä vedät rajan syntymättömän ihmisen kohdalle. Mua taas enemmän kiinnostaa ne lapset, jotka on jo olemassa, ja joiden elämä on täynnä kärsimystä. Aika helvetin paljon enemmän jeesustellaan tästä aborttiasiasta kuin vaikkapa vaikeuksiin joutuneiden ja paskoissa oloissa kasvaneiden, finnisten murrosikäisten elämänlaadusta.
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
[QUOTE="Jenis";28055474]Ok, eli sä vedät rajan syntymättömän ihmisen kohdalle. Mua taas enemmän kiinnostaa ne lapset, jotka on jo olemassa, ja joiden elämä on täynnä kärsimystä. Aika helvetin paljon enemmän jeesustellaan tästä aborttiasiasta kuin vaikkapa vaikeuksiin joutuneiden ja paskoissa oloissa kasvaneiden, finnisten murrosikäisten elämänlaadusta.[/QUOTE]

Minä en halua edesauttaa kenenkään kuolemaa. Ei se liity mitenkään siihen mitä mieltä muuten olen aborteista tai abortin tehneistä. En halua olla mukana abortin tekemisessä. Turhaan vedät tähän lapset jotka elää kurjissa oloissa.
 
Hassua miten yhden asian perusteella lynkataan mun ammattivalinta. :D En ole koskaan muuta alaa harkinnutkaan enkä tehnytkään. Pärjään työssäni loistavasti. Oon rauhallinen ja pätevä, oon ihminen ihmiselle, asiakaslähtöinen jne. En vaan halua edesauttaa kenenkään tappamista. En myöskään antaisi eutanasialääkettä kenellekään jos se olisi mahdollista, vaikka olen sitä mieltä että eutanasia on hyvä juttu.
 
Minä en halua edesauttaa kenenkään kuolemaa. Ei se liity mitenkään siihen mitä mieltä muuten olen aborteista tai abortin tehneistä. En halua olla mukana abortin tekemisessä. Turhaan vedät tähän lapset jotka elää kurjissa oloissa.

Eli se abortin tehnyt potilas joka tulee "nyyhkyttään sulle jotain paskaa" ei olekaan tässä se ongelma? Ja mun mielestä tässä on aivan suora yhteys kurjissa oloissa eläviin lapsiin. Ei kukaan tee aborttia tilanteessa, jossa lapsella olisi ollut mahdollisuus onnelliseen elämään rakastavassa perheessä.
 
Hassua miten yhden asian perusteella lynkataan mun ammattivalinta. :D En ole koskaan muuta alaa harkinnutkaan enkä tehnytkään. Pärjään työssäni loistavasti. Oon rauhallinen ja pätevä, oon ihminen ihmiselle, asiakaslähtöinen jne. En vaan halua edesauttaa kenenkään tappamista. En myöskään antaisi eutanasialääkettä kenellekään jos se olisi mahdollista, vaikka olen sitä mieltä että eutanasia on hyvä juttu.

Ymmärrän hyvin näkökantasi ja hyvä jos olet valinnut työtehtäväsi sen mukaan. Kuitenkin juuri tuo "nyyhkyttää jotain paskaa" oli tosiaankin sellainen asia, joka varmasti monelle särähti korvaan (tai silmään). Voin kuvitella niitä itkeviä teinityttöjä, jotka aborttiin päätyvät, ja siinä tilanteessa empaattinen ihminen ei kyllä ajattelisi, että toinen vaan nyyhkyttää siinä paskaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Mörköäiti
Itselläni oli tilanne jolloin aborttia harkittiin tosissaan. Homma lähti liikkeelle neuvolasta missä oli lääkäri. Tilanne tehtiin tosi helpoksi eikä ollut mitään moralisointeja eikä juuri edes syitä kyselty. Sanottiin vain että se on sinun päätös että me tuetaan kummassakin ratkaisussa. Lääkäri samalla täytti aborttihakemusta vaikka en tiennyt mitä pitäisi tehdä, koko ajan päässäni sykki että tämä on väärin! Tuli sellainen olo että neuvolasta melkein jopa kannustettiin aborttiin tai ainakin että se on täysin ok jopa sosiaalisista syistä. Neuvottin jopa menemään naistentautien polille vaikka ei ole vielä kokonaan päättänyt.

Naistentautien polilla melko pian lääkärin seurassa oleva hoitaja sanoi että saat pian sellaisen pillerin. En sanonut siihen mitään. Sitten lääkäri käski mennä laverille että ultrataan, luulin jo että se on nyt tässä enkä saa enää perua. Sitten aloin märistä ettenkö saa enää itse sanoa tähän mitään. Sitten yhtäkkiä se olikin ok ettei sitä tehdäkään. Ultrassa oli elävä sikiö ja sen jälkeen tehtävä oli jo mahdoton.

Iltapäivällä päätettiin miehen kanssa että lastamme ei aleta tappaamaan. Näin jälkeenpäin olen erittäin tyytyväinen että ei tehty sitä, olisi koko loppuelämä ollut sellainen olo että olen syntinen, itsekäs paskiainen enkä olisi antanut sitä anteeksi itselleni. Nyt se pikkurääpäle potkii mahassani enkä antaisi sitä enää pois.

Suomessa abortti myönnetään liian hepposasti, myös sellaisiin tilanteisiin missä perheolosuhteet ovat kunnossa. Abortin ehdoksi pitäisi olla kattava haastattelu joko suullisesti tai lomakeella. Tällöin äiti ja isä voisi todella miettiä että onko syyt itsekkäät vai jotkut muut. Nykyihmiset ovat tulleet laiskoiksi ja itsekkäiksi, se ei saisi sanella moniakaan päätöksiä.

Kiitos, olen puhunut.
 
Ymmärrän hyvin näkökantasi ja hyvä jos olet valinnut työtehtäväsi sen mukaan. Kuitenkin juuri tuo "nyyhkyttää jotain paskaa" oli tosiaankin sellainen asia, joka varmasti monelle särähti korvaan (tai silmään). Voin kuvitella niitä itkeviä teinityttöjä, jotka aborttiin päätyvät, ja siinä tilanteessa empaattinen ihminen ei kyllä ajattelisi, että toinen vaan nyyhkyttää siinä paskaa.

Joo, no tuo lause oli ehkä turhan kärkäs. Sanottasko niin, että en aidosti voisi olla empaattinen ihmiselle joka abortoi lapsensa ja sitten itkee sitä kuinka tuntuu pahalta. En voi sille mitään. Minulla kyllä on ystäviä jotka ovat abortin tehneet, samoin äitini on nuorena tehnyt abortin. Mutta he ovat sinut asian kanssa. En hyväksy mutta voin elää asian kanssa.
 
Mä en työssäni haluaisi edesauttaa abortin tekemistä. En siis mene töihin esimerkiksi naistentautien polille. En kykenisi varmaan olemaan mitenkään empaattinen, jos joku potilas nyyhkyttäs mulle jotain paskaa abortin tehtyään. Ja en veisi mitään aborttipillereitä potilaalle.

Kun masennuksesi uusiutuu jälleen, niin muista ettet tule nyyhkyttämään meille paskaa... Eikä varmaan kannata nyyhkyttää siellä mt-puolellakaan.
 
Joo, no tuo lause oli ehkä turhan kärkäs. Sanottasko niin, että en aidosti voisi olla empaattinen ihmiselle joka abortoi lapsensa ja sitten itkee sitä kuinka tuntuu pahalta. En voi sille mitään. Minulla kyllä on ystäviä jotka ovat abortin tehneet, samoin äitini on nuorena tehnyt abortin. Mutta he ovat sinut asian kanssa. En hyväksy mutta voin elää asian kanssa.

Miksi et ymmärrä sitä, että abortin juuri tehneestä voi tuntua pahalta? Onhan sellainen ihan luonnollista. Abortin syyhän voi olla vaikka miten traumaattinen tai henkisesti raskas - esim. sikiön vakava sairaus, oma sairaus/terveydentila, joka estää raskauden, tai vaikka raiskauksesta alkunsa saanut raskaus. Tai sitten vaikka kyseessä on ihminen, joka haluaa lapsen joskus, mutta ei juuri siinä elämäntilanteessa olisi voinut - esim. hyvin nuori tai vaikeassa elämäntilanteessa oleva, joka suree sitä, että vahinkoraskaus tuli niin mahdottomaan tilanteeseen, koska jossain muussa tilanteessa olisi voinut olla mahdollista valita toisin. Tai sitten muuten vaan tuntuu pahalta - onhan se tietysti valitettavaa ja surullistakin, että aborttiin joutuu joskus turvautumaan. Mutta joskus vaan täytyy. Elämä on.
 
[QUOTE="vieras";28056050]Lapsettomat parit mielellään adoptoisivat ne lapset jotka eivät omille vanhemmille kelpaa.[/QUOTE]

Niin varmasti, mutta raskaus ja synnytys kaikkineen ei suinkaan ole realistinen ja toteutuskelpoinen vaihtoehto kaikille ei-toivotusti raskaaksi tulleille.
 
Itselläni oli tilanne jolloin aborttia harkittiin tosissaan. Homma lähti liikkeelle neuvolasta missä oli lääkäri. Tilanne tehtiin tosi helpoksi eikä ollut mitään moralisointeja eikä juuri edes syitä kyselty. Sanottiin vain että se on sinun päätös että me tuetaan kummassakin ratkaisussa. Lääkäri samalla täytti aborttihakemusta vaikka en tiennyt mitä pitäisi tehdä, koko ajan päässäni sykki että tämä on väärin! Tuli sellainen olo että neuvolasta melkein jopa kannustettiin aborttiin tai ainakin että se on täysin ok jopa sosiaalisista syistä. Neuvottin jopa menemään naistentautien polille vaikka ei ole vielä kokonaan päättänyt.

Naistentautien polilla melko pian lääkärin seurassa oleva hoitaja sanoi että saat pian sellaisen pillerin. En sanonut siihen mitään. Sitten lääkäri käski mennä laverille että ultrataan, luulin jo että se on nyt tässä enkä saa enää perua. Sitten aloin märistä ettenkö saa enää itse sanoa tähän mitään. Sitten yhtäkkiä se olikin ok ettei sitä tehdäkään. Ultrassa oli elävä sikiö ja sen jälkeen tehtävä oli jo mahdoton.

Iltapäivällä päätettiin miehen kanssa että lastamme ei aleta tappaamaan. Näin jälkeenpäin olen erittäin tyytyväinen että ei tehty sitä, olisi koko loppuelämä ollut sellainen olo että olen syntinen, itsekäs paskiainen enkä olisi antanut sitä anteeksi itselleni. Nyt se pikkurääpäle potkii mahassani enkä antaisi sitä enää pois.

Suomessa abortti myönnetään liian hepposasti, myös sellaisiin tilanteisiin missä perheolosuhteet ovat kunnossa. Abortin ehdoksi pitäisi olla kattava haastattelu joko suullisesti tai lomakeella. Tällöin äiti ja isä voisi todella miettiä että onko syyt itsekkäät vai jotkut muut. Nykyihmiset ovat tulleet laiskoiksi ja itsekkäiksi, se ei saisi sanella moniakaan päätöksiä.

Kiitos, olen puhunut.


Siis millanen tossu nollaulosannilla sä oot? Siis et saanut ääneen sanottua, ettet halua aborttia. Tietenkin se on ihan varmaa, että abortin valmistelu keskeytetään, jos vaan ääneen sanot, ettet aborttia halua. Jos tk:n ajanvarauksessa kerrot vahinkoraskaudesta ja pyydät ajan lääkärille, niin kait ne nyt olettaa, että aborttia haluat. Lapsen haluavat kun menevät neuvolaan terkkarin luo.
 
En kyllä ole mikään tossu. Asioista keskusteltiin ihan suoraan, en vain kaikkea tänne kokoa. Kaikki vaihtoehdot käytiin läpi. Neuvolan terkkari sai jotenkin päähänsä että on lapsen etu että sen elämä lopetetaan tai ainakin sellaisen vaikutelman sain. Miten siinä sitten alan vakuuttamaan että näin ei ole, en ole itsekehuvaa sorttiä enkä ole väittänytkään että olisin joku esimerkillinen äiti. Tilanteet olivat mielestäni sellaiset että sain sellaisen vaikutelman että aborttiin jopa kannustettiin ja sitä pidettiin jopa minun ja syntymättömän lapsen etuna!! Tämä ihmetyttää kovin sillä oma perhetausta on kunnossa eikä lapsi olis ollut millään lailla vaarassa. Neuvolassa tiedettiin että olin kahden vaiheilla mutta naistenpolilla luultiin että olin päätöksen varmasti tehnyt ja niin luulinkin mutta siellä ollessaan päätökseni alkoi vaivata enkä enää pitänyt koko ajatuksesta.

Pointii ei ollut se että olenko tossu vai ei vaan se että systeemi on Suomessa sellainen että abortti myönnetään heppoisasti tai siihen jopa kannustetaan. Abortti ei ole ehkäisymenetelmä eikä se pitäisi olla mikään helppo ulospääsy. Toki sellaisessa tilanteessa milloin äidillä on mm. päihdeongelmia ja perheasiat ovat huonosti niin silloin terveydenhuoltohenkilöt voi aborttia suositella mutta ei siinäkään vaiheessa pakottaa.
 
Suomessa abortti myönnetään liian hepposasti, myös sellaisiin tilanteisiin missä perheolosuhteet ovat kunnossa. Abortin ehdoksi pitäisi olla kattava haastattelu joko suullisesti tai lomakeella. Tällöin äiti ja isä voisi todella miettiä että onko syyt itsekkäät vai jotkut muut. Nykyihmiset ovat tulleet laiskoiksi ja itsekkäiksi, se ei saisi sanella moniakaan päätöksiä.

Kiitos, olen puhunut.

No tietysti abortteja tehdään myös niille, joilla on "perheasiat kunnossa", ei se ole mitään uutta tietoa. Abortin laillisia perusteita kun on muitakin kuin se, että on "perheasiat huonosti". Ja tietenkin tehdään - itse keksin moniakin ihan ymmärrettäviä syitä abortin riippumatta perheasioista.

Mitä tuossa haastattelussa oikein voitaisiin kysyä? Tälläkin hetkellä abortti täytyy perustella. Haastattelussa sitten varmaan kysyttäisiin kymmenellä eri tavalla "oletko nyt aivan varma", mutta uskotko tosissasi, että se muuttaisi mitään? Haastattelun pitäisi kuitenkin olla neutraali, eli pro life -tyypit eivät pääsisi laatimaan sinne sellaisia kysymyksiä kuin "pystytkö kohtaamaan kuolemasi jälkeen abortoidun lapsesi suuret siniset silmät, jotka kysyvät sinulta vain yhtä kysymystä: äiti, miksi et ottanut minua vastaan, olisin niin tahtonut elää".

Se, että tekee abortin itsekkäistä syistä, ei ole mitenkään tuomittava asia. Vai eikö naisella ja hänen elämällään muka ole mitään arvoa, eikö häntä pitäisi lainkaan ottaa huomioon?
 
En kyllä ole mikään tossu. Asioista keskusteltiin ihan suoraan, en vain kaikkea tänne kokoa. Kaikki vaihtoehdot käytiin läpi. Neuvolan terkkari sai jotenkin päähänsä että on lapsen etu että sen elämä lopetetaan tai ainakin sellaisen vaikutelman sain. Miten siinä sitten alan vakuuttamaan että näin ei ole, en ole itsekehuvaa sorttiä enkä ole väittänytkään että olisin joku esimerkillinen äiti. Tilanteet olivat mielestäni sellaiset että sain sellaisen vaikutelman että aborttiin jopa kannustettiin ja sitä pidettiin jopa minun ja syntymättömän lapsen etuna!! Tämä ihmetyttää kovin sillä oma perhetausta on kunnossa eikä lapsi olis ollut millään lailla vaarassa. Neuvolassa tiedettiin että olin kahden vaiheilla mutta naistenpolilla luultiin että olin päätöksen varmasti tehnyt ja niin luulinkin mutta siellä ollessaan päätökseni alkoi vaivata enkä enää pitänyt koko ajatuksesta.

Pointii ei ollut se että olenko tossu vai ei vaan se että systeemi on Suomessa sellainen että abortti myönnetään heppoisasti tai siihen jopa kannustetaan. Abortti ei ole ehkäisymenetelmä eikä se pitäisi olla mikään helppo ulospääsy. Toki sellaisessa tilanteessa milloin äidillä on mm. päihdeongelmia ja perheasiat ovat huonosti niin silloin terveydenhuoltohenkilöt voi aborttia suositella mutta ei siinäkään vaiheessa pakottaa.

Tosi outoa. Ensinnäkään eihän sen neuvolan terveydenhoitajan kuulu suositella yhtään mitään ratkaisua vaan kertoa olemassaolevat vaihtoehdot ja ainoastaan äidin niin halutessa keskustella niistä. Mutta ei kyllä kuulu suositella mitään.

Mutta kyllä minäkin ihmettelen, onko tuollaista oikeasti edes tapahtunut - minkälainen ihminen ensinnäkään edes antaisi kenenkään muun johdatella tai päättää tällaisessa asiassa itsensä puolesta? Ja jos kerran sinulla on mieskin, niin miten ihmeessä te ette muka yhdessä uskaltaneet sanoa neuvolassa, että ette halua aborttia? Tai viimeistään ennen aborttiaikaa olisi koska tahansa voinut soittaa sinne polille ja perua sen ajan - vaikea uskoa, etteikö kukaan saisi sitä tehtyä? Millainen ihminen muka antaisi tilanteen edetä siihen, että abortti on jo melkein tehty, kun vihdoin avaa suunsa? Ja miten muka joku ei tietäisi, että aborttipäätös on vain ja ainoastaan oma, ei siis hoitohenkilökunnan - eli itse pitää avata suunsa ja kertoa, mitä haluaa. Ketään ei pakoteta Suomessa aborttiin.

Mitä tarkoitat, että abortin ei pitäisi olla helppo ulospääsy? Ehkäisymenetelmänä sitä ei tilastojen mukaan edes käytetä. Mutta tottakai sen täytyy olla yhtä helppo kuin muutkin toimenpiteet. Vai mitä oikein ajat takaa - että se tehtäisiin virkkuukoukulla vai että siihen liittyisi joku papin antama ripitys?
 
Kyse oli siitä että olin kahden vaiheilla, raskautta ei ollut suunniteltu ja ensireaktio oli että ei tämä voi tapahtua. Lapsiluku oli jo täynnä ja haluttiin panostaa olemassa olevaan perheeseen. Koska olin niin suunniltani neuvolan terkkari sai varmaan siitä ajatuksen että abortti on meidän tapauksessa varteenotettava vaihtoehto. Ei sitä suoranaisesti tyrkytetty, mutta ei juurikaan kannustettu edes raskauden jatkamiseen.

Sitä ajoin takaa että Suomessa abortin saa helposti, raskaana olevan ei tarvi kuin sanoa taikasana niin johan lähetettä on pykälässä jne.. Jos ihmisolento olisi tässä yhteiskunnassa yhtään arvokkaampi niin aborttia ei suurinpiirtein tyrkytetä.

Ehkä odotukseni oli että aborttia suositellaan vain mahdottomissa tilanteissa, mutta oma tilanne oli että elän avioliitossa ja vanhemmat lapset ovat meidän yhteisiä, elin ydinperheessä ja muutenkin asiat sillai normaalisti, myös taloustilanne ok, vaikkei hyvä. Näitä asioita ei noteerattu lainkaan. '

Käsittämätöntä että kukaan ei tunnista epäkohtaa yhteiskunnassamme. Älytöntä että tartutte vain siihen että olinko tossu tai nössä tai ihan mikä tahansa, se on teidän näkökulmanne, oma näkökulma on se että tässä on isommasta asiasta kyse. Kuinka monta aborttia on tehty jo heppoisasti varsinkin niissä tilanteissa joissa nainen on ollut kahden vaiheilla, onko joissain tilanteissa johdateltu?
 
Jos ihminen ei aborttia halua niin tuskinpa häntä hoitohenkilökunta tulee kotoa suunnilleen leikkauspöydälle väkisin raahaamaan..

En näe mitään hyötyä abortin vaikeuttamisessa jollain julmetuilla haastatteluilla tmv. Kuinka moni jättäisi kauhuissaan rehellisesti sanomatta ettei pysty, ei halua lasta vaikkapa jopa sen raiskauksen jälkeen, niin marginaalinen tilanne kuin tilastoissa onkin. Miten monella olisi tosiaan mahdotonta mennä läpi ristikuulusteluista ollessaan henkisesti täysin raunioina kuten todella moni aborttia hakeva on.

Mitä hyötyä, kenellekään, olisi siitä että maailmaan syntyisi tällaisissa "sivistysvaltioissakin" vielä enemmän ei-toivottuja lapsia joista suuren osan elämä on ikävä kyllä jo hedelmöityshetkestä tuomittu olemaan parhaimmillaankin yksinäistä ja onnetonta, puhumattakaan huonompiosaisista.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia

Yhteistyössä