Tää taitaa olla varsinainen ikuisuusaihe, mutta täytyypä nyt kysyä, että miksi kenenkään pitäisi perustella muille (esimerkiksi nyt sinulle) töihinmenoaan? He ovat perustelleet sen itselleen, eikö se riitä? On mielestäni myös väärin sanoa, että toinen tapa olisi toista parempi - eikö ole ihan perhekohtaista, mikä toimintatapa kenenkin kohdalla osoittautuu parhaaksi? Lapsesta voi kasvaa sarjamurhaaja, vaikka hän olisi kotona kouluikään saakka. Onnellisuuteen ja tasapainoisuuteen kun ei vaikuta pelkästään se, onko lapsi kotihoidossa vai ei, paljon muitakin aineksia tähän tarvitaan.
Itse liputan kotihoidon puolesta, mutta en todellakaan ole heittelemässä kivillä niitä, jotka tekevät toisenlaisen valinnan. Olen iloinen siitä, että olen pystynyt ainakin toistaiseksi pitäytymään tässä ratkaisussani ja keskitynkin nauttimaan arjesta kotona lasteni kanssa, enkä tuijottelemaan, mitä naapurissa tehdään. Heillä on oma tapansa toimia ja se varmaan sopii heille ihan hyvin - tämä taas on meidän juttu