"Se Oikea", eikö tuollaseen uskominen ole

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pöyristynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja pöyristynyt;28015479:
Eikö tuo taruolentoihin uskominen ole juuri tätä.
Miksi suotta saivartelemaan. "Se oikea" on yhtä oikea kuin Aku Ankka tai menninkäinen.

Varmaan onkin. Sellaiselle ihmiselle, joka ei ole sitä Oikeata löytänyt toisesta ihmisestä.
Aika moni juttu voi olla tarua, kunnes se konkretisoituu itselleen ;)
 
Mä ennen ajattelin, että on monta ihmistä, joiden kanssa voisin olla romanttisessa suhteessa. Ajattelin, että on olemassa vaan vääriä, eli niitä joiden kanssa ei voi olla ja loppujen kanssa tulee toimeen. Mutta ei se menekään niin. Jumala on ihan alusta asti suunnitellut koko jutun ja johdattanut mulle juuri sen oikean, jota ilman mä en olisi saanut juuri noita lapsia.
 
Teidän "oikeat" olisivat luultavasti joitain aivan muita, jos olisitte kasvaneet esimerkiksi Intiassa tai edes Ruotsissa...tai edes toisella puolella Suomea kuin nyt, ja tehneet jonkun pienen valinnan erillä tavalla.

Itse uskon, että on olemassa sopivia, vähemmän sopivia ja jopa täydellisiä kumppaneita, mutta ei mitään yhtä tiettyä oikeaa.
Eräänlaista sielunkumppanuutta on varmasti, niin kuin ystävystenkin välillä parhaimmillaan.
 
  • Tykkää
Reactions: tytsi-89
Mun on kyllä myönnettävä, etten oo edes harkinnut koskaan muuttavani samaan osoitteeseen muun kuin "sen oikean" kanssa. Voi olla poikaystäviä tai panoja tai muuta, mutta sit kun se, joks tuntuu oikealta, löytyy, alan harkita ja toivoa ihan oikeaa suhdetta.

Eli joo, minusta se oikea ei ole puppua.
 
Mä en usko että ap:lla olis jotenkin vähemmän rakastunut suhde, kun ei usko yhteen oikeaan. Mäkin uskon siihen oikeaan vaan koska se on luonnollinen jatkumo siitä että uskon Jumalaan ja hänen johdatukseensa elämässäni. Olen koko ajan vakuuttuneempi, ettei parin valinta ollut sattuma. Vaikka se oli minun päätös, siinä oli silti jotain vielä pyhempää takana.
 
Teidän "oikeat" olisivat luultavasti joitain aivan muita, jos olisitte kasvaneet esimerkiksi Intiassa tai edes Ruotsissa...tai edes toisella puolella Suomea kuin nyt, ja tehneet jonkun pienen valinnan erillä tavalla.

Itse uskon, että on olemassa sopivia, vähemmän sopivia ja jopa täydellisiä kumppaneita, mutta ei mitään yhtä tiettyä oikeaa.
Eräänlaista sielunkumppanuutta on varmasti, niin kuin ystävystenkin välillä parhaimmillaan.

Juuri näin. :)
 
Ap, miksi halveeraat muitten suhteita? Sehän on vain sana, se oikea. Onhan paljon parempi, että ihminen tuntee olevansa oikean kanssa kuin vaikka väärän tai välttävän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pöyristynyt;28015538:
Se on sun mies, ei se ole kosminen satuolento. Koita ymmärtää.

Sitähän sulle on koitettu 9 (!!!) sivua toitottaa, mutta et usko vaan vedät omasta pipipäästäsi tähän mukaan galagksit, sadut, táruolennot sun muun paskan. Vaikka toisaalta, kyllä meidän rakkaustarina on kuin sadusta z3 Aapee voi katkerana ämmänä ajatella mitä vaan kun ei samaa ole kokenut ;)
 
[QUOTE="vieras";28015521]Minusta myös aika hassua, että olen kuvitellut aika kauan eläneeni oikean ihmisen kanssa, mutta se onkin ollut taruolento.[/QUOTE]

Ja mikä parasta, mulla on ihka eläviä lapsiakin siltä. Kaikin tavoi täydellisiä nekin, ihan kuten satuolennot ovat. Ja elämä on mahtavaa. Joo, en vaihtaisi siihen "ollaan nyt tässä kun en parempaankaan ole törmännyt"-elämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pöyristynyt;28015572:
Juuri näin. :)

Eli sun mielestä mun mies voi olla täydellinen, meillä voi olla suurta rakkautta ja voimme olla sielunkumppaneita mutta missään nimessä en voi käyttää hänestä nimitystä SE OIKEA, koska se olisi jo liikaa? :laugh:
 
Siis hä? Ehkä en tajua, kun en jaksa kahlata koko ketjua. Mutta se oikea on se juuri sille hetkelle (ja jollekille se hetki voi olla koko elämän pituinen) elämänkumppani.

Siis juuri se oikea, ei kuka tahansa. Eikä kukaan muu sillä hetkellä kelpaa.

Muttei sen ihmeempää.
 
Mä kyllä en oo koskaan ottanu tuota sanontaa kirjaimellisesti,mulle se tarkoittaa sitä että olen kaikkien ihmisten joukosta löytänyt jonkun jonka kanssa sovimme täydellisesti yhteen ja muut eivät ole häneen verrattuna mitään. Mistä mä tiedän tulenko joskus viidenkymmenen vuoden päästä tapaamaan jonkun joku vie tajuntani uuteen ulottuvuuteen mutta nyt,tässä,tällä hetkellä,tuo mies on minulle niin oikea kuin voi vain olla. Liian monta väärää oli ennen testattu ;)
 
Teidän "oikeat" olisivat luultavasti joitain aivan muita, jos olisitte kasvaneet esimerkiksi Intiassa tai edes Ruotsissa...tai edes toisella puolella Suomea kuin nyt, ja tehneet jonkun pienen valinnan erillä tavalla.

Eikö tuo ole itsestäänselvää? Mun mielestä tuo on juuri osa sitä ihmeellistä todellisuutta: minun ja puolisoni elämä ja valinnat ovat menneet siten, että päädyimme kohtaamaan toisemme. Jos minä olisin elänyt toisenlaisen elämän, en olisi tämä ihminen, joka nyt olen. Sama koskee puolisoani. Tällöin emme ehkä olisi kohdanneet tai kohdatessamme toisiimme rakastuneet.

Mun mielestä Jos on huomattavasti maagisempi kuin Kunnes...
 
  • Tykkää
Reactions: Mörköäiti
Siis hä? Ehkä en tajua, kun en jaksa kahlata koko ketjua. Mutta se oikea on se juuri sille hetkelle (ja jollekille se hetki voi olla koko elämän pituinen) elämänkumppani.

Siis juuri se oikea, ei kuka tahansa. Eikä kukaan muu sillä hetkellä kelpaa.

Muttei sen ihmeempää.

Kyllä, mutta se voi mennä myös niin että jos sen kuitenkin joskus menettää niin kukaan muu ei enää ikinä tule tuntumaan yhtä hyvältä, vaikka kuinka yrittääkin.
 
Minä olen niin naurettava ja naivi tuon asian suhteen että uskon tosiaan siihen oikeaan =) Olen seurustellut aiemminkin mutta en ole silloin kokenut se oikea-fiilistä vaan seurustelu on ollut mukavaa yhdessäoloa, deittailua, ok seksiä jne.
Kun tutustuin mieheeni niin tunne oli alusta asti erilainen. Juuri sellainen se oikea-fiilis, että tässä se nyt on, minun kanteni.
Minä uskon siihen että jokaiselle on jossain se oikea, se elämänmittainen kumppani. Kaikki sitä eivät vain löydä. En voisi kuvitellakaan että etsisin uutta puolisoa jos nykyinen kuolisi. Olen mieluummin yksin.
 
[QUOTE="vieras";28015601]Onko oikeasti lohduttavaa ajatella että kohtalo ei ole puhdasta sattumaa vaan jonkin hiljaisen ja arvaamattoman Jumala-hahmon tahto?

Kohtalo ei pelota enää sen jälkeen kun oivaltaa miten suuri sattuma koko maailmankaikkeus on.[/QUOTE]

No ei hiljaisen... Ja itsehän kuitenkin valitsin. En tiedä, onko kaikille se joku oikea, mutta mä nyt uskon ihan täpöllä että mulla on. Pari vuotta sitten ajattelin että se on valintakysymys ja että voisin olla kenen kanssa tahansa.

Ei se ajatus sillä tavalla lohduta,vaan enemmänkin laittaa silmät auki ja korvat auki, että osaisin tehdä niinkuin Jumala on halunnut ja tarkoittanut. Ehkä Jumalalle tulevaisuus ei ole joku suora putki, vaan sokkelo, josta voi kääntyä moneen suuntaan ja hän hallitsee ne kaikki vaihtoehdot vaikka sokkelo elää koko ajan. En tiedä.

Enkä usko, että maailmankaikkeus on sattumalta iso, vaan se on niin iso ja käsittämätön koska Jumala on sellainen myös. Mut mulla on se oikea. Olis aliarvioimista väittää muuta. Kesti vaan tajuta se, koska aiemmin luulin vaan että se on mulle sopiva.
 

Yhteistyössä