Ni mitäs kamalaa siinä on, jos 40 v tulee äidiksi.

Tässä on kyllä monta älytöntä juttua. Esim. vaikka 40-vuotiaana riski saada sairaslapsi on prosentuaalisesti suurempi. Lukumääräisesti enemmän sairaita lapsia syntyy niille nuoremmille äideille.

Ja lastenlasten osalta olet suorastaan harhainen. On isovanhempia, jotka eivät koskaan hoida lastenlapsiaan, vaikka olisivat nuorempiakin. Myös isovanhempi voi sairastua nuorempanakin. Esim. esikoiseni isoäiti on saanut ekan aivoinfarktin jo alle 60-vuotiaana. Nyt toisen aivoinfarktin jäljiltä on erittäin huonossa kunnossa. Ja hänen kohdallaan kyse oli hoikasta, erittäin paljon liikuntaa harrastavasta ja terveellisesti syövästä ihmisestä. Niin ja mun esikoiseni on nyt jo 16-vuotias.

Sä voisit itse odottaa siihen, kun täytät 40, ja kuvata sitten mitä jaksat ja mitä et jaksa. Minä tiedän, että jaksaisin erinomaisesti hoitaa vauvaa n. 45-vuotiaana. Mulla on kuitenkin erittäin haastavia ja paljon harrastavia lapsia, joten he menevät etusijalle. Jos lapsia ei olisi, niin olisi erittäin helppo haluta vauva vielä tämänkin ikäisenä. Ja heh raskaus ajan painavat rinnat - voi hyvänen aika, kolmen raskauden jälkeen minulla ei ole kokemusta kun aroista rinnoista. Vatsa painoi toki, sen aiheuttamat ongelmat olivat kyllä enemmän asento-ongelmia - mun pojat ovat olleet pitkiä, kuopus 55-senttinen. Sitä joutui istumaan aika vinossa, koska suora asento oli kivulias.

Ja sanon nyt vielä, että mulle oma äitini ei ole koskaan ollut luotettavin hoitaja, eikä edes läheisin. Vanhempani ovat hoitaneet lapsiani todella vähän, myös siitä syystä, että he ovat usein 300 kilometrin päässä.

Teet niin valtavasti oletuksia ja yleistyksiä, että sinun olisi syytä jo kasvaa aikuiseksi.

[QUOTE="vieras";28013218]40 vuotiaana jos onnistuu tulemaan raskaaksi on tietysti ensinnäkin riskit sairaaseen lapseen. Äiti taas ei ole niin "vanhana" kykenevä hoitamaan sairasta lasta, tai vaikeampaa lasta. 40 vuotias ei yleensä jaksa valvoa yhtä hyvin kuin nuorempi äiti ja voi näin sairastua helposti ja on muutenkin varmasti rankempaa. Ennenaikaisen synnyttämisen riski on suurempi ja riski kohtukuolemaan. Kroppa ei välttämättä kestä yhtä hyvin raskautta ja jos haluaa alateitse synnyttää, siinä menee myös helpommin pidätyskyky ja muu. Tietysti voi sektionkin saada. 40 vuotiaan kroppa ei vaan kestä yhtähyvin, mitä vaikka 20-30 vuotiaan kroppa. Ihan yleisesti ja kaikkine vaivoineen mitä raskaus ja vauva-aika tuo. 40 vuotiaalle lapsen jatkuva kantaminen ja ylipäätään raskausaika painavine rintoineen ja lapsineen voi tuoda selkäsairauksia helpommin kuin nuoremmille (tosin heillekin) ja äiti pahimmassa tapauksessa voi joutua täysin lukkoon selkänsä kanssa ja joutua sairaalaan leikkaukseen tai makaamaan. Sillon pitäisi olla vähintääkin se toinen puoliso siinä vieressä tai lapsi joutuu käytännössä elämään lastiksessa tai sukulaisella, jos äiti sairastaa.

40 vuotias ei välttämättä tule koskaan näkemään lapselapsiaan, joten lapsenlapsilla ei tule koskaan olemaan sitä mummoa tai jos oliskin, ei ainakaan kauaa tai mahdollisesti vanhainkodissa makaavaa ,dementiaa sairastavaa tai muuta. Usein toivoisi aina, että olisi edes se isovanhempi, joka auttaisi sitten lastenhoidossa, kun on tarve. Isovanhempi eli äidille se oma äiti on usein se luotettavin, ja jos sitä ei ole, lapsesi tulee äidiksi tullessaan olemaan vähän pulassa, jos on vaikea lapsi tai haluaisi joskus hengäsdystauon. Tietysti kaikki eivät ole isovanhempien kanssa edes väleissä, mutta itse ainakin haluan kuitenkin auttaa omaa lastani tullessaan äidiksi, ettei hän masennu. MInusta suvun kuuluu auttaa, ja jos itse on jo niin vanha, ei siihen pysty ja ei itsekään sitten pysty nauttimaan lastenlapsista.

Ei ollut tarkoitus loukata ketään, mutta jos nyt miettii sitä tosiasiaa.[/QUOTE]

 

[QUOTE="vieras";28013240]Jep, ja eräs alle 30v oli ekat puol vuotta vanhemmillaan (äippä ja isi tuli heti synnytyksen jälkeen heille kotiin ja siitä "muutti" vanhemmilleen), mies jäi kotiin ja töihin. Nyt kaikki lomat vanhemmilla kun pitää toipua. Ei paljoo näytä kiinnostavan kunhan ei itse tarvi hoitaa...mutta nuorena on tultava äidiksi että jaksaa [/QUOTE]

No tällainen ihminen ei olisi nelikymppisenä jaksanut sitten sitäkään vähää.

 

Musta siin ei ole mitään kamalaa. Tietty parempihan se ois biologisesti et sais lapsen/lapset nuorempana, mut kaikkee ei voi aina suunnitella kalenterin kanssa.

 

Omassa tuttavapiirissäni jostain syystä ne on nämä 40-vuotiaat ensisynnyttäjät, joilla on ollut järjestään todella vaikea raskaus, siis oksentaneet sen 9 kk. Kyllä luonto on tarkoittanut, että nuorena lisäännytään.

 

Jokainen varmasti tietää mikä on itselle hyvä ikä saada lapsia. 40 äidiksi, jos kroppa kestää, niin mikä ettei. Talous on kunnossa ja juoksut juostu, yleensä vakaa parisuhde. Kauhulla olen katsonut 20-30 vuotiaita pullamössö äitejä, jotka venyvät ja vanuvat, kun niin väsyttää...hohoijaa... ei mitään selkärankaa..tätä ei kannata yleistää, mutta kaikki ovat varmasti näitä äitejä nähneet, surullista lapsen kannalta.

 

Enemmän se on persoonakysymys kuin ikäkysymys vielä 40-kymppisestä puhuttaessa. Ystäväni jaksavat kyllä juhlia aamuyöhön ja pitävät vaakatasossa sitten krapulapäiviä, mutta eivät kuulemmaa jaksaisi hoitaa pientä lasta. Minä taas en ole koskaan katsonut jaksavani remuta, mutta lapsien kanssa jaksan olla kyllä, vaikka 40 olenkin.

Yllättävän moni nuori äiti on masentunut, tarvitsee lapsille sitä virikehoitoa ja varsinkin isovanhempien apua lastenhoidossa. Itse en näe mitään syytä miksi jonkun toisen pitäisi hoitaa minun lapsiani

 

olinhan vain toki 39 kun sain poikani, mutta kyllä nauratti tuo yleistys miten raihaisia nelikymppiset ovat!! =)
mulla raskausaika oli aivan loistava, ei ensimmäistäkään pahoinvointia, ihan viimeisellä viikolla liitoskipuja, oivoi. lapsi terve kuin pukki. nukuttu perhepedissä yöt läpi, lapsi sai huikat koska halusi ja minä nukuin erittäin hyvin. mummot valitettavasti liian kaukana ollakseen arjessa, hoito- tai muussakaan roolissa. toista tekisi ihan hiukan nyt vasta mieli, mutta taitaa jäädä tekemättä, nyt lapsi 4 ja minä kohta 44.. en koe itseäni kovinkaan ikälopuksi fyysisesti enkä varsinkaan henkisesti, päinvastoin prioriteetit aika selvät eli lapsi ensin. itse olen juhlinut ja ehtinyt elää hyvinkin itsekästä ja itsenäistä elämää aivan riittävästi. en myöskään näytä ikäiseltäni vaan kaikki luulevat kolmekymppiseksi (ja tältä tuntuu myös pään sisällä!) eli aika paljon on kyllä kiinni ihmisestä! kukin tietää itse miltä tuntuu ja mihin haluaa ryhtyä. sairaudet kun ei tule kalenterin kanssa jonkin tietyn ikäisille, ei myöskään onnettomuudet ja avioerot.

 

Omalta kohdaltani voin vain sanoa, etta olisi aivan kamalaa!! Tulisi tunne, etta olisin ikuisesti kiinni lapsissa. Nyt nuorinkin on suunnilleen 10-vuotias ja ajatus siita, etta tassa kypsassa iassa aloittaisin viidennen kierroksen alusta ei todellakaan ole innostava.

Yleisesti ottaen ei aidiksi tuleminen 4-kymppisena taida olla mitenkaan hirvea juttu.

 

Muistutetaan nyt taas kerran, että ihmiset vanhenevat solutasolla hyvin eri vauhtia. Usein ne, jotka ovat saaneet lapsensa "vanhoina", ovat hitaammin vanhentuvaa tyyppiä, eiväthän he muuten olisi välttämättä edes raskautuneet enää nelikymppisinä. Näin he todellakin jaksavat ja toipuvat paremmin kuin joku nopeammin ikääntyvä.

Lapset itsessään toki tuovat kilometrejä kehoon ja naamaan, saipa ne sitten minkä ikäisenä tahansa. Mutta ei kai tässä tarkoitus ole nuoren näköisenä hautaan asti mennäkään.

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";28014038]Muistutetaan nyt taas kerran, että ihmiset vanhenevat solutasolla hyvin eri vauhtia. Usein ne, jotka ovat saaneet lapsensa "vanhoina", ovat hitaammin vanhentuvaa tyyppiä, eiväthän he muuten olisi välttämättä edes raskautuneet enää nelikymppisinä. Näin he todellakin jaksavat ja toipuvat paremmin kuin joku nopeammin ikääntyvä.

Lapset itsessään toki tuovat kilometrejä kehoon ja naamaan, saipa ne sitten minkä ikäisenä tahansa. Mutta ei kai tässä tarkoitus ole nuoren näköisenä hautaan asti mennäkään.[/QUOTE]

Trendihan on ollut jo kauan elaa pitkaan, mutta kuolla nuorena... :saint:

 

olinhan vain toki 39 kun sain poikani, mutta kyllä nauratti tuo yleistys miten raihaisia nelikymppiset ovat!! =)
.

Kai se sitten tuntuu parikymppisistä ihan ikälopulta. Vaikka nelikymppisellä on vielä _nejännesvuosisata_ työelämää jäljellä, ennen eläkettä.

Itse tiedän lähipiiristä tapauksen jossa talo tuli valmiiksi samana vuonna, kun tekijänsä täytti 70 vuotta. Rakensi parisataaneliöisen talon käytännöllisesti katsoen yksin, rakennuspuiden kaatamisesta alkaen. Eli rakkaat parikymppiset lapsukaiset, ei nelikymppiset vielä ihan haudassa ole.

 

Omalta kohdaltani voin vain sanoa, etta olisi aivan kamalaa!! Tulisi tunne, etta olisin ikuisesti kiinni lapsissa. Nyt nuorinkin on suunnilleen 10-vuotias ja ajatus siita, etta tassa kypsassa iassa aloittaisin viidennen kierroksen alusta ei todellakaan ole innostava.

Yleisesti ottaen ei aidiksi tuleminen 4-kymppisena taida olla mitenkaan hirvea juttu.

Monestihan on kyse siitä että sellaiset joilla on jo monta lasta luulevat ja kuvittelevat että 40-vuotiaana ei enää jaksa. No kait sellaisia ajatuksia tulee kun itse on jo parikymppisenä lykännyt useamman lapsen. Vastoin parempaa tietoa sitten kolmen kympin tietämillä kuvittelevat että kun minäkään en enää viiden lapsen jälkeen jaksa yövalvomisia niin ei sitä kyllä kukaan vanhempikaan jaksa.

Sitten on näitä, jotka aloittavat lasten teon vasta 30-vuotiaina ja eivät koe yöheräämisiä sun muita minään ongelmana.

On tää kummallinen palsta ja ihmiset vähän kummallisia, kun eivät vaan HALUA ymmärtää muiden ihmisten erilaisia mielipiteitä ja että elämäkin menee ihmisillä eri rataa. Ihme yleistyksiä ja "mielipiteitä", jotka eivät perustu muuhun kun siihen että tälleen minä nyt ajattelen ja "vanhempi" ei vaan voi jaksaa. Ihan uskomatonta sontaa, mutta kyllä sitten moni ymmärtää kun tulee "kypsään" ikään.

 

[QUOTE="sasa";28014055]Kai se sitten tuntuu parikymppisistä ihan ikälopulta. Vaikka nelikymppisellä on vielä _nejännesvuosisata_ työelämää jäljellä, ennen eläkettä.

Itse tiedän lähipiiristä tapauksen jossa talo tuli valmiiksi samana vuonna, kun tekijänsä täytti 70 vuotta. Rakensi parisataaneliöisen talon käytännöllisesti katsoen yksin, rakennuspuiden kaatamisesta alkaen. Eli rakkaat parikymppiset lapsukaiset, ei nelikymppiset vielä ihan haudassa ole.[/QUOTE]

justiinsa näin! kunhan itse tulette tähän kypsään ja aikuiseen ikään, tulette nauramaan miten sitä nuorena/teininä onkaan iästä ajatellut! tietty jos on nelikymppisenä takana raskasta elämää ja kovie aikoja voi olla jo raihnainen sekä keholtaan että mieleltäänkin. toivonkin kaikille sopivasti kaikkea, kokemuksia, onnea, koettelemuksia, jotta pysymme positiivisina ja nautimme elämästä juuri sen ikäsenä kuin sinä tiettynä hetkenä olemme! =)

 

No niin minustakin tuntui parikymppisenä äitinä, että lapset on tehtävä ennen 30 ikävuotta eikä missään mummoiässä . Nyt 35-ikäisenä ei enää yhtään ihmetytä ikätovereiden tai minua vähän vanhempienkaan raskaudet. Työelämää kun on edessä ainakin 30 vuotta ja ylikin ja ikä ei tunnu missään.

 

Tää palsta on kyllä niin hauska, nelikymppinen on vanhus ja BMI 23 on yhtäkuin sairaalloinen lihavuus

 

[QUOTE="vieras";28014074]Monestihan on kyse siitä että sellaiset joilla on jo monta lasta luulevat ja kuvittelevat että 40-vuotiaana ei enää jaksa. No kait sellaisia ajatuksia tulee kun itse on jo parikymppisenä lykännyt useamman lapsen. Vastoin parempaa tietoa sitten kolmen kympin tietämillä kuvittelevat että kun minäkään en enää viiden lapsen jälkeen jaksa yövalvomisia niin ei sitä kyllä kukaan vanhempikaan jaksa.

Sitten on näitä, jotka aloittavat lasten teon vasta 30-vuotiaina ja eivät koe yöheräämisiä sun muita minään ongelmana.

On tää kummallinen palsta ja ihmiset vähän kummallisia, kun eivät vaan HALUA ymmärtää muiden ihmisten erilaisia mielipiteitä ja että elämäkin menee ihmisillä eri rataa. Ihme yleistyksiä ja "mielipiteitä", jotka eivät perustu muuhun kun siihen että tälleen minä nyt ajattelen ja "vanhempi" ei vaan voi jaksaa. Ihan uskomatonta sontaa, mutta kyllä sitten moni ymmärtää kun tulee "kypsään" ikään.[/QUOTE]

No, pointtinihan oli, etta ei siina mitaan kamalaa ole, jos 4-kymppisena tulee aidiksi.

Henk. koht. en sita itselleni toivoisi, eika ialla ole asian kanssa muuta tekemista kuin se, etta elamantilanteeni nyt 4-kymppisena on sellainen, etta en halua enempaa lapsia. Kukin tekee omat paatokset elamaansa koskien. Ihmisten odotettavissa oleva elinika kasvaa ja yleinen terveyskin paranee, 4-kymppinen ei ole todellakaan vanha.

 

No, pointtinihan oli, etta ei siina mitaan kamalaa ole, jos 4-kymppisena tulee aidiksi.

Henk. koht. en sita itselleni toivoisi, eika ialla ole asian kanssa muuta tekemista kuin se, etta elamantilanteeni nyt 4-kymppisena on sellainen, etta en halua enempaa lapsia. Kukin tekee omat paatokset elamaansa koskien. Ihmisten odotettavissa oleva elinika kasvaa ja yleinen terveyskin paranee, 4-kymppinen ei ole todellakaan vanha.

Niin anteeksi, en tarkoittanut viestiäni sinulle henkilökohtaisesti. Siinä oli vaan niin hyvin kirjoitettu se että olet jo ajatellut perheen olevan kasassa ja haluat jo tehdä "jotakin muuta kun lapsia". Ja minusta tuo on ihan luonnollinen ajatus,iästä riippumatta, että ei enää halua lapsia kun kokee lapsi luvun olevan täynnä. Ne keillä lapsiluku ei vielä riittävä tekevät vielä niitä lapsia, iästä riippumatta .

 

No tällainen ihminen ei olisi nelikymppisenä jaksanut sitten sitäkään vähää.

Niin tai sitten hän olisi jo kasvanut aikuiseksi ja osaisi suhtautua eri tavalla. Mistäs sen tietää. Kukin tehköön niin kuin itsestä hyvältä tuntuu.

 

Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Tiedän parikin tyyppiä, jotka ovat lapsensa tehneet vasta nelikymppisinä.

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";28014038]Muistutetaan nyt taas kerran, että ihmiset vanhenevat solutasolla hyvin eri vauhtia. Usein ne, jotka ovat saaneet lapsensa "vanhoina", ovat hitaammin vanhentuvaa tyyppiä, eiväthän he muuten olisi välttämättä edes raskautuneet enää nelikymppisinä. Näin he todellakin jaksavat ja toipuvat paremmin kuin joku nopeammin ikääntyvä.
[/QUOTE]

Tämäkin on hyvä muistaa!
Ja onhan se nyt nelikymppisen kohdalla jo eletystä elämästäkin kiinni: joku on uupuneempi kuin toinen.

 

[QUOTE="poikia3";28013625]Tässä on kyllä monta älytöntä juttua. Esim. vaikka 40-vuotiaana riski saada sairaslapsi on prosentuaalisesti suurempi. Lukumääräisesti enemmän sairaita lapsia syntyy niille nuoremmille äideille.
[/QUOTE]

öööh, johtuisko ehkä siitä että lukumääräisesti ne nuoremmat äidit saa aika hemmetisti enemmän lapsia? ts. jos 20-35v äidit saa vuodessa vaikka 1000 sairasta lasta, ja yli 40-45 vuotiaat 600, niin onhan se riski siltikin niillä vanhemmilla paljon suurempi. Mitä sillä lukumäärällä on mitään väliä? todennäköisyydellä ainoastaan on väliä ja todennäköisyys yli 40vuotiaalla on HUOMATTAVASTI suurempi kuin 20vuotiaalla.
enkä mä ymmärrä miksi tätä ei vaan voi hyväksyä? Onhan se nyt ihan loogista ja täysin luonnollista, että 40vuotiaat munasolut eivät ole enää samanlaisessa kunnossa kuin puolta nuoremmat.

 

[QUOTE="vieras";28014456]öööh, johtuisko ehkä siitä että lukumääräisesti ne nuoremmat äidit saa aika hemmetisti enemmän lapsia? ts. jos 20-35v äidit saa vuodessa vaikka 1000 sairasta lasta, ja yli 40-45 vuotiaat 600, niin onhan se riski siltikin niillä vanhemmilla paljon suurempi. Mitä sillä lukumäärällä on mitään väliä? todennäköisyydellä ainoastaan on väliä ja todennäköisyys yli 40vuotiaalla on HUOMATTAVASTI suurempi kuin 20vuotiaalla.
enkä mä ymmärrä miksi tätä ei vaan voi hyväksyä? Onhan se nyt ihan loogista ja täysin luonnollista, että 40vuotiaat munasolut eivät ole enää samanlaisessa kunnossa kuin puolta nuoremmat.[/QUOTE]

Tää on taas tää v..tun Nekku kuka täällä vierailee... Kuka on väittänyt ihan suoraan että munasolut eivät vanhene ihmisen vanhetessa? Ei kukaan. Puhe oli että joillakin se on hitaampaa kuin toisilla.

Itse kävin 36-vuotiaana testauttamassa yksityisellä niitä kaikkia juttuja jotka vaikuttaa hedelmällisyyteen. Tulokset olivat täysin normaalit ja ei alentunutta hedelmällisyyttä. Asiat olivat hyvin ihan niin kuin parikymppisellä .