Siivousintoilijat, vastatkaahan tähän ketjuun!

[- - -*]

Mulla menee tasaisin väliajoin hernepalko nenään supersiistien ihmisten halusta jakaa evankeliumiinsa kaikille maailman ihmisille. Tää tulee nyt tuosta toisesta pinnalla olevasta ketjusta. Yleensä samaan liittyy voimakas päivittelyn halu ("onkohan se masentunut", "miten se p-y-s-t-y-y elämään, vaikka pöydässä on kahvitahra") ja ylhäältä alaspäin katsominen. Mä en taas ikinä ole kokenut "boheemimpien" tyyppien haluavan arvostella siistejä ihmisiä neuroottisuudesta ja elämänsä tuhlaamisesta turhanpäiväisyyksiin, vaikka toki näin voisivat tehdä.

Mulla on sekä anoppi että oma äitini äärettömiä siivousmaanikoita. Itse viihdyn pienessä sotkussa - on paljon kotoisampaa ja rennompaa kun kaikki ei ole niin justiinsa. Enkä oikeastaan edes löydä kaikille tavaroille paikkaansa. Tämä ei tarkoita sitä, että en siivoa koskaan. En vaan erityisemmin nauti siivoamisesta ja siivoan silloin tällöin - kissan oksentamissa lakanoissa en nukkuisi, mutta sen sijaan oksennusläntti lattialla saa muutaman päivän olla ja ihmetellä.

Mä voin kertoa teidän kauhistukseksenne esimerkiksi tämän huoneen sisustuksesta, jossa tietokonetta näpyttelen. Ovessa roikkuu lakanat kuivumassa, kun ei eivät muuallekaan mahdu. Viereinen kaapisto on ihan siisti, jos ei huomio kummallista kokoelmaa papereita ja pelejä, jotka rönsyilevät avohyllyllä. Lattialla on pari viikkoa sitten tilaamani Adlibriksen paketti, kun en ole vielä sen sisällölle hyvää paikkaa löytänyt. Siivosin viikko sitten sängynalustan ja siitä lähtien keskellä huonetta on seisoneet nätissä pinossa sängynaluslaatikot, täytynee ne pian takaisin sängyn alle työntää. Muuta vaate on tuolilla ja läppärilaukku kissankarvoineen lattialla. Mutta ei tähän kuole. Sänkyäkään ei pedata päivittäin, mikä toki pitäisi tehdä...

Ai kauheeta.

 

[tiiteni harmaana]

En ole siivousintoilija, mutta saanen kirjoittaa tähän ketjuun. Tutulta kuulostaa tää aloittajan "sisustus". Mulla on nyt tässä keittiönpöydässä varsinainen räjähdys, kun tyttö 6v on levitellyt piirustuksensa ja askartelunsa puolelle pöydälle. Lisäksi pöydältä löytyy sekalainen pino muistilappuja ja muita papereita, puoliksi käytettyjä leipälaitasia (joita siis vielä käytetään uudelleen).jne. Selkäni takana on kaksi kuivaustelinettä, joilla on kuivumassa lasten ulkoiluvaatteita ja toinen teline seisoo siinä kyllä ihan turhaan kun sen päällä on päättelemättömät villasukat ja kaulaliina odottamassa jatkokäsittelyä sekä tytön liian pieni paita ja rikkinäiset housut odottamassa loppusijoitusta. Meillä ON liikaa tavaraa. Olis kyllä kiva, jos osaisi karsia tarpeetonta ja tulisi heti vietyä tavarat paikoilleen (ei ole kaikilla tavaroilla sitä oikeaa paikkaakaan).

 

[Rigel]

Elän siinä uskossa, että kaikki ääri-ilmiöt ovat pahasta. Tämä pätee liikaan siivousvimmaisuuteen kuin myös älyttömään sekasotkuun ja likaan.

Oma äitini on jollakin tavalla neuroottinen siivoaja. Jo nuorena ajattelin, että tässä ei ole järkeä. En halua lapsilleni muistoa lapsuudesta, jossa äiti vain siivosi. Sen sijaan vietän aikaa lasten kanssa, mutta myös itsekseni sellaisten asioiden parissa, jotka ovat minusta kiinnostavia.

Mutta en kyllä ymmärrä lattialle kuivuvaa kissanoksennustakaan, en. Puistattaa ajatus.

Minulle se sopiva väljyys on sitä, että tavarat saavat olla välillä hujan hajan ja pois paikoiltaan, mutta likaa en katsele kotonani kovin kauaa. Lian poistamiseksi tavaratkin on pakko järjestää paikoilleen.

Ja uskon löytäneeni jonkinlaisen - itselleni sopivan - kultaisen keskitien. Siivousintoilijan tyttärenä sentään mielestäni aika hyvin.

 

[Määä]

Mä oon..aina pöydät siistit, ei ylim.romua. Sillo on helppo pitää paikat siistinä. Monet sanonu et on kun johkin sisustuskotii tulis ei ylim.härpäkkeitä, vaikka syödä eteise lattialta oksettaa likaset ja sotkuset kodit.

 

[tiiteni harmaana]

Joo en minäkään mitään oksennuksia katsele yhtään lattioilla tai muualla. Lapselta tippuneet ruoat saatan vain pyyhkiä paperilla pois tai vähän kosteuspyyhettä näyttää. Pesen sitten lattiat paremmalla ajalla. Jos esim lapsi pissaa lattialle, niin kyllä mun on se pakko kunnolla pestä heti.

 

["vieras"]

Kun on siistiä niin ei tarvitse intoilla. Siisteys pysyy yllä pienellä vaivalla.
Ei mua sekasotku kylässä haittaa mutta likaisuus kyllä. Ei tee mieli syödä tai juoda sottaisessa paikassa.

 

[Rigel]

Tuosta tiitenin kertomasta tulee mieleeni täällä ollut avaus, jossa kyseltiin, miten keittiön työpöydät saadaan pysymään siisteinä ja lojuvasta tavarasta vapaana. Aloittaja tuskaili tavarakuormaa, jossa oli mm. lasten vesiväripiirrustuksia kuivumassa, nahistuneita yrttiruukkuja, joista vielä voisi nakertaa, erilaisia talletettavia papereita, lehtiä ja lehtileikkeitä, postikortteja, lasten leluja, yleiskonetta, puhdasta ja likaista ruoanvalmistusastiaa.

Tähän joku putsplank-tyyppi esitti helpot konstinsa kaikille jakoon:
Heillä ei lapset maalaa vesiväreillä, ei hankita tuoreita yrttejä, papereita ei talleteta vaan hävitetään saman tien asianmukaisesti, lehtiä ei lueta eikä niistä ainakaan koskaan oteta talteen mielenkiintoisia juttuja, mahdolliset postikortit nakataan roskiin kun on luettu, kuka matkusti missäkin, lasten lelut pysyvät vain lastenhuoneissa AINA, ja ruokakin on lähinnä einestyyppistä tai ainakin puolivalmisteita.

Tämä on siis elämäntapakysymys oikein syvemmältä.

 

[- - -*]

Mutta en kyllä ymmärrä lattialle kuivuvaa kissanoksennustakaan, en. Puistattaa ajatus.

Mä kyllä teoreettisesti ymmärrän, että kuivuva kissanoksennus on ällöttävää. Mutta mua ei jostain syystä hirveästi ällötä eikä kiinnosta niitä siivota - ehkä olen turtunut, kun niitä on kämpässä aika usein...

No, ei kyse ole nyt oksennuksista vaan siitä, että selvät häiriötekijät poistan (siis jos joku on laatannut keskelle keittiötä niin toki siivoan), mutta esimerkiksi jossain saunan nurkassa saa olla tahra pidempäänkin ilman, että se millään tavalla mua häiritsee.

Mä olen kokenut aika voimakasta painostusta sukulaistaholta tämän siisteysasian suhteen ja joutunut myöntämään itselleni, etten vain ole kauhean siisti persoona. Onneksi mulla on ihan samanhenkinen mies kanssani. Välillä siivoillaan enemmänkin ja asunto on tosi siisti (kamat tungettu kaappiin niin että just ja just menee ovi kiinni) päivän pari, sitten taas alkaa sama rumba.

 

[Rigel]

[QUOTE="vieras";28007042]Kun on siistiä niin ei tarvitse intoilla. Siisteys pysyy yllä pienellä vaivalla.
Ei mua sekasotku kylässä haittaa mutta likaisuus kyllä. Ei tee mieli syödä tai juoda sottaisessa paikassa.[/QUOTE]
Ja sottainen, haiseva vessa... :x

 

[- - -*]

Ja sottainen, haiseva vessa... :x

Joo sotkuinen vessa ällöttää muakin. Tietysti jos sukulaisilta kysytään niin meillä on varmasti ihan hirveänkauhea wc, mutta putsaan sen kyllä viikoittain ja lavuaariakin hankaan joka päivä.

 

[- - -*]

[QUOTE="vieras";28007042]Siisteys pysyy yllä pienellä vaivalla. [/QUOTE]

Tää on se juttu, jota en ymmärrä. Vuosia ja vuosia on yritetty, mutta ei se siisteys vaan pysy yllä pienellä vaivalla. Isolla vaivalla ehkä, mutta ei missään nimessä pienellä.

 

["vieras"]

Ja sottainen, haiseva vessa... :x

jossa pieni sottainen haiseva käsipyyhe jolla voi liata pestyt kädet.

 

[. . .]

Mulla pitää keittiö olla tiptop ja sänky pedattu, muuten saa olla tavaroita/vaatteita jäänyt johonkin ym. Rakastan kokkaamista ja haluan sen aloittaa aina puhtaasta ja siististä keittiöstä ja sängyn petaamisella saa paljon hämättyä siistimmän näköiseksi

 

["mirtsukka"]

Minä olen kai aika monen mielestä siivoushullu. En kyllä omastani.

Jos siivoaisin tän talon ihan kunnolla, niin siihen menisi tosiaan aikaa.
meillä on kyllä puhdasta, mutta vaatteet kaapeissa sekapinoissa, vaatehuoneessa samoin lakanat ja pyyhkeet sekaisin, miehen tavaroita en enää uskalla karsia ja järkätä kun tulee sanomista.
Ne on kyllä kasattu yhteen huoneeseen (siis autolehdet, koottavat autot ja mitkä lie)

Olen kans todennut, että mitä vähemmän tavaraa, sen siistimpää on kotona!
Mulla on tori.fi:ssä ja huutonetissä kamaa myynnissä ja jos ostan jotain uutta, lähtee vastaava vanha kiertoon.

Mutta niin, mä usein tarjoudun auttamaan järkkäilyssä ja siivoilussa kavereita.
Itse oon sitä mieltä, että tavara jolle ei ole kotona paikkaa, on turhaa romua ja joutaa pois.
Useimmiten ongelma on juuri se, että ihmiset hamstraa liikaa tavaraa, eivätkä raaski luopua siitä.
Nytkin mulla on yksi ystävä, jonka houkuttelin kirppikselle ja joka on nyt hurahtanut raivaamaan kodistaan pois turhaa. (Soittelee aina, että arvaa monta tavaraa tänään lähti )

Mun mielestä yksinkertaisesti siistissä kodissa on helpompaa ja viihtyisämpää olla.

Siskolla on 2 kissaa ja siellä ei saa puhdasta tekemälläkään kun kissankarvoja on joka paikassa ja niitä hiekanmuruja tarttuu aina sukkiin.
Mutta mun sisko taas viihtyy siellä ja mun täytyy vaan opetella sietämään sitä.

 

[Rigel]

Mietin omaa elämääni ja totean haluavani elää, ja siitä jää elämisen jälkiä, jotka taas ovat siivottavissa pois vaivattomimmin, kun hoitaa asiat heti.

Mutta kissaa minulla ei ole eikä tule, vaikka sellaisen haluaisin. Kokemusta on kyllä 13 vuoden ajalta, joten muistan ne oksennukset (aina matolla), hiekkapölyiset tassunjäljet, haisevat ruokakupit ja ne kaaarvaat...

Eli elämän arvotuksissa on olosuhteisiin vaikuttavia tekijöitä. Ne taas vaikuttavat siihen, miltä kotona näyttää.

 

["Vilma"]

Mulla on 3 pientä lasta ja silti koti aina kunnossa, mitä nyt tietenkin päiväsaikaan lasten leluja on siellä täällä. Meiltä on kaikki ylimääräinen tavara karsittu pois ja jokaiselle esineelle on oma paikkansa. Ja kun tavarat laittaa paikoilleen heti, ei tarvitse erikseen alkaa siivoamaan niitä paikoilleen. Esim. kun tulemme lasten kanssa ulkoilemasta, ulkovaatteet laitan välittömästi tuulikaappiin omalle paikalleen ja järjestän kengät nättiin riviin jne. Sama juttu esim. ruokailun kanssa, eli välittömästi ruokailun jälkeen likaiset astiat laitetaan tiskariin, kattilat pestään ja tasot pyyhitään. Jos ne jättää hetkeksikään siihen lojumaan, siivoukseen tarttuminen on hankalampaa ja kaikki likakin on jo kuivunut astioihin ja tasoille=siivoaminen on vaikemapaa ja vie enemmän aikaa.

Meillä siisteyden juju on juuri se, että tavaraa on vähän ja ne ovat omilla paikoillaan. Lasten lelut ovat kerättävissä ihan 5 minuutissa ja sitten kaikki onkin tiptop. Vaikutan varmaan monien tuttujen mielestä siivousfanaatikolta, mutta todellisuudessa imuroin ja pesen vessat ehkä 2 krt viikossa ja siinäpä se.

 

[Labran täti]

Kuten edellä jo sanottiin, sotkuisuus ja likaisuus ovat kaksi eri asiaa. Likaisessa kodissa en voisi olla, sotkua lapsiperheessä syntyy joka päivä.

 

["mirtsukka"]

"Tuosta tiitenin kertomasta tulee mieleeni täällä ollut avaus, jossa kyseltiin, miten keittiön työpöydät saadaan pysymään siisteinä ja lojuvasta tavarasta vapaana. Aloittaja tuskaili tavarakuormaa, jossa oli mm. lasten vesiväripiirrustuksia kuivumassa, nahistuneita yrttiruukkuja, joista vielä voisi nakertaa, erilaisia talletettavia papereita, lehtiä ja lehtileikkeitä, postikortteja, lasten leluja, yleiskonetta, puhdasta ja likaista ruoanvalmistusastiaa."

en osaa lainata tätä tekstiä sillä tavalla laatikoihin, mutta haluan vastata tähän.

Meillä tosiaan on siistiä vaikka ruoat tehdään yleensä alusta loppuun itse ja lapset maalaa yms.
Mun mielestä salaisuus on se, että asiat tehdään heti. Kun ruoka on tehty, menee likaiset astiat tiskikoneeseen. Apupöydillä ei loju tiskiä tai turhaa romua ja lasten työt voi laittaa niiden päälle kuivumaan.
Nahistunut yrttiruukku ei kuulosta houkuttelevalta, voisiko yritit käyttää heti johonkin ruokaan tai kuivattaa ja jatkossa harrastaa vaikka ripustettavia yrttejä?
Jos tulee postissa tärkeitä papereita, ne reiìtetään ja laitetaan heti kansioon.
Luetut lehdet lehtikeräykseen heti (kotona tietysti pitää olla paikka sille ettei tarvii ulos lähteä), jos haluaa säilyttää lehden, niin omaan laatikkoon tai hyllyyn.
Lehtileikkeet... No niitä en keräile, enää. Todennäköisesti sitä ei tule koskaan katsottua (paitsi sitten kun tekee suursiivouksen laatikoihin ja siivoaa sen pois.) MUTTA jos tosiaan niitä tarvitsee, niin sitten niille oma paikkansa. Laatikko tai kansio.

Yksinkertaisesti: säästää vain tavarat joita tarvitsee ja niille tulee olla oma paikkansa.
Laittaa tavarat paikoilleen heti. Se on helppoa kun tietää minne mikin kuuluu.
Tottakai siistinä pitäminen on hankalaa, jos pitää miettiä mihin saisi minkäkin sullottua.

Mulla on itsellä tapana se, että jos en tiedä minne jonkin tavaran laittaisin, jätän sen keskelle keittiön pöytää häiritsemään silmää. Näin se ei unohdu kaapinperälle, vaan mun on pakko miettiä sille paikka tai hävittää se.

 

[Hiekkalaatikon reunalta]

Saanko mä tunnustaa tässä ketjussa salaisen unelmani? Se olis päästä siivoamaan jotain todella saastaista kämppää. Esim. joku vallaton poikamies, joka ostaa uusia astioita sitä mukaa, kun vanhat likaantuu, eikä ymmärrä vessaharjan funktiota. Tai joku väsyny suurperheen äiti, joka ei vaan jaksa enää.

Mulle maksettais siitä joku pari hunttia, annettais kaks päivää omaa rauhaa ja valta heittää pois kaikki, minkä haluan. (ei siis olis koko ajan joku urputtamassa niskan takana, että "sitä kolmijalkasta tuolia voi ihan hyvin vielä käyttää, kun latoo tarpeeksi kirjoja alle" ja "on siinä pullasudissa vielä kaks karvaa pystyssä, kyllä sillä vielä voitelee" tms.) Lisäks annettais iso kasa erilaisia puhdistusaineita ja -välineitä ja mankka, josta kuunnella radiota. Ja tosiaan sen kämpän pitäis olla todella sekasin -mitään pölyjä en lähtis pyyhkimään.

Muttei kukaan koskaan päästä sellaseena asuntoon ketään...

Niin, ja ite olen oman kodin siivoojana semmonen keskitien kulkija. Ihan ok siistiä meillä on, muttei mitenkään hysteerisyyteen saakka. Tavaroilla pitää olla omat paikkansa ja ne laitetaan niille aina illalla, mut muuten siedän kyllä pientä sotkuakin.


Ps. Emmä kyllä näitä sairaalloisten, elämänhallintansa totaalisesti menettänäiden hamstraajien asuntoja alkais siivoamaan. Siis niitä, jossa rotat hyppii silmille ja vessan lattia on toiminu isona pönttönä alkuperäsen hajottuna. Ihan niin HC en mäkään ole...

 

[tokan odottaja]

Nyt raskaana ollessani, on iskenyt jostain puskasta täysin tämä siivousvimma. Koko ajan vain pitää järjestellä paikkoja ja siivota paikkoja jne jne. Isompi projektikin tässä on menossa, pitää tuolla yläkerrassa toinen puoli raivata kuntoon, kun sinne rakentuu 2 huonetta. Toisesta tulee lapsen uusi huone.

 

["vieras"]

Hyvä ketju! Mulla on kymmenhenkinen perhe, meillä on sekä siistiä että puhdasta aina tai lähes aina. Käymme silti treenaamassa paljon, harrastamme, teemme akateemista koulutusta vaativaa työtä. Pieniä lapsia on useita. En ymmärrä, miksei koteja viitsitä pitää viihtyisinä, hyväntuoksuisina ja sisusteta kauniisti. Ajattelen, ettei kyse ole kuin asenteesta. Lapset voi hoitaa tosi hyvin ja leikkiä ja antaa aikaa - ja silti elää viihtyisää kotia.

 

[boho]

Saanko mä tunnustaa tässä ketjussa salaisen unelmani? Se olis päästä siivoamaan jotain todella saastaista kämppää. Esim. joku vallaton poikamies, joka ostaa uusia astioita sitä mukaa, kun vanhat likaantuu, eikä ymmärrä vessaharjan funktiota. Tai joku väsyny suurperheen äiti, joka ei vaan jaksa enää.

Mulle maksettais siitä joku pari hunttia, annettais kaks päivää omaa rauhaa ja valta heittää pois kaikki, minkä haluan. (ei siis olis koko ajan joku urputtamassa niskan takana, että "sitä kolmijalkasta tuolia voi ihan hyvin vielä käyttää, kun latoo tarpeeksi kirjoja alle" ja "on siinä pullasudissa vielä kaks karvaa pystyssä, kyllä sillä vielä voitelee" tms.) Lisäks annettais iso kasa erilaisia puhdistusaineita ja -välineitä ja mankka, josta kuunnella radiota. Ja tosiaan sen kämpän pitäis olla todella sekasin -mitään pölyjä en lähtis pyyhkimään.

Muttei kukaan koskaan päästä sellaseena asuntoon ketään...

Niin, ja ite olen oman kodin siivoojana semmonen keskitien kulkija. Ihan ok siistiä meillä on, muttei mitenkään hysteerisyyteen saakka. Tavaroilla pitää olla omat paikkansa ja ne laitetaan niille aina illalla, mut muuten siedän kyllä pientä sotkuakin.


Ps. Emmä kyllä näitä sairaalloisten, elämänhallintansa totaalisesti menettänäiden hamstraajien asuntoja alkais siivoamaan. Siis niitä, jossa rotat hyppii silmille ja vessan lattia on toiminu isona pönttönä alkuperäsen hajottuna. Ihan niin HC en mäkään ole...

Voisit tulla meille.
Meillä on remontin jäljiltä ollut kohta vuoden sellainen ikikaaos, että alkaa jo itseäkin hirvittää. Yläkerrassa on kaksi huonetta täynnä pelkkää ROMUA, tavaroita, joita en edes enää tunnista. Epäilen jo, että meillä käy joku ulkopuolinen dumppaamassa roinaa... :xmas:
Kylpyhuone meillä on aina puhdas, ja makuuhuoneen pidän suht siistinä, koska siellä pitää mielestäni vallita edes jonkinlainen feng shui.
Nyt tämä kaaos on kuitenkin alkanut pikkuhiljaa ottaa vallan.
Jouluaattona kun olin saanut ruoat pöytään ja vieraat istumaan, huomasin, että keittiön mattoon oli tallautunut pieni kakkapökäle - hoitokoiran jäljiltä, joka oli palannut kotiinsa jo viikkoa aiemmin... En luonnollisesti halunnut kiinnittää ruokailijoiden huomiota siihen ja unohdin koko jutun, vasta tapaninpäivänä vein maton pihalle lumeen ja jynssäsin sen puhtaaksi. Että näin meillä. Kakka siellä, kakka täällä.

 

["jep"]

[QUOTE="vieras";28007163]Hyvä ketju! Mulla on kymmenhenkinen perhe, meillä on sekä siistiä että puhdasta aina tai lähes aina. Käymme silti treenaamassa paljon, harrastamme, teemme akateemista koulutusta vaativaa työtä. Pieniä lapsia on useita. En ymmärrä, miksei koteja viitsitä pitää viihtyisinä, hyväntuoksuisina ja sisusteta kauniisti. Ajattelen, ettei kyse ole kuin asenteesta. Lapset voi hoitaa tosi hyvin ja leikkiä ja antaa aikaa - ja silti elää viihtyisää kotia.[/QUOTE]

Luonteenpiirrekysymys. Itse olen saanut ikäni kuunnella jäkätystä ja moralisointia, ja vasta aikuisena oivalsin, etten vaan huomaa ja hahmota samalla tavalla kuin siistimmät ihmiset, mitä pitäisi tehdä, enkä ajoissa tajua, että tuossa lojuu joku vaatekasa, ja ennen kuin tajuankaan, se kasa on kasvanut ihan kauheaksi. Sisustaisin mielelläni kauniisti, mutta minulla ei ole pätkääkään hahmotuksellista silmää. En vaan osaa tajuta, sopisiko tuo sohva paremmin tuohon, tai mihin asettaisin lipaston, mitkä värit riitelevät jne. Veikkaan, että jos visuaalinen hahmotuskykyni kunnolla tutkittaisiin, saisin tarkkaavaisuushäiriön rinnalle jonkun hahmotushäiriönkin diagnoosin.

Ilokseni olen valinnut myös miehen, jota ei kauheasti sekasotkut haittaa. Joka - vielä pahemmin kuin minä - antaa lapselle loput maidot tölkistä, on tyytyväinen kun antoi lapselle tämän pyytämää maitoa, tehtävä suoritettu, voin mennä koneelle. Ai mutta maitopurkki jäi keittiön tasolle - ehkäpä se sieltä kävelee itse huuhtelun kautta pahvinkeräykseen.

Lapset ovat yllättäen jääneet vaihtumatta sairaalassa, eli isin ja äidin geenit jyllää. Urakoituani lastenhuoneessa tavarat paikalleen, esikoinen saattaa kyllä hihkaista "onpa siistiä!", mutta ei tarvitse kuin häipätä kymmeneksi minuutiksi olohuoneeseen, niin kaaos on lasten "leikkien" jäljiltä sama. Kuopus lisäksi auttaa ystävällisesti siivouksessa keskeyttämällä koko ajan - pöllimällä hammastahnatuubin, vääntelemällä hellan levyjä, rämppäämällä valoja. Tilanteisiin on pakko puuttua, ettei tule vielä lisää sotkua ja hässäkkää, ja sitten sitä taas tällainen huolellinen ihminen palaakin tarkasti siihen mitä oli tekemässä. NOT.

Tietysti voisin ylläpitää siisteyttä asettamalla sen kaiken edelle. Voisin kouluttaa miestä tekemällä jokaisesta maitopurkista tai sukasta vuosisadan kohtauksen, voisin pistää lapset hirmuvallan alle, lelut lukkojen taakse, ja vain yksi lelukokonaisuus kerralla esille. Voisin itse puunata silmät ristissä lasten vihdoin sammuttua siinä 21.30, välittämättä siitä, että oma herätyskello soi taas viimeistään kuudelta.

Eli kyllä, viitsimisestä ja tahtomisesta on kyse. Voin myöntää, etten viitsi ja tahdo yrittää kaikkeani kehittyäkseni jossain, missä olen huono, täyttääkseni jonkun muun vaatimukset tai vastatakseni jonkun päivittelyyn. Mieluummin teen sitä, missä olen hyvä, ja töiden jälkeen vaikka pötköttelen olkkarin matolla lasten kanssa, tai vapaapäivänä teen jonkun kivan retken tms. Pyrin imuroimaan ja siivoamaan vessan kahdesti viikossa, kerran viikossa pyyhin pölyt ja lattiat. Pyykkikone laulaa lähes päivittäin, mutta pyykkivuoria on kroonisesti, koska koko perheen sottapyttyys heijastuu myös vaatteiden ruokatahroihin ym. Teen jo töitä sen eteen, ettei vallan liassa eletä, ja että tavarat suunnilleen löytyvät, mutta enempää ei huvita eikä kiinnosta. Joku muita arvosteleva siivousintoilija voisikin vastata, miksi pitäisi kiinnostaa? Miksi kodin pitäisi olla tiptopsiisti ja kauniisti sisustettu? Ymmärrän, ettei ihan lian keskellä huvita edes kyläillä, mutta mitä pieni sekasotku tai kliinisen puhtauden puuttuminen toisten kodeissa teidän napaanne kaivaa?

 

["äitee"]

Tähän joku putsplank-tyyppi esitti helpot konstinsa kaikille jakoon:
Heillä ei lapset maalaa vesiväreillä, ei hankita tuoreita yrttejä, papereita ei talleteta vaan hävitetään saman tien asianmukaisesti, lehtiä ei lueta eikä niistä ainakaan koskaan oteta talteen mielenkiintoisia juttuja, mahdolliset postikortit nakataan roskiin kun on luettu, kuka matkusti missäkin, lasten lelut pysyvät vain lastenhuoneissa AINA, ja ruokakin on lähinnä einestyyppistä tai ainakin puolivalmisteita.

Tämä on siis elämäntapakysymys oikein syvemmältä.[/QUOTE]

TÄMÄ on juuri sellaista elämää, mitä minä en ymmärrä. Siisteys menee kaiken kivan edelle. Puistattavaa. Miltä lapsista tuntuu, jos eivät saa maalata, olla luovia?

 

[Rigel]

Jatkan eilisiltaista ketjua, johon on kommentoitu aamullakin.

^ Puran omaa lapsuuttani vielä sen verran tähän ketjuun, että äitini ei ikinä aloittanut mitään sellaista projektia, joka ei valmistu yhdellä istumalla. Hän ei siis esimerkiksi tehnyt käsitöitä tms. Rivitalon pienen pihan puutarhatyöt olivat ainainen narinan aihe - toki, kun kesken ei saanut jättää edes siksi aikaa, että olisi käynyt keittämässä kahvit.

Pahin paikka kaikista on keittiö. Mieheni totesi osuvasti: "ainoa paikka, missä lautaseni halutaan tiskata jo ennen kuin olen lopettanut syömisen, löytyy äitisi luota".

Siisteys on minustakin arvostettavaa ja hyve ja ja ja... Mutta RAJANSA KAIKELLA!