Omassa sängyssä pysyminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mievain"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"mievain"

Vieras
Eli pian kaksivuotias, nukkunut jo muutaman kuukauden omassa huoneessa ja juniorisängyssä. Sujunut hyvin ja joinain öinä nukkuu heräämättä illasta aamuun. Usein kuitenkin tallustaa meidän sänkyyn ja näyttäis siltä et jatkuvasti useemmin ja enemmän ja aikasemmin. Siks haluun stopin tälle. Vauva syntymässä, tulee nukkumaan meidän makkarissa joten siksikin olisi kiva ettei joku ravaa sinne yöllä... Pahimmillaan saattaa tulla jo yhdeltä.

Onko ainoa keino käännytys takaisin ja sitä rataa kunnes pysyy siellä? Nyt yritti jo pari kertaa ennen nukkkumaanmenoani, ja seuraavan kerran 5.40 ja 5.50. Nyt on siis 20min edellisestä ja ajattelin palata sänkyyn kun hyvällä tuurilla jäi sinne (ihme). Viime kerralla palauttelin tunnin kunnes meni usko ja päästin viereen. Nyt ajattelin hoitaa homman kuntoon eli en anna periksi. Rytmimme mukaan herätään yleensä 8-9, joten siksi mielestäni ennen kuutta
ei ainakaan olisi asiaa viereen. Aamulla voi tulla pötköttämään. Miten vetää tuohonkin raja kun valoisakin tulee nyt niin myöhään ettei voi mennä sen mukaan?
 
Onko vanhemmuus hukassa? Esikoinen on vielä todella pieni, miksi hän ei saa nukkua teidän kanssanne? Yksin pitäisi nukkua omassa huoneessa turvattomana :( Silkkaa kidutusta! Ja sitten, mikä etuoikeus vain vauvalla on nukkua teidän kanssa? Hitto että mua korpee noin itsekkäät idioottivanhemmat!
 
Mä olen samaa mieltä kuin edellinen, en nyt kuitenkaan ihan yhtä töykeesti ilmaisisi... Lapsi selvästi kaipaa teidän läheisyyttä. Itsekin luultavasti haluat nukkua toisen ihmisen, miehesi, lähellä ja olet aikuinen. Jos lapsen sänky olisi teidän omassa makkarissa, niin siellä voisi käskeä pysymään omassa sängyssä. Yöllä yksin pimeästä huoneesta herääminen on lapsesta pelottavaa.
 
Aika hassusti sanottu tuo että "olisi kiva ettei joku ravaa sinne yöllä"..joku?
Noh, meillä tulee 2v ja 4v viereen lähes joka yö. Kai ne joskus pysyy omassaan...
 
Kuule silloin ku vauva syntyy niin se esikoinen tarvii vanhempia entistä enemmän. Siirrä. Sen sänky teidän huoneeseen tai vaihtoehtoisesti isä menee nukkumaan samaan huoneeseen taaperon kanssa.
 
Olet julma vanhempi. Mitä jos siirtäisitte jomman kumman, isän tai sinun, sängyn sinne lapsen huoneeseen ja jompi kumpi alkais nukkumaan siellä? Miltä sinusta tuntuisi, että muu perhe olisi ahtautunut yhteen makkariin ja sinä joutuisit nukkumaan yksin? Lapsi on vielä pieni. Kaipaa turvaa ja tukea, jota te ette halua hänelle antaa, vaan yritätte väkisin tehdä hänestä aikuisen.

Mietippä vielä, kun 2-vuotiaalle syntyy sisarus, joka vielä vie kaiken huomion, ja sen jälkeen se pääsee äityn viereen nukkumaan. Ja isosisko/vali sitten dumpataan yksin nukkumaan johonkin muualle, pois kauas muusta perheestä.

Isi alkaa nyt vaan kiltisti nukkumaan siellä 2-vuotiaan kanssa, tai sitten siirrätte 2-vuotiaan takaisin teidän makkariin.
 
Meillä vihdoin nyt 4,5 vuotiaana alkanut kuopus pysymään omassa sängyssä vaikka isompi sisarus nukkuu samassa huoneessa. Ei olis mitenkään kaksvuotiaana onnistunut.
 
Lapsi tarvitsee läheisyyttä, hakee sitä sitten yölläkin. Meillä on ollut kausia että joka yö on tullut viereen mutta välillä ei ollenkaan edes aamuisin. Nyt on vähän yli 3,5vuotias eikä ole hetkeen taas tullut nukkumaan viereen. Joskus harvoin minulla on selkä kipeä enkä halua lasta viereeni, silloin otan syliin vähäksi aikaa ja kannan sitten takaisin omaan sänkyyn.
En tiedä onko tämä vain meillä, mutta yöllä viereen tuloa tuntuu näin äkkiseltään olevan vähemmän jos illalla on luettu kylki kyljessä iltasatua ja juteltu.
 
Anna tulla viereen. Meillä on nukuttu erittäin huonosti ensimmäiset pari vuotta, heräämisiä perhepedissä 4-6kpl/yö. Kolmivuotiaasta sitten sama juttu kuin teillä, että klo 01-03 kömpi huoneestaan viereen. Ylösnousu kuuden paikkeilla. Nyt, kun parin kuukauden päästä täyttää viisi, on pari kuukautta nukkunut yönsä omassa huoneessaan.

Eli kyllä se jossain vaiheessa helpottaa, vaikka olisi kuinka raskasta.
 
Olen aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Meillä myös vauva syntymässä tällä viikolla ja en yksinkertaisesti saa itse nukuttua jos hän nukkuu vieressä. Potkii ja muljaa niin kovasti. Ja hän ei ole elämänsä aikana 2v 5 kk nukkunut yhtään yötä meidän kanssa samassa sängyssä. Jos joskus yöllä herää niin käydään rauhoittamassa omaan sänkyyn. Tästä pidämme kiinni vauvan tulon jälkeen. Vauvakin siirretään omaan huoneeseen hetimmin kun yösyötöt päättyvät. Ap:lle tsemppiä yöheräilyihin. Koita jaksaa vain palauttaa omaan huoneeseen.
 
[QUOTE="vieras";27960423]Olen aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Meillä myös vauva syntymässä tällä viikolla ja en yksinkertaisesti saa itse nukuttua jos hän nukkuu vieressä. Potkii ja muljaa niin kovasti. Ja hän ei ole elämänsä aikana 2v 5 kk nukkunut yhtään yötä meidän kanssa samassa sängyssä. Jos joskus yöllä herää niin käydään rauhoittamassa omaan sänkyyn. Tästä pidämme kiinni vauvan tulon jälkeen. Vauvakin siirretään omaan huoneeseen hetimmin kun yösyötöt päättyvät. Ap:lle tsemppiä yöheräilyihin. Koita jaksaa vain palauttaa omaan huoneeseen.[/QUOTE]

Mun mielestä voimavarojen tuhlaamista hypätä sängystä ylös monta kertaa yön aikana. Paljon helpompaa kun ottaa sen 2vuotiaan samaan huoneeseen oman sänkynsä kera (silloin ei ees potki toisia nukkujia) siihen oman sängyn viereen. Siitä on helppo rauhoittaa jos yöllä herää, tarvi nousta mihinkään.
Miksi lasten pitäis niin hirvittävän pienestä asti olla niin itsenäisiä että pärjäävät yksin yön yli? En vaan tajua.
 
Anna vaan sen isomman nukkua kanssanne samassa huoneessa. Lapset voi sitten yhdessä siirtää toiseen huoneeseen, kun pienempi nukkuu yöt kokonaan. Tota äidin ja isän viereen kömpimistä yöllä on lähes mahdotonta estää ja lapsella on oikeus päästä vanhempiensa lähelle, jos on esim. nähnyt yöllä painajaisia.
 
Kysyin samasta ongelmasta kerran ja sain samankaltaisia vastauksia. Kaikille se perhepeti vain ei sovi! Silloin se ei sovi, jos joku osapuoli, oli se sitten jompikumpi vanhemmista, ei saa nukuttua. Meillä heräily alkoi vauvan syntymän jälkeen ja useina öinä haettiin meidän sänkyyn kun en halunnut huudattaakaan. Eihän siitä mitään tullut. Esikoinen pyöri 2-3 tuntia sängyssä, potki molempia ja ähisi. Sitten kun oli nukahtamaisillaan niin pahimmillaan vauva heräsi ja esikoinen pomppasi takaisin ylös..

Meillä ratkaistiin asia sillä, että mies menee esikoisen huoneeseen patjalle nukkumaan tarvittaessa. Olen myös yrittänyt korostaa tytölle, että tänä yönä nukutaan kaikki hienosti omissa sängyissä, en tiedä onko ollut mitään vaikutusta.;) Nyt jokatapauksessa pysynyt 2 viikkoa omassa sängyssään, yhtenä yönä heräsi ja isi meni viereen. Yölamppua kannattaa myös kokeilla jos sitä ei vielä ole. Itse en kykene huudattamaan lasta yöllä, koska muistan nähneeni pienenä tosi paljon painajaisia enkä halua, että joutuu yksin pelkäämään.

Niin, meidän 2v 2kk on nukkunut omassa sängyssä omassa huoneessa noin 7kk:n iästä lähtien ja on nukkunut aina hyvin ja huomattavasti paremmin kuin meidän huoneessa. En tiedä johtuiko isän kuorsaamisesta vai mistä. Heräilyt alkoi vasta vauvan syntymän jälkeen.
 
Kysyin samasta ongelmasta kerran ja sain samankaltaisia vastauksia. Kaikille se perhepeti vain ei sovi! Silloin se ei sovi, jos joku osapuoli, oli se sitten jompikumpi vanhemmista, ei saa nukuttua. Meillä heräily alkoi vauvan syntymän jälkeen ja useina öinä haettiin meidän sänkyyn kun en halunnut huudattaakaan. Eihän siitä mitään tullut. Esikoinen pyöri 2-3 tuntia sängyssä, potki molempia ja ähisi. Sitten kun oli nukahtamaisillaan niin pahimmillaan vauva heräsi ja esikoinen pomppasi takaisin ylös..

Meillä ratkaistiin asia sillä, että mies menee esikoisen huoneeseen patjalle nukkumaan tarvittaessa. Olen myös yrittänyt korostaa tytölle, että tänä yönä nukutaan kaikki hienosti omissa sängyissä, en tiedä onko ollut mitään vaikutusta.;) Nyt jokatapauksessa pysynyt 2 viikkoa omassa sängyssään, yhtenä yönä heräsi ja isi meni viereen. Yölamppua kannattaa myös kokeilla jos sitä ei vielä ole. Itse en kykene huudattamaan lasta yöllä, koska muistan nähneeni pienenä tosi paljon painajaisia enkä halua, että joutuu yksin pelkäämään.

Niin, meidän 2v 2kk on nukkunut omassa sängyssä omassa huoneessa noin 7kk:n iästä lähtien ja on nukkunut aina hyvin ja huomattavasti paremmin kuin meidän huoneessa. En tiedä johtuiko isän kuorsaamisesta vai mistä. Heräilyt alkoi vasta vauvan syntymän jälkeen.

No eihän sitä tarvi samaan sänkyyn ängetä jos ei niin pysty nukkumaan. Mutta samassa huoneessa omassa sängyssään, miksei voisi olla?
 
Huh mitä vastauksia :O Meillä on poika nukkunut omassa huoneessaan 1-vuotiaasta ja nukkuu oikein hyvin, ei herää kertaakaan yöllä ja päivällä sitten ehditään halailla jne. Ei yötä kuulu käyttää seurusteluun.

Meillä ei onnistuisi että lapsi ja vauva olisivat makuuhuoneessa, poika heräisi vauvan heräämisiin ja sitten molemmat vanhemmat joutuisivat heräämään, minä syöttämään vauvaa ja isä nukuttamaan poikaa.

Ap:n tilanteessa palauttaisin lapsen takaisin sänkyyn johdonmukaisesti aina ja päivällä repisin aikaa isommalle että saa sitä hellyyttä tarpeeksi. Ja jos yöt alkaa isomman takia mennä vaikeiksi niin sitten isä nukkumaan isomman kanssa. Näin minä tekisin.
 
Meillä esikoinen nukkui 7kk alkaen vasta omassa sängyssä, silloin vasta koko pinnasänky kasattiin käyttöön. Edelleen 4v. nukkuu meidän makuuhuoneessa (90% öistä myös meidän vieressä), oma huone on vain vaatesäilytystä varten. Kuopus täyttää muutaman viikon päästä kaksi, ja joka yö nukkuu meidän vieressä. Mikä kiire on pieniä lapsia saada omaan huoneeseen? Oman sängyn vielä joten kuten ymmärrän, mutta kyllä pieni lapsi tarvitsee läheisyyttä ja turvaa vaikka sitten edes samassa huoneessa nukkuvan vanhemman muodossa.
Varsinkin pikku sisaruksen syntyessä on tärkeää että isompi ei tunne että hänet hylätään vauvan syntyessä. Pieni se 2-vuotias vielä on.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
joko pidät linjastasi kiinni, et lapsi on omassa huoneessa ja viet aina takaisin omaan sänkyyn, kun sieltä nousee tai siirrätte sängyn teidän makkariin ja lapsi pysyy siinä nukkumassa. Perhepetiin ei ole järkeä alkaa enää tässä vaiheessa, etenkään jos ei itse siinä kykene koko sakilla nukkumaan.

Meillä ei ole ollut hätää siirtää vielä kolmi- ja nelivuotiastakaan pois meidän huoneesta. Meillä ei heräillä yöllä, eikä he kömmi sänkyymme. Ja vauva on piakkoin syntymässä ja hän kyllä nukkuu sitten minun kainalossani.
 
Mä en osaa neuvoa, mutta meillä esikoinen tuli viereen silloin tällöin n. 3vuotiaaksi ja kuopus JOKA yö suunnilleen 5 vuotiaaksi.

Ei me jaksettu vääntää joka yö sitä takaisin viemistä, itseasiassa ei me edes aina enää herätty siihen et tuli viereen :)
Itsellä oli joskus niskat jumissa ja miehellä selkä kun oli ahdasta, mutta ei siitä mitään pysyvää haittaa kellekään tullu.

Hengissä ollaan selvitty, jokainen tietty toimii oman kantansa mukaan.
 
Huh mitä vastauksia :O Meillä on poika nukkunut omassa huoneessaan 1-vuotiaasta ja nukkuu oikein hyvin, ei herää kertaakaan yöllä ja päivällä sitten ehditään halailla jne. Ei yötä kuulu käyttää seurusteluun.

Tiedätkö, että jotkut lapset (ihmiset) heräävät useita kertoja yössä?
Itse nukun heräämättä, kuten esikoinenkin mutta meillä mies ja kuopus heräilevät yön aikana.
Kuopuksella mielikuvitus laukkasi pimeässä huoneessa sen verran että mielei teki vanhempien luo.

Mistään seurustelusta yöllä ei suinkaan koskaan ollut kyse.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
:( Tuotatuota.... Miksi se lapsi ei sinne viereenne saisi hiipiä?
Meillä on kohta 5 ja 3-vuotiaat lapset ja meillä on ollut viimeisen vuoden verran diili siitä että omiin sänkyihin mennään nukkumaan. (näin me vanhemmat saadaan katsoa leffaa rauhassa jne.) mutta jos yöllä heräävät, saavat toki tulla viereen.
Muistan omasta lapsuudesta miten ahdisti ja pelotti yksin yöllä jos heräsi.

Minä välillä pidän itseäni "tunnekylmänä" äitinä kun meillä on tietyt säännöt, mutta en ikinä kieltäisi lapsiltani läheisyyden ja turvallisuuden tunnetta.
 
Meillä mies tekee pelkkää yötyötä eli jos on kotona yöllä niin rytmit sekaisin katsoo tv:tä aamuyöhön kunnes nukahtaa siihen. Eli voi ihan suoraan lähteä suunnittelemaan et isyyslomaa lukuunottamatta olen yksin lasten kanssa etenkin yöt. Taaperon sänky ei mahdu makkariimme sitten kun pinnis sinne tulee, siksi vaihtoehtoina mun vieressä tai omassa huoneessa. ja nyt raskaana ja sit vauvan synnyttyä en saa nukuttua jos tyttö pyörii, potkii ja heittäytyy päälleni nukkumaan.
 
[QUOTE="mievain";27960312]Eli pian kaksivuotias, nukkunut jo muutaman kuukauden omassa huoneessa ja juniorisängyssä. Sujunut hyvin ja joinain öinä nukkuu heräämättä illasta aamuun. Usein kuitenkin tallustaa meidän sänkyyn ja näyttäis siltä et jatkuvasti useemmin ja enemmän ja aikasemmin. Siks haluun stopin tälle. Vauva syntymässä, tulee nukkumaan meidän makkarissa joten siksikin olisi kiva ettei joku ravaa sinne yöllä... Pahimmillaan saattaa tulla jo yhdeltä.

Onko ainoa keino käännytys takaisin ja sitä rataa kunnes pysyy siellä? Nyt yritti jo pari kertaa ennen nukkkumaanmenoani, ja seuraavan kerran 5.40 ja 5.50. Nyt on siis 20min edellisestä ja ajattelin palata sänkyyn kun hyvällä tuurilla jäi sinne (ihme). Viime kerralla palauttelin tunnin kunnes meni usko ja päästin viereen. Nyt ajattelin hoitaa homman kuntoon eli en anna periksi. Rytmimme mukaan herätään yleensä 8-9, joten siksi mielestäni ennen kuutta
ei ainakaan olisi asiaa viereen. Aamulla voi tulla pötköttämään. Miten vetää tuohonkin raja kun valoisakin tulee nyt niin myöhään ettei voi mennä sen mukaan?[/QUOTE]

On, mikäli tahdotte jääräpäisesti opettaa että pysyttävä on yksin omassa huoneessa. Meillä nukku reilu 2v samassa huoneessa kunnes halusi itse omaan huoneeseen. Tällöin myös pysyi siellä satunnaisia viereentuloja lukuunottamatta. Koskaan en uskonu tohon että pakolla vaan lapsi opetetaan johonkin. Ajallaan on oppinut uudet systeemit alkaen vieressä nukkumisesta ja päättyeen omaan huoneeseen. Ei se enää haluakaan viereen, mahtuu paremmin sängyssään nukkumaan kun samassa aikusten kanssa.
 

Yhteistyössä