18-vuotiaan muutto takaisin kotiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja paha äitipuoli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tavallaan olette oikeassa. Itse ajattelen että täysi-ikäisyys ei vielä ole aikuisuuden mittari ja silloin voi tarvita vielä paljon vanhempien tukea. Mulla oli just 16-18v kamala itsenäistymisen tarve (luonnollisesti), lähdin amk-opintoihin mutta asuin edelleen kotona ja se vaihe meni ohi. Kotoa muutin vähän ennen valmistumista 23vuotiaana. Jälkeenpäin olen todennut että ei itsenäistyminen ole vain sitä että muuttaa porukoiden nurkista ja elättää itsensä, minä kasvoin sisältä ensin ja niillä opeilla pärjäsin sitten aikuisena muutettuani kotoa pois myöhään.

Jos nuoren asenne on ylimielinen (halu bilettää ja lorvia rahoillaan) niin ottakaa takaisin kotiin mutta vaatikaa myös jotain. Esim. Ruokakaupassa käymistä kerta pari viikkoon, keikkatyötä jne. On ihan oikeasti mahdollista että kokeiltuaan "aikuiselämää", tyttö on todennut ettei vielä olekaan valmis. Mielestäni hänellä on siihen oikeus.
 
[QUOTE="heh";27955390]En osaa sanoa, mikä on oikein, koska omat lapseni eivät ole vielä tuossa vaiheessa.
Mutta jotta vältätte sisarusten välisen kateuden myöhemmässä elämässä, niin kun yhteiset lapsenne ovat 18v, heitä tulisi koskea myös tuo itsensä elättäminen ja huoneen menettäminen ja tilan menettäminen.

Eli samaa työtä ja itsensä elättämistä, ja tukea ehkä se 20 euroa viikko, os lapsi käy pistäytymässä, ja bussiin menee tietysti melkein sama summa kun tulee?

Eli omille lapsile nyt tiukat säännöt ja kuria jotta käyttäytyvät moitteettomasti ja elättävät itsensä 18v.[/QUOTE]

Kuulostaa ihan siltä kuin kuvittelisit meidän viskanneen tytön pihalle. Hän on lähtenyt I T S E. Emmekä ole vaatineet missään vaiheessa häntä elättämään yksin itse itseään, saati käyttäytymään "moitteettomasti". Aika mielenkiintoisia johtopäätöksiä vedät tekstini pohjalta. Onko sinulla kenties jotain omia ikäviä lapsuuskokemuksia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja paha äitipuoli;27955158:
Ei ole tuttavapiirissäni juurikaan tämän ikäisiä lapsia vielä, joten ei ole mitään sääntöä tähän olemassa. Itse asuin opiskeluaikana yksin, mutta sain vanhemmiltani taloudellista tukea, kuten tytärpuolenikin on saanut ja saisi vastakin.

Pointti on siinä, että tyttö itse väen vängällä halusi muuttaa pois kotoa. Venytimme penniä auttaaksemme häntä kaikessa muuttoon liittyvässä, ja tyttö oli superonnellinen. Nyt on kumpikin perhe järjestänyt asumisensa niin, että a) ei ole tilaa tytölle ja b) varaa häntä elättää. Jos pakkotilanne olisi, niin tietenkin tyttö voisi meidän sohvalle muuttaa, mutta minun mielestäni tämä ei todellakaan ole mikään pakkotilanne. Tyttö on asunut vuoden jo omillaan, mutta ei ole oppinut rahankäytön alkeitakaan. Olemme koko vuoden yrittäneet opettaa, auttaa jne., mutta joka kuussa rahat ovat menneet hiustenpidennyksiin, rakennekynsiin ja korkkareihin, ja sitten ollaan oltu ilman rahaa ja itketty loppukuu. Tyttö ei myöskään osallistu koskaan mihinkään kotitöihin, ei meillä eikä äidillään, vaan järjestää aina megaluokan riidan joka asiasta ja käyttäytyy todella epäkunnioittavasti. Teinit ovat sellaisia, kyllä joo, mutta minä en ole valmis siihen taisteluun.

Pakko myöntää, että mietin myös oman pinnani venyvyyskykyä tässä. Me emme ole varakkaita, joten tytön elättäminen ei olisi ihan helppoa. Olisimme jatkuvasti taloudellisesti tiukoilla tytön vuoksi, pesisimme hänen pyykkinsä, kokkaisimme hänelle ja siivoaisimme hänen jälkiään, ja hän samaan aikaan bilettää, matkustelee ja hilluu mielensä mukaan kantamatta vastuuta mistään. Ja vittuilee joka välissä. Ei hän jatkossakaan tulisi hankkimaan rahoillaan itselleen mitään tarpeellista, vaan nakittaisi kaiken sellaisen meille. Luultavasti lopettaisi työnteonkin, kun ei näkisi sen olevan enää välttämätöntä. Kuitenkaan hänen opintonsa eivät ole vaativia eikä hänelle juuri koskaan ole edes läksyjä/muuta kotona tehtävää. Eli osa-aikainen työssäkäynti ei vaikuta hänen opintoihinsa yhtään millään tavalla.

Mielestäni tehdään kaikille karhunpalvelus, jos aletaan siihen pelleilyyn. Haluan auttaa ja tukea tyttöä jatkossakin eikä häntä olla hylkäämässä tai oman onnensa nojaan jättämässä. Minä olen hänen tukenaan ollut tässä koko ajan ja meillä on hyvä suhde. Silti, hänen pellekseen ja hyväksikäytettäväkseen en suostu.

Teidän tapauksessa suosittelisin ettette ota takaisin kotiin. Olette selittäneet ettei ole kyseessä hylkääminenn, itsehän hän halusi muuttaa pois. Se ettei teillä ole varaa elättää aikuista lasta ja ole hänelle tilaa, on ihan riittävät perusteet. Olette maksaneet pitkän pennin hänen muutostaan ja kalusteistaan ym. Tytärpuolesi haluaisi vain ilmaisen ylläpidon, siivoukseen, ruoka- ja vaatehuollon ja taksipalvelut. Elämä on kovaa ja paras hänen oppia nyt, että miten siivotaan, tehdään ruokaa ja myös käytetään rahaa.

Jos tytärpuolellasi olisi muut motiivit, niin olisin ehkä toista mieltä. Ja jos hän vielä teille vittuilee, niin miksi ottaisitte hänet. Hän ei ole enää murkkuikäinen, joka voi käyttäytyä miten vain vanhemmilleen. Selitätte syyksi hänen käytöksensä ja sen ettei teillä ole varaa ja haluja elättää häntä ja hoitaa hänen kaikki asiansa.

Jo ottaisitte hänet, hän saisi maksaa teille ruoista ym muista menoista ja maksaa itse menonsa. Hänen pitäisi laittaa joka viikko esim. pari kertaa ruokaa, pyykätä omat pyykkinsä, siivota oma huoneensa ja myös muuta taloa, pestä vessaa ja kylppäriä ym.
 
Alkuperäinen kirjoittaja paha äitipuoli;27955508:
Kuulostaa ihan siltä kuin kuvittelisit meidän viskanneen tytön pihalle. Hän on lähtenyt I T S E. Emmekä ole vaatineet missään vaiheessa häntä elättämään yksin itse itseään, saati käyttäytymään "moitteettomasti". Aika mielenkiintoisia johtopäätöksiä vedät tekstini pohjalta. Onko sinulla kenties jotain omia ikäviä lapsuuskokemuksia?

Elämä on yrityksiä ja erehdyksiä, kokeilemista ja vaihtelevasti onnistumista. 17-vuotias tekee vielä virheitä ja kokeiluja, omilleen muutto taisi olla sellainen virhe, ja nyt hän kaipaa takaisin kotiin aikuistumaan, että voi yrittää sitten vanhempana ja vahvempana uudestaan.
 
Mun mielestä tuon ikäisen tulisi jo osata jonkinlaiset rahankäytön alkeet. Mun mielestä on eri asia muttaa takaisin kotiin silloin kun elämä potkii. Potkiminen ei vaan mun näkemyksen mukaan tarkoita sitä, että olisi pakko elättää itsensä ;). Tai raha ei riitä reissaamiseen, rakennekynsiin ja hiustenpidennyksiin.

Ja liika paapominen voi todella johtaa lapsen täydelliseen osaamattomuuteen elämänhallinnassa. Juuri tuli seurattua lähes neljäkymppisen naisen puhelua isälleen, kun auto alkaa hajoamaan.' Lapsen' mielestä on eläkkeellä olevien vanhempien asia hankkia hänelle toimiva auto. 'Lapsi' ei ole tähän mennessä ollut töissä hetkeäkään paria työllistämiskeikkaa lukuunottamatta. Kurssit ja koulutukset ovat jääneet kesken. Peruspäiväraha ja sosiaalitsto hoitavat perustoimeentulon, äiti ja isä pienistä eläkkeistään viihdytykset, reissut ja huvit. Reilua? Toivottavasti pärjää sitten kun vanhempia ei enää ole...
 
Ei takaisin kotiin muutossa tuossa tilanteessa olisi järkeä kun kerran teillä ei enää ole hänele huonettakaan. Missä hän ajatteli asua, olkkarin sohvallako? Itse sanoisin ihan nätisti että nyt ei vain käy koska ei ole tilaa eikä vapaata huonetta. Voitte myös vaatia että teidän kotonanne asuessa noudatetaan teidän sääntöjänne joten voisitte vaikka vaatia että kotona on oltava viimeistään vaikka klo 23 ja yövieraita ei tuoda (jos on suunnitellut bilettävänsä yökaudet niin tämä voi vähän vähentää kotiinmuuttohaluja) Voisitte sen sijaan luvata vaikka käydä useammin hänen luonaan, käydä yhdessä tekemässä viikon ostokset yms. jos tytöstä tuntuu että kaipaa enemmän tukea asumiseensa.
 
Moni näyttää sekoittavan omat kokemukset tässä aloittajan tapaukseen? Tuossahan selvästi lukee, miten tyttö ei ota yhtään vastuuta, lorvailee, on epäkunniottava jne? En todellakaan ottaisi tuollaista kotiin passattavaksi, varsinkin jos tuo tilanne kuin aloittajalla -tulisi taloudellisesti vaikeaa eikä tytölle edes tilaa talossa enää. Jos hän välttämättä haluaa takaisin, niin tehkää selväksi, että hän osallistuu kustannuksiin eli hankkii työpaikan. Ostaa osansa ruoasta, hoitaa omat vaate yms. kulut. Ei tosiaankaan teidän tai äidin elätettäväksi. Jos ei ole yksinasuessaan oppinut huolehtimaan itsestään, miten muka oppisi jos pääsisi takaisin passattavaksi? Eihän häntä ole alunperin pihalle potkittu vaan halusi itse yksin asumaan? Joo, aikuistuminen voi olla vaikeaa, mutta on tuon ikäisillä ollut jo omia lapsiakin ja kuitenkin ovat opiskelleet ja tehneet töitä samalla! Ehkä aloittaja on liikaakin passannut jos tytön rahat ovat menneet rakennekynsiin eikä ruokaan. Todellakin tytöllä tarve herätä todelliseen elämään jos ei kerta ole miljonäärin lapseksi syntynyt (kuten harva on!).
 
[QUOTE="vieras";27955565]Elämä on yrityksiä ja erehdyksiä, kokeilemista ja vaihtelevasti onnistumista. 17-vuotias tekee vielä virheitä ja kokeiluja, omilleen muutto taisi olla sellainen virhe, ja nyt hän kaipaa takaisin kotiin aikuistumaan, että voi yrittää sitten vanhempana ja vahvempana uudestaan.[/QUOTE]

Tunnetko tytärpuoleni? Jos et, et voi hänen motiiveistaankaan silloin tietää. Tyttö on siis itse, omin sanoin ja hyvin selkeästi ilmoittanut, että haluaa takaisin kotiin, jotta hänen ei tarvitsisi käyttää rahojaan elämiseen, vaan voisi bilettää ja matkustella kuten kaverinsakin. Emme siis tukisi hänen aikuistumistaan, vaan auttaisimme taantumaan entisestään.
 
Teidän tapauksessa suosittelisin ettette ota takaisin kotiin. Olette selittäneet ettei ole kyseessä hylkääminenn, itsehän hän halusi muuttaa pois. Se ettei teillä ole varaa elättää aikuista lasta ja ole hänelle tilaa, on ihan riittävät perusteet. Olette maksaneet pitkän pennin hänen muutostaan ja kalusteistaan ym. Tytärpuolesi haluaisi vain ilmaisen ylläpidon, siivoukseen, ruoka- ja vaatehuollon ja taksipalvelut. Elämä on kovaa ja paras hänen oppia nyt, että miten siivotaan, tehdään ruokaa ja myös käytetään rahaa.

Jos tytärpuolellasi olisi muut motiivit, niin olisin ehkä toista mieltä. Ja jos hän vielä teille vittuilee, niin miksi ottaisitte hänet. Hän ei ole enää murkkuikäinen, joka voi käyttäytyä miten vain vanhemmilleen. Selitätte syyksi hänen käytöksensä ja sen ettei teillä ole varaa ja haluja elättää häntä ja hoitaa hänen kaikki asiansa.

Jo ottaisitte hänet, hän saisi maksaa teille ruoista ym muista menoista ja maksaa itse menonsa. Hänen pitäisi laittaa joka viikko esim. pari kertaa ruokaa, pyykätä omat pyykkinsä, siivota oma huoneensa ja myös muuta taloa, pestä vessaa ja kylppäriä ym.

Kiitos. Suunnilleen noin minäkin asian näen. Ja kun tiedän, että nuo vikan kappaleen asiat eivät vaan tule tapahtumaan. Not in this lifetime. Jos tyttö sitten on luopunut omasta asunnostaan, ja meilläkään asuminen ei suju, niin mitäs sitten?
 
Joskus myös auttaa ihan sekin että yhdessä lasketaan paperilla tulot ja menot. Eli näytätte minkä verran teillä on tuloja ja menoja ja millaiset kustannukset esimerkiksi siitä tytön muutosta aikanaan tuli (takuuvuokra, huonekalut, ehkä muuttolaatikoiden vuokra yms.). Usein teineillä on sellainen käsitys että vanhempien kukkaro on pohjaton eivätkä yhtään hahmota missä suhteessa heidän vaatimuksensa ovat vanhempien tulotasoon. Jos ihan oikeasti paperilla näkee että vanhemmilla jää kuukaudessa pakollisten menojen jälkeen esim. 200 euroa yli ja siitä pitäisi maksaa kaikki vaatteet, huvitukset ja muut koko perheelle niin lapsi ei niin herkästi ole ehkä kinuamassa yksin itselleen 1000 euron ulkomaanmatkaa.
 
[QUOTE="vieras";27955606]Moni näyttää sekoittavan omat kokemukset tässä aloittajan tapaukseen? Tuossahan selvästi lukee, miten tyttö ei ota yhtään vastuuta, lorvailee, on epäkunniottava jne? En todellakaan ottaisi tuollaista kotiin passattavaksi, varsinkin jos tuo tilanne kuin aloittajalla -tulisi taloudellisesti vaikeaa eikä tytölle edes tilaa talossa enää. Jos hän välttämättä haluaa takaisin, niin tehkää selväksi, että hän osallistuu kustannuksiin eli hankkii työpaikan. Ostaa osansa ruoasta, hoitaa omat vaate yms. kulut. Ei tosiaankaan teidän tai äidin elätettäväksi. Jos ei ole yksinasuessaan oppinut huolehtimaan itsestään, miten muka oppisi jos pääsisi takaisin passattavaksi? Eihän häntä ole alunperin pihalle potkittu vaan halusi itse yksin asumaan? Joo, aikuistuminen voi olla vaikeaa, mutta on tuon ikäisillä ollut jo omia lapsiakin ja kuitenkin ovat opiskelleet ja tehneet töitä samalla! Ehkä aloittaja on liikaakin passannut jos tytön rahat ovat menneet rakennekynsiin eikä ruokaan. Todellakin tytöllä tarve herätä todelliseen elämään jos ei kerta ole miljonäärin lapseksi syntynyt (kuten harva on!).[/QUOTE]

Niinpä. Tässä on nyt sellanen reality check -hetki...
 
Alkuperäinen kirjoittaja paha äitipuoli;27955614:
Tunnetko tytärpuoleni? Jos et, et voi hänen motiiveistaankaan silloin tietää. Tyttö on siis itse, omin sanoin ja hyvin selkeästi ilmoittanut, että haluaa takaisin kotiin, jotta hänen ei tarvitsisi käyttää rahojaan elämiseen, vaan voisi bilettää ja matkustella kuten kaverinsakin. Emme siis tukisi hänen aikuistumistaan, vaan auttaisimme taantumaan entisestään.

Todella epänormaalia, että 17-vuotias haluaa vielä elää nuoruuttaan ja bilettää ja matkustella kavereiden kanssa..

Kuinka moni 17-vuotias kotona asuessaan rahoittaa itse bilettämisen ja matkustelun? Teillä tyttö tekisi niin. Se on jo aika iso askel teinistä aikuisuuteen.
 
Toihan on ihan vitun nolo :D :D :D

Kysyppä siltä muistin virkistämiseksi että rupeatko olemaan aikuinen vai paatumaan pikku kakaran tasolle?

Itse synnytin tuossa iässä jo ensimmäisen lapsen, täyttää kesällä 18 ja minä maaliskuussa 36. Huhheijaa.

Kuvitelkaapa jos luoja sois tälle nuorelle naiselle lapsen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja paha äitipuoli;27955508:
Kuulostaa ihan siltä kuin kuvittelisit meidän viskanneen tytön pihalle. Hän on lähtenyt I T S E. Emmekä ole vaatineet missään vaiheessa häntä elättämään yksin itse itseään, saati käyttäytymään "moitteettomasti". Aika mielenkiintoisia johtopäätöksiä vedät tekstini pohjalta. Onko sinulla kenties jotain omia ikäviä lapsuuskokemuksia?

Uskon sinua täysin kun sanot että idea oli tytön. En todellakaan epäile sinua tytön heittämisestä ulos. Mutta Minusta alaikäinen voi ja saa muuttaa mielensä ja palata takaisin kotiin, vaikka olisi juuri 18v täyttänyt.

Itse lähdin kotoa parikymppisenä, elätin itseni opintorahalla ja asumistuella ja satunnaisilla työkeikoilla.(ei mitään säännöllistä, raskasta fyysistä duunia) Sain myös kotoa (opiskelu)tilin, mutta kun en pahemmin matkustellut, en oikeastaan koskenut opiskeluaikana äitini minule säästämiin rahoihin. vaan elin opintorahalla ja satunnaisilla palkkatuloilla, se oli sitä aikaa kun ruisleipä maksoi 5 markkaa ja kahvipaketti 10 markkaa ja pitsan sai 10 markalla. lama-aikaa, ja ruoka oli halpaa.
 
[QUOTE="vieras";27955652]Todella epänormaalia, että 17-vuotias haluaa vielä elää nuoruuttaan ja bilettää ja matkustella kavereiden kanssa..

Kuinka moni 17-vuotias kotona asuessaan rahoittaa itse bilettämisen ja matkustelun? Teillä tyttö tekisi niin. Se on jo aika iso askel teinistä aikuisuuteen.[/QUOTE]

No mutta kun tässä olikin kyse siitä että aloittaja pelkää tytön käyttävän tosiaan omat rahansa tosiaan VAIN bilettämiseen ja matkusteluun ja maksattaa sitten vanhemmilla kaiken vähänkin oikeasti tarpeellisen (johon tytön mielestä kai kuuluisivat ne hiustenpidennykset ja tekokynnetkin). Ja tyttö olisi jo täyttämässä 18 eli vanhemmilla ei enää ole elatusvelvollisuuttakaan.
 
[QUOTE="vieras";27955652]Todella epänormaalia, että 17-vuotias haluaa vielä elää nuoruuttaan ja bilettää ja matkustella kavereiden kanssa..

Kuinka moni 17-vuotias kotona asuessaan rahoittaa itse bilettämisen ja matkustelun? Teillä tyttö tekisi niin. Se on jo aika iso askel teinistä aikuisuuteen.[/QUOTE]

Oletko ihan tosissasi? Eihän siinä mitään epänormaalia ole, jos haluaa bilettää ja matkustella, on sitten minkä ikäinen hyvänsä. Haluaisin minäkin, mutta kun ei ole varaa. Mielestäni on totaalisen älytöntä kasvattaa lapsi siihen kuvitelmaan, että voi käyttää tienaamansa rahat pelkkään huvitteluun. Hän ei kuitenkaan tule luultavasti koskaan olemaan sellaisessa työssä, jossa rahaa riittäisi rillutteluun kovinkaa suurissa määrin. Ja siis me joutuisimme itse taloudellisiin vaikeuksiin, jos tämän hänelle mahdollistaisimme. Sekö se sitten olisi hyvä opetus hänelle? Että bilettää ja matkustella kannattaa, vaikkei siihen olisi edes varaa?
 
totuushan on että nykynuoret, eivät elätä itseään alle 20v. tai harvempi. sinänsä varmasti tuntuu epäreilulta jos kaverit käyttävät enemmän rahaa vaikka eivät käy edes töissä. Hän taas joutuu vanhempiensa eron takia ksutantamaan itsensä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja paha äitipuoli;27955699:
Sekö se sitten olisi hyvä opetus hänelle? Että bilettää ja matkustella kannattaa, vaikkei siihen olisi edes varaa?

Kyllä, palstan mielestä se on juuri kannattavaa :D. Olikos se juuri eilen kun kannustettiin ottamaan opintolaina, jotta pääsee ulkomaanreissulle ;).
 
[QUOTE="heh";27955695]Uskon sinua täysin kun sanot että idea oli tytön. En todellakaan epäile sinua tytön heittämisestä ulos. Mutta Minusta alaikäinen voi ja saa muuttaa mielensä ja palata takaisin kotiin, vaikka olisi juuri 18v täyttänyt.

Itse lähdin kotoa parikymppisenä, elätin itseni opintorahalla ja asumistuella ja satunnaisilla työkeikoilla.(ei mitään säännöllistä, raskasta fyysistä duunia) Sain myös kotoa (opiskelu)tilin, mutta kun en pahemmin matkustellut, en oikeastaan koskenut opiskeluaikana äitini minule säästämiin rahoihin. vaan elin opintorahalla ja satunnaisilla palkkatuloilla, se oli sitä aikaa kun ruisleipä maksoi 5 markkaa ja kahvipaketti 10 markkaa ja pitsan sai 10 markalla. lama-aikaa, ja ruoka oli halpaa.[/QUOTE]

ja siis vaikka hän olisi itse halunnut lähteä, syynä voi olla esim. ne pienemmät kiljukaulat kotona.
joten jos hän ei saa nyt palata takaisin niin minusta niillä sisaruksilla pitäis myöhemmin olla sama sääntö: ovea näytettään ja työpaikan ovea kun täyttää 18v jos tämä esikoinenkaan ei saa muuttaa mieltään nyt.
 
[QUOTE="heh";27955717]ja siis vaikka hän olisi itse halunnut lähteä, syynä voi olla esim. ne pienemmät kiljukaulat kotona.
joten jos hän ei saa nyt palata takaisin niin minusta niillä sisaruksilla pitäis myöhemmin olla sama sääntö: ovea näytettään ja työpaikan ovea kun täyttää 18v jos tämä esikoinenkaan ei saa muuttaa mieltään nyt.[/QUOTE]

Koita nyt päästä katkeruudestasi. Kasva aikuiseksi, niin sanoakseni.

Sanoiko ap, että on pikkusisaruksia?
 
Entäs selliainen mahdollisuus ettei lapselle anneta enää ylimääräistä rahaa vaan tämä pistetään tytölle säästöön jotain matkaa varten. Samalla vanhemmatkin voisi herätä siihen paljonko lapselle tulee syydettyä rahaa. Tytön siis pitäisi säästää pienistä summista se matkansa ja kuitenkin sitten jollain elättää itsensä siinä sivussa, mutta tähän elättämiseen ei vanhemmat sitten osallistu vaan se pitää tehdä sillä omalla rahalla.
 
[QUOTE="heh";27955708]totuushan on että nykynuoret, eivät elätä itseään alle 20v. tai harvempi. sinänsä varmasti tuntuu epäreilulta jos kaverit käyttävät enemmän rahaa vaikka eivät käy edes töissä. Hän taas joutuu vanhempiensa eron takia ksutantamaan itsensä.[/QUOTE]

Ai, vanhempien eron takia joutuu "kustantamaan itsensä"? Miten niin?
 
[QUOTE="Kifa";27955696]No mutta kun tässä olikin kyse siitä että aloittaja pelkää tytön käyttävän tosiaan omat rahansa tosiaan VAIN bilettämiseen ja matkusteluun ja maksattaa sitten vanhemmilla kaiken vähänkin oikeasti tarpeellisen (johon tytön mielestä kai kuuluisivat ne hiustenpidennykset ja tekokynnetkin). Ja tyttö olisi jo täyttämässä 18 eli vanhemmilla ei enää ole elatusvelvollisuuttakaan.[/QUOTE]

Hiustenpidennyksiä ja tekokynsiä ei vanhempi ole velvoitettu kustantamaan, 17-vuotiaan peruselämisen kyllä, siihen taitaa se kotikin kuulua.

Jos 17-vuotias matkustelee ja bilettää omilla rahoillaan, pitäisin sitä kyllä isona askeleena kohti aikuisuutta.
 
jos itse käy töissä opintojen ohella ja maksaa vuokransa ja ruokansa ja kaikki kaverit asuvat kotona ja käyttävät opintorahan omiin menoihin, itsellä se menee asumiseen ja ruokaan kuten palkkakin, niin kyllähän se varmasti kurjalta tuntuu.

olla ainoa kaveripiirissä joka elää aikuisuutta, muut elävät vielä nuoruutta.

en tuomitse sinua. et kuulosta pahimmalta mahdollliselta äitipuolelta, mutta yritän ymmärtää tuota lasta.
 

Yhteistyössä