tässäkö tää nyt oli :(

[QUOTE="heluna";27924058]ai no miksi on sitten sivutolkulla lakipykäliä? ja sit vielä nopeusrajoitusket ja kaikki,turhaa holhousta![/QUOTE]

Oletko ihan oikeasti sitä mieltä että esim. näillä kahdella ei ole eroa; nopeusrajoitus, kotiintuloaika alle 15v klo 20.00??

 

Voi kurja minkä miehesi teki.. Kovasti voimia sinulle. Yksin on varmasti rankkaa mutta ei ole helppoa elää huonossa suhteesa jatkuvasti toista epäillenkään..
Itse en pystyisi antamaan anteeksi. Yhden kännipanon ehkä, puoli vuotta jatkunut suhde (joka jatkuisi edelleen ellei miehesi olisi jäänyt kiinni) ei ole mikään vahinko.

 

[QUOTE="anni";27927507]No et eroa.Vauva voi olla koliikki tai refluksista kärsivä ja silloin ja muutenkin on parempi kun on molemmat vanhemmat.Ja etkös kertonut että pillerit pettivät eikä mies olisi halunnut tätä toista lasta siinä teit väärin kun et tehnyt aborttia.[/QUOTE]

juu pillerit petti, mutta ihan oli toivottu lapsi sen aika ei vaan olisi ollut ihan vielä.. ei ole mies kertaakaan sanonu ettei lasta tahtoisi, enkä myöskään minä täällä omasta mielestäni.. tää nyt meni vähä ohi seikan minusta, mutta hieman pakko selventää.. on sullaki otsaa.. ja kyllä mä pärjään laten kanssa, oli koliikkia tai ei..

 

Jaksamisia ap. Oli kyllä tosi paskasti mieheltä tehty. Anteeksi en minäkään tuollaista pystyisi antamaan. Pärjäät varmasti lasten kanssa yksinkin siinä missä miehen kanssa joka haikailee muualle. :hug:

 

Voimia ap sinulle :heart:
Vaikeita asioita...

 

Mitä se eroaminen auttaa,olet kuitenkin loppuelämäsi sidottu tuohon mieheen lastesi takia.Ja jos luulet löytävän uuden miehen niin se voi olla hankalaa.

 

Paljon voimia ap:lle, pistää kyllä miettimään omaakin suhdetta ja miten särkyvää luottamus voikaan olla...

 

[QUOTE="anni";27927644]Mitä se eroaminen auttaa,olet kuitenkin loppuelämäsi sidottu tuohon mieheen lastesi takia.Ja jos luulet löytävän uuden miehen niin se voi olla hankalaa.[/QUOTE]

Kasva sinäkin aikuiseksi. Parempi vaikka sitten yksin kuin huonon miehen kanssa.

 

[QUOTE="anni";27927644]Mitä se eroaminen auttaa,olet kuitenkin loppuelämäsi sidottu tuohon mieheen lastesi takia.Ja jos luulet löytävän uuden miehen niin se voi olla hankalaa.[/QUOTE]

Ai ap:n pitäisi jäädä tähän suhteeseen vain lasten vuoksi, vaikka itse ei siinä suhteessa enää hyvin voi?
Tuskin ap:lla on ensimmäisenä mielessä uuden miehen löytäminen...

 

[QUOTE="anni";27927644]Mitä se eroaminen auttaa,olet kuitenkin loppuelämäsi sidottu tuohon mieheen lastesi takia.Ja jos luulet löytävän uuden miehen niin se voi olla hankalaa.[/QUOTE]

sä ehkä pysyisit suhteessa lasten takia, minä en.. minusta lasten on parempi olla kun äidilläkin on hyvä olla.. ja kyllä, olen sidottuna siihen mieheen lopun elämääni lsten takia, mutta parempi niin kuin se että kärsisin kivusta joka helvetin päivä epäilevänä..

 

[QUOTE="anni";27927644]Mitä se eroaminen auttaa,olet kuitenkin loppuelämäsi sidottu tuohon mieheen lastesi takia.Ja jos luulet löytävän uuden miehen niin se voi olla hankalaa.[/QUOTE]

Suunnilleen puolet ihmisistä on miehiä, kyllä niitä löytyy.

Kuka meistä haluaisi vakituisesti asua ihmisen kanssa johon ei luota ja kuka haluaa lapsilleen kodin, jossa kireä ilmapiiri?

 

ja juu, ei oo uus mies ihan vielä kiikarissa ei tällähetkellä oikein kiinnosta nuo kakslahkeiset.. ehkä mä olen sit lopun elämään yksin, ennemmin kyllä niin ku petturin kanssa

 

[QUOTE="Vieras";27927724]Suunnilleen puolet ihmisistä on miehiä, kyllä niitä löytyy.

Kuka meistä haluaisi vakituisesti asua ihmisen kanssa johon ei luota ja kuka haluaa lapsilleen kodin, jossa kireä ilmapiiri?[/QUOTE]

Luottamaan uudestaa voi oppia ja onhan miehiä eri asia sitten hyväksyvätkö täysin toisen miehen lapsia,kyllä ydinperhe on paras lapsille.

 

Voi sinua surullinen.
Mulla tuli kyyneleet silmiin tämän ketjun myötä. Niin kovin pahoillani olen tuosta sun tilanteesta. Mä en osaa sanoa mitään lohduttavaa, tuskin mitään lohduttavaa tuossa tilanteesa edes on. Voimia kaikkeen tulevaan, mitä ikinä päätätkin!

 

[QUOTE="anni";27927746]Luottamaan uudestaa voi oppia ja onhan miehiä eri asia sitten hyväksyvätkö täysin toisen miehen lapsia,kyllä ydinperhe on paras lapsille.[/QUOTE]

Otahan puheeksi kaveriporukassa. Moni sanoo toivoneensa, että vanhemmat eroaisivat. Katkerimpia ovat ne, jotka ovat eläneet kireässä ilmapiirissä ja vanhemmat ovat eronneet kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa.

 

[QUOTE="anni";27927746]Luottamaan uudestaa voi oppia ja onhan miehiä eri asia sitten hyväksyvätkö täysin toisen miehen lapsia,kyllä ydinperhe on paras lapsille.[/QUOTE]

Ota se pää pois perseestäsi, niin voi veri kiertää sen verran, että päästäisit ilmoille jotain järkeviäkin ajatuksia.

 

"nyt kyllä rakastetaan, mun rakkaus ei kyllä taida riittää enää kantamaan tätä pitemmälle sanoinkin että menee nyt kun kaikki on jo julki, siellähän hän odottaa sinua jo omaksi (kyllä, aloin ivailla), mies alkoi itkemään ja anelemaan anteeksiantoa, veti PERHE valttikortin esiin, miten lapset, kuinka MINÄ jaksan kahden pienen kanssa, mitä se nyt liikuttaa, olisinhan mä jokatapauksessa ollut "yksin" ja mitä se nyt kiinnostaa miestä, olis miettiny aikasemmin, kyllä mä lasten kanssa pärjään.. en pysty anteeksiantoon, ainakaan nyt"

Tuo herättää raivoa, miten KEHTAA vetää perhe-kortin tuossa vaiheessa esiin, kun ensin itse on hajottanut perheen. Tietoisesti on halunnut rikkoa perheensä, ihan oma, tahdonalainen valinta Ei ole kiinnostanut lasten tai oman vaimon hyvinvointi tai perheen koossa pitäminen vaan OMAT himot ja halut. Itsekkyyttä huipussaan, oksettavaa.

Mitä miehesi on sanonut syyksi pettämiselle?

Kirjoitin siis aiemmin viestin 69, eli meillä pettämisestä (jota ei tosin tuossa laajuudessa ollut, kyse oli kahdesta eri kerrasta, toinen fyysinen, toinen ainoastaan tekstiviestien vaihtoa naisen kanssa, joka vonkasi mieheltäni) selvittiin, tai onhan se edelleen mielessä mutta.. suhde voi muuten loistavasti, paremmin kuin koskaan (tosin vajavaisella luottamuksella edelleen, mutta sitähän ei koskaan entiselle tasolle saa ja anteeksi en anna koskaan). Ja tuo syy on sellainen, mikä edelleen kaivelee. Miksi. Minä sain syyksi sen, että mies luuli etten välitä. Haki ihailua muualta.

 

Annilla on kerrassaan kummat jutut :/ Tottakai AP pärjää - meitä eronneita on paljon ja hyvin on pärjätty. Raskaimman vaiheen ylitse kun pääsee niin tajuaa, että ero oli todellakin ainoa järkevä vaihtoehto. Se on oikein lapsia kohtaan - perhe jossa ollaan yhdessä vain lapsien takia on kamala paikka lapsille. Vanhempien kylmyys ei jää lapsilta huomaamatta ja sillä on ikävä tapa kertaantua lapsen elämässä kun hän aikuisen alkaa parisuhteeseen. Mallit elämään opitaan omasta perheestä ja ympäristöstä.

Iso, lämmin halaus sinulle "surullinen" - et TODELLAKAAN ole ansainnut tuollaista paskaa kohtelua.

 

tsemppiä AP!! Tottakai pärjät ja paremmin pärjäät yksin kuin tollasen petturin kanssa!
Ajattele miten hyvä että asia selvis nyt eikä 20v päästä kun elämä on jo eletty pidemmälle. Nyt voit vielä rakentaa ihan uuden elämän lastesi kanssa puhtaalle pöydälle

Voimia, olet nainen, pärjäät kyllä

 

Voimia ap:lle... mulle on käynyt ihan samoin Odotin meidän esikoista rv 24 ja mies petti mua työkaverinsa kanssa...ja minäkin luulin, että meillä on kaikki ok. Kerran ei vain yöllä tullut kotiin ja soitin, missä on. Kertoi että oli tän työkaverinsa luona ja se olikin sitten siinä maailma meinas romahtaa!! Lapsi oli toivottu.. Nykyään lapsi on 4,5 vuotias ja bioisää ei oikein kiinnosta kun ei ole asunut lapsen kanssa koskaan. Mulla on uusi aviomies ja hänen kanssaan poika tyttö sanoo isäksi tätä minun miestäni, mutta tietää kumminkin bio isästäänkin.

Kaikki helpottaa aikanaan, mutta kyllä se jää kaivelemaan mieltä ainiaaksi! En kokoajan sitä mieti, mutta oli se niin suuri loukkaus ettei oo tottakaan. Oon periaatteessa antanu anteeksi mutta unohtaa sitä en voi koskaan. Ollaan ihan puheväleissä.. tekstaillaan välillä tytön kuulumisia ja hän käy 1-2krt/vuodessa kattomassa tyttöä

 

"surullinen" olet kyllä rohkea kun jaksat käsitellä asiat suoraan ja sekin auttaa että kerrot edes täällä nettipalstalla. Toivottavasti lähipiirissäsi on joku luottoystävä joka kuuntelee eikä tuomitse.

Sinun päätöksesi on se oikea, se ei muille kuulu eikä muiden pidä sitä arosotella. Kyllä tilanteesi on niin hankala että luottamus on mennyt ja luottamus on se tärkein asia suhteessa.

Raskaus tuo sinulle vielä lisäpainoa. Voi kuinka sinua riepotellaan. Miehesi on tosi julma kun on tehnyt raskaana olevalle puolisolleen näin.

Viimeiseksi vähän uskon sanoja; Herra koettelee, mutta myös antaa. Rukoile Jeesukselta voimia, se on uskomaton asia ja se kyllä auttaa kun sanot sen ääneen; "anna minulle voimia" tms.. En tarkoita että Herralla olisi tässä asiassa näppinsä pelissä, kyllä miehesi on täysi syypää.

 

Voimia sinulle, ap.

Mä alan menettään uskoni pian perheen perustamiseen ja ikuiseen rakkauteen.
Kun lukee näitä juttuja, että on talot ja muksut ja oltu yhdessä jo 10 vuotta, miten voi toinen satuttaa kumppania tolla tavalla noin paljon. Mä en kestäisi sitä, että saisimme mieheni kanssa lapsen ja olemme siten sitoutuneet elämään yhdessä, ja että hänellä olisi pokkaa mennä ja pettää?
Näitä tarinoita kun lukee, en ole varma olenko itsekään 100 % varma siitä ettenkö IKINÄ tulisi pettämään.
Kauheeta.

 

[QUOTE="hmm";27928018]

Ollaan ihan puheväleissä.. tekstaillaan välillä tytön kuulumisia ja hän käy 1-2krt/vuodessa kattomassa tyttöä[/QUOTE]

Voi herranen aika. 1-2 krt/vuodessa! Tuo on niin surullista

Miettikää hyvät ihmiset kaksikin kertaa ennen ku menette toisen pettämää!!!!!

Voimia ap:lle ja sinullekin.

 

[QUOTE="surullinen";27927627]juu pillerit petti, mutta ihan oli toivottu lapsi sen aika ei vaan olisi ollut ihan vielä.. ei ole mies kertaakaan sanonu ettei lasta tahtoisi, enkä myöskään minä täällä omasta mielestäni.. tää nyt meni vähä ohi seikan minusta, mutta hieman pakko selventää.. on sullaki otsaa.. ja kyllä mä pärjään laten kanssa, oli koliikkia tai ei..[/QUOTE]

No tottahan sinä nyt pärjäät lasten kanssa - ja varmasti vielä paremmin. Miten kummassa se helpottaisi arkeasi, että nurkissa pyörisi mies, johon et voi luottaa ja jota kohtaan tunnet vain halveksunnansekaista vihaa?

Ei varmasti olisi lapsillekaan hyväksi sellainen ilmapiiri.

Voimia!

 

huoh, hirveä tilanne, tuollaista ei toivoisi kellekkään tapahtuvan. Voimia ap.