S
Suojelen itseäni
Vieras
tajusin, että minulla on oikeus päättää siitä, kuinka vietän tulevan vauvani kanssa ensimmäiset päivät.
Jos kaikki menee hyvin, tällä kertaa en halua laitokselle muita kuin itse valitsemiani vieraita. En tahdo appiukkoani ja anoppiani kauhistelemaan, kuinka rankkaa perheellämme tulee sitten olemaan. En halua anoppini narinaa ja muistutuksia siitä, kuinka koliikki on ikävä asia ja aina mahdollinen. En tahdo laitokselle myöskään mieheni siskoa, joka ei ole niitä tilannetajuisimpia ihmisiä maailmassa. En halua, että hän tulee vertailemaan suloista vastasyntynyttä vauvaani ryppyisiin vanhoihin miehiin ja kehumaan, miten loistava imettäjä hän oli ja kuinka hänellä ei ollut siinä asiassa mitään vaikeuksia.
En tahdo, että mieheni tulee laitokselle haisevissa pyöräilyvaatteissa enkä halua häneltä mitään 10 euron sairaalan risukimppua. Neljän lapsen urheana maailmaansaattajana minulla on oikeus saada itse sidottu, kaunis kukkakimppu, jossa on lempikukkiani. Tämä siksi, että kukat ovat minulle tärkeitä. Senpä vuoksi annankin ennen laitokselle lähtöäni miehelleni kunnon setelin kouraan, jolla hän voi tuoda minulle kukkaset, koska omia rahojaan hän ei minuun sijoittaisi kuitenkaan.
Pidän puhelimeni kiinni koko ajan ja nuuhkin suloista vastasyntynyttä. En lue naistenlehtien juttuja laihoista mallikaunottarista enkä pode huonoa omaatuntoa niistä monista suklaalevyistä, jotka aion nauttia sisustuslehtien äärellä.
Kotiin saapuessani puhelin on edelleen pois päältä. Haluan, että saan kunnon kotiintulokahvit ja senpä vuoksi leivon itse pakasteen täyteen ennen synnytystä, jotta saan kahvipöytääni juuri niitä herkkuja kuin tahdon. Ostan vanhimmille lapsille mielenkiintoisia leluja tai tavaroita, jotka annan siinä vaiheessa, kun kaipaan omaa rauhaa ihanan, uuden nyyttini kanssa. Vaikka naapuri tuo kukkia tai leivonnaisia, annan vauvani olla nukkumassa enkä kutsu kohteliaisuussyistä ketään sisään. Minä saan näyttää vauvani toisille silloin, kun itse haluan. Pyydän oman äitini avuksi, anoppi kyllä ehtii pahoittaa mieleni vielä myöhemminkin.
Nautin, iloitsen ja riemuitsen, mutta juuri sillä tavalla kuin minulle itselleni sopii. Tuleva hetki on vain minun ja vauvan.
Jos kaikki menee hyvin, tällä kertaa en halua laitokselle muita kuin itse valitsemiani vieraita. En tahdo appiukkoani ja anoppiani kauhistelemaan, kuinka rankkaa perheellämme tulee sitten olemaan. En halua anoppini narinaa ja muistutuksia siitä, kuinka koliikki on ikävä asia ja aina mahdollinen. En tahdo laitokselle myöskään mieheni siskoa, joka ei ole niitä tilannetajuisimpia ihmisiä maailmassa. En halua, että hän tulee vertailemaan suloista vastasyntynyttä vauvaani ryppyisiin vanhoihin miehiin ja kehumaan, miten loistava imettäjä hän oli ja kuinka hänellä ei ollut siinä asiassa mitään vaikeuksia.
En tahdo, että mieheni tulee laitokselle haisevissa pyöräilyvaatteissa enkä halua häneltä mitään 10 euron sairaalan risukimppua. Neljän lapsen urheana maailmaansaattajana minulla on oikeus saada itse sidottu, kaunis kukkakimppu, jossa on lempikukkiani. Tämä siksi, että kukat ovat minulle tärkeitä. Senpä vuoksi annankin ennen laitokselle lähtöäni miehelleni kunnon setelin kouraan, jolla hän voi tuoda minulle kukkaset, koska omia rahojaan hän ei minuun sijoittaisi kuitenkaan.
Pidän puhelimeni kiinni koko ajan ja nuuhkin suloista vastasyntynyttä. En lue naistenlehtien juttuja laihoista mallikaunottarista enkä pode huonoa omaatuntoa niistä monista suklaalevyistä, jotka aion nauttia sisustuslehtien äärellä.
Kotiin saapuessani puhelin on edelleen pois päältä. Haluan, että saan kunnon kotiintulokahvit ja senpä vuoksi leivon itse pakasteen täyteen ennen synnytystä, jotta saan kahvipöytääni juuri niitä herkkuja kuin tahdon. Ostan vanhimmille lapsille mielenkiintoisia leluja tai tavaroita, jotka annan siinä vaiheessa, kun kaipaan omaa rauhaa ihanan, uuden nyyttini kanssa. Vaikka naapuri tuo kukkia tai leivonnaisia, annan vauvani olla nukkumassa enkä kutsu kohteliaisuussyistä ketään sisään. Minä saan näyttää vauvani toisille silloin, kun itse haluan. Pyydän oman äitini avuksi, anoppi kyllä ehtii pahoittaa mieleni vielä myöhemminkin.
Nautin, iloitsen ja riemuitsen, mutta juuri sillä tavalla kuin minulle itselleni sopii. Tuleva hetki on vain minun ja vauvan.