Hei! En tiedä lukeeko tätä palstaa nyt kukaan, mutta kerron oman kokemukseni tähän jos jotain mietityttää ja tätä palstaa lukee. Kävin siis nyt maaliskuussa 2017 suonikohjujen lämpökatetrihoidossa julkisella, jossa suonen sisään siis ujutettiin ohut vaijeri nilkan kohdalta verisuoneen laitetun katetrin kautta. Viiltoja olisi jouduttu tekemään, jos suoni olisi ollut mutkainen, mutta näin ei tarvinut tehdä. Operaatio itsessään kesti varmaan reilu 30min, mutta valmisteluineen kesti n 1h 30min. Sairaalavaatteet piti pukea päälle, hoitaja haastatteli vielä ja kertoi toimenpiteen kulusta ja lääkäri merkitsi vielä jalkaan tussilla jotain kohtia. Salissa jalka ja haaroväli pestiin des. aineella ja suolaliuosvedellä hyvin ja jalka "eristettiin" liinoilla ja teipeillä vatsasta ja toisesta jalasta.
Verenpainetta mittailtiin koko toimenpiteen ajan säännöllisin väliajoin. Tuntemukset ja kipukynnys ovat yksilöllisiä, mutta mulle kivuliainta toimenpiteessä oli alussa puudutuspiikit jotka pistettiin nilkkaan/ kun etsivät suonta mihin katetri laitettiin. Tämän jälkeen vaijerin ujutus suoneen tuntui lähinnä ällöttävältä, mutta ei kipeältä ja suonen viereen pitkin jalkaa laitettavat puudutuspiikit eivät juuri tuntuneet. Itse suonen "poltto" sisältäpäin ei tuntunut (lähdettiin reiden yläosasta kohti nilkkaa) vasta kuin nilkassa parissa kohtaa, tällöinkin lääkäri sitten keskeytti hetkeksi ja kyseli tuntemuksia, selitti rauhallisesti tilannetta. Hoitajat olivat mukana ja kyselivät vähän väliä miten menee, pärjäänkö, tuntuuko jne. Kun toimenpide oli ohi, jalkaani vedettiin ennalta ohjeitten mukaan hankkimani reisimittainen, 2. puristusluokan sukka, jota käytän nyt 5pv yötä päivää ( saunominen/rasittava liikunta/kylpeminen kielletty kahden viikon ajan). Toimenpiteen jälkeen piti kävellä heti 30min ja sitten vähän makoilua. Sain juotavaa ja syötävää ja kun leikkaus oli ohi 10.45, lähdin kotiin sairaalasta klo 13.00 (hakija mukana). En tarvinut operaation aikana muuta rauhoittavaa lääkitystä, mutta suolaliuostippa meni kuitenkin ja sanoivat, että jos alkaa olla kivuliasta, lisäävät kipulääkettä.
Sukkaa harjoittelin pari päivää ennen toimenpidettä jalkaan, nyt tuntemukset ihan ok, buranaa (600mg)+ panadol (1g) menee 3x pv 4-5 pv ajan. Jotain pikku nykäyksiä tuntunut, mutta ei kovaa kipua lainkaan toistaiseksi ainakaan. Rauhallisesti olen kävellyt ulkona, mutta toimenpidepäivänä ei saanut istua/seistä 30min kauempaa ja aina kun seisoin, piti tehdä pientä tepastelua / pumppaavaa pohjeliikettä. Mustelmia on tuossa yläreidessä josta myös on vähän kipeä, mutta muuten ihan ok. Buranaa ja panadolia en syö yhtään enempää mitä tarvii, koska maha tahtoo sanoa ei...
Itselläni ikää siis 32v ja oikeassa jalassa suonikohjut ilmaantuivat/ovat vähän pahentuneet jo lukioikäisestä. Ylipainoa ei ole, mutta perimässä tämä heikkous. Isälläni leikattu 3x ja useilla sukulaisnaisilla myös. Voi olla että toimenpide joudutaan uusimaan joskus tai tekemään myös vasempaan jalkaan (siinä ei vielä pahat). Mutta se on sitten sen ajan juttu se. Nyt palautellaan tässä ja voin kirjoittaa tuntemuksia tässä kun aikaa kuluu ja saan sukan pois jalasta, jolloin näkee sitten miltä jalka näyttää..
Kokemus oli kyllä aika inhottava. Ei puettu sairaalavaatteita, ei mittaltu paineita.. Luulin kans kun hoitaja tui hakeen huoneeseen että aluksi kysellään kivoja ja mittaillaan paineet sunmuut.. No mitä vielä...Housut alkkareineen käskettiin ottaa pois ja pukea sellaset väljät kalsonkigit josta leikattavan jalan puolelta oli lyhyt helma, että nivuseen pääsy oli helpompaa..Pallit roikkui varmaan kivasti ulkona