Heeeih
Yläluokkaa? Alaluokkaa, ylempää keskiluokkaan, alempaan keskiluokkaan vai vain keskiluokkaan?
Ihan leikkimielellä kysymys.
Ihan leikkimielellä kysymys.
---
Ylempää keskiluokkaa tulojen ja koulutusten perusteella. Ei kuitenkaan olla kovin "hienoja" ihmisiä, ei lueta mitään suht hömppäkirjallisuutta ihmeellisempää, ei harrasteta näyttelyitä/teattereita ja politiikkaakin seurataan vain sivukorvalla.
Me ollaan akateemisia duunareita, uni-drop outeja jotka tekee perusduunia, mutta joilla on tietopohjaa, koulutusta ja taustaa keskustella aasta ööhön. Lapset sen mukaan. Trivial Pursuit on mein perheen lempparipeli. :xmas:
"vieras"
Ylempää keskiluokkaa. Korkeastikoulutettuja ja tulot ihan sieltä parhaimmasta päästä. Kuitenkin suku on alempaa luokkaa, joten ei ole sellaista samanlaista kasvatusta ja perintöä kotoa kuten monilla ylemmässä keskiluokassa. En tarkoita perinnöllä tässä rahaa vaan sitä, että harrastetaan taiteita, kotona on designia, harrastukset ovat purjehdus ja golf jne.
Samamies
Niin, mihin sitä sitten kuuluis... Vaimolla on korkeakoulututkinto ja tienaa 5000e/kk:ssa. On hienosta suvusta, joskaan ei enää hänen sukuhaaransa osalta varakkaasta. Aatellinen kummiskin. Itse olen yliopiston dropout ja teen pätkäduuneja varastolla, palkka bruttona siellä 1700 tienoilla. Että aika vaikee sanoa. Kaipa sitten keskiluokkaan, mutta emme ihan se tavallisin keskiluokkaisin perhe liene?
"vieras"
Katso mihin luokkaan kuulut | TaloussanomatMiten sen voi tietää?Varmaan jotain todella tavista ja hyvin keskellä siellä tylsästi.
Tässä yksi määritellykeino. Yleensä kai katsotaan koulutusta ja tuloja.
Samamies
Tuon jutun perusteella olemme akateeminen perhe, koska vaimo on akateeminen. Ja ylemmän mukaan mennään. Hianoo! Ihan turha mun olis ollu niitä opiskeluja jatkaa, koska tässä luokassa ollaan joka tapauksessa!
Täytyy kyllä sanoa, että varmasti perheen perustoimintojen suhteen tuo silti osuu lähemmäksi totuutta kuin nykyiset työläisperheet. Sivistys arvossa, kirjoja luetaan ja autoista ei puhuta ellei se ole ojassa.
Täytyy kyllä sanoa, että varmasti perheen perustoimintojen suhteen tuo silti osuu lähemmäksi totuutta kuin nykyiset työläisperheet. Sivistys arvossa, kirjoja luetaan ja autoista ei puhuta ellei se ole ojassa.
Keskiluokkaan koulutustason ja tulojen perusteella, muuten ollaankin sitten ihan luokattomia.
[QUOTE="vieras";27903133]Katso mihin luokkaan kuulut | Taloussanomat
Tässä yksi määritellykeino. Yleensä kai katsotaan koulutusta ja tuloja.[/QUOTE]
Ahaa ollaan sitten ihan johtajaperhe?! Jep jep.
Hyi inhoan luokitteluja, mutta tämähän on hupaisaa.
Tässä yksi määritellykeino. Yleensä kai katsotaan koulutusta ja tuloja.[/QUOTE]
Ahaa ollaan sitten ihan johtajaperhe?!
Jep jep.Hyi inhoan luokitteluja, mutta tämähän on hupaisaa.
Huvittunut
Olemmeko me johtajaperhe jos mies on pienessä firmassa toimitusjohtajana ja ei tienaa kuin keskitulon verran. Minä opiskelen vasta? Silti kuulumme johonkin yläluokkaan vai? Outo skaala.
Samamies
Tilastollisesti ihan pätevä varmaan, erikoistapauksia on kuitenkin niin vähän. Jos lokeroidaan, niin silloin massat ratkaisee...
"vieras"
Mitähän luokkaa sitä olisi? Korkeakouluopinnot jääneet kesken, tulot vähän naisten keskiarvoa paremmat, työskentelen asiantuntijatehtävissä.. Yksin elän kahden lapsen kanssa.
Jatko-opiskelijako? Sehän on ihan OK-luokka! Itte myyn tiskin takaa tavaraa, koitan näyttää tärkeeltä, ja juoruilen loppuajat ja tsättään!Ei meillä luokitella...
okei okei ehkä voitaiskin luokitella, mutku oon opiskelija ja mies duunari niin ei hirveästi hotsita
Meilläkin on tollanen sukulainen! Ukko siis kuuluu yläluokkaan, kosk on toimari ja omistaa osittain pikkufirmansa. Akka opiskelee, ja kuuluu siks kai alaluokkaan. Ne kai sit muodostaa yhessä keskiluokan, vai onks yläluokkanen prinssi nainu alempikuokkasen...vai kui???
Hauskoja nää keskustelut!!
kurkku kipeä
Ihana!
Samaa meillä asenteiden puolesta, älymystöä ollaan ja akateemisiakin, mutta tulot on kurjat ja tausta minulla nousukaskeskiluokkainen mutta asenteilta vasemmalla ja sukuhistorian puolesta köyhää, joten akateemiseen kurjalistoon siirtyminen ei ole ollut isokaan shokki. Miehen vanhemmat ovat duunareita, jotka avioliiton, omaisuuden ja terveyden säilymisen vuoksi ovat hiljalleen tuloiltaan valuneet keskiluokkaa kohti, omani taas ovat laskeutuneet sieltä takaisin alamäkeen rajusti.
Henkisen ja jossain määrin sosiaalisen pääoman puolesta kuulutaan oikeastaan yläluokkaan. Psyykkinen pääoma on sitten mielenkiintoisempi kysymys, minun kokemukseni mukaan hulluus lähinnä muuttaa muotoaan mutta sen määrä on vakio... Tavallaan ehkä ollaan aika hyvillä vesillä siinä asiassa, tieto ei ole niinkään lisännyt tuskaa kuin vähentänyt sitä.
Käytännössä eletään hiukan niinkuin maolaisittain, illalla luetaan ja kesäaikana päivisin hoidellaan viljelyksiä. Mutta ei se työleiri oikein maita meille jos ei kiinalaisillekaan, ja sen verran köyhiä ollaan, että vaihtoehtojen määrä on pahasti rajallinen. Ja vaikkei olla niin kuopassa kuin tosissaan köyhät, niin pätkitty ja kapea leipä pistää vuosikymmenten varrella aika pahasti suututtamaan. Sitä epävarmuutta lakkaa vähitellen jaksamasta, ja kuitenkaan se ei sillä poistu. Jos taas annetaan periksi ja lähdetään ihmisten hommiin ja laitetaan kutsumus kaappiin, niin kolkutteleehan se sieltä. Pelottaa vuosi vuodelta enemmän, että kauanko tätä enää jaksaa.
Se ei haittaa, jos leipä on pieninä palasina maailmalla, kunhan palasten välinen etäisyys ei ole liian pitkä. Seuraava saisi olla suunnilleen näköpiirissä. Mutta kilpailuyhteiskunnan mielestä juuri pelko on tärkeä motivoiva voima. Voi ollakin, lyhyellä tähtäimellä. Pitkäaikainen pelko taitaa kuitenkin sairastuttaa useimmat, eikä se tee luovan työn tekijälle hyvää. Kukko ei laula käskemällä, mutta älykön pitäisi visertää koloratuurikuvioitakin.