G: Rehellisesti, mitä mieltä olet yh-äideistä?

Siinäpä se kysymys olikin. :/

 

Öh. En sen enempää erityistä mieltä kuin yhteishuoltajaäideistäkään.

 

Rehellisesti, en niputa vaan jokainen on yksilö.

 

-kaupungin vuokratalot
-autottomuus
-lapsilla ei harrastuksia
-ei matkustella, pysytään vaan kotona rööki suussa
-korkeintaan pätkätöitä, eivät pysty työllistymään vakituisesti
-lapsista kasvaa omituisia

 

Niitä varmasti mahtuu moneen junaan, kuten monia muitakin esim. koiranomistajia tai kerrostaloasujiakin .

 

Mitä tähän voi vastata edes? Että ovat yksinhuoltajia ja....?

 

kivoi mimmei

 

sossupummeja.

 

[QUOTE="vieras";27881888]-kaupungin vuokratalot
-autottomuus
-lapsilla ei harrastuksia
-ei matkustella, pysytään vaan kotona rööki suussa
-korkeintaan pätkätöitä, eivät pysty työllistymään vakituisesti
-lapsista kasvaa omituisia[/QUOTE]

minä tunnen korkeasti koulutettuja yksinhuoltajia johon nuo ei todellakaan päde.

 

Antavat helposti!

 

[QUOTE="vieras";27881888]-kaupungin vuokratalot
-autottomuus
-lapsilla ei harrastuksia
-ei matkustella, pysytään vaan kotona rööki suussa
-korkeintaan pätkätöitä, eivät pysty työllistymään vakituisesti
-lapsista kasvaa omituisia[/QUOTE]

Joo ja sit ne panee kaikkien "ylitöissä" ja "salilla" olevien tulevien yh-äitien miesten kanssa.

 

No eipä muuta, kuin että elämässä on jossain kohtaa takana ollut vaikea päätös, joka on pitänyt tehdä. On se sitten ollut eropäätös tai sit se, että tekee lapsen yksin. Paljon muuta ei tämmöisestä "yksinhuoltajaäiti"-ryhmästä voi ajatella, kun on niitä sen verran erilaisia munkin elon varrelle mahtunut

 

No oiskohan niissa vaikka ihan keskenaan erilaisiakin...?

 

Sitä mieltä, että heillä on joko rankkaa ja pistävät itsensä taka-alalle.
Tai sitten alisuorittavat äitiyttään.
Ei yhden vanhemman panos voi mitenkään olla sama kuin kahden.

 

Kuka vetää johtopäätöksiä näinkin isosta ihmisryhmästä ihan vain sen perusteella mikä on sivilisääty ja onko lapsia? Ihan kuin me kaikki ydinperheiden äidit oltaisiin kaikki samanlaisia...

 

Ihan yhtä epätäydellisen täydellisiä kuin muutkin äidit. Liekö tuota oisin sen huonompi jos yksin jostain syystä jäisin.

 

Yh-mammat ovat baariruusuja, joilla on liuta kakaroita monen eri juoppoukon kanssa.

 

Noi yleistykset on hauskoja ja kieltämättä itsellenikin tulee ensimmäiseksi mieleen samat asiat. Mutta pitää ottaa aivot narikasta ja muistaa että heissäkin on yksilöitä.
Mistä lie tulee mieleen "helposti antavat, -kaupungin vuokratalot
-autottomuus
-lapsilla ei harrastuksia
-ei matkustella, pysytään vaan kotona rööki suussa
-korkeintaan pätkätöitä, eivät pysty työllistymään vakituisesti
-lapsista kasvaa omituisia"
Mitä joku sanoi. Mutta olen siis vain osittain samaa mieltä. Ihmettelen tätä mielikuvaa.

 

No eipä muuta, kuin että elämässä on jossain kohtaa takana ollut vaikea päätös, joka on pitänyt tehdä. On se sitten ollut eropäätös tai sit se, että tekee lapsen yksin. Paljon muuta ei tämmöisestä "yksinhuoltajaäiti"-ryhmästä voi ajatella, kun on niitä sen verran erilaisia munkin elon varrelle mahtunut

Ei kaikilla ole vaikeaa päätöstä takanaan. Osan kohdalla se ex-mies teki päätöksen yhtään kyselemättä mielipidettä siltä nykyisin yh-äidiltä.

 

Minulla tautaa olla ennakkoasenne;
Lähtökohtaisesti pidän heitä arjen sankareina ja poikkeuksellisen omistautuneina vanhempina. Tajuan toki ettei oma kokemus määritä kaikkia. eli tuosta poikeaviakin on?

 

Pidän ihan tavallisena äitinä jolta on mies kuollut, ei kauheesti kyselty haluaako olla yh vai ei.

 

Noi yleistykset on hauskoja ja kieltämättä itsellenikin tulee ensimmäiseksi mieleen samat asiat. Mutta pitää ottaa aivot narikasta ja muistaa että heissäkin on yksilöitä.
Mistä lie tulee mieleen "helposti antavat, -kaupungin vuokratalot
-autottomuus
-lapsilla ei harrastuksia
-ei matkustella, pysytään vaan kotona rööki suussa
-korkeintaan pätkätöitä, eivät pysty työllistymään vakituisesti
-lapsista kasvaa omituisia"
Mitä joku sanoi. Mutta olen siis vain osittain samaa mieltä. Ihmettelen tätä mielikuvaa.

Nykyään kun melkein puolet avioliitoista päättyy eroon, yh-äitejä löytyy ihan jokaisesta yhteiskuntaluokasta. Puoliso voi kuollakin. Ei kai kukaan oikeasti ajattele noin yksinkertaisesti?

 

Mielestäni on ahdistavaa, jos niputetaan ihmisiä tietynlaisiksi "sossuäideiksi". Mielestäni yh-äidit ivat yhtä arvokkaita ja kaikki yksilöitä joita ei voi eikä saa yleistää. Olen itse lapseni isän kanssa naimisissa ja vanhempanikin ovat edelleen (yli 30 v. ) naimisissa, mutta koskaan en syyllistäisi ketään siitä jos tämä on yksinhuoltaja. On varmasti tilanteita, joissa on pakko ja järkevämpää erota kuin pysyä yhdessä.

Ai niin, loppukaneettina Tlastokeskuksen tietoja: yksinhuoltajaäitejä on yllättävän paljon-150 000. Isiä 33 000.

 

En luokittele ihmisiä minkään kirjainyhdistelmän mukaan

 

Noi yleistykset on hauskoja ja kieltämättä itsellenikin tulee ensimmäiseksi mieleen samat asiat. Mutta pitää ottaa aivot narikasta ja muistaa että heissäkin on yksilöitä.
Mistä lie tulee mieleen "helposti antavat, -kaupungin vuokratalot
-autottomuus
-lapsilla ei harrastuksia
-ei matkustella, pysytään vaan kotona rööki suussa
-korkeintaan pätkätöitä, eivät pysty työllistymään vakituisesti
-lapsista kasvaa omituisia"
Mitä joku sanoi. Mutta olen siis vain osittain samaa mieltä. Ihmettelen tätä mielikuvaa.

Näissä yleistyksissä myös...Jos esim. asuu kaupungin vuokratalossa, miten siihen esim. liittyy, että lapsilla ei ole harrastuksia tai äiti on juoppo/rööki-addikti? Tai miksi lapsista kasvaa omituisia? Minä asuin lapsuuteni omistusasunnossa, omakotitalossa, mutta vanhempani olivat juoppoja vaikkakin varakkaita sellaisia. Ehkä minusta kasvoi outo siksi.
Minä ja lapset asumme vuokralla, mutta lapsilla on todella rahaa ja aikaa vaativat harrastukset, matkustamme ainakin kerran vuodessa kaukomaille, olen ollut vuosia vakiotyössä,vaikkakin huonopalkkaisessa, en polta,enkä juo. Enkä paneskele ukkomiesten kanssa.